muistelo

Kaarlo nojasi sillan kaiteeseen ja katseli alas jokeen.
Joki näytti yhtä synkältä ja salaperäiseltä kuin kauan sitten.
Silloinkin oli syksyinen ilta kun isä saatteli kaarlon ja hänen nuoremman veljen sillan yli
joen toiselle puolelle
Joki virtasi sillan alapuolella uhkaavana ja mustana ,kaarloa pelotti ja pikkuveli itki.
Isän käsi oli turvallinenja kova työmiehen käsi ja kaarlo puristi sitä niin lujaa kuin pystyi.
Isä nosti pikkuveljen syliinsä ja lohdutti hä ntä
-Äiti on nyt taivaassa Jumalan luona ,isi vie teidät vähäksi aikaa kilttien tätien kotiin.
Siellä on teidän hyvä olla,isi hakee teidät pian takaisin kotiin
Niin,niin muisteli Kaarlo,mutta isä ei koskaan palannnut
Hän ja pikkuveli jäivät lastenkotiin ja siitä tuli heidän kotinsa pitkäksi aikaa
Tädit olivat hyviä mutta kaarlo ikävöi öisin vanhempiaan,samoin pikkuveli joka itki usein unissaan.
Kaarlo nosti katseensa ylös ja katseli kirkkoa,sama kirkko oli seissyt siinä silloinkin ja seisoisi luultavasti vielä senkin jälkeen kun hän olisi vain multaa
-elämä on surullista, mutta silti ,olihan hänellä ollut hyvä elämä
vanha mies huokaisi syvään ,katsoi vielä kerran alas jokeen ja lähti sitten hitaasti ylittämään siltaa