Pyytäisin teiltä uusperheellisiltä neuvoja seuraavaan tilanteeseen.
Meillä miehen ja lasten kanssa menee hyvin, välit omaan ex:n ja hänen vaimoonsa on kunnossa.
Ainoa joka aiheuttaa kitkaa on miehen lasten äiti.
Kun tapasin mieheni oli heidän erostaan jo useampi vuosi.
Ihmettelin kovasti sitä, että edelleen miehen ex saneli kaikki asiat ja oli elatusmaksujen lisäksi vaatimassa rahaa lähes joka kuukausi. Kun muutimme yhteen, parin vuoden seurustelun jälkeen sanoin miehelle että vaadin lasten tasapuolista kohtelua, myös rahallisesti. Ja sanoin etten oikein ymmärrä rahan syytämistä ex-puolison tilille. No rahan syytäminen loppui mutta edelleen miehen ex sanelee asioita jotka vaikuttavat meidän koko perheeseen, ja käyttää lapsia kiristyskeinona ja lyömävasarana. Mies siinä pelossa ettei saa tavata lapsiaan suostuu lähes kaikkeen mitä ex vaatii.
Minun kanssani ex ei ole ollut tekemisissä eikä lapsenikaan, mutta haukkuu sekä minua että lastani kaikille, olen kusipää ämmä jne.
Hän on täysin kykenemätön elämään sopuisasti, itse halusin aikoinani hänet tavata jotta saisimme asialliset välit, nyt kieltämättä ei enää ole halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä.
Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta ihmissuhdekuviosta ja ennen kaikkea oletteko saaneet tilanteen jotenkin rauhoittumaan.
Tämä tilanne saattaa tuhota vielä parisuhteemme jos jatkuu tällaisena edelleen.
Meillä miehen ja lasten kanssa menee hyvin, välit omaan ex:n ja hänen vaimoonsa on kunnossa.
Ainoa joka aiheuttaa kitkaa on miehen lasten äiti.
Kun tapasin mieheni oli heidän erostaan jo useampi vuosi.
Ihmettelin kovasti sitä, että edelleen miehen ex saneli kaikki asiat ja oli elatusmaksujen lisäksi vaatimassa rahaa lähes joka kuukausi. Kun muutimme yhteen, parin vuoden seurustelun jälkeen sanoin miehelle että vaadin lasten tasapuolista kohtelua, myös rahallisesti. Ja sanoin etten oikein ymmärrä rahan syytämistä ex-puolison tilille. No rahan syytäminen loppui mutta edelleen miehen ex sanelee asioita jotka vaikuttavat meidän koko perheeseen, ja käyttää lapsia kiristyskeinona ja lyömävasarana. Mies siinä pelossa ettei saa tavata lapsiaan suostuu lähes kaikkeen mitä ex vaatii.
Minun kanssani ex ei ole ollut tekemisissä eikä lapsenikaan, mutta haukkuu sekä minua että lastani kaikille, olen kusipää ämmä jne.
Hän on täysin kykenemätön elämään sopuisasti, itse halusin aikoinani hänet tavata jotta saisimme asialliset välit, nyt kieltämättä ei enää ole halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä.
Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta ihmissuhdekuviosta ja ennen kaikkea oletteko saaneet tilanteen jotenkin rauhoittumaan.
Tämä tilanne saattaa tuhota vielä parisuhteemme jos jatkuu tällaisena edelleen.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Jos lapset on riittävän isoja asiat voi sopia heidän kanssaan suoraan, eikä tarvitse akkaan olla yhteydessä laisinkaan.
Jos lapset taas on pieniä hoitakaa kaikki asiat sähköpostitse. Näin kaikki viestit jäävät talteen.
Se on kuitenkin miehen tehtävä nää ratkaisut.
Neuvoja en valitettavasti osaa sinulle antaa. Itselläni on sama tilanne nyt ollut kolmisen vuotta. Mieheni ex määrää myös meidän elämän arjen, on aina määränyt ja määrää. Valitettavasti ihana mieheni on täysin nynnerö eikä pysty pitämään puoliaan.Ei edes puolustamaan omia lapsiaan ex:n kummilta tempauksilta. Itse olen niin loppuun palanut ( äitipuoli), etten enään jaksa taistella kenenkään puolesta enkä vastaan.
Hoitakoot mies lapsensa ja tämän kummallisen kolmiodraaman joka tästä on muodostunut. Itse olen päättänyt alkamaan elämään omaa elämääni, kulkemaan , kuntoilemaan. Itselläni ei ole lapsia tässä suhteessa.
