Me ei kommunikoida

En noin pahasti, mutta inhottavalta se tuntui ja pelotti että menee pahemmaksi. Tarkotan kontrollin menettämisellä etten voinut estää jotain mitä mulle tapahtui. En käynyt aggressiiviseksi tai muutakaan sellaista, ihan itekseni "hölmöilin". Noloa. Vähän verrattavissa johonkin punasteluun, mutta astetta pahempaa.

ympäristön kontrolli on niin kova ettei pääse oikeen vapautumaan esim. seka porukoissa (pareja ja sinkkuja)seurataan suurennuslasilla kuka sanoo tai tekee mitäkin kenen kanssa jne.luo sitten siinä toiseen kaihoisia katseita ja puhu kauniita.ohi menee katseet ja sanat juuttuu kurkkuun.

suckerbit kirjoitti:

ympäristön kontrolli on niin kova ettei pääse oikeen vapautumaan esim. seka porukoissa (pareja ja sinkkuja)seurataan suurennuslasilla kuka sanoo tai tekee mitäkin kenen kanssa jne.luo sitten siinä toiseen kaihoisia katseita ja puhu kauniita.ohi menee katseet ja sanat juuttuu kurkkuun.

Tai sitten selostat sekavia ja omituisia juttuja, jotta toinen luulee sinua vähintäänkin vammaiseksi, ja katselet puhuessasi eri ihmistä kuin sitä, jolle sanasi tarkoitat, jottei kukaan huomaisi mitään, ja olet koko ajan punainen kuin rapu, minkä syytä yrität peitellä hörppimällä koko ajan kädessä olevasta lasistasi, mikä saa sinut puhumaan entistä sekavampia.

2+15 kirjoitti:

Tai sitten selostat sekavia ja omituisia juttuja, jotta toinen luulee sinua vähintäänkin vammaiseksi, ja katselet puhuessasi eri ihmistä kuin sitä, jolle sanasi tarkoitat, jottei kukaan huomaisi mitään, ja olet koko ajan punainen kuin rapu, minkä syytä yrität peitellä hörppimällä koko ajan kädessä olevasta lasistasi, mikä saa sinut puhumaan entistä sekavampia.

et voi ottaa edes sitä lasia käteesi hänen läsnäollessa, koska pelkäät että kätesi tärisisi, koska olet liian jännittynyt, tai selostat hänen lähellä ollessa epäsuorasti niitä asioita muille, mitä haluaisit hänelle selostaa, tai räpellät kännykkää ettei tarvitsisi katsoa häntä.

Joskus kyllä katseet ovat merkityksellisiä ja joskus ne ovat selvästi molemminpuolisia. Kun tarpeeksi pelottaa, toisiinsa ihastuneet ihmiset voivat mennä kuukausitolkulla toistensa ohi sanomatta mitään. Oikeasti. Ongelma taitaa vain olla siinä, miten pääsisi katseista eteenpäin. Kontaktiin. Hyvän uuden vuoden toivotus voisi ehkä olla alku? Joku kysymys. Kysymykseen vastaus. Vastakysymys. Keskustelu. Kun juttu alkaa luistaa, ehkä kahvillekin voisi pyytää.

888 kirjoitti:

Joskus kyllä katseet ovat merkityksellisiä ja joskus ne ovat selvästi molemminpuolisia. Kun tarpeeksi pelottaa, toisiinsa ihastuneet ihmiset voivat mennä kuukausitolkulla toistensa ohi sanomatta mitään. Oikeasti. Ongelma taitaa vain olla siinä, miten pääsisi katseista eteenpäin. Kontaktiin. Hyvän uuden vuoden toivotus voisi ehkä olla alku? Joku kysymys. Kysymykseen vastaus. Vastakysymys. Keskustelu. Kun juttu alkaa luistaa, ehkä kahvillekin voisi pyytää.

mutta jos kuukausitolkulla menee aikaa siihen että saa sanan siinäkin tapauksessa suustaan niin on ihan liian arka edes suhteeseen. Sehän vaatii aikamoista itsestään antamista sekin ja jos jo tutustuminen on kuin tervassa juoksisi niin mikä on todennäköisyys että suhde on muuta kuin puhumaton floppi jossa kumpikin olettaa ja ei uskalla ja jännittää liikaa kaikki. Joskus kun ei uskalla se voi olla merkki ettei ole aika. Ei sen kummempaa. Jos juttu ei ala luistamaan ei suhteesta edes kannata uneksia.

