Miehelläni on edellisestä liitosta 2 lasta, yhteisiä ei ole. Meidän suhdetta eksä ei ole koskaan hyväksynyt eikä tule hyväksymään, vaikka aikanaan itse vieraissa hyppäsikin ja itse miehen kotoaan pois ajoi( tästä nyt 3v aikaa). Lapset ovat meillä lähes säännöllisesti joka toinen viikonloppu. Viihdymme kaikki hyvin yhdessä ja tulemme hienosti toimeen, mutta viime aikoina enenevissä määrin on korostunut se, kuinka eksä polkee miehen auktoriteettia lasten silmissä, koittaa kaikin keinoin kääntää lapset isäänsä vastaan ja pelotella (isommalle lapselle (12v) pelottelu ei tehoa, isompi kun ei enää sokeasti äitiään usko, mutta pienempi, 6v, on vielä täysin manipuloitavissa).
Mitä karmeimmat haukkumiskeinot on käytetty: isä on hylännyt teidät, isällä on persoonallisuushäiriö, isä on jättänyt perheensä uuden naisen takia (???!!! asiahan on toisinpäin!!!), isä ei välitä, isä yrittää tuhota äidin elämän ja ottaa lapset ja laittaa lastenkotiin (uskomatonta!!!!)... Isää ei tarvitse kuunnella / totella, eikä tíetenkään myöskään "uutta naista", vain äitiä tarvitsee kuunnella. Jos isä vähänkään komentaa, siitä pitää heti äidille ilmoittaa ja väännetään vaikka väkisin asia niin että isä on jotenkin satuttanut (vaikkei todellakaan niin tee!!) ja kannustetaan siihen, että nyt on heti päästävä isän lähettyviltä pois. Isommallakin lapsella teettää välillä vaikeuksia erottaa totuus kaiken solvaamisen keskeltä, saatika tällä pienimmällä! Isään kehoitetaan olemaan luottamatta, sillä isähän valehtelee kaikesta. Ja uusi nainen, eli minä, olen huora perheenrikkoja, jota äiti ilmoittaa säännöllisesti vihaavansa. Pienemmällä oli aluksi kovin ristiriitaista, kun hän välillä kävi ilmoittamassa minulle että "äiti vihaa sinua" ja puolen tunnin päästä tuli syliin ja sanoi itse tykkäävänsä minusta. Ja auta armias kun lapset menivät minua kotona puolustamaan ja sanomaan että olen ihan kiva, saivat niin kovan ryöpyn päälleen että soittelivat isälleen koko illan että hakisi kotoa pois... Millä ihmeen konstilla tämän saisi loppumaan? Lapset kärsivät kovasti tällaisesta! Rakastavat isää, mutta äiti ei anna, riistää isän lapsiltaan henkisesti! Kotonaan saavat koko ajan varoa sanojaan etteivät sanoisi hyvää kummastakaan meistä. Me emme koskaan hauku äitiä lasten kuullen tai kyseenalaista häntä kasvattajana. Toivoisimme vain niin kovasti että lapset saisivat olla isänsä kanssa rauhassa ja luottavaisin mielin... Onko kellään vastaavanlaista kokemusta?
Mitä karmeimmat haukkumiskeinot on käytetty: isä on hylännyt teidät, isällä on persoonallisuushäiriö, isä on jättänyt perheensä uuden naisen takia (???!!! asiahan on toisinpäin!!!), isä ei välitä, isä yrittää tuhota äidin elämän ja ottaa lapset ja laittaa lastenkotiin (uskomatonta!!!!)... Isää ei tarvitse kuunnella / totella, eikä tíetenkään myöskään "uutta naista", vain äitiä tarvitsee kuunnella. Jos isä vähänkään komentaa, siitä pitää heti äidille ilmoittaa ja väännetään vaikka väkisin asia niin että isä on jotenkin satuttanut (vaikkei todellakaan niin tee!!) ja kannustetaan siihen, että nyt on heti päästävä isän lähettyviltä pois. Isommallakin lapsella teettää välillä vaikeuksia erottaa totuus kaiken solvaamisen keskeltä, saatika tällä pienimmällä! Isään kehoitetaan olemaan luottamatta, sillä isähän valehtelee kaikesta. Ja uusi nainen, eli minä, olen huora perheenrikkoja, jota äiti ilmoittaa säännöllisesti vihaavansa. Pienemmällä oli aluksi kovin ristiriitaista, kun hän välillä kävi ilmoittamassa minulle että "äiti vihaa sinua" ja puolen tunnin päästä tuli syliin ja sanoi itse tykkäävänsä minusta. Ja auta armias kun lapset menivät minua kotona puolustamaan ja sanomaan että olen ihan kiva, saivat niin kovan ryöpyn päälleen että soittelivat isälleen koko illan että hakisi kotoa pois... Millä ihmeen konstilla tämän saisi loppumaan? Lapset kärsivät kovasti tällaisesta! Rakastavat isää, mutta äiti ei anna, riistää isän lapsiltaan henkisesti! Kotonaan saavat koko ajan varoa sanojaan etteivät sanoisi hyvää kummastakaan meistä. Me emme koskaan hauku äitiä lasten kuullen tai kyseenalaista häntä kasvattajana. Toivoisimme vain niin kovasti että lapset saisivat olla isänsä kanssa rauhassa ja luottavaisin mielin... Onko kellään vastaavanlaista kokemusta?
Vastaukset 22
Vanhimmat
...lisää vielä. Eli erosta kolme vuotta ja sä oot tullut mukaan kuvioihin milloin? Jäin vain vähän miettimään tota että jos erosta 3vuotta ja äiti manipuloi lapsia isää vastaan niin eikö hän olisi aloittanut sitä heti eron jälkeen, jos tämä olisi se tarkoitus? Ja luulisi että jos manipulaatio on tuota luokkaa niin olisi jo nyt tässä kolmen vuoden aikana saanut ainakin sen silloisen kolmivuotiaan manipuloitua kokonaan isää vastaan...Jos taas et ole ollut kuvioissa heti eron jälkeen on kovinkin mahdollista että tämän parin välillä on pyörinyt sellainen on/off-juttu vielä pitkän aikaa eron jälkeen, mikä ei ole eroaville pareille mitenkään omituista;-) , ja tämä selittäisi osittain nyt tuon exän riehumiset, jos olet siis vasta nyt vähän aika sitten tullut kuvioihin. Eli exä kokee miehen valehdelleen, jos mies on tavallaan lämmitellyt exää eron jälkeen ja lirkutellut rakkauttaan ja sitten ykskaks löytänytkin sinut.
Toinen kysymys onkin, että kuinka paljon saamastasi tiedosta on isän kautta saatua ja mitä lapset ovat itse sinulle kertoneet? Eiväthän nuo lapset nyt kovin paljon aikaa teillä vietä joten aika omituiselta kuullostaa että he avautuisivat ja kertoisivat kotioloistaan niin avoimesti varsinkin kun tapaamistiheys isään on tuo ja jos sinä taas oot juuri tullut vasta kuvioihin niin lapset harvemmin ihan alkajaisiksi avautuvat uusille ihmisille tuon luokan asioissa.