Enään en järkyty ex:n tempauksista omia lapsiaan kohtaan tai siitä ettei mieheni koskaan pysty lähtemään lomalle koska lapset yhteishuollosta huolimatta ovat tässä osoitteessa 95% ja loput 5% kolmesta lapsesta ei koskaan ole kaikki yhtäaikaa äidillään. Olen valitettavasti sitä mieltä ettei mieheni koe meidän suhdetta sen arvoiseksi että laittaisi asiat jonkinlaiseen järjestykseen. En enään yhtään lomani vietä kotona lasten vahtina vaan hoidan itseni matkalle. Kun kuppi riittävästi täyttyy nostan kytkintä.
haltuun.
ettehän varmaan halua, että kukaan ulkopuolinen todella päättää, mitä teette vapaa-aikananne?
Miehesi eksä vaikuttaa selkeästi narsistilta.
Älkää olko missään yhteydessä, älkää vastatko puhelimeen jne.
Kyllä se jättää rauhaan, ei ehkä heti, mutta jossain vaiheessa se ei enää jaksa yksin meuhkata!
aina sama juoni!
Usko tai älä, mutta valitettavasti nämä viestijen alkuperäiset kirjottajat puhuvat ihan oikeasti omasta elämästään. Miksi kummassa sinä kuviteletkaan että jotkut kirjoittelisivat ihan mitä sattuu ? Ei aikuisilla ihmisillä ole varmasti sellaiseen tarvetta. Valitettavasti meillä monella uusperheellisellä taitaa olla sama juoni,
vaikeat ex:t ja saamattomat puolisot
katkeruuksissaan nämä uusikot syyttää aina miehen exää! Ei kaikkien nyksien ongelmat voi olla exien aiheuttamia. Ei voi olla. Olisi syytä katsoa omaa osuuttaan, eikä syyttää kaikkia exien niskaan. Kaikki alkaa täällä muistuttaa niin toisiaan.
MITKÄÄN ONGELMAT KATO EI AIHEUDU YKSIN, VAAN AINA SIIHEN ON OSALLINEN.
Mutta tuo kaikki on täyttä totta.
Miten puolustelet sitä että miehen ex haukkuu jopa lapseni, jota ei ole koskaan tavannut !
Mitä puolusteltavaa siinä on ?????
En minäkään ole tehnyt muuta kun rakastunut siihen mieheen jonka ex itse heivasi, ja nyt minä olen kusipää-ämmä.
Tämä on totta ja ikävä kyllä meidän elämää.
Ja on tähän syynsä, se ettei ex saa ihan kaikkea tahtoaan aina läpi eikä mies syydä sinne enää kaikkia rahojaan. Mutta onko sekään minun tai lapseni vika ?
juoni.
Uskon että toi on täysin totta, näitä tarnoita ku on.
Aloittajalle, en usko että tilanne korjaantuu jos ei ukkos ota tiukempaa otetta. Aika kummallista jos se antaa susta noin puhua....
Mutta JUURI nämä kuvatut ongelmät on exien syytä.
Kyllä kai se elämäänsä elävä henkilö tietää
omat asiansa paremmin kuin sinä.
Kyllä meillä ainakin ongelmat aiheuttaa YKSIN mieheni exä.
Vuodesta toiseen jaksaa yksin meuhkata milloin mitäkin, vatipää kun on.
On se vaan niin valitettavaa että ne ex:t ottavat niskalenkin entisen puolisonsa nykyiseen elämään.
Olisi helkutin huojentavaa jos ne kaikki olisivatkin vain provoja, mutta oikeassa elämässä ne ovat totta.
Hyvin usein tätä rahastusta ja kiristystä tapahtuu niiden ex:n taholta joilla ei ole uutta puolisoa.
Näin ainakin meillä. Tosin kuten jo akaisemmin kirjoitin on myös miehelläni osuutta siihen jos antaa
entisen akkansa määrätä tahdin. Olen miettinyt kohdallani mistä se johtuu että mieheni on täysin talutusnuorassa ex:nsä suhteen. Onko se kiltti luonne vai suuri pelko.
