Tämä on varmasti aihe, jota on kyllästymiseen asti puitu. Haluisin kuitenkin kuulla teidän kokemuksianne sisäkissan pitämisestä. Itselläni on puoli vuotias sisäkissa, enkä kestäisi ajatusta että sen olisi paha olla meillä. Otin sen, sillä se olisi muuten kuollut. En ottanut asiaa esille riitaa kylvääkseni vaan tämä tosiaan vaivaa minua. Itseasiassa olen kysellyt useiden eläinlääkäreidenkin mielipidettä sisäkissan onnellisuudesta ja kaikki kyllä ovat vakuuttaneet että sisäkissat voivat hyvin. Meillä Jippoa leikitetään joka päivä, sillä on kiipeily-ja raapimispuita, mutta ulos sitä en voi päästää koska asumme kaupungissa.. Laitan viestin nasevienkin vastausten uhalla..
silti onnellinen sisäkissa?
huolestunut äiti
318489
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Jos se on ollut ennen ulkokissa, niin sitten voi tulla ongelmia. Se on kyllä vielä nuori kissa, että ei välttämättä ole ongelma sekään. Muuten sisäkissat on hyvin onnellisia, voin vakuuttaa:)
Kissaa voi kuljettaa ulkona myös valjaissa, jos haluaa. Tai jos on mahdollisuutta, niin pihalle tai parvekkeelle mahdollisimman iso verkko.
BTW kissaa on kuulemma laitonta pitää ulkona ilman valvontaa...
Hei.
Minun mielestäni voit olla aivan huoletta, tosin jokainen kissa on yksilö, mutta kissasta varmasti huomaa jos se ei sopeudu sisäkissaksi.Itselläni on kaksi sisäkissaa joita käytetään valjailla ulkona, tosin meillä ei olla kauhean innostuneita ulkoilemaan keskellä kaupunkia mutta kesän tullessa olisi tarkoitus näyttää vähän parempia maisemia :)Toinen kissoistamme on otettu eläinkodista, joten en tiedä onko se aikaisemmin päässyt ulkoilemaan vapaasti mutta ainakaan meillä ei ole ollut mitään ongelmia. Uskon että kunhan kissalla on paljon virikkeitä ja tekemistä niin se on erittäin tyytyväinen ja viihtyy sisällä :)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=627&posting=22000000002825310
kissa ei kuulu suomen luontoon, enkä usko että kissasi voisi huonosti sisäkissana, varsinkin jos leikität sitä tarpeeksi. ulkona ei kuitenkaan voi pitää, edes maalla.
Ensimmäinen kissani oli 3,5-vuotias minulle muuttaessaan. Oli entisessä kodissaan saanut ulkoilla vapaasti miten tykkäsi, minulle tuli sisäkissaksi. Eikä ensimmäistäkään ongelmaa ole tullut! Kissa ei näytä haluavan ollenkaan ulos. Päinvastoin nauttii maata ikkunalaudalla lämpöpatterin yläpuolella ;) Joskus pääsee sylissä parvekkeelle, mutta ei se kauaa siellä viihdy. Varsinkaan jos on kylmä! Kissani täyttää kesällä 12v ja on niin pirteä ja leikkisä ettei sitä niin vanhaksi voisi edes uskoa! Tuskin näin olisi jos kissani voisi jotenkin huonosti...
Tietysti tämä on yksilöllinen asia, kaikki kissat eivät sopeudu sisäkissoiksi päästyään vapaan ulkoilun makuun.
Molemmat kissani ovat tyytyväisiä elämäänsä sisällä. Niillä on kiipeilypuu, leluja, kunnon ruokaa ja niiden kanssa seurustellaan.
Paljon huonompi omatunto minulla olisi jos antaisin kissojeni juoksennella vapaana ulkona ja jos/kun niille sitten sattuisi jotain. Nyt ainakin voin olla varma ettei kissani jää autojen alle, kukaan ei niitä kiusaa, eivätkä ne aiheuta naapureille ja luonnon eläimille minkäänlaista harmia.