Eli sanoisin että mikäli olet vasta nyt tullut mukaan kuvioihin niin exä on kokenut mukaantulosi järkytyksenä ja varsinkin jos sinut on esitelty heti lapsille ja jos esim. olemassaolosi tieto on kulkenut naiselle lasten kautta. Ja jos tässä on vielä ollut jotain petitouhuja exien välillä niin periaatteessahan ero on konkretisoitunut vasta nytten tälle naiselle ja on helppo ymmärtää että hän kokee sinut pwerheenrikkojana ja miehen valehtelijana etc. Ja itse exänä voin sanoa että kyllä se karseelta tuntui kun exä oman naisensa esitteli lapsille edes keskustelematta asiasta kanssani. Se oli loukkaavaa sillä yhdessähän lapsia koskevat päätökset pitäisi tehdä, ja onhan se iso päätös ottaa uusi kumppani mukaan lasten elämään. Itse ihmettelin sitä aikanaan kun minut, lapsettoman naisen, mies esitteli lapselleen. Muistan miettineeni että toivottavasti tähän on ex-vaimon lupa! Kyllä, aikuisia ollaan eikä kenenkään lupaa tarvita mihinkään mutta kasvatusvastuu ja päätöksenteko on yhteistä puuhaa vanhemmilla ja avoin keskustelu tämän luokan asioista pitää varmasti exien välit kuosissa;-)
Oli tilanne nyt minkälainen tahansa niin miehesi tehtävähän se on hioa nyt suhteet kuntoon jos tuo exä nyt on ihan musertunut ja rikki. Eli hänen tulisi saada exä uskomaan se, ettei ole hylkäämässä lapsiaan, mahdollisesti siis lisätä tapaamisia. Jos tämä ns. manipulaaatio on alkanut vasta sinun tullessa kuvioihin, voimme ajatella että exä pelkää mitä tämä tarkoittaa lasten kannalta, eli tapaako mies edelleen heitä, mikä on heidän asemansa miehen elämässä jos saatte yhteisiä lapsia, hän voi myös olla epävarma omasta äitiydestään ja kokee sinut uhkana omalle äitiroolilleen. Eli tilanteen saa rauhoittumaan yksinkertaisesti sillä, että mies nyt hoitaa isyytensä kunnialla, keskustelee sen exänsä kanssa asioista ja kuuntelee häntä, jos on eron jälkeen autellut exää esim. kodin pikku kunnostustöissä tai vastavaa niin jatkaa tätä. Kyllä se exä sieltä tolpilleen pääsee kunhan mies nyt keskittyy siihen isänä olemiseen ja lapsiin ja jättäydy vaikka sä pois tapaamisista vähäksi aikaa niin tilanne rauhoittuu varmaankin ajan myötä, kun exä saa ajatuksensa taas raiteilleen. Koska uusperheenne onneen vaikuttaa todella paljon se, miten miehen ja ex-vaimon välit pelaavat, ja huonosti ne vissiin pelaavat, kun on tuon luokan tapaamissopimus. Exänä voin sanoa että tuo 2kertaa kuukaudessa tapaaminen on kutakuinkin hylkäämistä tältä puolelta aitaa katsottuna, sillä lapsille ei jää mahdollisuutta muodostaa syvää suhdetta isään ;-)
eli jos haluatte tilanteeseen muutosta niin miehesi hoitaa välienselvittelyt exän kanssa ja tilanne helpottuu ajan myötä, mitä luultavimmin kovinkin nopeasti. Missään varsinaisessa vaarassa lapset eivät vielä ole sillä tämä exähän ei ole juoppo tai muuta sellaista mikä tekisi kotiolot huonoiksi ja olisi käräjöinnin paikka, vaan hän reagoi juuri niin kuin exä reagoi kun ero ei ole loppullisesti käsitelty ja exmies tekee päätöksiä jotka koskevat lapsia ilman keskustelua exän kanssa, ts. tuo uuden siippansa lasten elämään. Ja exän käytös on aika ymmärrettävää, hän on lähi ja etä on etä, eli kyllä se exällä on päävastuu lapsista ja heidän hyvinvoinnistaan, ja hänen kannettavaksi on jäänyt niin lasten kokema tuska erosta kun ehkä tulevaisuuden protestitkin äitipuolta vastaan.
Jos mun arvaukset tilanteesta meni ihan mönkään niin kerrothan, niin voin vastata myös mitä voi tehdä silloin, kun kyseessä on ihka oikea manipulaatio, eikä vain reagointia huonoon eroselvitykseen ja uudesta onnesta joka esitelty lapsille. :-)
Joitakin kohtia kummastelen kirjoituksessasi.
Minä olen tätä mieltä ja annan tällaisia neuvoja aloittajalle:
Ihan sama missä vaiheessa eron jälkeen ap on tullut kuvioihin,
exä oli jo omalla käytöksellään saanut eron aikaiseksi.
Hänellä ei ole oikeutta haukkua ketään h...i jne. Katsoisi peiliin.
Manipuloinnin aloitus:
Voi alkaa milloin tahansa, ei välttämättä heti.
Minun mieheni erosi 8v sitten samanlaisesta epävaakaasta exästä, me olemme olleet yhdessä 4v,
exä alkoi vasta silloin manipuloimaan lapsia ja haukkumaan minua.
Ikäväkyllä joudumme välillä kohtaamaan lasten asioiden myötä.
Se on kyllä totta että mieheni exä kuvitteli koko ajan,
että he palaavat vielä yhteen (vaikka itse teki lapsen toiselle tässä välissä),
mutta kun huomasi ex-miehensä olevan oikeasti rakastunut minuun ja suhteemme olevan vakaa,
alkoi jumalaton lapsellinen käytös.
Manipuloinnin syy voi olla kuvaamasi asiat, mutta ihan myös pelkkä kiusanteko
ja pahansuopaisuus ja se että tajusi että, exä ei olekkaan enään hänen käskytettävänään,
vaan exällä onkin ihan oma elämä.
Minusta aloittajan EI pidä jättäytyä tapaamisista kokonaan pois, koska kuuluu miehen ja sitä kautta hänen lastensa elämään.
Miehen on luotava suhde lapsiinsa uudella tavalla, esim. tekemällä lasten kanssa asioita yhdessä,
ilman aloittajaa.
MUTTA tekemällä asioita yhdesää myös perheenä. Näin kaikki tutustuvat yhä vaan paremmin ja lapset huomaavat että aikuiset ovatkin ok, eikä sellaisia kuin äiti väitttää.
Välien selvittely tosiaan exän kanssa ja asiat suoraan pöydälle,
exälle selväksi se mitä voi ja mitä saa tehdä.