Meillä se lasten äiti aiheutaa suuressa määrin mielipahaa omille lapsilleen. Tämäkö minun pitäisi ymmärtää ? Tämä aiheuttaa minussa myös kitkaa omassa suhtautumisessa mieheeni joka ei puolusta omia lapsiaan
ja saa entiseen akaansa mitään kuria. Mainio esimerkki lasten äidistä on se että 17 v poikansa
on yötä äidillään (yhteishuolto) niin äidin mielestä pojan pitäisi maksaa yöpymisestä. Poika on äidillään yötä ehkä noin 3 krt vuodessa.Tälläisiä vekkuleita nämä katkroituneet ex:t voivat ajatusmaailmaltaan olla. Näillä ihanilla äideillä ei tietenkään ole vanhemman velvollisuutta kasvattaa ja huolehtia omista lapsistaan. Helpoiten se käy niin että isänperheessä maksetaan,huolletaan ja kasvatetaan ex:n lapset ja yritetään vielä rahoittaa ex:lle ulkomaanlomamatka kerran vuodessa kun on niin helvetin rankkaa olla yksinhuoltaja.
kuka tuollaista uskoo...
Et sitten löytänyt mitään järkevää kirjoitettavaa. No ei kai voi kauhalla vaatia kun on sormustimella annettu.
Meidän perheen asioita on myös miehen ex määräillyt koko viisi vuotisen suhteemme ajan.
Nyt joulun aikaan mulla sitten meni kuppi nurin.
Sanoin miehelle etten suostu enää hänen ex-akkansa pompoteltavaksi vaan mieluummin nostan sitten vaikka kytkinta, niin vaikeaa kun se olisikin.
Onneksi mies VIHDOIN tajusi, ettei voi vaatia että minä hyväksyn ex-akan pillin mukaan tanssimisen.
Lupasi että nyt se loppuu. Hoitelee asioita enää sähköpostitse tai lastenvalvojan kautta. Jos äiti kiristää eikä anna lasten tulla meille VAIN siksi ettei saa tahtoaan läpi, niin minkäs me sille voidaan.
Meidän vika se ei kuitenkaan ole ettei lapset mahdollisesti tapaa isäänsä vaan aivan yskinomaan lasten äidin.
...asenne huolestuttaa minua ennenkaikkea sen takia että mitä se lapsi tällaisesta oppii ja ennenkaikkea miltä se tuntuu, kun omat vanhemmat jatkavat riitaisia välejä niin pitkään eron jälkeen. Kyllä mun mielestä aikuisten pitäisi ihan lasten takia pystyä saamaan jonkinnäköisen kompromissin aikaseksi ihan keskustelemalla. Tällainen tapa ratkaista ongelmia että niille kääntää selkänsä sen sijaan että ne käsittelisi antaa ehkä lapselle huonon esikuvan miten ongelmia tulee ratkaista. Ainakin nyt viestitetään lapsille että aikuisetkaan eivät pysty hoitamaan ihmissuhteitaan kuntoon kypsällä tavalla. Lisäksi huolestuttaa se viesti, joka lapselle annetaan tuosta ensisijaisesta huoltajasta, ihmisestä joka on lapsen tuki ja turva, ja iskä uuden naisensa kanssa sitten katkaisevat jopa normaalin keskustelun. Eli luoko tämä mahdollisesti lapselle turvattomuuden tunnetta kun annetaan ymmärtää että siinä omassa äidissä on jotain sen verran pahasti pielessä ettei hänen kanssaan voi edes jutella?
Edellisestä tekstissä ei nyt ilmene onko mahdollisesti kyseessä ihan oikea mielipuoliexä. Mitä luultavimmin ei. Ehkä kirjoittaja sen sijaan haluaa oman kipuilunsa takia sulkea silmänsä siltä että tuo bioäiti on olemassa, eikä kirjoittaja halua että tällä olisi osaa eikä arpaa uusperheen arjessa. Mun mielestä se on hieman absurdia kuvitella että exät voi sulkea kokonaan pois, tekemättä sillä hallaa lapsille, joille tämä lähi on se turva ja tuki. Eihän lastensuojelukaan sulje sitä biovanhempaa koskaan pois, vaan ensisijaisina toimina yritetään tehdään työtä sen eteen että suhde pysyy, oli sitten lapsen sijoitus tai muu kyseessä. Eli liikutaanko tässä loppupeleissä hieman vaarallisilla vesillä kun annetaan lapsille viesti että tuossa lähivanhemmassa on jotain pielessä, kun nyxä ja iskä sulkee exän elämänsä ulkopuolelle koska ajattelevat ensisijaisesti omaa perherauhaansa. Miten tämä vaikuttaa lapsen turvallisuuden tunteeseen? Mitä tämä opettaa lapsille aikuisten tavasta ratkaista konflikteja ja ongelmia? Mikä käsitys hänelle jää omasta isästä joka boikotoi lapsen äitiä? Herättääkö tämä lapsessa suuria ristiriitoja kun hän haluaa olla lojaali molempia vanhempia kohtaan? Johtaako tämä loppupeleissä siihen, että lapsen ja isän suhde kuihtuu kasaan, koska lapsi ei löydä ratkaisua miten olla lojaali molempia vanhempia kohtaan kun aikuiset itse viestittävät olevansa toista vanhempaa vastaan?
samalla voi kysyä mille lapsesta tuntuu kun äiti puhuu isän uudesta vaimosta kusipäänä ja hänen lapsiaan sanoo jälkeenjääneiksi vaikka huom ei ole ketään näistä koskaan edes tavannut.
