Onko täällä yhtään saksanpaimenkoiran "yksinhuoltajaa"? Miten jaksatte koiran kanssa? Oletteko työssäkäyviä vai työttömiä? Itse sakemanni uroksen yksinhuoltaja ja vaikka en tällä hetkellä töissä ole, silti tuntuu että koiran kanssa kädet täynnä töitä ja muuta vapaa-aikaa ei ole. Pentu siis kyseessä. Olisi ihanaa välillä pitää "vapaapäivä". Kuinka pitkiä lenkkejä ja kuinka usein teette koiran/pennun kanssa? Mitä muuta teette Päivittäin? Miten koiran pää kestää kotioloissa? Kuulisin mielellään käyttölinjaisten/sekalinjaisten tarinoita kun itsellä on sellainen virtapommi..
Miten jaksatte?
.....
26976
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
... itselläni kohta 1,5 vuotias sekalinjainen käyttispainotteinen uros sekä lisäksi 2 vanhempaa koiraa (eri rotuisia) ja kissa. Käyn töissä liki 40 kilometrin päässä kotoa eli aikaa kuluu myös työmatkoihin, jotka kuljen omalla autolla. Naapuri käy onneksi lähestulkoon päivittäin päästämässä koirani keskellä päivää pihalle tarpeilleen eli koirien päivä ei onneksi veny niin pitkäksi kuin työpäiväni. Mutta siis kuitenkin aina kiireellä kotiin, karvalasten ruokinta ja ulkoilua omalla pihalla. Sitten lepoa 1-2 tuntia, ettei tulisi vatsalaukun kiertymää, ennen kuin lähdetään iltalenkeille. Vanhat koirani selviävät vähän lyhyemmällä ulkoilulla, mutta sakemannin kanssa mennään joko metsään 3.5 km lenkille (jonka saa olla vapaana eli juoksee ainakin tuplasti kilometrimäärän) tai sitten koirapuistoon kavereiden kanssa leikkimään (tulee vielä toimeen muidenkin urosten kanssa) tai ns. katukävelylle. Kerran viikossa käydään tottis-treeneissä ja sulan maan aikaan opiskellaan myös jäljestämistä.
Viikonloppuisin ja vapaapäivinä yritän keksiä vielä muutakin puuhaa, sillä nuorelta sakemanniltahan ei virta lopu. Uusien asioiden näkeminen ja kokeminen ja oppiminen onneksi väsyttävät henkisesti nuorta herraa ainakin toviksi. Ja nyt kun ikää alkaa karttua, niin koirakin on selvästi rauhallisempi kotioloissa. Nuorempana oli koko ajan pahanteossa tai muuten vaan "riekkui" ympäriinsä vaikka kuinka oltiin juuri ulkoiltu ja aktivoitu. Eli juuri sellainen virtapommi kuin kerrot itselläsi olevan.
Totta on että sinkkunaisena tämä on kyllä todella rankkaa kun ei ole ketään toista jakamassa näitä päivittäisiä pakollisia askareita. Välillä ei millään jaksaisi, mutta ei auta kun on tällaisen "perheen" kerran perustanut. Onneksi itse saan naapurista apua tarvittaessa, mutta toinen käsi- ja jalkapari olisi kyllä hyvä olla kotona :-). Tsemppiä!
Olisko pitänyt miettiä ennen kun ottaa koiran!
Heips! Muistathan että joka päivä ei tarvitse tehdä koiran kanssa pitkiä lenkkejä. Koiraa kannattaa aktivoida, sillä se on hyvää aivotyötä koiralle 10min aivojumppa vastaa 30min lenkkiä. Kongit ovat hyviä aktivointileluja, samoin voit piilotella makupaloja huoneeseen, opettaa uusia temppuja ym. Kannattaa myös antaa koiran haistella lenkillä, sillä haistelu on myös mitä parhainta aivotyöskentelyä koiralle.
Pidä koiraa mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman paljon vapaana, siinä se saa parhaiten purkaa energiaa. Koita ottaa itsekkin välillä rennosti :) Kyllä se pahin pentu-ja nuoruusvaihe menee ohi, vaikka välillä raskasta onkin.
Mahdatko tarkoittaa ettei pidä ottaa ollenkaan koiraa vai juuri saksanpaimenkoiraa, jos sattuu olemaan sinkku?
Entä pitääkö mielestäsi koirasta/lemmikeistä luopua jos tulee ero puolisosta?
Oletko ajatellut miten itse tulet toimimaan koirasi kanssa jos sattumalta jäätkin yhtäkkiä yksin, puolisosi vaikka menehtyy. Asiat eikä elämä ole aina niin yksinkertaisia.