FFS! kirjoitti:

mutta jos kuukausitolkulla menee aikaa siihen että saa sanan siinäkin tapauksessa suustaan niin on ihan liian arka edes suhteeseen. Sehän vaatii aikamoista itsestään antamista sekin ja jos jo tutustuminen on kuin tervassa juoksisi niin mikä on todennäköisyys että suhde on muuta kuin puhumaton floppi jossa kumpikin olettaa ja ei uskalla ja jännittää liikaa kaikki. Joskus kun ei uskalla se voi olla merkki ettei ole aika. Ei sen kummempaa. Jos juttu ei ala luistamaan ei suhteesta edes kannata uneksia.

sun kirjoitustyylistä.Jotenkin hyökkäävää ja syyllistävää?

FFS! kirjoitti:

mutta jos kuukausitolkulla menee aikaa siihen että saa sanan siinäkin tapauksessa suustaan niin on ihan liian arka edes suhteeseen. Sehän vaatii aikamoista itsestään antamista sekin ja jos jo tutustuminen on kuin tervassa juoksisi niin mikä on todennäköisyys että suhde on muuta kuin puhumaton floppi jossa kumpikin olettaa ja ei uskalla ja jännittää liikaa kaikki. Joskus kun ei uskalla se voi olla merkki ettei ole aika. Ei sen kummempaa. Jos juttu ei ala luistamaan ei suhteesta edes kannata uneksia.

Olen vähän eri mieltä. Se, että liikkeelle lähteminen tarvitsee pienen töytäisyn, ei ole mitenkään epätavallista eikä kerro mitään siitä, mitä jatkolta voi odottaa. Riippuu myös hyvin paljon siitä, millaisissa olosuhteissa toisen tapaa. On eri asia mennä juttelemaan tuntemattomalle tai puolitutulle vaikkapa naistenbileissä kuin jossakin arkisemmassa tilanteessa. Eikä ujous suinkaan ole merkki siitä, ettei kykenisi suhteeseen. Ujommat ihmiset tarvitsevat vain pitemmän ajan tutustumiseen ja toisen seurassa rentoutumiseen. Joskus se pitkä tuijotteluaikakin voi olla tarpeen. Sitä taas, onko tutustumisyritys tuhoon tuomittu, ei kannata ruveta manaamaan ennen kuin on kokeillut. Yhdestä sanasta se kuitenkin lähtee ja jos hyvin käy, se ei jää yhteen sanaan. Jos taas jää, pysyvää vahinkoa tuskin on tapahtunut. Tiedän, että muilla ihmisillä voi olla muunkinlaisia lähestymistapoja, mutta jokaisen on edettävä niillä edellytyksillä, joita oma luonne itselle suo. Uneksia kannattaa kuitenkin aina.

ei tässä muuta. kirjoitti:

sun kirjoitustyylistä.Jotenkin hyökkäävää ja syyllistävää?

ei sun tarvikkaan.

888 kirjoitti:

Olen vähän eri mieltä. Se, että liikkeelle lähteminen tarvitsee pienen töytäisyn, ei ole mitenkään epätavallista eikä kerro mitään siitä, mitä jatkolta voi odottaa. Riippuu myös hyvin paljon siitä, millaisissa olosuhteissa toisen tapaa. On eri asia mennä juttelemaan tuntemattomalle tai puolitutulle vaikkapa naistenbileissä kuin jossakin arkisemmassa tilanteessa. Eikä ujous suinkaan ole merkki siitä, ettei kykenisi suhteeseen. Ujommat ihmiset tarvitsevat vain pitemmän ajan tutustumiseen ja toisen seurassa rentoutumiseen. Joskus se pitkä tuijotteluaikakin voi olla tarpeen. Sitä taas, onko tutustumisyritys tuhoon tuomittu, ei kannata ruveta manaamaan ennen kuin on kokeillut. Yhdestä sanasta se kuitenkin lähtee ja jos hyvin käy, se ei jää yhteen sanaan. Jos taas jää, pysyvää vahinkoa tuskin on tapahtunut. Tiedän, että muilla ihmisillä voi olla muunkinlaisia lähestymistapoja, mutta jokaisen on edettävä niillä edellytyksillä, joita oma luonne itselle suo. Uneksia kannattaa kuitenkin aina.