Mitä lapsi oppii siitä että joka kerta kun äiti vaatii jotain eikä saa tahtoaan läpi, alkaa kiristämään tyyliin et näe lapsiasi, ja puhuu lapsille ettei isä rakasta teitä eikä halua teitä luokseen.
Ja yritetty jumalauta on, kuten kirjoitin viisi pitkää vuotta.
Nyt vaan meni sit kuppi nurin, kun toinen ei tule miliäkään vastaan, vaan kiristää, huutaa ja haukkuu.
Sorry vaan, en tunne tekeväni mitään väärää, niin kauan tätä on kestetty.
..tilanne on tuo, lienee aika nyt haudata sotakirveet lasten takia ja päättää koston kierre. Jos exä ei pysty olemaan aikuinen niin lopeta sinä sodankäynti omalta osaltasi. Ehkä koko homma on mennyt pieleen alusta asti mutta ei se tarkoita sitä, että samaa tilannetta tarvii pitää yllä. Ehkä tilanne olisi alunperin toinen, jos olisitte tavanneet kaikki osapuolet ja yhdessä laatineet jotain suuntaviivaa miten toimia jotta lapsilla olisi hyvä olla. Nythän sä olet sille exälle edelleen se tuntematon uhka koska hän ei tiedä, kuka olet koska ette ole koskaan tavanneet. Miksi ette ole tavanneet? Avasiko exä tulen haukkumalla ja sen jälkeen se vaan jäi kun loukkaannuit, ja pidit häntä vastavuoroisesti kauheana? Ja juu, en väitä etteikö exillä omalta osaltaan ole vastuu käyttäytyä aikuismaisesti ja ajaa ennenkaikkea lasten etua, ja hän aiheuttaa yhtä paljon hallaa lapsilleen tuollaisilla puheilla.
Mä vaan uskon edelleen että uusperheen rasitteet minimoidaan ja lasten sopeutuminen maksimoidaan vain pitämällä aikuisten suhteet kunnossa, ja tämä vaatii kaikkien aikuisten osallistumista ja ennenkaikkea kypsyyttä käsitellä niin omat möröt kun kaivaa se pölyttynyt diplomaattikin sieltä sielusta. Sitkeytesi olet todistanut kestäessäsi tuon luokan P:tä exän osalta 5vuoden ajan ja onkin epätodennäköistä että hän enää muuttaisi kantaansa. Paitsi jos sinä muutat ensin omaa suhtautumistasi. Loanheittoon ja vihanpitoon pystyy kuka tahansa. Munaa vaatii sen lopettaminen siinä vaiheessa kun toinen edelleen jatkaa. Soita exälle, pyydä kahville ja kysy: Mitä sinä haluat? Miksi vihaat minua? Mitä voimme tehdä jotta vihanpito josta lapset kärsivät loppuu tällä sekunnilla? Heitä pallo sille exälle. Laita hänet kohtaamaan se ilkeä totuus että hän vahingpoittaa omia lapsiaan käytöksellään. Onko nainen muuten toteuttanut kiristyksiään? Auttaisko jo sellainen että mies sanoisi että se siitä sitten. Voitit, sillä en aio tanssia pillisi mukaan. Voisi loppua kiristäminen tehottomana. Jos yhteishuoltajuus niin lakihan on tapaajavanhemman puolella. Yhteishuoltajuushan myös antaa miehelle mahdollisuuden ottaa yhteyttä perheneuvolaan, sanoa että lapset kärsii, ja siellä voi asiantuntijoiden avulla saada kuvion toimimaan. Eli on niitä keinoja yrittää saada homma toimimaan vaikka exä työntää kapuloita rattaisiin. Älkää hyvät ihmiset koskaan luovuttako, ihan näitten lasten takia jotka tästä vihanpidosta sen hinnan maksaa! Voimia ja tsemppiä sinulle edellinen kirjoittaja, ja ennenkaikkea rohkeutta muuttaa omaa suhtautumistasi tässä vaiheessa kun toinen ei epäkypsyyttään siihen pysty.
Kyllähän ajatuksesi on ideaaleja, mutta realiteetit ei meidän tapauksessa kohtaa tuota ideologiaa.
