1970

tässä yksi -70 syntynyt nainen, lähdemme perheen kanssa matkalle, mut sitä ennen pidän parhaan ystävieni kanssa kunnon bileet, rymybileet...ensin he tulevat meille, tarjoon kakut ym. sit kuunnellaan musaa mitä nuorena tykättiin kuunnella, juodaan ja napostellaan jotain ja todennäköisesti lähdetään ravintolaan....

Kuka 40-vuotias jaksaa bilettää? Minulla on ainakin perhe, 4 lasta. On rippijuhlaa ja kohta myös ylioppilasjuhlaa putkeen monta kesää. Niissä on aivan tarpeeksi tekemistä, siivoamista, leipomista ja ruuanlaittoa. Seuraavaksi on kai sitten häitä jne. Kuka jaksaa juhlia enää syntymäpäiviä, kun juhlia on muutenkin aivan liikaa. Juuri päästiin joulusta ja uudesta vuodesta. Nyt onneksi alkavat taas työt ja saa viimein levähtää. Arki on ihanaa! Oonkohan mä vähän väsynyt? Lieneekö onni, etteivät kaikki oo?

Moro kaikki kohtalotoverit! Itse olen tammikuun puolivälissä v-70 syntynyt mies, eli pian olisi tuo juhlan aika. Mutta jotenkin ei kiinnosta järjestellä mitään juhlia sukulaisille. Olen perheen ainoa lapsi, eli ei ole omia sisaruksia lainkaan ja koska olen sinkku, niin ei ole myöskään puolison puolelta samanhenkisiä /-ikäisiä kavereita. Olen tottunut elämään ja pärjäämään yksin, (huom. Kauris) enkä ole juurikaan jaksanut hankkia kaveripiiriä uudella asuinalueellani. Kouluaikaiset ystävät ovat hajaantuneet eri puolille maailmaa, enkä ole heihin juurikaan yhteydessä. Työkaverit taas elävät omaa elämäänsä, eikä näin lomautusten aikana ole oltu edes puhelinyhteydessä yli puoleen vuoteen.

Vaikka en juhlia muille järjestäkään, niin itse aion bilettää viikon. Kotona vedellä kirkkaalla ensin pohjia ja sitten yöksi kaupungin yökerhoihin. En todellakaan ole ajatellut pitää mitään tipatonta tammikuuta, ainakaan tänä vuonna. Hieman juhlimista kuitenkin varjostaa rahan kuluminen ja ennen joulua tullut kutsu terveyskeskukseen 40:n huoltoon. Siellä kuitenkin kommentoidaan ylipainoa, rasva-arvoja ja varoitellaan liiallisesta alkoholin käytöstä ja ollaan valmiita antamaan reseptit kolestoli- ja verenpainelääkkeitä varten.
Kaikesta huolimatta haluan onnistella muitakin 1970 syntyneitä, ja toivottaa hyvää jatkoa elämäänne. Ehkä Me jotka olemme joutuneet kärsimään näistä talouslamoista jo toiseen kertaa, kasvamme vahvemmiksi kuin ne meitä hieman vanhemmat, jotka ovat talouselämämme tähän tilaan saattaneet.