toiminta tarvitsee sen lähtöpisteen sen ekan askeleen siitä tässä kai onkin kyse että ei aukee suu. Ei kommunkointia on vain oma tunne jännityksestä.
Jos nyt haluaa haahuilla omissa tunnelmissaan kuukausia ja jotkut jopa vuosia niin ei siinä mitään. Mä vaan sanon että jos ei ole rohkeutta sanoa moi, ei ole välttämättä jatkokaan kauhean helppoa.
Tässäkin tapauksessa on se suu joskus saatu auki ja nyt sitten vaan tuijotellaan. Mä rohkaisisin kyllä suoraviivaisempaan toimintaan ap:ta.

Mä en tiedä miten ujous häipyy tuijottelussa ja oman päänsä sisällä kuvitteluun ties mistä liekeistä.
Se on vähän kuin keno, asetat panoksen mietit mitä sanot ja eikun tiskille. Uneksia ehtii sitten välipäivinä, mutta enemmän vaa rohkeutta siihen alkuun. Ei se tuijottelulla etene vaan kynnys kasvaa kasvamistaan.
Enemmän sitä häviää kun liikaa pohtii ja tuijottelee kuin vaan menee ja sanoo moi lähdeksä mun kaa sieneen. helppoa. Ei ujoilua kannata nyt vaalia, potkua pyllylle ja suu auki. Siitä se jos on lähteäkseen.

Joo on olemassa niin ujoja ihmisä että ne ei kato itteäkään peilistä jne on on. Voihan niitä hyssytellä tuijottelemaan mutta tosiasia on että ei se homma siitä sen helpommaksi muutu ajan kanssa, enemmin vaan härkää sarvista ja niin päin pois.
Saa tuijotella, vaikka lopunelämänsä mutta en tunne yhtään tuijottelijaa joka sanoo että hitsi ko aukaisin suuni. Paremmin ne sanoo että oisinpa aukaissut sen aikaisemmin.
Mäkin olin aikani tuijottelija kunnes eräs ihminen sanoi että kun totuttelee siihen että sanomalla saa niin homma helpottuu joka kerrasta. Tottahan se oli, jos kannustaa itseään olemaan hiljaa ja ujoilemaan niin sellaisena myös pysyy kauemmin. Ei luonne ole sellainen asia ettei sitä voi jalostaa. Se jalostuu jokatapuksessa kun ihminen kasvaa, saa sitä auttaa itekkin niin pääsee nopeemmin elämän iloihin käsiksi.
Puhetaito ja kyky ei mene koskaan hukkaan. Siihen pitäisi kannustaa kovastikkin, eikä sanoa että luimuile vaan, kyllä se siitä sitten joskus.
Uneksia voi kaksinkin.

FFS! kirjoitti:

mutta jos kuukausitolkulla menee aikaa siihen että saa sanan siinäkin tapauksessa suustaan niin on ihan liian arka edes suhteeseen. Sehän vaatii aikamoista itsestään antamista sekin ja jos jo tutustuminen on kuin tervassa juoksisi niin mikä on todennäköisyys että suhde on muuta kuin puhumaton floppi jossa kumpikin olettaa ja ei uskalla ja jännittää liikaa kaikki. Joskus kun ei uskalla se voi olla merkki ettei ole aika. Ei sen kummempaa. Jos juttu ei ala luistamaan ei suhteesta edes kannata uneksia.

Ihan eri mieltä tosta, että alku-ujostelu kertoisi vielä mitään siitä minkälaista tutustuminen ja suhde loppujen lopuksi olisi. Joillain ujommilla vaan ne ensimmäiset askeleet ovat joskus lähes mahdottomia, mutta kun on jotain varmuutta toisenkin tunteista, niin siinä alkaa avautumaan äkkiä. Tästä on kokemusta kyllä. Sitten kun tutustuminen pääsee kunnolla vauhtiin, se voi olla aika intensiivistä. Sä oletat ennakkoon liian negatiivisesti, toivottavasti sua ei uskota ;) Varmasti tietenkin esimerkkisi kaltaisiakin on, mutta toi ei ole mikään vakio tapahtumaketju.

eieieii kirjoitti:

