Viestiketju kaikille, jotka yrittävät vauvaa vuodella 2010. Vaihdetaan kuulumisia, kerrotaan kuinka kauan yritetty ja tutustutaan toisiimme ja milloin laskettuaika. Kerro myös onko kyse ensimmäisestä lapsesta, pikkukakkosesta vai monennestako?
2010
loppuuu
27547
0Äänestä
Vastaukset 27
Vanhimmat
Uuden vuoden aattona mun miesystävä kysy, et haluaisinko tehdä lapsen hänen kanssaan..olin vähän aikaa ihan äimänä, tuo tuli niin yllättäen. :) siis oon mie vauvakuumetta potenut jo jonkin tovin mut en siitä oo mun miesystävälle viel mitään puhunu. No, nyt sekin sit selvis, et hänellä samat ajatukset ja nyt sit päätettiin aloittaa yrittäminen. :) no, sitähän ei tiedä miten kauan täs saa yrittää mut nyt on ainakin ehkäisy jo jätetty pois ja katotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Tosiaan nyt vasta uuden vuoden aattona päätettiin et aloitetaan yrittäminen, tää ois meille molemmille ensimmäinen lapsi ja oikein toivottu ja tervetullut sitten kun päättää tulla. :)
Et ei voi kun sanoa et aivan ihanasti alkoi tämä vuosi, vauvaa suunnitellen. :) toivon vaan et se saadaan tän vuoden aikana. :) mikää oo sen ihanampaa ku pieni suloinen nyytti kainalossa.
Meillä on 2-vuotias poika ja toiveissamme olisi nyt perheenlisäys. Ehkäisyrenkaan otan pois 18.päivä ja toivomme että tärppää mahdollisimman pian. Ensimmäinen raskaus alkoi parin kuukauden päästä ehkäisyn lopettamisesta, joten toiveikkaita olemme. Ei tietenkään tiedä, miten nyt käy. Ihanaa jos saan taas olla raskaana!
Kivaa, et täältä löytyi tämmöinenkin viestiketju..:) Tahtoo mukaan..:) Toivottavasti saadaan mukaan paljon kivoja naisia tsemppaamaan toisiamme, kun eihän tästä yrittämisestä oikein voi kelleen kavereillekaan vielä puhua, saati sukulaisille, mut kuitenkin tekis mieli jolleen aina silloin tällöin avautua.. No miehelle tietty voi, mut harmi :( mun mies on ainakin semmoinen, että melkein sama jos juttelet tyhjille seinille, vaikka muuten on kyllä ihanan hyvä ja kultainen ukko;)
Elikäs meillä yritetty pikku kakkosta ( esikoinen 2,5 v) jo parin kierron ajan, mutta tuloksetta:(
Mulla on menkat juuri loppu ja ovislaskurilla tossa tsekkailin, että paras peitonheiluttelu
ajankohta ois taas tuolla viikon päästä;) Siis mulla onneksi melko lyhyt ja säännöllinen ollut tuo kierto, mikä tietty hyvä näissä "hommissa":)
Oisko kivaa, jos vielä kerrottais minkä ikäisiä ollaan..?
Siis mulla ikää 27 v ja mies pikkaisen vanhempi 30 v ja naimisissa ollaan oltu kohta neljä vuotta.
Olen 29 vuotias ja mieheni on 27 . Voi kun kiva kun pääsee jonnee purkamaan näitä omia mietteitä tästä asiasta.. meillä on 1v 9kk vanha tyttö ja nyt olis toiveissa se pikkukakkonen.. Tässä kuumeisesti odottelen että joko voisi mahdollisesti ollakin raskaana en vain oikeen uskalla tehdä testiä, yhden testin tein pari päivää sitten mikä näytti negatiivista mutta silloin oli kyllä vielä muutama päivä siihen kun olisi edes kuukautisten pitänyt alkaa. No nyt sitten jännityksellä odotan että alkaako ne vai ei tänään olisi pitänyt alkaa eikä ainakaan vielä ole alkanut ja minulla on kuitenkin suht tarkka kierto!
No yritän nyt olla toivomatta liikoja tämä on kuitenkin vasta ensimmäinen yritys joten jos ei nyt tärppää niin sitten yritetään tässä kuussa uudestaan.