... että villeistä aikuisistakin löytökissoista on tullut mitä ihanimpia sisäkissoja. Pennuthan eivät edes tiedä että kodin ulkopuolella on suuri paha maailma. Muistathan leikkauttaa kissasi!
Mulla oli kaksi 4 kuukautista kissanpentua.Me asutaan maalla eli ne sai olla vapaana pihalla.
Mutta kerran kävikin niin toinen kissoista hyppäsi auton alle ja melkein samana päivänä toinen niistä katosi nyt mulla ei oo kumpaakaa :( Mutta me otetaan
nyt uus kissa ja siitä tulee sisäkissa onko hyvä idea?
olen pahoillani kissojesi pulesta. meillä on kaksi 6-10 kuukatista pikku tyttöä. (kissoja) ne on sisäkissoja ja niillä on kaikki hyvin. niistä on seuraa toisilleen ja voin vakuuttaa, että on paras pistää se sisäkissaksi, sillä ulkona on ihmisillekkin tarpeeksi vaaroja. voit kuitenkin viedä sitä valjaissa. tarkista kuitenkin onko se saanut olla vapaana.
Mielestäni tästäkään asiasta ei voida puhua yleisesti ikään kuin asia olisi niin musta-valkoinen. Se on enemmän yksilöllinen juttu ja vain itse kukin näkee ja tuntee miten onnelliselta oma kissa vaikuttaa.
Voidaan sanoa, että on olemassa kissoja, jotka eivät ole yhtään onnellisia sisäkissoina. Ne voivat olla vanhoja ulkoiluun tottuneita tai nuoria kissoja, joita vain ulkomaailma kiehtoo liikaa. Samassa suhteessa on kissoja, jotka ovat myöhemmin tottuneet ja hyväksyneet täydellisesti sisäelämän, aijemmin saatuaan ulkoilla omin päin. Sitten on kissoja, jotka eivät osaa koskaan ulos kaivatakaan tai eivät yksinkertaisesti tajua sitä ulkoilun 'hohtoa'. Eli hyvin yksilöllistä on miten kissa tottuu sisälle ja miten onnellinen se on sisäkissana. Myös seura ja virikkeiden määrä ym. asiat vaikuttavat siihen.
Ei käy kieltäminen etteikö joku kissa nauttisi päästessään kirmaamaan ruohikkoon ja vaanimaan lintuja. Joku toinen kissa joutuu samalla paniikkiin ulkomaailmassa, joka on sille liian pelottava paikka!
Jos kissalla ei olisi vaaroja tai vihollisia olisi tuo ulkoiluasia selkeämpi. Nyt tulee kuitenkin kissanomistajan itse punnita ne vaarat ja riskit mihin kissansa altistaa JOS haluaa ehdoin tahdoin tämän vapaaksi ulos laskea.
Tähän ulkoiluaiheeseen liittyy niin monia näkökulmia ja niin paljon täytyisi puida, jotta tämä itsellekin selkiytyisi, mutta minä henkilökohtaisesti olen valinnut sen tien, jossa kissa kulkee rinnallani, lähellä sydäntäni niin kauan kuin elää ja voi hyvin - eikä lähde luotani vain koska julma ihminen niin päättää tai auto sattuu töytyäisemään tai vahingossa on myrkkyä joutunut maahan. Näen että kissani rakastaa minua aidosti ja ehdoitta sekä vaatii läheisyyttäni enemmän kuin saalistusviettiensä tyydyttämistä ulkona. Se riittää syyksi sille että kissani on onnellinen - onhan sillä täällä seuraa, virikkeitä, rakkautta, huolenpitoa, kaikkea! Jos itse olisin kissa valitsisin pitkän ja hyvän elämän sisäkissana, kuin lyhyen, jännittävän ja lopuksi kivuliaan elämän ulkokissana.