Ihan eri mieltä tosta, että alku-ujostelu kertoisi vielä mitään siitä minkälaista tutustuminen ja suhde loppujen lopuksi olisi. Joillain ujommilla vaan ne ensimmäiset askeleet ovat joskus lähes mahdottomia, mutta kun on jotain varmuutta toisenkin tunteista, niin siinä alkaa avautumaan äkkiä. Tästä on kokemusta kyllä. Sitten kun tutustuminen pääsee kunnolla vauhtiin, se voi olla aika intensiivistä. Sä oletat ennakkoon liian negatiivisesti, toivottavasti sua ei uskota ;) Varmasti tietenkin esimerkkisi kaltaisiakin on, mutta toi ei ole mikään vakio tapahtumaketju.

että varmuus toisen mielenkiinnosta auttaa avautumisessa kyllä,tiedän kokemuksesta.sitten on monia esteitä jossei voi mennä etenemään vaikka haluisikin,toinen on varattu tai itellä on tunteet sekaisin,ei silloin voi mennä tekeen vahinkoa,en mä ainakaan.katsekontakti on vaikeeta,vaikka halut katsoa toista silmiin olis hirveen kovat.on pakko katsoa toista sillon kun toinen ei huomaa tai katsoo ohi kun toinen katsoo mua.säälittävää ehkä mut me kaikki ei olla niin röyhkeitä et ulitettäs joku raja.

888 kirjoitti:

Olen vähän eri mieltä. Se, että liikkeelle lähteminen tarvitsee pienen töytäisyn, ei ole mitenkään epätavallista eikä kerro mitään siitä, mitä jatkolta voi odottaa. Riippuu myös hyvin paljon siitä, millaisissa olosuhteissa toisen tapaa. On eri asia mennä juttelemaan tuntemattomalle tai puolitutulle vaikkapa naistenbileissä kuin jossakin arkisemmassa tilanteessa. Eikä ujous suinkaan ole merkki siitä, ettei kykenisi suhteeseen. Ujommat ihmiset tarvitsevat vain pitemmän ajan tutustumiseen ja toisen seurassa rentoutumiseen. Joskus se pitkä tuijotteluaikakin voi olla tarpeen. Sitä taas, onko tutustumisyritys tuhoon tuomittu, ei kannata ruveta manaamaan ennen kuin on kokeillut. Yhdestä sanasta se kuitenkin lähtee ja jos hyvin käy, se ei jää yhteen sanaan. Jos taas jää, pysyvää vahinkoa tuskin on tapahtunut. Tiedän, että muilla ihmisillä voi olla muunkinlaisia lähestymistapoja, mutta jokaisen on edettävä niillä edellytyksillä, joita oma luonne itselle suo. Uneksia kannattaa kuitenkin aina.

fiksu ihminen.

FFS! kirjoitti:

toiminta tarvitsee sen lähtöpisteen sen ekan askeleen siitä tässä kai onkin kyse että ei aukee suu. Ei kommunkointia on vain oma tunne jännityksestä.
Jos nyt haluaa haahuilla omissa tunnelmissaan kuukausia ja jotkut jopa vuosia niin ei siinä mitään. Mä vaan sanon että jos ei ole rohkeutta sanoa moi, ei ole välttämättä jatkokaan kauhean helppoa.
Tässäkin tapauksessa on se suu joskus saatu auki ja nyt sitten vaan tuijotellaan. Mä rohkaisisin kyllä suoraviivaisempaan toimintaan ap:ta.

Mä en tiedä miten ujous häipyy tuijottelussa ja oman päänsä sisällä kuvitteluun ties mistä liekeistä.
Se on vähän kuin keno, asetat panoksen mietit mitä sanot ja eikun tiskille. Uneksia ehtii sitten välipäivinä, mutta enemmän vaa rohkeutta siihen alkuun. Ei se tuijottelulla etene vaan kynnys kasvaa kasvamistaan.
Enemmän sitä häviää kun liikaa pohtii ja tuijottelee kuin vaan menee ja sanoo moi lähdeksä mun kaa sieneen. helppoa. Ei ujoilua kannata nyt vaalia, potkua pyllylle ja suu auki. Siitä se jos on lähteäkseen.