Kuulostaa kovin tutulta, aina ei meinaa jaksaminen riittää. Mutta aina ei ole pakko jaksaakkaan. Tuossa jokunen hetki sitten jäin muutamaksi kuukaudeksi vilkkaan penskan "yksinhuoltajaksi", puoliso sairastui vakavasti. Toisinaan itku silmässä ja hammasta purren lenkeistä suoriutui, toisina päivinä oli helpompaa. Piti jaksaa pari tuntia päivässä touhuta pennun kanssa, käydä töissä, ja rampata sairaalassa, ei meinannut vuorokaudessa tunnit riittää. On rankkaa, uskon sen. Mutta älä luovuta! Toivottavasti sinulla olisi joku tuttava, joka voisi ottaa penskan edes pariksi tunniksi silloin tällöin hoitoon. Pieni katko hoitamisessa antaa paljon lisävoimia. Syökö pentu mielellään luita ym? Siinä tehokasta puuhaa jos haluaa itse hieman hengähtää..
Sanoppa muuta siitä elämän yksinkertaisuudesta.
ihme hommaa ,ottaa koira ja sitten alkaa itkeä ,että ei tuu mitään ,,,,sama homma immeisillä on tuossa lasten teossa ,nekään kun ei hoitamatta selviä ,,,elikäs lapset ei ole kuin kauniissajarohkeissa eli nuku koko ajan...itselläni ollut koira ja koiria 30 vuotta enkä ole koskaan ajatellut että en pärjäisi tai jaksaisi....ei pidä ottaa jos ei jaksa.joskus tuntuu,että terve maalaijärki on katkolla...vie koira ulos ja anna ruokaa ja kouluttele sen kun osaat ja vielä jos et ole duunis niin onhan sulla aikaa...
Itse kun otin ensimmäisen seefferini niin pidin koko elämääni vapaapäivänä :) En kyllästynyt/hermostunut oikeastaan koskaan. Koira on arkea, ihanaa arkea :) Se tunne jonka saa kun kouluttaa, ulkoiluttaa, leikityttää.. on vapautta! :) Kukin suhtautuu koiraansa miten suhtautuu.. itse en pystyisi elämään hetkeäkään ilman koiruuttani.
sanoa, että asiaa. Se mitä koiralta saa on paljon enemmän kuin kotona istuen ja tv:tä tuijottaen. Kouluttaminen, se kokonaisvaltainen huolehtiminen ja kun huomaa onnistuneensa ja antavansa eläinmaailman ihanimmalle eläimelle huolettoman elämän koska olen siinä toista auttamassa eteenpäin . Varmasti olen väsynytkin ollut ja ystävän mielestä jotenkin turhankin veto poissa ;-) mutta se katse ja leikkiinkutsu kun lyödään etutassut maahan , että hei, piristys nyt vähän.....se tehos aina. Viisas katse ja tsemppausta puolin ja toisin.
Jokapäivä ei tarvitsekaan hurjia lenkkejä tehdä, niitä tehdään taas kun se hetki on. Paljon se vaatii mutta enemmän se antaa.
jotakuta lenkittämään koiraasi. Missä päin asut?
ihmeessä olet hankkinut spk-uroksen??jos et "jaksa"hoitaa sitä???
Itse aikoinani 2 nartun&1 uroksen samanaikaisesti omistaessani;Aamulla ajoissa kello herätti,koirille ruuat valmiiksi,kävimme n.1,5 tunnin lenkin,söimme ja minä lähdin töihin.Töistä tullessani käytin koirat tarpeillaan,koira-puistossa,jossa myös tervehtivät kaverinsa,sitten kävimme vielä kävelemässä,mistä koulutus kentälle tai jälkiharjoituksiin,sieltä vielä pissa lenkki,kottii syömään,silloin niiden tarpeet,myös "vietti"tarpeeet oli tyydytetty,ja omisti 3 onnellista ja hyväluonteista koiraa.
PK-kisoissa ja näyttelyissäkin kävimme.
Nyt varmaan ihmettelet miten jaksoin,=koirani olivat HENKIREIKÄ JA YSTÄVIÄ minulle,KAVERIMME tapasimme koira- puistossa ja harjoituksissa,näyttelyissä,pk-kisoissa.
