Kävin vihdoin tutustumassa Köpän sivuille ja ihan kiinnostavaa asiaa siellä oli. Kiinnostavin sivu käsitteli kristillisiä asioita. Kannattaa tutustua tähän ja omalta osaltaan miettiä miten asiaan voisi vaikuttaa.
http://romanit.net/cms/index.php?page=haaste-romaneille-romanityontekijoille-ja-seurakunnille
Pähkinänkuoressa idea on, että romanien (kuten kaikkien muidenkin uskovien) tulisi perehtyä Raamattuun kokonaisuutena, ymmärtää sitä ja pyrkiä elämään sitä todeksi. Fiksusti Köpä kirjoitti.
http://romanit.net/cms/index.php?page=haaste-romaneille-romanityontekijoille-ja-seurakunnille
Pähkinänkuoressa idea on, että romanien (kuten kaikkien muidenkin uskovien) tulisi perehtyä Raamattuun kokonaisuutena, ymmärtää sitä ja pyrkiä elämään sitä todeksi. Fiksusti Köpä kirjoitti.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Fiksusti kirjoitat nuoreks mieheksi. Raamattuun meidän tulis juurtua, syvälle. Se on myös sellainen oppikirja, jota opiskelemalla oppisi paljon asioita hengellisiä ja maallisia. Jumalan sana on tiedon lähde.
Köpi on nähnyt paljon vaivaa, mutta valitettavasti kaveri ei osaa lukea raamattua ollenkaan. Hän irroittaa jakeita sieltä ja täältä, vaikka niin ei saisi raamattua lukea. pitäisi aina sitä kokonaisuutta tarkastella, eikä yhtä pientä sanaa tai lausetta vain.
ja mun on vaikea ottaa vastaan neuvoja mieheltä joka on epäuskottava omassa elämässään. Toisella hetkellä hän kuulostaa erittäin järkevältä ajtuksissaan ja taas kohta hän häviää 2 kuukaudeksi omien riipuvaisuuksien heiteltäväksi. Välillä puhutaan paltalkissa kuinka elämä tulisi oikein elää ja toisella keralla paltalkissa mölyää ja öykkäröi selvästi humalassa oleva mies joka haukkuu ja käyttäytyy inhottavasti mustalaisia kohtaan purren samalla omaa kättään. Olen mysö omin korvin kuullut netissä ja nähnyt kun ruudulle on osunu uhkauksia tältä mieheltä tyyliin.. "on se mullakin porukka, sanoppa ketä oot? jne.
Muitakin ristiriitaisuuksia on persoonassa suhteessa raamattuun liittyen hänen elintapaansa.
Ihan komee juttu että henkilö pyysi anteeksi esiintymistä aloholin vaikutuksen alaisena paltalkin huoneen vetäjänä mutta.....
Kun joku ei ole uskottava niin hän ei vaa ole uskottava.
ei kuitenkaan vähennä Jumalan Armoa, koska muuten alentaisimme Jeesuksen Verityön, ei hän tullut terveitä varten vaan syntisiä ja sairaita varten. Tietenkään ei ole hyvä pyrkiä tietentahtoen tekemään väärin, mutta ihminen on vielä synnin orja niin kauan kun Jeesus hakee hänet taivaankotiin.
Kukapa meistä täydellisesti eläisi. Se ei onnistu edes meiltä tummilta ;)
Herra grillajalta mielellä kuulisin perusteluja näkemykseensä, että Köpin haaste romaneille oli vain sarja asiayhteydestä irroitettuja raamatun jakeita. Luin tuon sivun läpi ja mielestäni siinä oli aika hyvä kokonaiskuva siitä, miten uskovan tulisi oppia tuntemaan Raamatun perusteet hyvin. Armon ja tekojen tasapaino löytyy tätä kautta.
Itse näen asian niin, että Jumalan armo on täydellinen. Siihen ei ihminen voi lisätä mitään. Jos yrittää teoilla pelastua, se ei onnistu. Emme ole Jumalia. Teoilla pelastuminen onnistuisi vain täydellisesti elämällä. Se taas ei onnistu keneltäkään ihmiseltä, ainoastaan Jeesus eli synnittömästi.
Tämän täydellisen, yhdessä hetkessä tapahtuneen ja Jumalan armoon perustuvan Jumalan lapseksiottamisen (nk. kertakaikkinen vanhurskautus) rinnalla on uskovan pyhittäminen, jossa Jumala auttaa meitä pala kerralla tulemaan Itsensä kaltaiseksi, jos sitä itse haluamme.