Hän ei sotke ex-miehensä uutta elämää eikä uusi elämä sotke hänen elämäänsä.
Isä määrää asiat silloin kun lapset hänellä, siihen ei äidillä sanomista.
Se että tapaamis sopimus tuollainen, se nyt vaan on erossa hyvin normaalia
ja voi olla että ex-vaimolla on sormet pelissä tässäkin, eli ei anna lapsia useammin isälleen.
Minusta isä saa esitellä uuden puolisonsa lapsille silloin kun aika hänestä on sopiva, jos siihenkin pitää ex-vaimolta anoa lupaa, niin ollaan jo metsässä.
Kyllä aikuinen tekee itse päätöksensä, eikä toinen niitä hänen puolestaan.
Ja mitä ilmeisemmin tämä äiti ei sallisi uutta puolisoa missään vaiheessa lasten elämään.
Kun minut tutustutettiin mieheni lapsiin en kertaakaan miettinyt että onko tähän exältä lupaa! Tsiisus!
Yhdessä mieheni kanssa keskusteltiin että milloin ja missä tapaamme lasten kanssa.
Tapasimme sitten mieheni kotona eka kerran.
Hyvin on mennyt lasten kanssa, eivät enään äidin manipuloitavissa, kun ovat jo isompia.
Onko ex-mies yhä mielestäsi ex-vaimonsa auttaja?
Siis timpuri, puutarhuri, talonmies?
Minusta ei. Kun on erottu, niin lapsista pidetään huolta, ei enään ex-kumppanista.
Olisi ex-vaimo aikoinaan hoitanut asiansa niin, että suhde olisi säilynyt.
Sitä saa mitä tila.
Jokainen aikuinen vastaa itse elämästään ja tekemistään valinnoista.
Jos on valinnut väärin, niin kyllä siperia opettaa.
...sen takia esitinkin nuo lisäkysymykset että kuinka paljon tarinasta on vain miehen kertomaa sillä emme voi olla varmoja että tilanne on ollut tuo. Oma exäni aikoinaan kertoi todella ikävään sävyyn miten hänen ex oli pettänyt ja tehnyt sitä ja tätä, mutta yhteiselomme epätasaisuuus antoi kyllä viitteitä siitä, että miehen kertoma ei ehkä ollut ihan totta ja eromme jälkeen selvisikin että hän itse oli ollut se pettävä osapuoli siinä suhteessa. Eli kyllä ne näkemykset eroon johtavista syistä voi olla kovin kaukana toisistaan ja jotta saisi jonkinnäköisen kuvan että mitä oikeasti tapahtui pitäisi saada kuulla molempien osapuolten tarina. Tässä tilanteessahan se ei onnistu, mutta jos tilanne onkin ollut päinvastainen, tämän riehuvan exän käytös on melkeinpä loogista, eikö totta? Ei asiallista, mutta järkeenkäypää jos käytämme hieman empatiaa.
Tuo käsite, että exän kanssa voisi kesksutella siitä uudesta siipasta ennen mukaan tuomista perustuu ihan sille, että oletan että näiden eronneiden suhteesta puuttuu luottamus kokonaan ja miehen tuollainen itsenäinen päätöksenteko vain lisää sitä' epäluottamusta. Jos taas ex on täysin vakuuttunut exmiehensä kyvystä hoitaa lapset ja tehdä lasten kannalta hyviä ratkaisuja niin silloinhan luottamus on kunnossa, eikä nainen saa kauheeta kohtausta kun uusi siippa otetaan mukaan. Niin tai näin, tapaamistieheys kertoo karua kieltä siitä, että luottamus ehkä naisen puolelta miestä kohtaan on todella hukassa, jos hän itse on tuota sopimusta ehdottanut. Syystä vai syyttä, sitä emme voi tietää.
Ja juu, ilmaisin itseni tyhmästi. Eli ei tietystikkään kokonaan kannata jättäytyä tapaamisten ulkopuolelle. Kohtuus kaikessa. Ja siis tuo auttamninen etc. liittyy kanssa ihan siihen luottamuksen rakentamiseen ja tulee siinäkin se päivä ettei tämä exä itse halua apua ex-mieheltään. Eli tämä vain keino vakuutttaa exä siitä, että asiat pysyy muuttumattomina kunnes exvaimo on valmis hyväksymaään tilanteen totena ja itse kieltäytyy siitä avusta, ymmärrettyään että erottu ollaan ja uusi elämä odottaa.
Niin tai näin, niin kyllähän exät reagoi tavalla tai toisella kun uusi ihminen astuu mukaan ja kyllä se reaktio on mitä voimakkaampi riippuen siitä, mikä se luottamustaso on ja miten se ero on saanut alkunsa etc. Turha kai luonnehtia näitä exiä epävakaiksi ihmisiksi sillä suurin osa aloittaa epävakaan käytöksensä juuri sillä hetkellä kun se uusi nainen otetaan mukaan. Jos taas nämä kaikki exät olisivat epävakaita alusta asti niin kyllä ne lapsiaan rakastavat miehet jättäisivät tuon luokan tapaamissopparit allekirjoittamatta.
Ja vielä muutama kommentti exien reagoinnista. Itse voin sanoa että mun turvallisuuden tunnetta ainakin lisäsi se, että mieheni uusonnella on omia lapsia. Jos exäni olisi valinnut lapsettoman parikymppisen naisen niin olisin kyllä minäkin huutanut kahta kauheemmin, sillä ex-mieheni ei erotessamme ollut päivääkään viettänyt aikaa yksinään kahden lapsemme kanssa ja kyllä se oilisi tuntunut ihan kauhealta antaa lapset kahdelle aikuiselle joista ei kumpikaan ole pieneten lasten kanssa olleet tekemisissä kokonaiseksi viikonlopuksi. Eli jos aloittaja on vielä lapseton ja jos mies on luistanut kasvatusvastuustaan jo parisuhteen aikana niin kyllä tämäntapainen soppa on tavallaan enemmän sääntö kun poikkeus. Mutta ajan myötä tilanne rauhoittuu ja kyllä ne oikeasti epävakaat luonnehäiriöiset ja pahansuovat ilkeät katkerat manipuloivat ex-akat ovat pieni ääriryhmä. Ikävää se on, että heitäkin oikeasti on sillä lapsethan siinä kärsii. Suurimassa osassa tän luokan ihmissuhdesotkuissa on kyse vain inhimmillisestä pelkoreaktioissa exän osalta ja tähän auttaa vaan aika ja exmiehen halu keskustella ja selvittää välit ex-naiseensa. Ja tämä tehdään ihan siitä syystä, että lapsilla olisi hyvä olla. Parasta mitä heille voimme antaa on kolme aikuista (ja joskus ehkä neljä) jotka kaikki taistelevat lasten edun nimiin ja samalla puolella aitaa.Mutta tämä vaatii sen, että luottamus pelaa, puolin ja toisin.Ja toimiva vuorovaikutus eri osapuolten välillä on se avain onneen niin exvaimon ja lasten muodostamassa yksinhuoltajaperheessä kuin teidän ja lasten muodostamassa uusperheessäkin.
