Jos sulla olis joku harrastus, joka on suurinpiirtein vienyt sut mukanaan... vaikka jotkut roolipelit, videopelit, animesarjat... whatsoever. Niin voisitteko kuvitella tykkäävänne tyypistä, joka voi olla mukava muuten, mut ei ymmärrä tän harrastuksen päälle juurikaan? Ei kuitenkaan suhtaudu kielteisestikään, on sillee ihan avoimin mielin, eikä se aihe häiritse yhtään, paremminkin suhtautuu kiinnostuksella siihen. Mut kuinka tärkeää on se, että kumppanin kanssa pystyy jakamaan tälläsen asian pohjia myöten, käymään siitä syvällisiä keskusteluja ja mahdollisesti harrastamaan yhdessä?
Otin nyt esimerkkeihin nimenomaan tälläsia peleihin liittyviä juttuja, koska ne varmaan on eniten sellasia juttuja, että yksinkin niitä on tylsä harrastaa... paitsi jos on parisuhteen lisäksi paljon samanhenkisiä kavereita. Mut kannattaako ees ajatella, että tällänen kahden "eri planeetalta olevan" välinen juttu vois toimii ?
Otin nyt esimerkkeihin nimenomaan tälläsia peleihin liittyviä juttuja, koska ne varmaan on eniten sellasia juttuja, että yksinkin niitä on tylsä harrastaa... paitsi jos on parisuhteen lisäksi paljon samanhenkisiä kavereita. Mut kannattaako ees ajatella, että tällänen kahden "eri planeetalta olevan" välinen juttu vois toimii ?
Vastaukset 2
Vanhimmat
No mä itse en edes haluaisi, että poikaystävällä olisi sama harrastus kuin mulla. Mun harrastus ei oo mikään baletti eli syy ei oo mikään "ehe ehe se olis hassua." Harrastus on "mun" juttu, mulle henkilökohtaiseksi mukavaksi ajanvietteeksi. Ei sen tarvii olla yhteinen juttu. Toisen ei tarvitse olla edes niiiiin kovin kiinnostunutkaan harrastuksestani, kunhan ei nalkuta "miks käytät rahaa tollaseen TURHAAN juttuun.." Riittää, että hän tukee harrastusta ja myötäilee tai hymähtelee jos hänelle kertoo jotain harrastukseen liittyvää. Pientä läppää saa tietenkin heittää, mutta rajansa silläkin.
Mä en harrasta pelejä. Pelit on vähän "hankala juttu," koska ne usein leimaa harrastajan negatiivisesti. "Pelaava poika on laiska nörtti tai friikki," "pelaava tyttö on outo fantasiahörhö." Mutta jos tuollainen oletus (tai totuus) jostain syystä häiritsee, en ymmärrä, miksi henkilö sitten on alkanut seurustella pelaajan kanssa... Sama juttu pätee varmaan muissakin harrastuksissa. Harrastus on monelle osa "itseä" ja kertoo henkilön ajanviettotavoista, kenties arvomaailmasta... Jos ei voi tykätä tai edes sietää jonkun harrastusta, voi suhteeseen tulla vaikeuksia. En usko, että minulla olisi mitään tulevaisuutta jääkiekkoilijan kanssa, koska en pidä urheilusta ollenkaan. Roolipelit on ihan ok, mutta minua ei saisi mukaan.
Suurin osa harrastuksista lienee kuitenkin niin neutraaleja, ettei siinä kukaan mieti "hitsit ku on kiva tyttö, mutta ku se harrastaa sitä pianon soittoa.........."
Sori sekava selitys.
Kiitti tosi paljon vastauksestas :) Ei se ollu yhtään sekava. Tosi mukavaa kuulla ajatuksia aiheesta, ja mun mielestä tossa oli paljon hyviä pointteja.
Muutkin saa edelleen laittaa vastauksia / mielipiteitä. Ei tartte mitään kummempaa kuin oma kanta asiaan, vaikka lyhyestikin :)
Thanks!