Kukahan söisi

myytäis, sitä itsekuria... :)

Kaik on syöty siinä vaiheessa kun koulutus on vasta puolivälissä..:/

Pirre* kirjoitti:

myytäis, sitä itsekuria... :)

Kaik on syöty siinä vaiheessa kun koulutus on vasta puolivälissä..:/

Pitää löytää motivaatiota. Muistan kun vieroitin itseni eroon myös pullasta, sillä olin melkoin pulla-ahamtti. Kun pyöräilin viikonlopuksi kotiin 50 km, niin yhdeltä istuimelta meni äidin paistama tuore pullaletti. Ylipainoa ei ollut, koska ajoin paljon pyörällä, samoilin, eräretkeilin, tein risusavottaa.

Mutta kun tuli riittävä motivaatio, niin päätin, että nyt se loppu. Vaikeaa se oli. Muistan kun kerrankin kaupassa kärryyni oli tarttunut puolikas lämmintä pullalettiä. Havahduin siihen vasta kassalla ja kauhistuin, miten se oli päässyt yllättämään, niin ettei ajatukset lainkaan toimineet. Taistelin itseni kanssa, että voinhan mä nyt lintsata. Mutta sitten toinen ajatus takoi, että jos nyt lintsaat, koska sitten meinaat saada ongelmasta yliotteen.

Vein pullaletin takaisin hyllyyn ja maleksin kaupassa jonkin aikaa ja kohta taas havaitsin, että se pirulaisen pullaletti oli taas minun kärryssäni ja sama taistelu itseni kanssa alkoi.
Ja taas vein sen pullaletin pois, ja loppujen lopuksi pääsin eroon siitä pullahimostakin.

Samanlainen himo se oli suklaankin kanssa. Kun kauppa oli kadun toisella puolella ja lähdin hakemaan suklaalevyä täytekakun koristeeksi, niin jos täytekakku ei ollut valmiiksi tehty siihen pisteeseen, että välittömästi alkaa suklaalastuja siihen veistämään, niin takuuvarmasti ehdin syödä suklaat, ennenkuin se kakku valmistui siihen pisteeseen, että suklaalastuja olisi päässyt veistämään.

Ostinkin aina kaksi suklaalevyä, ja niistä toisen syönti alkoi jo heti, kun kaupan ovesta kadulle pääsiin, ja puolet oli pistelty poskeen, ennenkuin keittiööni pääsin. Mutta kun oli kaksi suklaalelvyä ja kakku muuten valmis, niin että heti pääsi suklaalastuja vuolemaan, niin kakkuunkin suklaata riitti.

Suklaasta vierottaminen tapahtui samanaikaisesti pullan kanssa. Koville otti, mutta eroon siitä pääsin. Nyt ei enää ole mitään hätää.

itsekuria kirjoitti:

Pitää löytää motivaatiota. Muistan kun vieroitin itseni eroon myös pullasta, sillä olin melkoin pulla-ahamtti. Kun pyöräilin viikonlopuksi kotiin 50 km, niin yhdeltä istuimelta meni äidin paistama tuore pullaletti. Ylipainoa ei ollut, koska ajoin paljon pyörällä, samoilin, eräretkeilin, tein risusavottaa.

Mutta kun tuli riittävä motivaatio, niin päätin, että nyt se loppu. Vaikeaa se oli. Muistan kun kerrankin kaupassa kärryyni oli tarttunut puolikas lämmintä pullalettiä. Havahduin siihen vasta kassalla ja kauhistuin, miten se oli päässyt yllättämään, niin ettei ajatukset lainkaan toimineet. Taistelin itseni kanssa, että voinhan mä nyt lintsata. Mutta sitten toinen ajatus takoi, että jos nyt lintsaat, koska sitten meinaat saada ongelmasta yliotteen.

Vein pullaletin takaisin hyllyyn ja maleksin kaupassa jonkin aikaa ja kohta taas havaitsin, että se pirulaisen pullaletti oli taas minun kärryssäni ja sama taistelu itseni kanssa alkoi.
Ja taas vein sen pullaletin pois, ja loppujen lopuksi pääsin eroon siitä pullahimostakin.

Samanlainen himo se oli suklaankin kanssa. Kun kauppa oli kadun toisella puolella ja lähdin hakemaan suklaalevyä täytekakun koristeeksi, niin jos täytekakku ei ollut valmiiksi tehty siihen pisteeseen, että välittömästi alkaa suklaalastuja siihen veistämään, niin takuuvarmasti ehdin syödä suklaat, ennenkuin se kakku valmistui siihen pisteeseen, että suklaalastuja olisi päässyt veistämään.

Ostinkin aina kaksi suklaalevyä, ja niistä toisen syönti alkoi jo heti, kun kaupan ovesta kadulle pääsiin, ja puolet oli pistelty poskeen, ennenkuin keittiööni pääsin. Mutta kun oli kaksi suklaalelvyä ja kakku muuten valmis, niin että heti pääsi suklaalastuja vuolemaan, niin kakkuunkin suklaata riitti.

Suklaasta vierottaminen tapahtui samanaikaisesti pullan kanssa. Koville otti, mutta eroon siitä pääsin. Nyt ei enää ole mitään hätää.

vaaka..no joo, enpä viiti lähteä enää sinne kolistelemaan, nukkuuvat jo toiset..ja nää konvehdit ON tosi hyviä :))

P.s. miksi lopetit pullansyönnin jos painosi ei noussut, mikä siis oli Sinun motivaatio?

makean maha, ei mitään tolkkua..miullon vain käsi tolkuton :/ - vai oisiko se ettei käden ja pään yhteistyö jotenkin pelaa pelaa..:)

budabestejäpä hyvinkin - tuossa käin ulottuvilla..:(

makeaanhan ne himot, tietenkin.., mutku pitäs olla joku tolokkukin, jot käs ei kävisi. :)

Pirre* kirjoitti:

makeaanhan ne himot, tietenkin.., mutku pitäs olla joku tolokkukin, jot käs ei kävisi. :)

kun niitä saan ja en niistä tykkää:/ Miksei ne voisi olla marmelaadirasioita, ..keles? :DD

Huomenna poikkeaa tyttären porukat ja saavat viedä useita mennessään.

Meistä ei kumpainenkaan niistä välitä, mutta tummasta suklaasta pidämme. Joten (onneksi) sitäkään ei annetuissa ollut :)

meirikki kirjoitti:

kun niitä saan ja en niistä tykkää:/ Miksei ne voisi olla marmelaadirasioita, ..keles? :DD

Huomenna poikkeaa tyttären porukat ja saavat viedä useita mennessään.

Meistä ei kumpainenkaan niistä välitä, mutta tummasta suklaasta pidämme. Joten (onneksi) sitäkään ei annetuissa ollut :)

ah ihanuutta, voisin pistää ne yhellä istuvillaan menemään..että ne on hyviä..onneksi niitä ei nyt tässä ole - enää :/

Lenkkeily tässä täytyy aloittaa ihan tosissaan taas..kunhan jne..:)