Ajattelen niin, että kun Jumala on pelastanut meidät helvetin kuolemasta elämään taivaaseen, niin meissä syntyy rakkaus Jumalaa (pelastajaamme) kohtaan ja haluamme kilvoitella elämässämme niin, että tulemme edes hiukan Jumalan kaltaisiksi, siis pyhitymme. Tosin itse ainakin liian vähän ajattelen sitä suurta uhrausta, jonka Jumala teki antamalla poikansa kidutettavaksi maailmaan. Kun sen tajuaisi syvästi, niin ymmärtäisi, että meille maksuttomalla armolla oli äärettömän kallis hinta. Se auttaa sydäntä haluamaan muutosta omista paheistaan. Paheet eivät poistu kerralla, mutta onneksi Jumala on meitä kohtaan pitkämielinen ja armollinen :)
Tällaista pohdintaa lauantai-illan ratoksi.
Me ollaan kuitenkin kaikki VAIN ihmisiä. Myös Köpi, omine puutteineen ja vikoineen. Voisitko ehkä ajatella niin että...ehkä Köpi on kokenut uuden "herätyksen" ja hän on ehkä ymmärtänyt Juman Sanasta enemmän kuin ennen tms. Jospa ei aina oltaisiin tuomitsemassa toista niin herkästi korostaen omaa paremmuuttamme.
Jospa enemmänkin kiinnittäisit huomiosi siihen tekstiin kuin tekstin kirjoittajaan.
Minulle on sama kuka ja millanen ihminen sen teksitin kirjoitti, mutta totta oli joka sana mitä siinä luki.
Kaikki me uskovat lankeamme joskus...kukaan meistä ei ole täydellinen...mutta siihen ei pidä jäädä. Lankeemuksesta on noustava jälleen ja jatkettava matkaa Jumalan armon varassa.
En ole vielä koskaan tavannut miestä enkä naista joka ei olisi joskus langennut...kuiunka hyvänä itseään sitten onkin pitänyt. Jumala vie meidät jokaisen 100% varmasti sille paikalle jossa turha ylpeys karisee pois ja olemme alastomina Jumalan kasvojen edessä anomassa Hänen anteeksi antoaan.
Olkaamme anteeksiantavaisia eikä tuomita ettei meitä tuomittaisi.
Jumalan siunausta kaikille ja OIKEIN SIUNATTUA UUTTAVUOTTA 2010. Jumala saakoon muuttaa meitä uskovia enemmän siihen suuntaan mikä on Hänen tahtonsa.
kirjotukseni niin pointti oli että "minun vaikea vastaanottaa neuvoja..."
Kuvitteleppa saarnamies kokouksissa joka haukkuu ja uhkailee siellä tasi toikkarois humalassa. Käsi sydämelle, vaikka hän puhuis sinne väliin kuinka paljo asiaa niin eikö suurin osa meistä kuulijoista koe että nyt loiskuu yli.
Kyöstiä en sinänsä halua tuomita, päin vastoin ymmärrän aika paljonyleensä ihmistä ja ihmisen heikkoa luonnetta, koska itsekin kompastelen.
Mulle on vaa vaikea vastaan ottaa jos puhuja ei oo uskottava. en voi sille mitään.
Mutta kirjoituksesi hyvä pointti oli se, että kuka tahansa meistä voi kirkastua elämässään ja ajatuksissaan ja näin parantaa omaa elämänlaatua sekä sitä, mitä tuomme julki.
Kirjoitit, että "minun on vaikea vastaanottaa neuvoja" Olet varmasti oikeassa. Tuossa asiassa me ihmiset olemme todella erilaisia. Toinen kokee pienenkin asiaan puuttumisen "määräilynä ja tunkeutumisena" kun taas toinen saattaa ottaa saman kommentoinnin asiallisena välittämisenä. Yksilölliset érot ovat suuria. Asiaan vaikuttavat monet seikat. Varsinaisesta synnistä ei kuitenkaan liene kysymys? Homma alkaa hikouluttaa, jos tällainen "kommentaattori" itse on kovin herkkähipiäinen. Siinä meille oppimista hautaan asti. Jos on itse herkkä kommentoimaan, on syytä kasvattaa omaa sietokynnystään. Palautetta tulee- ja ihan varmasti. Vuorovaikutus on toisinaan jotain ihan muuta kuin suloista yhteisymmärrystä.
Voi sinua raukkaa , kun olet pöpi. Eikös olisi sinulle, ja sakkiloillesi parempi, että menisit kiiruusti hoitooin. Etkö tajua että sun omaisesi kärsiisi sinusta? Olet niin vietävän paksu järkinen pöpi. Aivan kuin junti konsanaan.
kaipa niillä ihmisen teoilla nyt jotain vaikutusta ja merkitystä on?
kaipa arvosteluasteikko on tiukempi sellaiselle joka tietää paremmin, mutta silti tekee väärin hyvin tietäen tekevänsä väärin?
Tai mitä virkaa ylipäänsä on sitten hyvällä tai pahalla?