Miten voit haudata sotakirveen kun toinen huutaa sotahuutoja eikä tule vastaan milliäkään.
Minä ja mies ollaan joustettu viisi vuotta, ja ex on saanut tahtonsa läpi. Onko sinusta oikein että näin jatkuu loputtomiin, muuhun kun tuo ex ei kykene.
Emme tavanneet koska miehen ex ei halunnut. Minä kyllä olisin halunnut tavata, ihan siinä kun tapasin ex-miehenikin uuden naisen.
Haluan tuoda myös julki etten ole miehen lapsille koskaan haukkunut heidän äitiään, miehelleni toki olen, olemme toisillemme purkaneet pahaa mieltämme, ja kieltämättä olen tainnut pahimpina hetkinä syyllistää häntäkin siitä ettei hän ole ottanut tilannetta haltuun.
Olen soittanut miehen ex:lle ja yrittänyt puhua, ensimmäinen minuutti meni ok, sen jälkeen vastapuoli alkoi huutamisen ja haukkumisen (en saanut suunvuoroa) ja lopulta löi luurin korvaan.
Sen jälkeen ei ole suostunut minun kanssani puhumaan.
En ymmärrä miksi minun pitäisi madella hänen edessään ja anoa armoa niin kuin koira anoo makupalaa.
Fakta on kuitenkin se, että olen valmis lähtemään tästä suhteesta, rakastamani miehen luota yksin ja vain tuon ex:n käytöksen takia. Kuten jo kerroi suhde lapsiin on molemmin puolin kunnossa. Enkä minä tässä ole ainoa joka kärsii, niin kärsii mieskin ja ennen kaikkea miehen lapset. He eivät voi ymmärtää tätä sotaa jonka äitinsä on julistanut meitä vastaan.
Itse en näe enää muuta tapaa päästä tästä tilanteesta pois kuin välien katkaisu lasten äitiin.
...en voi muuta sanoa kun että olen kovin pahoillani puolestasi että tilanne on tuo ja kamalalta tuntuu ajatella että nuo lapset ovat joutuneet täällaisen sopan keskelle. Kyllähän meilkein jokainen meistä existä jonkun älämölön saa aikaseksi siinä vaiheessa kun miehellä on se uusi nainen mutta suurin osa meistä sitten pääsee sen kipupisteen yli ja voi taas sitten ajatella asiaa ihan puhtaasti lasten edun kannalta ja tehdä töitä sen eteen, että kaikilla on hyvä olla. Tässä tilanteessa ei voi muuta kun toivoa että tarinan exä, joka ei ole päässyt kivun yli, jonain päivänä ymmärtää hakea itselleen apua, sillä tuollainen käytös jo kielii siitä, että mielenterveys on järkkynyt jos ei enää ole kykyä ajatella asiaa lasten kannalta ja tukea ja rakastaa heitä, samalla kun antaa sen isän tehdä samaa, oli sitten uusikko mukana vai ei. Voimia teidän uusperheeseen :-)
Paljon surullisia tapauksia lasten kannalta tällä palstalla :´( Me aikuiset ollaan joskus niin pirun sokeita ettei tajuta lasten kärsimyksiä kaiken keskellä kun taistelemme. Onneksi kuitenkin niitä ideaalitilanteitakin löytyy, joissa lapsilla on kaikki hyvin ja joissa kaikki aikuiset osapuolet kykenevät kommunikoimaan ja taistelevat samalla puolella aitaa:-)
säkä valitessaan miehen joka on ollut joskus naimisissa, jolla on exä ja lapsia!
Aina se exä on kamala ja huono ihminen ja hankala, ja ruma, ja juoppo, ja ties mitä!!!
Miksi ihmeessä ette valitse paremmin niitä mieheiä, sellainen jolla ei ole exää eikä lapsia???
Kun itse valitsette tienne, tiedätte varmasti jossain vaiheessa suhteen alussa miehen tilanteen, niin miksi että sano heipat???? Ei sellaista miestä ole pakko ottaa, se on oma valinta.
me otetaankin se mies, ja lapset sen mukana, mutta ei miehen ex:ää.
Pitäiskö meidän nuolla niiden persettä jos aikuinen ihminen ei kykene toimimaan aikusimaisesti.
Sulla ei varmaan edes ole uusperhettä, taidat olla juuri tuollainen katkera ex, joka tekee kaikkensa ex-miehen perhe-elämän tuhoamiseksi.