Tietenkin olemme aina sen tarinan varassa mitä meille se läheinen kertoo,
harvemmin kuitenkaan pääsemme kuulemaan toisen osapuolen tarinaa.
Molemmat voivat värittää kertomistaan omaksi edukseen.
Asiassa voi käyttää loogista ajattelua ja tervettä maalaisjärkeä ja suodattaa osan pois.
Mutta omasta tarinastani, mieheni exän ilkeästä käytöksestä minua kohtaa tiedän juuri totuuden.
Se että kuvasin exiä epävakaiksi, johtuu juuri minun mieheni exästä ja yleistäminen oli kyllä asiatonta.
Minun mieheni exä on epävakaa, ainakin meidän suhteen suhteen.
Varmasti muuten ihan ok nainen, mutta päättänyt hankaloittaa meidän perhe elämää tosissaan.
Syitä voi vain arvailla, yhdeksi syyksi luulen sitä että tajusikin miehensä voivan olla onnellinen toisen kanssa ja pettymys olikin kova, koska hän haaveili vielä heidän yhteenpalaamisesta.
Mieheni ei ole missään vaiheessa halunnut häntä enään takaisin (ainakaan meidän liittomme aikana, muulta ajalta en häntä tunne hyvin).
Minä en enään jaksa ymmärtää, enkä jaksa katsoa sormien läpi jatkuvaa ilkeilyä ja lasten kanssa kikkailua.
Olen päättänyt vastata tuleen tulella.
Turha "ymmärtää" ihmistä joka tahallaan on vittuilija toiselle.
Jatkuvalla ymmärtämisellä antaisin kuvan, että toinen voi jatkaa loputtomiin tyhmää käytöstään ja
kohdellla minua miten sattuu.
Aluksi olin niin etten välittänyt, mutta solvaaminen vain paheni, eikä loppua näy.
Ja korostan vielä, että me tapasimme vasta kun heidän erostaan oli jo n. 4v, minä en liittynyt eroon mitenkään.
Vaan ex-vaimo itse kävi vieraissa ja jäi asiasta kiinni (tästä olen kuullut muualtakin läheisiltä). Mieheni ei halunnut jatkaa suhdetta sen jälkeen.
Heillä on kaksi lasta, nuoria jo nyt.
Äidillä vaihtuu miehet tiuhaan tahtiin ja yksi sisarus on syntynyt tässä välissä toiselle mihehelle, jonka kanssa ei ole enään yhdessä, koska petti tätäkin.
Ja ex-vaimon mielestä minä olen se H...A!
Joten sympatiaa ei minulta enään saa.
Mutta kiitos sinulle, pitkästä aikaa hieno ja asiallinen keskustelu ketju!
Hyvää Uutta Vuotta sinulle ja kaikille toisillekkin!
...todella ikävä kuulla että teidän tapauksessa on todellakin tuollainen oikea epävakaa tapaus exänä ja toivon teille rutkasti voimia kestää tilanne ja tarjotkaa omalta osaltanne kaikki maailman rakkaus noille lapsille niin heillä on mahdollisuus selvitä tilanteesta edes jotenkuten järjissään. Ymmärän hyvin että sulta loppuu jo empatia ja toivottavasti tuo nainen jossain vaiheessa ymmärtää hakea itselleen ammattiapua jotta lapsilla olisi paras mahdollinen ympäristö kehittyä tasapainoisiksi aikuisiksi.
Meillä onneksi tilanne niinpäin että se on tuo etävanhempi joka on epävakaa ja harvinaisen epäkypsä mutta uusonni taas on todella mukava ihminen ja täysipäinen joten hänen kanssaan me ollaan yhdessä mietitty lasten parasta ja toteutetaan sitten yhteistyönä tää homma ja tiedonkulku, kun exäni kanssa keskustelu ei suju ja hän ei vaan ymmärrä lapsen näkökulmaa koko eroon ja muuhun, koska hänen oma empatiakykynsä on kovinkin rajallinen juuri sen epäkypsyyden ansioista. Mutta luulen että selviämme tästä täysipäisinä kaikki, niin kauan kun on edes joku kanava auki jota pitkin tehdä yhteistyötä;-)
Hauskaa uutta vuotta myös sinulle ja perheellesi kuin myös muille palstalaisille. Pidetään jatkossakin hyvää huolta lapsista, niin omista kun uusperheen mukana tulleista. He ovat kaikki rakkautemme arvoisia ja suokaamme heille vakaat ja turvalliset olot. Ja yrittäkäämme ymmärtää toisiamme, niin me exät kun te uusonnetkin. Helpommaksi menee kaikkien kannalta sopeutuminen uusiin haasteisiin jos edes jollain tapaa ymmärrämme toistemme reaktiot ja pelot, joten pientä empatiaa ja sympatiaa kehiin ja paljon energiaa pitämään lapsista hyvää huolta ja tietysti myös sitä energiaa jotta jaksaa pitää huolta siitä parisuhteesta.
Jokainen vanhempi tsekkaa mm. lasten opettajankin hyvin tarkkaan, miksei siis isän tai äidin uutta kumppania. Tuleehan tuo ihminen vaikuttamaan lasten elämään hyvinkin paljon. Eikö se ole jokaisen vanhemman oikeus ja velvollisuus? Usein vaan ollaan sellaisella asenteella "ex:n asiat ei sulle enää kuulu ja se saa olla kenen kanssa tahansa, ei kuulu sulle". Mutta kyllä se, kenen kanssa lapset tulevat viettämään aikaansa, kuuluu jokaiselle vanhemmalle. Varsinkin jos asiat ovat vanhempien kesken muutenkin kesken tai epäluottamuksen vallassa. Tutustumalla ja antamalla jokin kuva uudesta kumppanista toiselle vanhemmalle, ainakin rehellistä informaatiota, vähennetään mielikuvituksen ja pelkojen sijaa.
Meilläkin seuraavanlainen tapaus: isä lähti toisen matkaan, muuttivat heti yhteen ja laittoivat vauvan alulle saman tien. Eromme astui sitten jossain vaiheessa voimaan. Lapset olivat hyvin sekaisin, vein psykiatrille ja mm. menetin työni jatkuvien poissaolojeni tähden (lapsilla jatkuvasti vatsat kipeänä yms.). Isä oli asenteella "ei kuulu enää sulle" jne. Mitään lapsia koskevaakaan en saanut kertoa kun oli se katkera ämmä ja yritin vaan valehdella kaikesta. No, "uusio" alkoi ehkä itse ajattelemaan vähän asioita ja tuli tutustumaan eräässä tapahtumassa. Olivat kuulemma kaiken tehneet aina vaan lasten parasta ajatellen. No, päätin että ehkäpä hän ajatuksissaan (kovin nuori tyttönen) olikin, eikä voinut siis olla kovin paha tapaus. Tutustuimme siis ja mies sitä ihmettelemään. Sen jälkeen saatoin olla rauhallisin mielin ja puhua lastenkin kanssa ko. henkilöstä. Isä tätä kovasti ihmetteli, minä saatoin vaan todeta että aina on minulle lasten turvallisuus ja paras ollut tärkeintä, ja nyt kun se on varmistettu, olen rauhallinen. Miehelle tosin en koskaan anna anteeksi... eikä ole pyytänytkään.
meillä vastaava kokemus. Homma vietiin viranomaisille ja nyt on ämmä pitänyt turpansda tukossa.