Enkä koe koirieni kanssa vietettyä aikaa menetykseksi PÄINVASTOIN.
minä käyn vuorotöissä,useinmiten myös viikonloppuisin.Omistan tällä hetkellä 3 koiraa,joista nuorin 1v erittäin energinen sakemanninarttu.TOKI välillä väsyttää,no useinkin,mutta koirista saan voimaa JAKSAA! Pentuikä on aina jonkun verran raskasta,kyllä se siitä helpottaa.Ajattele niitä yh-äitejä joilla saattaa olla monta muksua lahkeissa rääkymässä.Kun koiran ottaa,pitäisi olla tiedossa,että se on elämäntapa.Harvoin siitä voi ottaa lomaa tai pitää vapaa-päivää.Koira on rikkaus,ystävä,tekee päiviin rutiinit,se on mukana hyvina ja huonoina päivinä.Ja mikä tärkeintä;SE jaksaa rakastaa sinua aina.
Voi hyvänen aika näitä joitain ihmisiä! Muistakaa nyt, että koira on vaan koira!!!
Tottakai sen kans on ulkoiltava päivittäin ja tietty tarvii myös tekemistä aivoille. Mut, siis mitä ihmettä te oikein stressaatte? Joo niinhän se on niinku joku tos sanoki, et pentuikä on raskaampaa mut, se aika menee tosi nopeesti ohi!
Lopettakaa nyt tosiaan toi stressaaminen. Jos omistaa koiran niin se ei tod tarkoita sitä, että sillon ei muuta elämää ole ja, et kaikki aika ja koko elämä pyörii vaan sen koiran ympärillä. Hei haloo!!!!!!!!!!
mielummin ihana ja iloinen koiraystävä kuin sinä , joka et näköjään tajua elämän rikkauksista mitään.
Jopas sulta tuli kommenttia! :) Jos mä totean, että omaaki elämää pitää olla ettei KAIKKI aika mene vain koiraan ja elämä pyöri VAAN koiran ympärillä niin sehän toki tarkoittaakin etten tajua mitään elämän rikkauksista :)
Mieti nyt hei vähän mitä sanot!
Sulla ei sit tuon viestis perusteella oo mitään muuta tärkeetä ja rikasta elämässä ku koira/koirat.
Kuule mulla on aivan ihana sakemanni joka toki päivittäin kuuluu elämääni ja olen koirasta onnellinen. Tulee lenkkeiltyä ja harrastettua koiran kans jne. Mutta kyllä mulle oma perhe ja lapset on sata kertaa tärkeempiä ja ne niitä todellisia elämän rikkauksia on! :)
vain tyhmä vertaa lapsiaan ja koiraansa kun elämän rikkauksista puhutaan. Koitas katsoa mitä kirjoitat.
Tämä on saksanpaimenkoira palsta. Ja vaikka sun koira ei täytä perheenjäsenenä paikkaa niin monille koira on sitä.
Sitä aletaan sitten oikein tyhmäks haukkumaan, todella fiksua käytöstä...
Mä en ensinnäkään ole kirjoittanut yhtään mitään tyhmää vaan totesin niinkuin asia on. Jos mulle tullaan sanomaan etten tajua elämän rikkauksista mitään niin kai mä nyt siihen vastaan niinku asia on! En oo verrannut lapsia ja koiria keskenään. Jos luet viestini niin tajuat, että koira on kuitenkin vain koira. Todellisia elämän rikkauksia mulle ainakin on perhe ja lapset. Eli mitä vertaamista tuossa on ku noi on kuitenki 2 aivan eri asiaa???
Toisekseen mä kyllä hyvin tiedän, että tämä on saksanpaimenkoira palsta, enhän mä muuten tänne ois kirjoittanut.
Ja sitten tuo, että miten sä voit väittää ettei mun koira oo mulle/meille perheenjäsen? Kyllä meidän koira on perheenjäsen mutta, se on silti koira eikä mun koko aika ja elämä pyöri koiran ympärillä vaikka sen kanssa harrastetaan ja siis aikaa koiraan toki paljon kuluu mutta, on mulla omaki elämä.
Täällä ku näyttää nyt koko ajan olevan noita kysymyksiä, että paljonko harrastatte koiranne kans ja riittääkö koiralle päivittäin sen ja sen verran sitä ja tätä... Sitähän mä tarkotin ettei siitä koirasta tarvi ottaa niin kamalaa stressiä ja antaa koko elämän pyöriä vain ja ainoastaan koiran ympärillä. Niinku se koira olis joku jumala perheessä jota pitää koko ajan hyysätä ja miettiä onko hän nyt varmasti tyytyväinen ja saanut tarpeeksi paljon tekemistä tälle päivälle jne jne!
mielummin vaikka koirani kanssa kahden,kuin itserakkaan ihmisen!!!