Tänä aamuna sitten tein positiivisen testin vihdoin ja viimein :) Kyllä oli ihana tunne kun huomasi sen toisenkin viivan siihen testiin ilmestyneen! Nyt sitten toivotaan että kaikki menee hyvin ja meidän pikkukakkonen syntyy syyskuussa!
Tännehän on ilmestynyt muutama yrittäjä :) Minä olen siis 23-vuotias, mieheni 25-vuotias ja poikamme on tarkalleen 2,4 vuotta. Pikkukakkonen on tervetullut!
Itte oon 26 ja mieheni 35. Ollaan nyt puolisen vuotta koitettu tehdä molemmille ekaa lasta. Vielä ei oo tärpänny, mut toivottavasti vielä nyt alkuvuonna tärppää. Ois ihana saada 2010 tai 2011 alkuvuonna vauva. :)
Niin, mulla ikää 29 täytän tänä vuonna 30 ja miehellä ikää 28 mut sekin täyttää tänä vuonna 29v. Ja tosiaan ensimmäinen lapsi tämä olis molemmille ja enemmän kun tervetullut meille. :) just puhuttiin et olispa kiva jos se olis sitte tyttö mut tottakai poikakin on tervetullut..mut ku kuitenkin haluais sen tytön. :) olis sit kiva käydä ostelee sille kaikkia kauniita vaatteita ym ym..
Mut on tää toisaalta piinaavaakin ku ei viel täs vaihees voi sukulaisille mitään asiasta puhua ja kuitenkin semmone olo et tekis mieli kailottaa tätä asiaa ympäri maita ja mantereita. :) no, onneks kaverit kyl tuntuu et jaksaavat kuunnella, ne on kaikki kans nää tuntemukset käyny itekin läpi. :)
Ja sit ku sekin vielä ku ei tiedä yhtään et miten pitkään tää yrittäminen kestää..jos onni on myötä ni tulisin raskaaks heti samantien tai ainakin nyt muutaman kuukauden sisään mut ku se onni ei välttämättä ole myötä tässä asiassa. :-O no, ei saa kyl stressata, sil se mitä oon kuullu ni sillo se vähiten tärppää jo stressaa siitä asiasta koko ajan. :-O
Täälläkin sitä ensimmäistä odotellaan tulevaksi.
Pillerit jätin pois huhtikuussa ja vielä ei oo tärpänny. Ilmeisesti nyt sain alkuraskauden keskenmenon, koska tiistaina plussasin mutta sen jälken rupes vuotamaan aika paljonkin ja tänään sit kävin labrassa tarkastamassa tilanteen ja negatiivinen se oli. :(
Nyt jotenkin kuvittelen että en ole edes ollut raskaana, että se oli varmasti vaan joku virhe silloin tiistaina? Mutta oli minulla kyllä menkat myöhässä yli kuukauden ja ei tämä tiistaina alkanut veren vuoto ole mitkään menkat koska nyt on jo loppumassa. En tiedä, mieli on maassa.
Silloin tiistain kerkesin jo unelmoida niin paljon ja nyt sitten tultiin lujaa taas maan pinnalle.
Ite olen 25 ja mies 30, tiedän että ei olla vielä pitkään yritetty mutta rupee sitä pikku hiljaa jo miettimään että onko jossain vika kun ei onnistu?
Aloitin juuri viesiketjun tohon ylös, ennen kuin huomasin tämän. Siis tääläkin pikkuista toivotaan. Ja voi kun tärppäisi pian!:)
ansku84, todella paljon tsemppiä yrittämiseen! Toivottavasti saisitte välttyä ikäviltä vastoinkäymisiltä.