Samalla tavalla voidaan ajatella ihmisestä. Ei päästetä lasta koskaan ulos, niin se ei voi jäädä auton alle taikka kaatua tiellä ilman, että kukaan tulee auttamaan.
Olisihan se sinunkin elämäsi kannalta TURVALLISEMPAA, jos vaan makaisit sisällä etkä olisi tyydyttämässä mitä ties viettejä ulkona.
Oma kissani on saanut käydä pihalla koko ikänsä ja elää vieläkin, 12 vuoden jälkeen! Vaikka elämä on ollut varsin kivuliasta sen saadessa kävellä pelloilla ja niityillä, metsissä, nähdä muita eläimiä, kehittää taitoja, kiipeillä puussa, juosta pitkiä matkoja...
Jos kissasi ei ole koskaan ollut ulkona, niin ei se sitä osaa kaivatakaan eli on aivan varmasti onnellinen sisätiloissakin. Me tehtiin jopa pieni virhe viime keväänä, kun aloimme viedä kissanpentuamme flexissä ulos. Virhe siksi, koska sen jälkeen se oli jokapäiväinen rituaali ja useimmiten vielä monta kertaa päivässä. Jos kissamme ei päässyt ulos, niin se naukui vaikka monta tuntia eli sitten ulkoiltiin kaiket kesäillat. Talvella ulkoilu ei ole kiinnostanut.
Tässä näkyy, kuka tai mikä on pomo talossa. Tässä kyseisessä taloudessa se on kissa, kuten niin monessa muussakin.
Jos kissan päästää pomottamaan, se on menoa.
Ihmisiä on tyhmiä ja hieman viisaampia.
Kissoille ja koirille lässytetään, että "äiskä" antaa ruokaa, "äippä" tulee kohta tuutumaan vauvelia.
Oksettavaa.
Juu, myönnän että virhe tehtiin. Meillä on kotona maalla aina ollut kissa ja ne on saaneet kulkea sisään ja ulos ihan vapaasti. Olin ensin pitkään vastaan kissan pitämistä kaupungissa ja kerrostalossa, mutta sorruin sitten kuitenkin. Ajatus täysin sisäkissasta tuntui kammottavalta, joten alettiin käymään ulkona. Ei se nyt niin kamalaa ole viettää kissan kanssa ulkona noin tunti kesäiltaisin hyvällä säällä. Sateellahan kissa ei ulkona viihdy. Mutta sen verran tuossa viisastuttiin, että jatkossa jos vielä joskus uusi kissa otetaan, niin ulkoilu saattaa jäädä kyllä kokonaan väliin. Mutta onhan sitä kissaa ihan mukava seurata ulkonakin ja nähdä miten innoissaan se pyydystää kärpäsiä ym. Eikä se ulkoilu itsellekään pahitteeksi ole.
Jokainen joka lemmikin ottaa, niin on varmasti myös valmis tekemään sen eteen päivittäin monia asioita. Ja jos ei ole, niin lemmikkiä ei ole syytä ottaakaan.
Kun haluaa panostaa kissan viihtymiseen sisällä, voisi miettiä näitä asioita:
* useita raapima- ja kiipeilypuita
* tasoja korkeussuunnassa
* rauhallinen "oma paikka"
* mahdollisesti kissakaveri
* paljon leluja, seuraa ja leikitystä
* ulkoilu ei ole kissalle välttämätöntä, mutta monet kissat oppivat kävelemään valjaissa, eikä ulkotarhankaan rakentaminen ole kovin vaikeaa
* monipuolinen ruokavalio (lihaa ja laadukkaita raksuja)
* kissan LEIKKAUTTAMINEN
otin viime syksynä kissanpennun kerrostalokaksioon, ja uskon että tämä katti on elämäänsä 100% tyytyväinen :) iloinen, virkeä, riehakas ja kova leikkimään. ei katilla ole tarvetta käydä ulkona jos sillä on runsaasti tilaa, virikkeitä, hellyyttä ja ruokaa, ehkäpä leikkikaveri... nyt kattini on vanhemmilla maalla hoidossa työharjoitteluni ajan eikä sitä saa aurinkoisellakaan kelillä ulos millään ilveellä :D
Meillä on kaksi 6-10 kuukautista tyttö kissaa. ne tuli syksyllä meille ja nyt ens viikolla me mennään mökille ja otetaan ne mukaan. mua pelottaa että jos haukka tai kettu nappaa ne.