Etkö sä ole isän kaveri? Miksi sun pitäs olla koko perheen kaveri?
Mun miehen ex ei ole koskaan mua tavannutkaan mutta silti haukkuu mua. Sen jotenkin vielä kestän mutta kun hän haukkuu myös lastani (jota ei ole koskaan tavannut) sitä en kestä.
Että tällaistako tekee aikuinen täysipäinen nainen ??
Mietinpä vain millä tätä voi kukaan puolustella.
Hyväksyminen ja kaverina olo on kyllä kaksi täysin eri asiaa.
Naisen kuuluu hyväksyä että ex:llä on uusi kumppani joka on myös osa lasten elämää. Kaveri ei miehen uuden naisen kanssa tarvitse olla.
Osoittaa kyllä todellista kypsymättömyyttä tuollainen käytös, ja on todella törkeää käyttää lapsia pelinappuloina valtapelissä.
meillä ei edes lapset hyväksy isän sutturoita, eikä miehen vanhemmat hyväksy että heidän poikansa on niin kahjo, että ajoi perheensä, meidät pois omasta elämstään, sillä meitä parempia hän ei saa, sanoo anoppi.
Anoppikaan ei hyväksy eikäh alua poikansa sutturoita heille. Hih...
Lissu is back.
ei tartte tykätä, ei tartte kaveerata miehensä uutta puolisota.
Exän ei tartte tehdä yhtään mitään uuden puolison takia,
ei me uudet tarvita eikä kaivata exien hyväksyntäää,
kunhan saadaan olla rauhassa oman perheemme kanssa.
Asiallinen, aikuinen käytös riittää kumpaankin suuntaa, sekä exältä että nyxältä.
Ja aina näisää exä nyxä taistoissa unohtuu se että valta osa nxistä
on myös exiä, ihan tavallisia äitejä ja ihmisiä.
...mä näen kyllä asian ihan eri tavalla ja sanoisin että se on yksi tärkeimmistä jutuista että se nyxä saa sen exän hyväksynnän. Muutenhan luottamusta ei saada rakennettua ja itse äitinä sanoisin että ihan järkyttävä ajatus se olisi antaa lapsi sellaisen ihmisen hoitoon jota en pysty hyväksymään millään tasolla, varsinkin kun mitään luottamusta exään ei ole, ja hän on itse omilla toimillaan osoittanut ettei hän kykene ajamaan muuta kun omaa etuaan asiassa kun asiassa ja lapsista viis. Tähän lisäksi vielä ihminen josta en pitäisi niin kyllä se olisi kolmas maailmansota pystyssä. Tässä se kamaluus juuri on: Jos pidän lapseni omahoitajaa tarhassa epäpätevänä ja henkilökemiat ei kohtaa voin pyytää vaihtoa. Sama pätee neuvolassa. Voin myös itse vaikuttaa siihen kuka lapsiani hoitaa silloin kun haluan mennä johonkin itse, ilman lapsia. Tällaisessa tilanteessa taas minulla ei ole sananvaltaa vaan joudun pakon eteen. Äitinä en voi muuta kun sanoa että kyllä se olisi ihan luonteen vastaista antaa lapsi sellaisen ihmisen hoitoon jota en hyväksy ja johon en tästä syystä luota. Hittolainen, exähän voisi raahata vaikka minkälaisen sarjamurhaajan lasteni kasvattajaksi ja tähän henkilöön pitäisi sitten vaan suhtautua aikuismaisesti ja kypsästi. Ei ehkä onnistuisi moneltakaan äidiltä.
Selvennykseksi vielä olen itse ihan virallistakin kautta yksinhuoltaja ja exälläni tapaamisoikeus ja siksi ehkä ajaukseni voi monesta tuntua omituisilta ja kovinkin äitikeskeisiltä. Mutta siis tuo kasvatusvastuu ja huolto kuuluu minulle mutta siitä huolimatta exälläni on oikeus tehdä ihan mitä vaan tapaamisten aikana ja jättää lapset kenen tahansa hoitoon jos siltä tuntuu...eli ei kiva tilanne kun exä on ihminen joka ei kykene edes itsestään huolehtimaan, mutta onneksi exälläni kuitenkin on loistava naismaku;-) ja hän suosii niitä kilttejä, empatiakykyisiä naisia joita on helppo alistaa oman vallan alle. Eli mä pidän miehen uutta naista mun pelastuksena ihan lasten takia ja näen hänet ystävänä ja liittolaisena ja ennenkaikkea hyväksyn ja luotan hänen arviointikykyyn siinä missä epäkypsään exääni en luottamusta enää saa rakennettua. Ja kyllä, olen ihan oma-aloitteisesti halunnut tähän naiseen tutustua sillä sehän on ennenkaikkea lasten edun mukaista että minä tiedän kuka heitä hoitaa sillä jos jotain on pahasti pielessä niin on jokin mahdollisuus huomata se, ja haluan tietysti tietää miten lasteni suhde häneen kehittyy ja miten voimme yhdessä auttaa näitä vielä erosta toipuvia lapsia sopeutumaan uuteen tilanteeseen.
Eli kyllä mä koen että se hyväksyminen ja luottamus näiden kahden perheen välillä joita lapset sitovat toisiinsa on ensisijaisen tärkeää ja edellytys sille, että se uusi nainen lasten elämässä ei sieltä exän näkökulmasta jää sellaiseksi tuntemattomaksi uhaksi ja tekijäksi, joka monimutkistaa tätä laajaa ihmissuhdeverkostoa uusperheessä ja kaikkien osapuolten siopeutumista uusiin kuvioihin.
Tuolla alempana joku nainen juuri kirjoitti että se exä haukkuu niin hänet kuin hänen lapsensa ja että he eivät ole edes tavanneet. Siinäpä juuri sellainen esimerkki miten käy kun se uusonni jää tuntemattomaksi uhaksi ja exä oireilee. Exä pelkää että minkälainen ihminen hänen lapsiaan hoitaa ja oireilee siitä syystä ja kiitokseksi hän saa hullun maineen. Ratkaisu kun on nenän alla. Tapaisivat toisensa, tutustuisivat, rakentaisivat luottamusta, puhuisivat lasten asioista. Varmaan se tuntemattoman ihmisen uhka poistuisi ja lapset säästyisivät riitaisilta suhteilta joka vaikuttaa negatiivisesti heidän elämäänsä. Vihan takana kun useimmiten on pelko, eikä mikään muu! Ihan sama juttu kun rasismissa. Tuntematon herättää pelkoa joka näkyy vihana. Eli aikuissuhteet kuntoon keinolla millä hyvänsä ja uusperheen onnen tiellä ei ole enää esteitä ja lapset saavat sen huomion eikä kaikki aika mene hulluja exiä ja nyxiä miettiessä.