Niin mikä on teidän "toimintasuunnitelma", että raskaaksi tulo onnistuisi? Aiotteko harrastaa satunnaisesti ja toivoa että tuli oikeana päivänä heilutettua peittoa? Vai luotatteko ovulaatiotesteihin? Tai onko muita hyviä vinkkejä? Me saatiin poika alulle päivittäisellä puputtamisella ja sama taktiikka aiotaan aloittaa myös nyt pikkukakkosen kohdalla ehkäisyn päätyttyä :D
Meillä ei ainakaan vielä näin alussa mitään ovistestejä ruveta käyttämään, ollaan vaan silloin kun siltä tuntuu peittojen alla ja jos ei sit ala kuulumaan jonkun kuukauden sisällä ni sitten tietty avuks noi ovistestit. Mut toisaalta turha stressi tästä asiasta ei kannata, parempi ku ottaa vaan rennosti ilman mitään stressailuu ja kattoo miten käy. :) vaik vaikeeta se on, nyt jo kuitenkin miettii koko ajan miten nopeesti mahtaa tärpätä.. :-O
Tosin mun äiti kerto et hän on kyl tullu tosi helposti raskaaks et toivon todellakin et mulla olis sama juttu..mut sitähän ei koskaan etukäteen tiedä.. :-O
Ja ansku84 todella ikävä kuulla et noin on käynyt. :( paljon tsemppiä ja onnea uuteen yritykseen! :) ja tietty onnea toivotaan meille kaikille täällä jotka on yrittämisen aloittanut! :)
Pikkukakkosta täällä yritetään.Meillä on jo yksi poika joka täyttää huhtikuussa 2 vuotta.Emme ole käyttäneet ehkäisyä ensimmäisen synnyttyä vaan ajattelimme, että toinen saa tulla kun on tullakseen. Mutta nyt kun aikaa on kulunut jo jonkin aikaa eikä mitään ole kuulunut niin hankin ovistestejä. Toivottavasti nyt tärppää. Ensimmäisen kohdalla meni kolme kuukautta ehkäsylaastarin pois jätöstä.
Ai niin minä täytän kohta 31 ja mieheni on 32. Tsemppiä kaikille vauva haaveilijoille
Tulkaa heti kertoon jos tärppää.:)
Niin esikko 86 kun tuolla kyseli toimintasuunnitelmista ja siitä, miten seuraatte oviksien ajankohtaa, niin tuli mieleen kysäistä tämmöistäkin..;) Miten teidän miehet on suhtautuneet, tai miten luulette heidän suhtautuvan noihin ovisten tikutuksiin ja laskureihin?
Meillä ainakin, huomasin jo tuota esikoista tehdessä, että mies meni täysin "kipsiin" jos vahingossakaan satuin mainitsemaan, että nyt ois oikea aika "touhuilla"
Vaikka silloinkin turvauduin ainoastaan noihin ovislaskureihin, elikäs en tikutellut, tai mittaillut lämpöjä.
Meillä mies varmasti "löystyis", jos vaikkapa nyt alkaisin ovisten tikuttelun:(
Hih, joku tietysti sanoo, että helppo homma testaile salaa ja sitte vain viettee miehen, mutta ei mulla ainakaan oo semmoista pokerinaamaa, että toi onnistuis.. Hih, stressaantuisin vielä itsekin tuommoisesta. Niinpä meillä touhuillaankin sitte enempi inspis pohjalta ja toivotaan parasta:)
Mites kauan teillä toisilla pikkukakkosta yrittävillä muuten kesti raskautua ekalla kerralla..? Joku tuolla taisi jotain jo mainitakin, mulla kesti esikon yritys reilun vuoden. No toivottavasti nyt tärppäis nopeemmin:)
Eikö tosi ihanaa, että meitä on jo näin monta täällä toisiamme tsemppaamassa:).
meillä "yritystä" ollut syyskuusta,jätin pillerit sillon pois..esikoinen on nyt 2v5kk,ja toinen olis enemmän kun toivottu...saapi nähdä onko nyt tärpänny,menkat myöhässä 8pvää,maanantaina olis aika tkhon tekeen rtesti! mahtavaa jos olis näinkin pian jo onnistunu... meillä ei siis oikeen yrittämällä yritetty,vaan touhuiltu ihan normaalisti niinku ei yritettäis,ei turhaa stressiä :) toki on harmittanut aina ku on menkat sitte alkanu ku ei tärpännytkään,mutta paras on kyllä ollu ettei ole liikaa laskeskellu päiviä :) Plussatuuli kaikille
iät on minä 19 ja mies 26 =)
Heissan taas. Meillä ei miestä yhtään haitannut vaikka meninkin tilaamaan ovistikkuja, niin paljon hänkin toivoo pikku kakkosta.
Tuleppa sit :-p kertomaan miten sulla kävi. Toivottavasti sieltä plussa tulisi.
Itsellä ovis päivä lähenee ja ajattelin ekan kerran kokeilla niitä ovis tikkuja.
Toivottavasti tällä kierrolla olis parempi onni.