Joo on olemassa niin ujoja ihmisä että ne ei kato itteäkään peilistä jne on on. Voihan niitä hyssytellä tuijottelemaan mutta tosiasia on että ei se homma siitä sen helpommaksi muutu ajan kanssa, enemmin vaan härkää sarvista ja niin päin pois.
Saa tuijotella, vaikka lopunelämänsä mutta en tunne yhtään tuijottelijaa joka sanoo että hitsi ko aukaisin suuni. Paremmin ne sanoo että oisinpa aukaissut sen aikaisemmin.
Mäkin olin aikani tuijottelija kunnes eräs ihminen sanoi että kun totuttelee siihen että sanomalla saa niin homma helpottuu joka kerrasta. Tottahan se oli, jos kannustaa itseään olemaan hiljaa ja ujoilemaan niin sellaisena myös pysyy kauemmin. Ei luonne ole sellainen asia ettei sitä voi jalostaa. Se jalostuu jokatapuksessa kun ihminen kasvaa, saa sitä auttaa itekkin niin pääsee nopeemmin elämän iloihin käsiksi.
Puhetaito ja kyky ei mene koskaan hukkaan. Siihen pitäisi kannustaa kovastikkin, eikä sanoa että luimuile vaan, kyllä se siitä sitten joskus.
Uneksia voi kaksinkin.

tekstistä pidin!
Paljon lempeempi ote ja miten fiksusti kirjoitettu;)

"oot liekeissä ja kun et muuta keksi tehdä niin kuvittelet että tää toinenkin on. Se on niin yleistä. Sä ruokit itteäsi että kyllä se tuntee samoin"

Näin voi olla, oon huomannut ruokkivani tätä tunnetta. Teen niin, koska ihastuminen tuntuu hyvältä. Tunne, se onkin tässä avainsana. Kun pohdin tätä tilannetta, niin ei tässä todellakaan ole paljon järkeä. Oon eronnut jonkin aikaa sitten ja ihastuin lähes samantien tähän ihmiseen, joka ajatuksissani pyörii. Mulla ei ole muutenkaan otollinen aika seurustelulle nyt, lisäksi sen mitä tiedän unelmieni kohteesta, niin hän ei ole sopivin ja oikein mulle kun järkevästi ajattelen. Toisaalta meillä on tietyiltä osin elämää yhdistäviä asioitakin sen verran ratkaisevasti, ettei samaa helposti jonkun muun kanssa ole. Enemmän järkisyyt menee kuitenkin miinukselle, tällä hetkellä. Punnitsen tässä jatkuvasti itseni kanssa sitä miltä tuntuu ja sitä, mikä on järkevää. Yrittäen päästä myös exästä yli. Tunne on se vahvempi ja kokonaisvaltaisempi, se joka paremmin pysyy elossa ja jota rohkaisemalla järki todennäköisesti katoaisi taas (kuten joskus käynyt). Järkevyys pitää mua etäällä enkä yritä suoraviivaisempaa lähestymistä. Se lähestyminen tulee joko siltä toiselta tai sitten multa kun olen käynyt tunteeni ja ajatukseni läpi sen verran mitä siihen tarvitsen.

"älä nyt aikuinen ihminen elämääs pilaa sillä että kuvittelet monia vuosia että jotain on. Jos jotain on kahden ihmisen välillä ei ne mene kuukausi tolkulla toistensa ohi ja sanomatta mitään."

Heh, varmaa on, ettei tässä vuosia tule menemään, se on tietyistä musta riippumattomista syistäkin selvää jo tässä vaiheessa.

vapaa ja yksin kirjoitti:

"oot liekeissä ja kun et muuta keksi tehdä niin kuvittelet että tää toinenkin on. Se on niin yleistä. Sä ruokit itteäsi että kyllä se tuntee samoin"

Näin voi olla, oon huomannut ruokkivani tätä tunnetta. Teen niin, koska ihastuminen tuntuu hyvältä. Tunne, se onkin tässä avainsana. Kun pohdin tätä tilannetta, niin ei tässä todellakaan ole paljon järkeä. Oon eronnut jonkin aikaa sitten ja ihastuin lähes samantien tähän ihmiseen, joka ajatuksissani pyörii. Mulla ei ole muutenkaan otollinen aika seurustelulle nyt, lisäksi sen mitä tiedän unelmieni kohteesta, niin hän ei ole sopivin ja oikein mulle kun järkevästi ajattelen. Toisaalta meillä on tietyiltä osin elämää yhdistäviä asioitakin sen verran ratkaisevasti, ettei samaa helposti jonkun muun kanssa ole. Enemmän järkisyyt menee kuitenkin miinukselle, tällä hetkellä. Punnitsen tässä jatkuvasti itseni kanssa sitä miltä tuntuu ja sitä, mikä on järkevää. Yrittäen päästä myös exästä yli. Tunne on se vahvempi ja kokonaisvaltaisempi, se joka paremmin pysyy elossa ja jota rohkaisemalla järki todennäköisesti katoaisi taas (kuten joskus käynyt). Järkevyys pitää mua etäällä enkä yritä suoraviivaisempaa lähestymistä. Se lähestyminen tulee joko siltä toiselta tai sitten multa kun olen käynyt tunteeni ja ajatukseni läpi sen verran mitä siihen tarvitsen.