Olen itse hyvin vastaavanlaisessa tilanteessa. Mieheni edellinen kumppani petti häntä yli vuoden. Jäätyään kiinni, suhde päätyi eroon. Suhteessa oli ollut isoja ongelmia jo vuosia. Mieheni exä täyttää kaikki narsistisen persoonallisuuden tunnusmerkit: empatikyvytön, häikäilemätön ja törkeä oman edun tavoittelija, mustasukkainen, hallitseva, manipuloiva, valehtelee mennen tullen, vääristelee kaiken omaksi edukseen, jne. Erossa vanhempi lapsi 12 vuotias jäi isälleen omasta tahdostaan ja nuoremman 5 vee äiti manipuloi ja otti muutossa mukaansa.
Kun tapasin mieheni, niin eropäätöksestä oli kulunut kymmenen kuukautta, mutta ex naisen muuttamisesta pois vasta 5 kuukautta. Mieheni exä yritti tulla meidän väliimme. Haukkui ensin mieheni minulle yrittäen saada minut vakuuttuneeksi millaisen hyväksikäyttäjän ja vaimonhakkaajan kanssa olen tekemisissä. Hän suolsi suustaan vaikka minkalaista valhetta. En uskonut häntä, sillä mieheni oli jo ekalla kerralla kertonut hänestä.
Suhteemme terrosointi jatkui.. Hän mustamaalasi minua lapsille. Olin huora, akka, ämmä, lehmä, olin tullut viemään heidän perintönsä ja heidän isänsä, kaikki tulisi muuttumaan aivan kamalaksi lasten elämässä. Alussa kaikki tuo oli minulle tosi vaikeata. Pahoitin mieleni ja itkin, kun minuun sattui hänen mieletön pahansuopuus.
Exän temput ja terrosisointi meni siihen malliin, että mieheni katkaisi välit aivan kokonaan exäänsä. Exä ei siis enää saa ajaa meidän pihaamme. Emme ole lainkaan puheväleissä. Lasten viikonloput menevät totutun mallin mukaan. Jos jotain asiaa on, niin vanhempi tyttö (nykyään 15 vee) hoitaa asian äitinsä kanssa. Nyt meillä on rauha ja kaikki hyvin. Kun emme häntä näe, emmekä ole yhteydessä, niin elämä on mallillaan.
Antaisin sinulle muutamia hyviä ohjeita..
1)Jos tämä miehesi exä on narsisti, niin hänen kanssaan on täysin turhaa neuvotella yhtään mistään. Tällaisen ihmisen maailmankuva on täysin vääristynyt ja sitä sinä et pysty muuttamaan. Olemalla hänen kanssaan tekemisissä haet itsellesi vain mielipahaa. Katkaistaa välit häneen täysin!
2)Älä välitä mitä hän puhuu sinusta! Jos lapset kysyvät jotain, kerro totuus rauhallisesti ja varmasti, mutta älä arvostele heidän äitiään! Älä arvostele vaikka hän tekisi mitä! Näytä omalla käytökselläsi millainen sinä olet. RAkkaudella voit vain voittaa lasten luottamuksen. Rakkaudella ja hyvällä voit kääntää tilanteen voitoksesi. Lapset ovat viisaampia kuin uskotkaan. Kun aikaan kuluu, niin he tulevat näkemään totuuden ja silloin heidän äitinsä saa melkoisen määrän vihaa niskaansa.
3)Yritä nähdä tämän ihmisen sisällä oleva pien lapsi ja hänen paha olonsa. Se paha mitä hän yrittää teille tehdä, on pelkästään sitä kuinka paha hänellä itsellään on olla. Yritä antaa anteeksi ja nousta hänen pahojen sanojensa yläpuolelle. Älä kosta! Jos lähetät hänelle mustia lintuja, niin ne palaavat varmasti sinulle takaisin. Hyvä voittaa aina, uskoa siihen. Vaali rakkautta ja hyvää ihan ajatuksistasi lähtien, niin kaikki kääntyy parhain päin.
Lopuksi.. olen ollut mieheni kanssa 2,5 vuotta. Olen onnellinen ja tyytyväinen elämäämme. Mieheni ja minä olemme vetäneet yhtä kaikessa. Itse asiassa voisin olla kiitollinen mieheni exälle siitä kuinka hänen käytöksensä on jalostanut minua monella tavalla. Minusta on tullut henkisesti vahvempi, varmempi, myötätuntoisempi, rauhallisempi, kypsempi, kärsivällisempi.. En vihaa mieheni exää. Useimmiten koen myötätuntoa häntä kohtaan, koska tunnen hänen tuskansa ja sen kuinka hukassa hän on elämänsä kanssa.
Kaikkea hyvää sinulle!
Miehesi exä ei voi viedä lasten isältä auktoriteettia, jos hän itse ei sitä salli. Sinä ja miehesi olette niitä, jotka luotte teidän perheen säännöt. Lapset oppivat hyvin pian, että isällä ja äitillä toimitaan kummassakin eri sääntöjen mukaan. Meillä on täällä ihan eri säännöt kuin lasten äidillä (jolla ei ole mitään järkeä missään). Meillä lapsilta odotetaan perusasioita, esim. omien jälkien suorimista, ei saa kiroilla, asioista keskustellaan, otetaan toiset huomioon, sisällä ei juosta, ei huudeta ja jne. Sinä et voi vaikuttaa siihen mitä lasten äidin luona tapahtuu, mutta sinä voi vaikuttaa mitä teidän seinien sisällä tapahtuu! Lapset oppivat paljon esimerkin kautta. Omalla käytökselläsi voit antaa lapsille hyvän ihmisen mallin. Unohda lasten äiti ja keskity omaan tekemiseen. Huomaat ajan myötä vaikutukset! Astukaa omaan voimaanne ja älkää salliko kenenkään sekoittaa teidän elämäänne. Hän ei pysty tekemään sitä, jos te ette salli sitä.
