Jotka ovat joskus
kulkeneet jonkun aikaa
yhdessä samaan suuntaan
tai vain hipaisseet toisiaan
ja sitten eronneet.
Täytyy tunnustaa että
minä olen aina ollut
se polku joka kääntyy
ja häipyy jonnekin pois.
Ehkä vielä löytyy
se yhteinen polku
jolta ei tarvitse
minunkaan kääntyä pois.
Toivossa eletään.
kulkeneet jonkun aikaa
yhdessä samaan suuntaan
tai vain hipaisseet toisiaan
ja sitten eronneet.
Täytyy tunnustaa että
minä olen aina ollut
se polku joka kääntyy
ja häipyy jonnekin pois.
Ehkä vielä löytyy
se yhteinen polku
jolta ei tarvitse
minunkaan kääntyä pois.
Toivossa eletään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuli mieleen lapsuuden metsä, jossa neulasten peittämät polut risteilivät,
toiset kapeita, toiset leveämpiä siellä täällä kohdatenkin...
Toivotaan, että se yhteinen polku löytyy sinullekin. Rohkeutta askeliin! :)