Ja heidän lapsiin kohdistuvaa vihaa??? Ketään ei tarvi mielistellä, mutta ei tarvi syyttä suotta haukkuakkaan ja pitää uhkana. Mitä enemmän sä haukut ja mollaan miehen exää, voit olla varma että se jatkuu ja jatkuu, ja paisuu kuin pullataikina, eikä lopu koskaan. Kenenkään ei ole pakko kuulla itsestään mollauviestejä, se tekee haukkujasta todella tyhmän.
Luulen ettei yksikään exä olisikaan kenenkään nyksän luokse halukas tulemaan, se pelko on ihan turha. Siitä syystä ei tarvi ketään alkaa haukkua ja mustamaalata.
Aloita sinä se aikuismainen käytös ensin itse, ja vaadi vasta muilta. Jos et itse osaa, miski vaadit sitä muilta??
Niin metsä vastaa kun sinne huutaa.
Minusta on kohtuutonta että epäilet juttujamme pelkiksi provoiksi, kun meille se on puhdasta arkea. (oma kokemukseni on luettavissa yllä)
Minä en ole haukkunut mieheni ex rumaksi, juopoksi jne jne, mutta totta on etten jaksa enää päivääkään sen ihmisen puuttumista meidän perheen elämään.
Omalla kohdallani jutun pointti on nimenomaan siinä miten miehen ex puhuu minusta ja lapsistani. Hyväksyisitkö sinä sen että ihminen jota et ole edes tavannut haukkuisi sinua ja ennen kaikkea hyväksyisitkö sen että hän haukkuu myös lapsesi.
Minä en ole koskaan kenenkään kanssa joustanut niin paljon kuin miehen ex:n enkä ole keneltäkään niellyt niin paljon sontaa kuin häneltä.
Miten minun pitäisi sinun mielestäsi toimia jatkossa....niellä kaikki sonta edelleen mitä hän tuottaa, ja elää hänen pillinsä mukaan vai ?
...teksti! Eihän toista ihmistä voi _ottaa_ ja vielä lapsetkin "otetaan" samaan syssyyn ja biolle näytetään keskisormea XD Emme vissiin puhu omaisuudesta jonka voi omistaa. Kyse on kuitenkin ihmisistä! Eli edellinen kirjoittaja voisikin hieman miettiä omaa asennettaan puhuessaan ihmisistä kun omaisuudesta jota hän hallitsee. Huhhuh! Nousi oikein karvat pystyyn!
Kuka tässäkään ketjussa on kirjoittanut vihaavansa lapsia.
Mä en tulistu muusta kun siitä et joku rupeaa jeesustelemaan asiasta josta ei tiedä
yhtään mitään.
ovat pieniä, äiti kuuluu tavalla tai toisella teidän elämään, siitä et pääse mihinkään. Se sun on hyväksyttävä, että lapset ovat ihan yhtä lailla äidin kuin isänkin. Omalla katkeruudella teet siitä hankalaa, ja jos vielä vääristelet exän tekemisiä et tee kuin itsellesi hallaa!
Mikäs sua riepoo siinä että äiti ja lapset pitävät yhtä? Mitä pelkäät? Oletko huolissasi asemastasi?
Jos rakastat sitä miestä, hyväksyt hänen lapset ja exän, ilman että alat mustamaalaamaan ja haukkumalla yrität tehdä asioita vielä hankalamman.
Yleensä ne exät poistuu miehen elämstä lopullisesti silloin kun lapset osaavat itsenäisesti toimis isänsa kanssa ja hoidella asiat.
Ellet siihen pysty, olisi sun harkittava toista vaihetoehtoa, eli luovuttava siitämiehestä. Isä ei varmasti lapsistaan luovu sinun takia. Silloin saatat menettä miehen sen tähden että itse pilasit kaiken.
Jos mitenkään voisit, pysy taka alalla miehen ja exän asioita ja lasten, sillä tavoin mies tajuu että kunnioitat hänelle tärkeitä lapsia.
Useimmiten asioita suurennellaan ja puhutaan ei totta, kun halutaan tehdä mitättömistä asioista tosi traaagisia.
että ei asioita tuolla tavalla hoideta.
jaa millä tavalla ????
Onko sulla lukihäiriö vai etkö vaan muuten pysty tulkitsemaan lukemaasi.
Minähän juuri kirjoitin etten ole koskaan haukkunut mieheni ex:ää lapsille, toisin kuin hän. Hän haukkuu minut ja lapseni omille lapsilleen, vaikka ei ole meitä koskaan tavannutkaan. Ja se on varmasti sinusta ihan ok.
Kirjoitin myös että suhteeni miehen lapsiin on kunnossa. Suhde miehen ex:n ei ole, johtuen TÄYSIN hänestä. Hän ei ole halunnut tavata minua, hän huusi ja haukkui minut puhelimessa ja löi luurin korvaan, eikä ole sen jälkeen suostunut puhumaan kanssani edes puhelimessa. Mutta silti syy on sinun mielestäsi varmasti minussa.