Plussatuulia kaikille
Täällä yritetään myös tosissaan vauvaa :) ite olen 23v nainen ja poikaystäväni on 21v. kummallekin lapsi olis ensimmäinen. Ehkäsy on ollu nyt n2 viikkoa pois. En koita liikaa miettiä asiaa, tulee kun on tullakseen :)
Tässä on nyt kirjoittelemassa aika paljon porukkaa, jotka yrittävät vasta yrittämistä, kun meidän yritys on jo kolmannella kuulla :D Mutta en nyt parempaakaan keskustelua jaksanut etsiä, avokki tahtoo jo nukkumaan mutta mä se unohduin surffailemaan... On jo kauan tehnyt mieli liittyä keskustelemaan vauvajutuista jonnekin, mutta en oo saanut aikaiseksi ennenkuin tietysti tähän aikaan yöstä XD Just kun meinasin saada unirytmin kohdilleen...
Mutta ehkä jatko on helpompaa nyt kun ensimmäisen viestin saa postattua, ja palaa takaisin sepustamaan vaikka huomenna. Voin kyllä jo etukäteen varoittaa että mulla on tapana kertoa asiat kautta rantain ja mielipiteitä ja kokemuksia riittää, jos ei ihan omia niin ainakin tutun tutulta kuultuja ja blaa blaa, joten anteeksi XD
Mutta siis vähän tulevaa pohjustaakseni, lokakuun lopulla alkoi tämä yritys, ja heti tärppäsi, vaikka epäilykset olivat suuria ja ehdin jo avokkiakin lohduttaa että "ensi kuussa uudestaan". Yllätys oli suuri kun viikon kuluttua raskaustesti tehtiin ja näyttikin TODELLA positiivista (viivat suorastaan räjähti esille)
Epäilykset btw johtuivat siitä, että ovulaation kanssa mentiin laskuissa sekaisin ja testi näytti ihan mitä sattui, lisäksi miehen lisääntymiskyvystä ei ollut mitään takeita (lapsena sairastettu tuhkarokko ja sensellaista) ja muutenkin koko toimitus oli hermostunutta säätämistä XD
Lisäksi n. kuukauden kuluttua vuoti vähän jotakin ruskeaa ainesta, ja vielä myöhemmin uudestaan, mutta molemmilla kerroilla tehtiin taas viikon kuluttua testit ja positiivisena pysyi. Optimistina ajattelen, että tämä tarkoittaa että tuloillaan on supervahva pikkuihminen joka taistelee tiensä elämään läpi kaikkien vaikeuksien ^^
Tyttö ja poika ovat muuten molemmat REHELLISESTI ihan yhtä toivottuja
Moikka!!
Itse olen 24 ja mies 29. Miehellä on ollu vauvakuumetta jo vuosia ja nyt sitten itsekkin olen heltynyt siihen, että pienokainen on valmis tulemaan jos on tullakseen. Mua kieltämättä "pelottaa/jännittää" mahdollinen tuleva odotus, siis positiivisessa mielessä ja onhan siinä varmasti sulattamista jos onnistutaan. Pillerit jätin pois vasta muutama päivä sitten. Ekaa siis toivotaan tulevaksi.
itse 21v ja mies täyttää pian 25v ja ensimmäistä yritellään :) kesän aikoihin viime vuonna olin puol vuotta ilman pillereitä ja ei tärpänny,jostain syystä kroppa oli ihan sekasin ja menkkoja ei kuulunu ollenkaan...alotin pillerit taas että sais menkat tulemaan,söin 2 laattaa ja nyt taas uutenavuotena päätettiin että lopetetaan ja katsotaan miten käy :) kovasti kuume painaa päälle ja ei millään jaksais ootella mitä tapahtuu ja millon mut ihan rauhallisesti koitetaan edetä sen kummempia testailematta ennen ku selvät oireet...miehestä vaikea sanoa miten vauvaan loppujen lopuksi suhtautuisi kun välillä on ihan innoissaan ja välillä miettii onko sittenkään viisasta...mutta pistin sen ainaki lupaamaan että lapsestaan pitää huolta tapahtu mitä tapahtu...että nyt vaan innolla ootellaan mitä tapahtuu:)
Täälläkin päätetty aloittaa yrittäminen. :) Olen 25 v, avomies hieman nuorempi. Olen sairastanut masennusta, mutta elämä on nyt kaikin puolin kunnossa ja joka soluni alkoi huutaa, että nyt on jo aika! Jännityksellä nyt odotellaan, josko tärppäisi. :) Onnea ja tsemppiä kaikille teille muillekin!
plussattiin tänään!
