Meillä on 2.v chihunarttu ennestään, ja nyt kotiimme saapui kaveriksi 5kk chihunarttu. Pentu on ollut meillä reilun viikon,ja tulee mielestäni hyvin toimeen vanhemman koiran kanssa. Ne leikkivät paljon,ja nukkuvatkin yhdessä. Olen hieman hämmentynyt, koska tämä nuorempi on kovin arka...Se oli siis juuri 5kk kun se meille tuli,ei siis mikään vauva enään. Koira ei anna nostaa itseään syliin lattialta,juoksee vaan karkuun. Juuri ja juuri uskaltaa ottaa kädestä herkkupalan. Muuten se on kovin terhakka ja utelias. Olemme käyneet yhdessä toisen koiran kanssa ulkona muutaman kerran,jotta pienempikin oppisi tekemään asiansa ulos. Siellä se kävelee perässäni,ei haistele paikkoja. Onko tämä kuitenkin paras tapa opettaa sitä tekemään asiansa ulos? Viemällä se yhtäaikaa toisen koiran kanssa?
Sydäntäni raastaa, kun tahtoisin helliä sitä pikkuista samaan tapaan kuin vanhempaa koiraamme.
Pelkään,että se ei totu uuteen kotiinsa,ja tulee olemaan aina niin arkajalka.
Olisiko kenelläkään vinkkejä meidän tilanteeseemme? Kiitos jo etukäteen!
Sydäntäni raastaa, kun tahtoisin helliä sitä pikkuista samaan tapaan kuin vanhempaa koiraamme.
Pelkään,että se ei totu uuteen kotiinsa,ja tulee olemaan aina niin arkajalka.
Olisiko kenelläkään vinkkejä meidän tilanteeseemme? Kiitos jo etukäteen!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Moikka, meillä on kaksi venäjän toyta, eli ei sama rotu, mutta sama kokoluokka ja samankaltainen tilanne on ollut.
Eli meille tuli kanssa n. puoli vuotta sitten toinen toitsu narttumme seuraksi. Uusi pentu oli 4,5kk vanha saapuessaan, ja koiramme ovat myös tulleet alusta asti loistavasti toimeen. Ja vaikka poika selkeasti alussakin viihtyi meillä, oli hänkin kamalan arka ihmisiä kohtaan. Aluksi olin kamalan pettynyt ku tuntui, ettei se tykkää musta ollenkaan, eikä miehestäkään kuin hitusen enemmän, mutta nykyään se on jo ihan mamin mussukka, haluaisi kaiken aikaa leikkiä, olla sylissä ja tykkää rapsutuksista. Lopulta kun saavutimme sen luottamuksen, siitä on tullut aivan kuin eri koira, rohkea, hellyydenkipea ja helposti koulutettava.
Eli alku aina hankalaa, ja lopussa kiitos seisoo. :)
mukava kuulla että meilläkin on siis vielä toivoa :)!
Kuullostaakin kyllä samanlaiselta tilanteelta. Juuri se,että olen hirveän pettynyt kun se on niin villieläin, eikä luota ihmisiin. Mistähän se voi johtua? Selvisikö sulle koskaan...?
Rupesitteko tekemään joitain asioita toisin,vai muuttuiko koiran käytös itsestään?
Kauanko sitä arkajalkaisuutta kesti?
Oikein mukavaa uutta vuotta teille! :)
Anna koiruudelle aikaa (ja tilaa), viikko vasta mennyt...
Mä luulen, että ainakin meidän pennun kohdalla kyse oli siitä, että hän oli jo kohtuu vanha tullessaan, ja oli siihen asti asunut kennelissä, eli ei varmaan ollut pentukodissaan ollut niin paljon tekemisissä ihmisten kanssa, mitä nykyisessä kodissaan. Arkuutta kesti muutaman viikon, ja pentu oppi vähitellen luottamaan, kun tajusi että haluamme hänelle vain hyvää. Muista kehua ja kannustaa koiraasi aina kun se osoittaa pienimpiäkin aikomusta tulla luoksesi tai muuten ottaa kontaktia teihin. Myös herkkujen tarjoaminen auttaa saavuttamaan luottamusta. Emme oikeastaan muuta tehneet toisella tavalla kuin edellisen koirammekaan kanssa, annoimme vain pennulle aikaa. Se tuntuu muutenkin olevan vähän hitaasti lämpeävä, tarvitsee hieman aikaa esim. kun tulee vieraita, mutta puolen tunnin päästä se istuu jo vieraiden sylissä rapsutuksia kerjäten. Mutta meitä kohtaan se ei ole enää yhtään arka, se rakastaa pussailla meitä, riehua ja leikkiä, hakea palloa ja on hulluna rapsutukseen. :)
Hei!
Onko chihusi tuontikoira?