"älä nyt aikuinen ihminen elämääs pilaa sillä että kuvittelet monia vuosia että jotain on. Jos jotain on kahden ihmisen välillä ei ne mene kuukausi tolkulla toistensa ohi ja sanomatta mitään."

Heh, varmaa on, ettei tässä vuosia tule menemään, se on tietyistä musta riippumattomista syistäkin selvää jo tässä vaiheessa.

Miksi hän ei olisi sinulle sopiva? Kukaan ihminen tai mikään tilanne tuskin on täydellinen, aina täytyy tehdä kompromisseja ja sopeutua. Muutenkin: asiat usein muuttuvat paljon vaikeammiksi ja mutkikkaammiksi kuin oikeasti ovatkaan, jos niitä pyörittelee ja vatvoo yksin omassa päässään...

??? kirjoitti:

Miksi hän ei olisi sinulle sopiva? Kukaan ihminen tai mikään tilanne tuskin on täydellinen, aina täytyy tehdä kompromisseja ja sopeutua. Muutenkin: asiat usein muuttuvat paljon vaikeammiksi ja mutkikkaammiksi kuin oikeasti ovatkaan, jos niitä pyörittelee ja vatvoo yksin omassa päässään...

se yrittää vaan sanoa että se haluais pelkkää seksiä.

!!! kirjoitti:

se yrittää vaan sanoa että se haluais pelkkää seksiä.

Ei mua pelkkä seksi niin paljon kiinnosta, vaikka välillä ehkä epätoivoisissa fiiliksissä tulee hetkeksi sellainen olo että saispa edes seksiä. Kai sekin olisi jotain edistystä johonkin suuntaan ja mahdollisesti ihan kivaa ;) Kun on tunteita kuitenkin...

En tahdo tarkempia yksityiskohtia kertoa niistä syistä miksei ehkä olla mikään "ihannepari" toisillemme. Vaikka eihän sitä tiedä miten asiat kehittyisivät, puhumattakaan puolista joita en hänestä edes vielä tiedä. Tottakai se mun tunnepuoli haluaa uskoa että me oltaiskin sopivia toisillemme ja kuvittelen vaan nyt väärin.

vapaa ja yksin kirjoitti:

Ei mua pelkkä seksi niin paljon kiinnosta, vaikka välillä ehkä epätoivoisissa fiiliksissä tulee hetkeksi sellainen olo että saispa edes seksiä. Kai sekin olisi jotain edistystä johonkin suuntaan ja mahdollisesti ihan kivaa ;) Kun on tunteita kuitenkin...

En tahdo tarkempia yksityiskohtia kertoa niistä syistä miksei ehkä olla mikään "ihannepari" toisillemme. Vaikka eihän sitä tiedä miten asiat kehittyisivät, puhumattakaan puolista joita en hänestä edes vielä tiedä. Tottakai se mun tunnepuoli haluaa uskoa että me oltaiskin sopivia toisillemme ja kuvittelen vaan nyt väärin.

Eli sä et haluu ottaa siihen yhteyttä, et pidä sitä ihannekumppanina etkä halua pelkkää seksiä? Mitä sä siltä haluat? Jatkaa tuijottelua? ?

34 kirjoitti:

Eli sä et haluu ottaa siihen yhteyttä, et pidä sitä ihannekumppanina etkä halua pelkkää seksiä? Mitä sä siltä haluat? Jatkaa tuijottelua? ?

Otan yhteyttä sitten jos joskus olen siihen valmis. Enemmän toivon häneltä yhteydenottoa, mutta sen varassa en tietenkään tässä elä, en en.