Minä olen yrittänyt viisi vuotta, nyt en enää yritä.
En suostu jäämään taka-alalle kun päätetään asioista jotka kosevat meidän perhettä.
Ikävä kyllä tässä ei ole kyse asioiden liiottelusta eikä mustamaalaamisesta, vaan kyse on meidän arjesta, tätä sontaa meillä on kestetty vuosia.
Kuten sanoin olen valmis vaikka lähtemään rakastamani miehen luota, ja samalla menettäisin minulle tärkeiksi tulleet lapset, mutta tilanne on kertakaikkiaan tullut tiensä päähän.
En väitäkkään etteikö äiti kuulu lastensa elämään, mutta minun elämääni hän ei kuulu, eikä edes ex-miehensä, minun mieheni.
lasten äiti sua oo nähnykkään? Miksi tuntematonta ihmistä pitäisi lapsille kehua? Ensin äidin täytyy oppia sut tunteen ja tietää susta paljon, ennenkuin voi lapsensa sun luokse jättää. Jättäisiktö itse omat lapset tuiki tuntemattoman ihmisen luokse?
Minä en uskaltaisi. Ei sen puoleen meiltä on tuo huoli poissa, koska isä hylkäsi lapsensa, niin ei tarvi pelätä että hänen naiset kukaan tapailisi lapsiamme, edes salaa.
niin ei tartte kehua, mutta ei tartte myöskään haukkua.
Kun ei ole tavnnut, niin ei voi olla minkäänlaista mielipidettä ihmisestä.
Ei kukaan jätä lapsiaan tuikituntemattomalle, mutta ainakin minun lapseni menevät ISÄLLEEN, eikä isän avovaimolle.
Tosin hän siellä on ja sisarukset myös.
Exän ei tarvitse uutta tuntea, kyllä se isä tuntee ihmisen kenet on puolisokseen valinnut.
Kerrotko vielä:
Kunika monta vuotta siitä on kun ex-miehesi "teidät yksipuolisesti hylkäsi" eli erosi sinusta?
Minkä iskäisiä lapsesi olivat silloin?
Nythän he ovat jo aikuisia ja sinullahan on myös lastenlapsia, jotka eivät ukkiaan saa tavata?
Mistä voit tietää etteivät salaa tapaa, koska sehän tehdään SALAA?
oo häntä nähnytkään?
Kyllä meillä hylkäys käsitti lapsetkin. Miksi muuten isän ikävä ja hänen odottaminen tuotti aikanaan vuosia kyyneleitä? Ja elarit piti hakea sossun kautta kun mies ei halunnut enää heistä maksaa. Eivät viettäneet koskaan aikaa isän kanssa, aina olivat minulla.
Lapsenlapsen tapaamisesta en minä päätä, mutta sen verran on isän hylkäys koskenut lapseeni, että ei hänenkään lapsi ukkia näe. Siinä mies itselleen teki pahaa kaksinverroin aikanaan.
Salaa meillä ei tehdä mitään. Lapset luottaa minuun ja minä heihin. Kyllä valheet tulee selville tavalla tai toisella, ja se on sitten meille todella paha paikka jos niin on. Meillä luottamus pelaa. Ja mitä salattavaa on siinä jos isä lapsiaan tapaa, miksi se sun mielestä pitää salaa tehdä?
Meille vaan sattui huono säkä kun löysin miehen jonka kanssa perustin perheen. Koskaan ei voi tietää että hyvästä perheenisästäkin löytyy sellainen puoli, että on valmis lapsensa hylkäämään, ja sanomaan että olette pilanneet hänen koko elämän. Tosin se on yhteisten ystävien manipuoloimana ja uusien naisten usuttamana tuotettua.
ymmärtäisi lukemansa ennenkuin vastaa.....
Minä en sanonut että "pitaa tavata isäänsä salaa"
Vaan vastasin ed. kirjoitukseen, että
"mistät tiedät etteivät tapaa, koska se tehdään SALAA"
Älä älä jätä........
että on vain kaksi vaihtoehtoa, joko haukkua tai kehua.
Hoh-hoijaa....
helvetti tätä tampiota.
Ei ole uusperhettä tuli vain jätetyksi ja katkeruuttaan purkaa tänne pahoittamalla mahdollisimman monen mielen.
Tollanen ihminen löytää vielä edestään sen kaiken paskan mitä ympärilleen suoltaa.
Totta hemmetissä saa olla katkera exät ja lapset! Ihan samalla lailla kun olla onnellinen ja iloinenkin.