Vai onko tää mahdollisesti nyt jotain sellaista että haluat kenties omat virheesi ja pahat tekosi tuudittaa siihen jumalan armoon?
Ei kai se nyt ole ihan sama vaikka tästä rupeisin raiskaamaan, ryöstelemään ja tappamaan ihmisiä kuin jos en niin tekisi, vai häh?
Tuo linkki minkä olit laittanut oli oikeesti hyvä. Se oli hyvin ja asiallisesti kirjoitettu. Se oli niin totta.
Kumpa Jumala saisi muuttaa meitä oikein todella ja me janoaisimme kuulla Jumalan Sanaa ja Hänen totuuttaan vailla jotain kummallisuuksia.
Jumala meitä auttakoon ja varjelkoon eksytyksiltä.
Kertokaaa kuka olette, minä lähetän pommikoneet matkaan. Ollaan kilpaisilla mienevikaisuudesta ja vähälahjaisuudesta. Tähän menessä, kaikki ovat suunilleen olleet tasaväksiä.
Uusi vuosi, Uusin voimin kilpaa kohti onnekasta valaistusta, missä henkiset ja aineeliset ruokinta-automaatit pyytämättä täyttyvät.
Minua ei ärsytä lankeava kristitty. Lankeaminen tuntuu suruna.
Minua ärsyttää valehteleva kristitty. Mies ja nainen, joka sekoilee minkä ehtii ja kieltää sitten silmät kirkkaana kaiken. Enkä nyt puhu ed. mainitusta henkilöstä/asiasta vaan asiasta yleisellä tasolla. Minua ällöttää ihminen, joka kristinuskon varjolla käyttää toisia hyväkseen. Ihminen joka itse elää, kuin sika pellossa ja vaatii sitten toisilta käytöstä, johon ei itsekään pysty. Suomeksi sanottuna tekopyhyys oksettaa. Jumalan maallinen seurakunta ei ole vapaa henkisiä sairauksia sairastavista ihmisitä. He eivät ole ongelma. Ongelma ovat manipuloivat despootit, joille ei puhumalla järjenvalo aukene.
Ei lyödä lyötyä, joka katuu tekoaan. Mutta valehtelevalle kristitylle on velvollisuus puhua suoraan ja sumeilematta. Muistaen kuitenkin, että huomenna saattaa olla itse puhuttelun kohteena. Joten ei kannata hirmuisen mahtipontisesti kailottaa. Valhe on kuitenkin syytä paljastaa. Sille ei ainakaan kannata rakentaa yhtään ihmissuhdetta. Sellainen ei tule kestämään. Jos valehteleva ei ole valmis puhumaan, siunaa hänet ja nosta kytkintä. Tärkeintä olisi, että nämä ihmiset eivät pääse hengellisiin johtotehtäviin. Heillä usein tuntuu olevan niihin hommiin se suurin polte.
Kun ihminen mokaa tässä elämässä, ensireaktio asialle saattaa olla kieltäminen. Aika pian kuitenkin huomaa löytyykö ihmiseltä sitä kuuluisaa selkärankaa ja pystyykö tämä mokailunsa myöntämään. Mokailua, johon me kaikki syyllistymme, ei kannata itkeä kovin montaa päivää. On jatkettava eteenpäin. Elämä on aivan liian lyhyt tuhlattavaksi itsesääliin. Tsemppiä kaikille kaatuileville kristityille. Muistakaa, että Jumala kutsui juuri teidät. Te kerrotte maailmalle, että sovitusta tarvitaan. Sitä ei tarvitse täydellinen, kaikki armolahjat omaava ja täydellistä koti-ja seurakuntaelämää viettävä, itsensä aina ja kaikkialla hallitseva satuolento.
Ollaan toisillemme kävelykeppeinä, jos jalka sattuu kaatuillessa pahasti muljahtamaan. Siitä on enemmän apua, kuin siitä, että isketään sauvalla päähän. Eikö ole kaikkien etu, että kaatuva pääse taas ylös?
Näin se on, armoa tarvitsemme jokainen. Armo pitää vastaanottaa ja se tarkoittaa nöyryyttä. Tekopyhä ei kohtaa todellisuudessa armoa, se jää hänelle ulkokohtaiseksi.
Jos uskoa tai uskonnollisuutta paremminkin käytetään toisen lyömisen välineenä, se on hengellistä väkivaltaa. Siihen pitää aina puuttua, mieluiten seurakunnan vanhinten taholta.
Rohkaistaan toinen toistamme uskon tiellä eteenpäin. Niin pääsemme pala kerralla eteenpäin uskon tiellä ja lopussa meitä odottaa voittopalkinto Taivaassa. Sen palkinnon vuoksi kannattaa nähdä vaivaa, vuodattaa kyyneleitä ja hikoilla.