...tuohon kirjoitukseen ei voi vastata muuta kun että kannattaa tutustua narsismiin hieman laaja-alaisemmin ja ennen kaikkea lukea niitten uhrien kertomuksia. Ei ole mitään saumaa että narsistin kanssa suhteessa olleella olisi toipuminen kestänyt vaivaiset viisi kuukautta ja tämän jälkeen on ovet avoinna uudelle suhteelle ja kaikki hyvin. Yleensä mainitaan että narsistisesta suhteesta toipuminen kestää kaksi kertaa pidempään kun narsistin vaikutuspiirissä ollut elämä! Lisäksi narsistin tunnistamiseen voi mennä uhrilta vuosia, joten periaatteessa kirjoituksesi perusteella narsisti voi yhtä hyvin olla nykyinen miehesi ja exä on ehkä kertonut sinulle pelkän totuuden...näinhän se narsisti juuri toimii, laittaa omat tekonsa exän teoiksi ja koska uhri on vuosikausia kestänyt sitä huonoa kohtelua hän eron sattuessa on hyvinkin epoävakaa ja raivo lyö yli äyräiden siinä missä itse pahantekijä ja dominoiva osapuoli on rauhallinen kuin viilipytty.
Narsismista on tullut joku ihme trendidiagnoosi ja sitä viskellään iloisesti menemään joka eron yhtteydessä mutta kyllä se oikea uhri on kyllä niin hemmetin rikki ja tuhoutunut ettei siinä mitään uusia suhteita lennossa ruveta rakentamaan ja moni viettää vuosikaudet terapiassa, ennen kuin saa itsensä koottua taas jotenkuten kuosiin. Osa uhreista taas jää läheisriippuviksi, eikä koskaan pääse sinne käsittelyvaiheeseen jossa tutkitaan omaa menneisyyttä ja sen vaikutusta mahdolliseen kumppaininvalintaan, ja päätyvät suhteesta toiseen ja aina samanlaisen hyväksikäyttäjän kanssa:-( Tämän kirjoitan senkin uhalla että ehkä teillä todellakin on narsisti siellä vastassa mutta ihmisten on syytä olla skeptisiä siinä vaiheessa kun ruvetaan puhumaan narsismista sillä sehän juuri se narsistin valttikortti on: Puhe jolla ne omat teot, viat ja puitteet siirretään sen uhrin ominaisuuksiksi. Tässä on nimittäin juuri se vaara että se oikea narsku vetää sen pidemmän korren ja onhan noita tapauksia jossa se oikea uhri on menttänyt jopa lapsensa tuon luokan sairaalle ihmisille.
Normaalista suhteestakaan ei toivuta viidessä kuukaudessa! Monesti ei voi muuta kun ihmetellä miten ihmiset kuvittelevat että vuosikausia kestäneen liiton voi parissa kuukaudessa käsitellä ja sitten vain jatkaa elämää? Ei sellainen ole yksinkertaisesti mahdollista jos todellakin aikoo jotain edellisestä liitosta oppia ja estää samat virheet seuraavassa liitossa. Ja sula mahdottomuus se on tilanteessa jossa on jopa niitä yhteisiä lapsia.
Tarinasi ainakin herätti minussa epäilyksen siemenen että kumpi se narsku loppupeleissä on. Se voi tietysti johtua ihan siitä syystä, että olet oman tarinasi rajannut tuon pituiseksi. En vaan tosin ymmärrä että mikäli miehesi on ollut kaksitoista vuotta narskun kanssa ja tutustunut ilmiöön ja siihen, miten se vaikuttaa lapsiin, että hän olisi suosiolla luopunut tuosta viisivuotiaasta lapsesta taistelematta.
Mä kirjoitin tämän ihan siitä syystä että mua yksinkertaisesti surettaa niiden oikeiden uhrien puolesta että tänä päivänä kaikki hankalat exät ja nyxät ja ihan normaalit k¤¤ipäät pistetään kantamaan narsistin leimaa sillä jokainen joka on joutunut narsistin kanssa tekemisiin lähietäisyydeltä tietää että ne normaalit hankalat ihmiset ovat lasten leikkiä siihen narsistiin verrattuna ja niistä k¤¤ipäistä pääsee helposti eroon. Narsku jatkaa terrorisoimista vuosikaudet ja hän tuhoaa niin terveen kun jo valmiiksi hieman vaurioituneen pyykeen vailla omatunnontuskia. Hän tuhoaa lähiomaisensa näitä hyväksikäyttäen ja möisi jopa omat lapsensa jos niistä rahaa saisi.
Sinun kannaltasi en voi muuta kun toivoa että tilanne todellakin on noin päin ja se exä on narsku eikä nykyinen miehesi. Koska en koko tarinaa tiedä haluan vielä sanoa että jos teillä todellakin on narsku siellä vastassa niin kannattaisi ihan oikeasti miettiä miten sen toisen lapsen saisi sieltä pelastettua. Narsisti kun todellakin tuhoaa omat lapsensa! Ennen kaikkea voimia ja tsemppiä hankalaan tilanteeseenne! Alkuperäisessä tekstissä ei minun mielestäni ollut mitään sellaista joka herättäisi narsismiepäilyt.
Kiitokset kaikille vastauksista, näyttää siltä ettemme ole kokemuksemme kanssa yksin... Persoonallisuushäiriöitä en myöskään itse tähän sotkisi (vaikka ex taasen lasten isää tällä nimikkeellä lasten kuulleen haukkuukin...), tiedän itsekin että moinen ei ole heppoisin perustein viskeltävä termi. Ehkä se on se katkeruus mikä moiseen käytökseen johtaa, toivoisin vain että hän käsittelisi tunteitaan niin ettei sotkisi lapsia mukaan, lasten ei tarvitse elää vihassa ja katkeruudessa, heille ei kuulu aikuisten ongelmat, ovat liian pieniä ymmärtämään ja ahdistuvat. Aikuisten asiat tulisi hoitaa aikuisten kesken, en ymmärrä miksei näin voi olla, se tässä ongelma onkin. Aikuisena kestäisin itse kyllä nämä kaikki herjaukset, samoin mieheni ja osaisimme jättää ne omaan arvoonsa, kunhan lapset saisivat olla rauhassa ja rakastaa molempia vanhempiaan.
Joku jossain vaiheessa kysyi, koska itse tulin kuvioihin mukaan, se tapahtui noin 1v siitä kun mieheni oli edellisestä kodistaan muuttanut. Aluksi emme olleet edes "pari" vaan keskustelukumppanit, molemmat olivat tulleet tahoillaan aiemmin petetyiksi, oli helppo puhua toisen kanssa joka ymmärtää. Kun tulin kuvioihin, mieheni oli juuri luopunut ajatuksesta että voisi koskaan palata kotiin, eksän pettäminen oli jatkunut miehen kodista lähdettyään samaan malliin vaikka mieheni kuvitteli että lasten takia eksä sen touhun lopettaisi ja he vosivat ehkä vielä yrittää elää perheenä... Eksän pettämisasia ei ole kyseenalainen (eli ei tarvitse epäillä valehteleeko mieheni), sillä eksän "salasuhde" oli paikkakunnalla yleisesti tiedossa, se se vasta miehelleni rankkaa oli ollutkin... Ei enää pysty naamaansa näyttämään sielläpäin, häpeää niin paljon eksänsä tekoja ja iso isku oli tulla niin pahasti nolatuksi, hän on "se mies", joka ei pysty naistaan pitämään kotona tyytyväisenä vaan nainen ravaa vieraissa miehissä... Ilman ulkopuolista apua ei mieheni tästä koettelemuksesta selvinnyt, psykiatrinen apu tuli tarpeeseen.