Noin sitten käy kun rotuvalinta on väärä.Sakemanni ON energinen työkoira,sen huomaa kyllä jo pentuikäisenä.Sen kanssa pitää toki tehdä työtä,varsinkin jos siinä virtaa käyttölinjaa,puuhata,kouluttaa ja lenkittää.Mutta ei se nyt koko päivän homma ole,no tietysti,ellei ole valmis muutamaa tuntia PÄIVÄSSÄ sille uhraamaan.Kyllä pentukin voi jonkun aikaa yksin olla ja pitääkin siihen totuttaa heti kättelyssä.Ja jos omistaja puuhastelun ym jälkeen haluaa olla rauhassa niin ellei muuta,koiran voi OPETTAA siihenkin.Toki siisteyskasvatus voi joskus ottaa vähän voimille,mutta jos ei edes töissä käy,niin senhän kyllä pitäisi kestää ja jaksaa.TAI JÄTTÄÄ SE KOIRA HANKKIMATTA!! Jeesus sentään
Niinhän mä sanoinkin, ettei se koiran kans touhaaminen vie koko päivää.
Sehän nyt on selvä, et ku koiran kans harrastaa niin aikaa se vie mutta, ei niin paljon etteikö omaa elämää olisi ja, et kaikki aika pyöris vaan koiran ympärillä.
Ymmärrän tunteen..ku on pentu niin senkanssa ei hommat lopu kesken. Itselläni just kasvatusrumba takana, virtapallerosta tuli iso poika ja muutama havainto tuli tehtyä.
On hyvä että koiraa aktivoidaan yms, mutta myös virtapetterin pitää osata rauhoittua...
mielestäni siinä tilanteessa kärsii sekä koira että omistaja jos koira totutetaan siihen että kokoajan TEHDÄÄN..
olkoonkin että on virtapetteri..
varsinkin pentuna sille riittää perus hahmottamistehtävät..että se saa purra, sen kanssa käydään paikoissa ja kuullaan ääniä haistellaan hajuja, mutta yllätyin jopa että miten "normaaliakin" elämä loppujen lopuksi voi olla,
ei kannata elää pelkästään koiralle. Vaikka itsekin "yksinhuoltajana" huomaan että koira alkaa olla kaikki kaikessa. Ei silä että se olisi huonokaan juttu että on aikaa koiralle, mutta helposti voi suhde koirankanssa vääristyä tai tulla liian stressaantuneeksi jatkuvasta pakosta touhuta ja syyllisyyttä onko koira saanut joka päivä kaikkea mitä koira tarvii.
Koira tarvii aktiviteettiä , liikuntaa yms, mutta ei se kuole siihen jos se ei saa hillua 24/7.
Voi jopa käydä niin että jos liikaa hilluttaa koiraa nuorena se kärsii jopa siitä..koska sen elämässä tulee olemaan tilanteita että esim joutuu leikkauksen tai jonkun syyn takia olemaan paikoillaan, jos se ei osaa sitä ja on kokoajan kierroksilla se on yhtä stressaavaa, kuin se toinen äärilaita -ettei lainkaan tekemistä.
esim nämä palloleikkijät ja omistajat joilla on pakkomielle kokoajan leikittää ja käskyttää koiraa..joskus voi vaan olla ja antaa koiran nuuskia vaikka takapihalla linnunpaskoja, ne monesti tykkää siitä samallai kuin ihminenkin joskus tykkää vain lukea sanomalehteä ja surffata netissä.
Käyttölinjaisista turhaan luodaan kuvaa että ne ns. sekoaa kämpässä.
No siitä tiedän jos meidän poitsulla on liian paljon vapaa-aikaa, että se on tuhonnut jonkun esineen, esim sille jätetyn puuklapin aivan millin suikaleiksi. Sensijaan sellainen systemaattinen kodintuhoominen ja muut käytöshäiriöt johtuu yleensä johtajuudenpuutteesta enemmän kuin siitä etteikö nyt palveluskoiran hermot kestä. Eihän poliisikoiriksikaan oteta sellaista koiraa, jonka rotuominaisuudet on sellaset ettei se pysty olemaan missään sisällä ilman että sen pää hajoo.
... kyllä vietikkäänkin koiran pitää tarvittaessa osata rauhoittua! Muutenkin kirjoituksesi on totta joka sana. Hyvää talvenjatkoa!
Joo sakunainen osas kyllä kirjoittaa asian mitä itekki tarkotin niin erittäin hyvin ja selkeesti :)
Nimimerkki unohtu tuosta mun edellisestä kommentista :)
Onhan se kiva kun voi käydä itsekseen keskusteluja . Noin kipeesti haet kehuja kirjoituksillesi, voi pyhä jysäys sentään ! Jatka toki samaan tyyliin .
Meinaatko oikeesti, että mä olen täällä keskustellut itseni kanssa? :) Nyt meni kyllä sun olettamus pieleen ja pahasti, valitan!