Pidän häntä hyvin kiinnostavana, haluan katsella, haluan hänet, haluan seksiäkin luultavasti. Ei tässä kai muuta, asiat selviää aikanaan, lähikuukausien sisällä viimeistään.

vapaa ja yksin kirjoitti:

Otan yhteyttä sitten jos joskus olen siihen valmis. Enemmän toivon häneltä yhteydenottoa, mutta sen varassa en tietenkään tässä elä, en en.

Pidän häntä hyvin kiinnostavana, haluan katsella, haluan hänet, haluan seksiäkin luultavasti. Ei tässä kai muuta, asiat selviää aikanaan, lähikuukausien sisällä viimeistään.

oletko eronnut miehestä vai naisesta? Ei kannata kiirehtiä, mutta toki toisellakin osapuolella on elämä. Jos tunne on molemminpuolinen ja tuttavuus ei etene, niin ennemmin tai myöhemmin toinen voi löytää uuden kohteen ts. jos ei saa tunteilleen vastakaikua. Kannattaa jotain pientä vinkkiä heittää kiinnostuksen kohteen suuntaan;)

Elämää eletään kirjoitti:

oletko eronnut miehestä vai naisesta? Ei kannata kiirehtiä, mutta toki toisellakin osapuolella on elämä. Jos tunne on molemminpuolinen ja tuttavuus ei etene, niin ennemmin tai myöhemmin toinen voi löytää uuden kohteen ts. jos ei saa tunteilleen vastakaikua. Kannattaa jotain pientä vinkkiä heittää kiinnostuksen kohteen suuntaan;)

Toisen on tosi vaikea toimia mitenkään, jos ei edes pientä vinkkiä kiinnostuksesta tule.

...... kirjoitti:

Toisen on tosi vaikea toimia mitenkään, jos ei edes pientä vinkkiä kiinnostuksesta tule.

mitäs pientä vinkkiä se vois olla?esimerkkejä?

sivusta21 kirjoitti:

mitäs pientä vinkkiä se vois olla?esimerkkejä?

Ainakin kannattaa tehdä tuttavuutta eli ainakaan ei kannata alkaa välttelemään...voihan sitä vaikka alkuun kehua kivaa puseroa tai kivaa hiustyyliä. Ja ainakin kannattaa vinkata olevansa vapailla markkinoilla...kun tässä sinkkuna elellään jne;).

Elämää eletään kirjoitti:

Ainakin kannattaa tehdä tuttavuutta eli ainakaan ei kannata alkaa välttelemään...voihan sitä vaikka alkuun kehua kivaa puseroa tai kivaa hiustyyliä. Ja ainakin kannattaa vinkata olevansa vapailla markkinoilla...kun tässä sinkkuna elellään jne;).

Tota hän on mulle kerran sanonut, että on vapaa ja haluaisi mahdollisesti löytää jonkun, mutta miten näitä voi osata tulkita? Mikä on oikeasti joku vihje ja mikä vaan tavallista tutustumisjuttelua? Ääh, ei näissä asioissa mikään ole varmaa. Suoraan sanominen tietysti olisi varminta...

vapaa ja yksin kirjoitti:

Tota hän on mulle kerran sanonut, että on vapaa ja haluaisi mahdollisesti löytää jonkun, mutta miten näitä voi osata tulkita? Mikä on oikeasti joku vihje ja mikä vaan tavallista tutustumisjuttelua? Ääh, ei näissä asioissa mikään ole varmaa. Suoraan sanominen tietysti olisi varminta...

Onhan se jotain, ei naiset mielestäni yleensä kovin helposti kerro ei-niin-tutuille olevansa sinkkuja, paitsi jos haluavat tuoda sen erityisesti esiin...mutta pariutuneet kertovat mielellään kumppanistaan.

annat olla siksi että kerran tavallaan tai ehkä sen syy tai tavallaan jotain torjumista niin sun elämä on yhtä ylämäkeä. Älä epäonnistumisista lannistu, nehän vaan tekee sua valmiimaksi. Rohkeutta elämään, muuten se jää elämättä.

dontstop kirjoitti:

annat olla siksi että kerran tavallaan tai ehkä sen syy tai tavallaan jotain torjumista niin sun elämä on yhtä ylämäkeä. Älä epäonnistumisista lannistu, nehän vaan tekee sua valmiimaksi. Rohkeutta elämään, muuten se jää elämättä.

Nykyjään hän ei ole enää naimisissa, että sinänsä..