Kisut on sisäkissoja et ei sen puoleen mut jos ne karkaa niin mä...
mä oon tosi huolissani. :-(
Minun kissani tuli aikuisena minulle sisäkissaksi ja se ei edes kaipaa ulos, vaikka entisessä paikassa sai liikkua ulkona ja sisällä. Yksiöstäni löytyy monikerroksinen kiipeily- /raapimispuu ja paljon kissanminttu- ja ym. leluja. Yhteiselämämme sujuu täysin ongelmitta ja kissani ymmärtää myös "Ei"-sanan täysin eli lopettaa mahd. pahanteon ilman että minun täytyy nousta/liikkua paikoiltani. Eli täydellinen sisäkissaksi. Eli itse olen sisäkissojen kannalla, koska maailmassa on nyk. niin paljon kissanvihaajia, ym. vaaroja ulkokissoille. Eli "ulkokissasta sisäkissa"-yhtälö ei ole mahdoton ajatus, kylläki riippuu ihan kissan luonteesta. Virikkeitä pitää olla paljon ja yhteistä aikaa myös. Yhteisen kielen löytäminen helpottaa myös arkea. Suosittelen. :)
opetin kans käyttämään kissaani n 5kk ulkona valjaissa kun meillä on kerrostalosssa pieni piha alue. nyt vinkuu ja maukuu sinne kokoajan,vaikka käytin sitä tunteja kerrallaan. yöllä ei voi nukkua kun on kauhea meteli ja vinkuu myös ikkunalla.. halusin vain sille enemmän aktiviteetteja ja nyt on kauhea olo ko tuntuu että se voi huonosti.
voiko 5kk vanhalla olla vielä kiimaa? ja mitä ihmettä minun pitäis tehdä?
jatkaa ulkona käyttämistä? olen käyttänyt noin viikon nyt. että se rauhoittuu sisällä ajan myötä. vai mitä ihmettä teen? tosi paha olla myös itellä nyt..
Lisää virikkeitä: yhteistä leikkiä, monikerroksinen kiipeily- ja raapimispuu, kissanminttu-leluja ja apteekista/eläintarvikeliikkeestä löytyy Feliway-feremonihaihdutin, joka voisi myös auttaa tilannetta. Jos täydellisen sisäkissan haluaa niin ei kannata käyttää kissaa ollenkaan ulkona.
leikkauttaa niin voi rauhoittua. Kissat ovat yksilöllisiä sukukypsyyden kanssa, voi hyvinkin olla "kevättä rinnassa"
Kyllä sisäkissakin on onnellinen. Jutellaan ja seurustellaan muutenkin joka päivä. Leikitään ja kaikkea. Tosin tää kollinkuvatus on ollut koko ikänsä sisäkissa. Leluja on enemmän kuin monella lapsella ja monta kertaa tyhjä muovipussikin aiheuttaa moneksi päiväksi hänelle suurta iloa.
Eli viikset tyytyväisesti ja eteenpäin silmiään siristellen täällä yksiössä eletään kahdestaan tätä työttömän tylsää elämää. Välillä availlaan ikkunaa että kissa pääsee huutelemaan mummoille ikkunasta ja saa raitista ilmaa. Kaiken tuntui kruunaavan kun laitoin toisen tuolin tietokonepöydän viereen. Näin kissa pääsee olemaan jonkinlaisessa kontaktissa jatkuvasti minuun ja saa huomiotakin vaikka samalla katselisin jotain koneelta. Nyt nukkuu tuossa vieressä onnellisena ja ilmeisesti aika turvallisin mielin.
Hei, kissa voi tukehtua muovipussiin!