Onnea!! :)
Mekin päätettiin vihdoin ja viimein syksyllä, että aletaan yrittämään esikoista tänä keväänä kun oon syöny pillerivarastot pois. Nyt alkais olla se hetki lähellä, helmikuun puolen välin tienoilla alkaa yrittäminen. :) Mieli tekis jättää loput syömättä jo nyt, mutta en niin tee koska a) ollaan sovittu toista enkä viitsi alkaa säveltään "sääntöjä" uusiksi yksinäni ja b) avomiehellä leikataan polvi tällä viikolla ja se voi olla aluksi niin kipee, ettei hyvää asentoa välttämättä löydy jos jalka ei taivu eikä siihen saa koskea. Eli sama malttaa vielä kuukauden verran, vaikka odottavan aika onkin tunnetusti pitkä.
Olen kuumeillut ikuisesti, lapsesta saakka. Välillä on ollut helpompaa elämä ilman lasta/lapsia, ja välillä kuumeilu on ollut tuskallista. Pahinta kuumeilu on ollut viimeisen vuoden ajan, johtuen ehkä siitä, että nyt vihdoin alkaa olla kaikki palaset kohillaan lapsen saantia varten. Eihän "täydellistä" hetkeä toki koskaan ole, mutta nyt ollaan jo hyvin lähellä sitä. Oikeastaan ainoa asia, mitä toivoisin tapahtuvaksi lähiaikoina on se, että menisimme naimisiin. Toivottavasti mies joku kaunis päivä kosii. :)
Uskon, että meillä heilutellaan peittoja entiseen tapaan fiiliksen mukaan (joskin mää voin ehkä aktivoitua hieman ku tiiän mihin se voi johtaa :D). Mies ei varmaan suhtautus mitenkään järin innostuneesti tikutteluihin yms. Itsekin yritän olla stressaamatta, laskematta ja suunnittelematta. Myös sitä vauva-arkea yms. kaikkea siihen liittyvää. Vaan ku se ei oo niin helppoa... Mies aina välillä tuhahtaa mulle ku mietin asiaa niin paljon, mutta minkäs teet. Haluaisin kyllä miettiä asiaa vähemmän ku tiedän, että raskautumista voi joutua odottamaan, mutta mitä sitä maalaamaan piruja seinille ennen aikojaan. Eihän sitä tiedä, vaikka oltais niin onnellisia, että nappais nopeastikin. Ja jos ei, niin otetaan asia vastaan sitten sellasena ku se on. Nyt mää vaan nautin tästä meidän pikku salaisuudesta! Kaks mun kaveria tosin tietää tästä. Toiselle kerroin tarkotuksella ku ollaan lapsesta saakka tunnettu ja puhuttu aina kaikesta ja toiselle ikään kuin lipsautin asian. Vaan ei se haittaa. Kiva jollekin puhua ku mies ei älyttömiä jaksa. :)
Ai niin... mulla on ikää 24 ja miehellä 27.
Kävin tänään rutiinigynetarkastuksessa ja siellä sitten lääkäri säikäytti mut kunnolla. Tuntui kohtu suurentuneen ja halus tarkistaa sitten jollain ultralaitteella, josko ois aikasessa vaiheessa oleva raskaus jo kyseessä.. o.O nyt jo?? No eipä siellä sitten mitään näkyny, muuta kuin että limakalvot ehkä paksuuntuneet hieman.. hmm.. mutta ei oo kuulemma kovin tarkka tuo laite. Että ei auta ku ootella seuraaviin menkkoihin, että tuleeko ne vaiko eikö. Kiva tämmönen lisäjännitys tähän sitte. :D
Liitynpä minäkin ketjuun.
Ensimmäistä yritetään, pillerit lopetin marraskuussa. Kaksi kuukautta käytettiin kondomia ja ehkäisy jätettiin pois tammikuussa. Eka kierto nyt siis menossa ehkäisyn poisjättämisen jälkeen. Kierto ainakin näyttäisi olevan heti säännöllinen pillereiden lopetuksen jälkeen, eka kierto 26pv ja toka 29pv.
On tää jännää.