varsinkin näin uudenvuoden aattona tajuaa kuinka yksin sitä oikeesti on. ei ystäviä, ei kavereita joiden kanssa mennä kylille ja pitää hauskaa. yksin koko illan netin ääressä selailee sivuja ehkä fb:ssä mut ei sielläkään jaksa olla ku muut miettii suunnitelmiaan ja ryyppäämisiään, tai sitä ku ampuvat raketteja kavereidensa kanssa.
sit äiti ja isä lähtee juhlimaan illalla ja minä jään yksin kotia. olen perheen nuorin 16 vuotias ja sisarukset aikuisia ja juhlimassa, kiva. raketteja en edes ole ampunut vuosiin, mitä niitä yksin ampumaan. vois vain mennä nukkumaan ja unohtaa koko juhla. koko joululoman olen ollut yksin ja varsinkin tälläisena päivänä ei ole itku kaukana, en vain tiedä miten kaun jaksan tälläistä. en ole omasta mielestäni mitenkään ruma, mutta sitäkin ujompi tapaus, joten todennäköisesti tulen aina olemaan yksin ja erakoidun muista ihmisistä, kaikista eniten pelkään sitä että muutun agressiiviseksi. kaikki ois melkein helpompaa jos auto ajaisi yli ja aivot leviäis pitkin tuulilasia. hauskaa uuttavuotta todellakin....
sit äiti ja isä lähtee juhlimaan illalla ja minä jään yksin kotia. olen perheen nuorin 16 vuotias ja sisarukset aikuisia ja juhlimassa, kiva. raketteja en edes ole ampunut vuosiin, mitä niitä yksin ampumaan. vois vain mennä nukkumaan ja unohtaa koko juhla. koko joululoman olen ollut yksin ja varsinkin tälläisena päivänä ei ole itku kaukana, en vain tiedä miten kaun jaksan tälläistä. en ole omasta mielestäni mitenkään ruma, mutta sitäkin ujompi tapaus, joten todennäköisesti tulen aina olemaan yksin ja erakoidun muista ihmisistä, kaikista eniten pelkään sitä että muutun agressiiviseksi. kaikki ois melkein helpompaa jos auto ajaisi yli ja aivot leviäis pitkin tuulilasia. hauskaa uuttavuotta todellakin....
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mutta ajat muuttu.
Vaikka vuosia olinkin yksinkin niin nyt on ystäviä ja tuttuja tullut.
Itsekin on saanut tarmon lähettellä tekstareita ja kysellä mitä tehtäis ja onko sillon a sillon jollakulla aikaa.
Vaikka nyt ois tämmöst niin ei se sellaista aina ole.
Voit muuten aloittaa harrastuksen, alkaa käydäm jossain nuorten jutuis niinku raamiksis ja seurakunnan illois, soitella tyypeille, moikata facessa ja mesettää.
Hyvää uutta vuotta :-)
Ei kannata loputtomiin odotella että kaverit vaa tulis :) pitää tehdä jotain sen eteen.
Jos nyt on ujonpuoleinen ja hiljaisempi ihminen niin esim. Facebookin kautta on helpompi lähestyä muita ihmisiä. Voisit esim. tutustua paremmin koulukavereihin tai joihinkin muihin ihmisiin joiden kanssa olet jonkinlaisessa tekemisessä päivittäin. Sittemmin lähentää suhteita juttelemalla. Hiljaa hyvää tulee. Myöhemmin sitten voi jo alkaa koulussa tai muualla nähdessään moikkailla ja sittemmin sopia vaikka tapaamisia kylillä ym. :) Ei siinä mitään menetä. Sitten vielä kun muistaa yrittää olla positiivinen ja parhaalla mahdollisella tavalla mukana jutuissa niin parempi.
Sinun viestisi korvatkoon jokavuotisen (kolmatta vuotta) perinteeni tällä palstalla eli "Perinteinen uusivuosi angst"-keskustelun.
Toivottavasti neljättä vuotta ei enää minun osaltani tule. Tosin onhan näitä tylsiä vuodenvaihteita ollut huomattavasti Suomi24:ssä käynnin aloittamista ennenkin.
Vähän kyseenalaista toivottaa teille kaikille "JIPII HYVÄÄ UUTTAVUOTTA!!!" :| koska ihan perseestähän tämä paukkujuhla yksikseen on, joten toivotan mieluummin "PAREMPAA UUTTAVUOTTA 2010."