Kuten tuossa joku mainitsikin, se on kovin yksilöllistä. Meillä on kaksi kissaa. Toinen on sisäkissa, toinen tulee ja menee miten lystää. Hän on kunnon hiirenmetsästäjä, jota on aivan turha edes yrittää pitää sisällä. Talvipakkasilla malttoi olla kiltisti sisällä, mutta heti, kun ilmat lämpenivät on olonsa käynyt sisällä tukalaksi. Veri vetää ulos. Mouruaa ovella niin kauan, kunnes pääsee ulos. Kohta jo taas tahtoo sisään ja sitä rataa ne illat menevätkin -ulos ja sisään noin kymmenen kertaa illan aikana. Sen jälkeen, kun leikattiin, on pysynyt aika hyvin kotinurkilla. Asumme niin turvallisella alueella, kun mahdollista. Taajama-alueella, isoa tietä ei lähistöllä, ystävällinen naapurusto, ovat vaan tyytyväisiä, kun kissat pitävät hiiret loitolla. Kissamme ei nimittäin ole todellakaan ainoa kissa, joka lähistöllä hengailee. Hiiret ovat alueella jostain syystä todella runsaslukuisia, joten kissoilla on ihan oikea duuni. Parempi, kuin rotanmyrkyt, väittäisin.
Sisäkissammekin on ikävä kyllä seikkailijasorttia, yrittää väkisin livahtaa ulos joka raosta. Muutaman kerran on päässytkin ulos livahtamaan, eikä sisälle haluais tulla millään. On sen verran pienikokoinen ja tyhmemmän sorttinen, joten emme ole uskaltanut päästää häntä ulos. Luultavasti joutuisi pulaan ennemmin tai myöhemmin. Mutta hiirikissamme kohdalla olemme ottaneet tietoisen riskin, suomme kissallemme mielummin (mahdollisesti) lyhyen, mutta ehdottomasti hauskan elon, kuin pitkän ja tylsän elämän vankeudessa. Hän on kyllä osoittanut kiitollisuutensa ratkaisustamme osoittamalla meille suunnatonta rakkautta ja kiintymystä. Arvostamme ja rakastamme toisiamme ehdoitta. Toinen saa nyt ikäväkseen tyytyä vankeuteen. Valjaissa toki pääsee ulos välillä, mutta siitä ei niin diggaile. Tämä on nyt meidän tapamme, eikä siihen vaikuta mikään maailman sättiminen, kommentoijille tiedoksi. Hyvää, avarakatseista ja suvaitsevaista kevättä kaikille!
En voisi kuvitellakkaan päästäväni omaa kissaani ulos ilman valjaita, en ikinä. Minulla on yksi kaveri joka keskellä kaupunkia pitää ulko-ovea auki ja kissat saavat tulla ja mennä niinkuin tykkäävät. Tällä hetkellä 2 kissaa viidestä on kotona, ja kolmea muuta ei ole näkynyt pariin kolmeen viikkoon.
Eikä tämä kaverini ole asiasta moksiskaan!
Oma kissani on minulle hyvin erityinen, en tulisi toimeen itseni kanssa, jos joutuisin elämään sellaisessa tilanteessa että tietäisin kissani hävinneen/loukkaantuneen sen vuoksi että itse sen olen ulos yksin päästänyt.
Jos kissan vie ulos valjaissa, maukuuko se sitten sen jälkeen joka päivä? Tarviiko ulkoilun olla säännöllistä vai onko parempi ettei vie, niin ei opi hyvän perään?