Kai se on sitten vain realisoitunut eksälle että mies todellakin otti ja lähti, vaikeaa varmaan hyväksyä että omalla toiminnallaan "viimeisen niitin" parisuhteeseen aiheutti ja karkoitti isän kotoa. Mieheni ei koskaan kieltänyt etteikö hänessä olisi ollut liiton aikana vikoja ja etteikö hän olisi osasyyllinen "huonoksi" menneeseen avioliittoon, mutta pettämistä hän ei enää kestänyt, eikä varsinkaan sitä että se jatkui ja jatkui... Se, että me "rikkimenneet" löysimme toisemme, oli sattumankauppaa, välillä arvelutti itseäkin, kun melko nopeasti näin rajun kokemuksen jälkeen aloitimme suhteen, mutta olemme kyllä valtavan onnellisia yhdessä. Mahtava tunne on, kun ihmiset ympärillä, myös mieheni lapset näkevät rakkauden välillämme, ja sanovat siitä, vanhempi lapsikín on useasti sanonut että kanssamme on hyvä olla koska me selvästi tykkäämme toisistamme ja kai se "hyvä tunne" ja rauhallisuus välittyy lapsiinkin. Ja meillä ei keskitytä vihaamaan äitiä, äidistä ei koskaan lasten kuullen puhuta pahaa, ja jos lapset äitinsä mielipiteitä tai sanomisia kertovat, niihin suhtaudutaan rauhallisesti ja selitetään miten asia oikeasti on jos joku eksän "pelottelu" vaivaa lasten mieltä. Kun vaan se äiti ei kylväisi niitä epäilyksen siemeniä ja valheita koko ajan, että pienempikin saisi rauhassa kanssamme olla. Emme me heitä kuitenkaan ole äidiltään "viemässä", äiti on heille tärkeä ja rakas, hyvä äiti. Mutta eksän oma käytös saattaa joku päivä kääntyä häntä itseään vastaan, jos ja kun äidin valheet ja pahat puheet heille selviävät. Tätäkään emme toivoisi, haluaisimme että lapsilla edelleen olisi sekä äiti että isä, joiden MOLEMPIEN kanssa on hyvä olla.
...kiva lukea tekstiäsi ja kyllä tuossa huokuu ihan sellaista täyspäisyyttä sinussa ja siinä miten asioihin suhtaudut. Eli juu, uskoisinpa nyt tämän luettuani että tilanne rauhoittuu ajan kanssa ja exän käytöksen syynä on juuri tuo, että se ero nyt vasta on konkretisoitunut, ja exän katkeruutta tietysti lisää sellainen asia, että mikäli hän ei ole tässä ajassa itse pystynyt solmimaan kestävää parisuhdetta ja kuuluu ihmistyyppiin joka pitää miehetöntä naista arvottomana ja että se mies ja parisuhde on se onnen avain. Väärin hän toimii tietysti lasten kannalta ja kyllä se käytös kääntyy häntä itseään vastaan jos ei se vahva äiti siellä sisällä sielussa herää ja hän havahtuu että hän omilla toimillaan vahingoittaa lapsiaan, ja että tuollainen katkeruuteen ja vihaan jämähtäminen ei johda yhtään mihinkään muuhun kun vielä pahempaan oloon.
Eli uskon että joko äiti havahtuu itse, tai hän solmii uuden suhteen jolloin tilanne rauhoittuu. Siihen asti ehkä joudutte vaan seuraamaan hänen oireiluaan ja elää toivossa että hän hakee apua itselleen tai havahtuu. Ymmärrän hyvin huolenne lasten takia sillä kyllä tämä tulee jättämään heihin jälkensä mutta tarjotkaa omalta osaltanne heille se rauhallinen ja rakastava ympäristö niin kkuin tähänkin asti. Oma tyttäreni on myös kuusi vuotta ja voin todeta että niin vanha lapsi on kyllä sen verran tarkkanäköinen ettei häntä nyt ihan helpolla voi manipuloida isää vastaan vaan hän pystyy itse huomaamaan ristiriidan äidin sanojen ja oikeiden olosuhteiden välillä. Ikävältä tuntuu nyt kertoa tämä omasta tilanteestani että ainakin oma likkani on hyvinkin tarkkaan huomioinut ristiriidat teoissa ja puheissa omassa isässään ilman että minä olisin omalta osaltani kertonut hänelle yhtään mitään isästä. Ja ikäväksi tämän asian tekee se, että sitä toivoisi että kaiklla lapsilla olisi rakastavat vanhemmat jotka molemmat asettaisivat lapsensa ykkösasioiksi elämässään. Aina ei näin ole ja mua ainakin pelottaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan omille lapsilleni siinä vaiheessa kun heidän silmänsä aukeavat kokonaisuudessaan ja selviää minkälainen se oma isä on :-( Teidän tapauksessa on kuitenkin toivoa paremmasta ja siitä, että tämä äidin haitallinen ja lapsia vahingoittava toiminta tulee loppumaan kun hän saa vihan ja katkeruuden käsiteltyä.
Ehkä olisi nyt paikallaan että miehesi yrittäisi saada sitä puheyhteyttä auki. Kertoa exälle että lapset oireilevat ja kertovat asioita ja että hän on huolestunut heistä. Voisi nimittäin auttaa tuota exää näkemään omien touhujensa seuraukset. Voimia ja tsemppiä teille, toivon todellakin teidän ja lasten takia että tilanne rauhoituisi nopeasti jotta kaikilla olisi taas hyvä olla. Eihän sillä exälläkään kohta riitä energiat hoitamaan niitä lapsia jos viha ja katkeruus vie suurimman osan hänen ajastaan ja voimistaan, viha kun syö ihmistä ja kuluttaa loppuun.
Minä olisin kauhuissani, jos lapset hyväksyisi isänsä naiset. Miettisin mikä mussa on vialla, jos lapset haluisivat sellaisen ihmisen elämäänsä sotkemaan. Hui, ihan puistattaa, että mun olisi hyväksyttävä ex miehen naiset meille. Johan siinä meidän elämä menisi täysin sekaisin ja lasten elämä samalla lailla.
Me pärjäämme ilman perheenrikkojiakin.
Lissulla on taas jäänyt lääkkeet ottamatta.
Kauhistu lisää.Ihan aikuisten oikeasti oltiin avoni exän ja hänen uuden miehensä kanssa viettämässä uutta vuotta heidän kotonaan.Meidät kutsuttiin ja jäätiin vielä yöksikin,kun ei jaksettu aamuyöllä ajaa takaisin kotiin.Näin meillä.