Mulla on ihan sama juttu. Kyllä multa kavereita, jopa ystävä löytyy. Mutta ei olla loppujen lopuksi niin läheisiä ja ystävä on niin erilainen ja asuu kauempana että ei juhlapyhiä tule yhdessä vietettyä.
Juhlapyhät olen yksikseni perheen kanssa. Huoh... Viime uusi vuosi oli samanlainen. Sitä edellinen ei.
Kaverit joiden kanssa juhlin ovat lähteneet, jättäneet. Joten tässä sitä nyt ollaan.
Moikka olen nyt -91 tyttö, eli siis 18-vuotta on tullut täyteen jo vähän aikaa sitten.
Voin todellakin sanoa, että kaikki uudet vuodet tähän asti olen viettänyt kotona perheen kanssa syöden ja katsoen tv:tä ja mitä muuta nyt kuuluu perinteiseen juhlintaan perheen kanssa.
Olen muuttunut aivan älyttömästi tässä vuoden sisällä. Ennen en puhunut oikeastaan mitään kenenllekään paitsi jos jotain kysyttiin multa. Kavereita oli ehkä yksi ja sitten sekin jätti yhdessä vaiheessa. Voin sanoa, että olin yläasteella todellakin ilman kavereita ja yksin, en tiedä miten sen kestin. Ja ei puhettakaan mistään kontaktista vastakkaiseen sukupuoleen.
En vain tiedä onko asiat nyt sitten paremmin. Edelleen olen ujo omalla tavallani, mutta sitä ei heti välttämättä huomaa varsinkaan jos sattuu oikein puhe päivä, että tuntuu siltä, että pakko puhua kaikesta kaikille. Nyt olen baareissa, vähän liiankin usein. Täysi-ikäisenä olin ensimmäistä kertaa edes kännissä, joten kai se nyt on sitten, että pitää läträtä tuon viinan kanssa. Nyt minulla on ystäviä, yksi erittäin hyvä jonka kanssa voin jakaa kaiken ja se oikeastaan riittää. Myös pojat on tullut kuvioihin. En olisi uskonut vuosi sitten, että suutelen baarissa jonkun miehen kanssa, en todellakaan. Nyt niitäkin on varmaan jo kymmenen eri miestä jonka kanssa on tullut nuoltua. Ei niin hyvä juttu, mutta en sitä huononakaan pidä. Parempi sekin kuin entinen elämäni, joka todellakin oli niin tylsää, että en tätä vaihtaisia, mutta en ylpeäkään ole.
Tässä vain yritän sanoa sitä, että ihmiset muuttuu, todellakin vaikka nyt ei tuntuisi yhtään siltä. En olisi uskonut itsestäni tätä ikinä, mutta tähän nyt vain ollaan menty.
En halua lannistaa, mutta usein se on niin, että "kaikki"(ainakin naispuoliset) saa baarista romantiikkaa jos haluaa, ja monet vaikkei haluaisikaan. Onko se sitten imartelevaa (itsekin taisit epäillä)?
Ei siinä tarvitse olla kovin "muuttunut tyttö." Tietty se voi kohottaa itsetuntoa ja sitä kautta muuttaa ihmistä. Kuten varmaan sullakin.
Kyllä baareissa pussaajia riittää...
Terv. nimim. "menin kerran bileisiin ja sain samana iltana halauksia ja sexiehdotuksia vaikkei aiemmin kukaan poika ollut juuri hipaissutkaan" On se ihmeellistä.
Eli vastaan siis tuohon omaan juttuuni johon sinä vastasit:)
Juu, hyvin on huomattu kyllä, että siellä kelpaa kaikki naiset varsinkin loppuillasta jo suurimmalle osalle, mutta viestissäni kirjoitinkin sitä, että en ikinä olisi voinut nuolla ketään jos ajatellaan muutaman vuoden tai vuosi sitten itseäni. Kyllähän siinä nyt itsekin tarvitsee jotain tehdä kun suudellaan tai tanssitaan.
En olisi siis voinut kuvitellakaan, että edes tanssisin jonkun kanssa niin läheisesti. Idea jutussani oli siis se, että sitä muuttuu luonteeltaan rohkeammaksi ja osansa on kyllä juuri tuolla, että kun monet ovat kiinnostuneita niin se kohottaa kyllä itsetuntoa, vaikka mitään muuta ei sitten haluaisikaan kuin tanssia siis itse.