Meillä on kaksi maatiassiskosta joita aikaisemmin kerrostalossa asuessamme veimme ulos valjaissa päivittäin, ja kissat kyllä vaativat jokapäiväisen ulkoilunsa. Ne nauttivat suunnattomasti ulkoilusta, ovat ottaneet hiiriäkin, vaikka valjaissa. Kävimme myös metsässä lenkillä ja siellä ne saivat juosta vapaasti, seurasivat meitä, kuljemme aina saman lenkin joten ne oppivat että tätä tietä nyt kuljetaan eikä lähdetä omille teille! Nyt asumme rivarissa ja olemme aidanneet n 80 m2 pihamme kissaturvalliseksi, eli kisut saavat ulkoilla siellä päivittäin niin paljon kuin haluavat, mutta selvästi haluavat myös vaihtelua ja uusia tuoksuja eli käymme n kerran viikossa valjaskävelyllä. Joskus livahtavat ovesta ulos, ja voi sitä riemua kun saavat oikein kunolla kirmaista ja juosta kunnolla, häntä paksuna innostuksesta. Valitettavasti täytyy sanoa että minua ahdistaa kissojen sisällä pitäminen, kun näkee miten ne ulkoilusta innostuvat ja nauttivat.
Kerro ihmeessä että millainen aita teillä on jotta kissat sen sisäpuolella pysyvät!
Olen itsekin harkinnut oman pihani aitaamista, mutta vielä en ole keksinyt parasta mahdollista aitavaihtoehtoa, sillä edes ulkotarhan verkkoa pitkin ne kiipesivät karkuun ennen kuin siihen tehtiin katto.
Pihan aitaaminen olisi kaikkein paras vaihtoehto jotta kissoilla olisi tarhaa enemmän tilaa ja toisaalta eipähän naapurin kissat ja rakit pääsisi kissojani kiusaamaan.
Tuollainen olisi kyllä niiiiin unelmatilanne!! Itse asun kerrostalossa vielä, mutta sitten kun saa sen edes pienen pihatilkun, niin rakennan vaikka omin käsin kissalle koko pihan mittaisen verkköhäkin :D
Naapurit eivät varmaan kyllä tuollaisista rumiluksista tykkäisi....
Itselläni on 12-vuotiaat kissa sisarukset, ja he ovat varsin onnellisiä sisäkissoja! Kesällä pääsevät valjaissa ulos... jos uskaltautuvat! :) Sisällä heillä on paljon erilaisia leluja ja raapimis kohteitaa, sekä leikitään aina kun jaksavat. Nykyisin nukkuvat paljon vanhuutaan lämpimissä paikoissa. Uskon että ovat onnellisia :D
Sisäkissojen pitäminen on eläin rääkkäystä! Miltä sinusta nyt tuntuisi olla aina sisällä ei saa raitista ilmaa, ja haluat pois muttet pysty sitä sanomaan. Se on vangitsemista, enkä ymmärrä miten jotkut puolustelevat sillä että ne menevät autojen alle kun kissa pärjää todella hyvin ulkona ja varmasti palaa kotiin, jos et pysty antamaan kissallesi tarpeeksi hyvää elin paikka niin että se pääsee myös uloskin niin ei ole tarpeellista hankkia kissaa.
Se on kamala tunne kun ei pääse lähtemään ja olemaan vapaa ja on vaan tietty paikka missä on, olen kullut monelta tyypiltä joilla on kerros talossa sisäkisoja kun kissa jotenkin pääsi karkaamaan niin ei halunut tulla takaisin kissa löydettin mutta kissa vinkui ikkunassa koko ajan ihan kun se olisi halunut pois, ja on epä luonnollista ettei elävä olento saa tuntea miltä ruoho ja maa tuntuu jalkojen alla kun joutuu koko ajan olemaan sisällä. Mutta jos sisäkissojen pitäjät päästävät kissansa edes valjailla ulos tallustelemaan niin se on todella hyvä. ;)
Mulla on sisäkissa ja pelkää hysteerisesti matkustamista kuljetuslaatikossa. Meteli ulkona pelottaa. Mikähän tähän auttaisi? Kuljetuslaatikko on kotona esillä koko ajan, se ei ole vieras esine. Ulos kissani ei uskalla mennä muutenkaan käymään. Käytävään kisuni tahtoo hiippailemaan, mutta sielläkin säikähtää, jos joku avaa/sulkee oven ja tulee vastaan.