Ja kukapa ei olisi katkera, jos joku ulkopuolinen tulee ja rikkoo perheen ja vielä iloitsee siitä ja sitten alkaa haukkumaan vieraita ihmisiä.
Kuule, meidän äijänk äppyrän lhdöstä on niin monta vuotta, että olen sinut katkeruuden kanssa, ja ukkoa en takasin huolisi vaikka olisi viimeinen mies maailmassa. Olenpahan vaan pahoillani siitä, että itse on saanut pitää isänsä ja äitinsä ja tuntea sitä rakkautta, mitä ei osannut omilleen antaa. Itse kun saa mitä muista.
Miten ollaan sinut katkeruuden kanssa.
Onko se sitä että on hyväksynyt sen että on loppuelämänsä katkera ?
Kirjoitit:
"Koskaan ei voi tietää että hyvästä perheenisästäkin löytyy sellainen puoli, että on valmis lapsensa hylkäämään, ja sanomaan että olette pilanneet hänen koko elämän. Tosin se on yhteisten ystävien manipuoloimana ja uusien naisten usuttamana tuotettua."
Tuliko mieleen että sinä aihautit isän ja lasten välisen välirikon ?
Jos käyttäydyit tuolla tavalla ja syydit samaa sontaa ex:llesi mitä tänne olet syytänyt ainakin kaksi vuotta, kiristit lapsillasi ja pelasit peliäsi en ihmettele jos mies mieluummin riuhtaisi itsensä irti koko roskasta kuin jatkoin taistelua sinun kanssasi.
Hän on syytänyt tuota samaa tekstiä tänne ainakin viisi vuotta....
Täytyy taas jälleen kerran todeta, ettei tällä palstalla pysty asiallisesti keskustelemaan.Jos haet neuvoja, selviytymisvinkkejä ongelmiisi niin joku lukutaidoton tai muuten heikolla ymmärrystasolla oleva ihminen
vääntää alkuperäisen viestin täysin muuksi. Milloin ollaan lapsivihaajia, katkeria, ei kunnioiteta lasten bioäitejä tai ei hellanjestas ymmärretä että miehellä on menneisyys exiä ja lapsia.
Ja neuvoja satelee, vaihda vapaa mies, muuta asennettasi bioäitiä kohtaan, lapset ja isä ovat aina ennen sinua jne, taidat olla exävihaaja, eikö lasten äiti saisi kuulua lasten elämään.Uskomatonta, että aikuisilta
ihmisiltä voi tulla tälläisiä kommentteja.Ja nyt neuvoni, ennenkun vastaat alkuperäisen viestiin yhtään mitään opettele lukemaan ja jos lukemasi vielä aiheuttaa tulkintavaikeuksia niin kysy vaikka kaverilta apua.
Alkuperäiselle, samassa liemessä ollaan. Ei tämä uusioelämä todellakaan ole helppoa.Kiitos ainakn meidän tapauksessa exän.Toivotaan että tästävuodesta tulee seesteisempi.
Unohtuikohan joku pilkku tai piste tästäkin kirjoituksesta? Ei hätää, kyllä taas joku oikoo kirjoitusvirheet, toteaa minut lastenvihaajaksi, katkeraksi jne....
...tajua purkaustasi jos osoitit tämän mulle henk. koht??? Oma teksti ei kritisoinut alkuperäistä tekstiä vaan ketjun keskiosassa löytyvää 9876556....kirjoitusta jossa puhutaan ihmisten ottamisesta.
Sulla on helvetin kumma tapa tarttua yhteen sanaan vaikka tarinaa olisi kuinka pitkästi.
Miten asia olisi pitänyt ilmaista, kun tapaamme miehen ja aloitamme hänen kanssaan parisuhteen niin samalla luomme suhteen myös hänen lapseensa.
Näinkö olisi pitänyt kirjoittaa ettei tarvitse vetää palollista herneitä nenään sanasta otamme.
Voi ihmisen luontoa, voi !
En todella sitä sinulle henk.kohtaisesti kohdistanut vaan yleensä niihin vastauksiin joissa alkuperäinen
teksti kääntyy uusille urille.Kokisin että tämän palstan ideana on se ettei aina mollata viestin aloittajaa vaan tartuttaisiin siihen ongelmaan ja ehkä autettaisiin löytämään se kultainen keskitie.
Jos rakastun mieheen jolla on omia lapsia, exiä, koiria jne :) toki jokainen tietää että paketti on kokonaisuus olemassa olevia ja menneitä otuksia. Tuskin kukaan mollaa miehensä lapsia, vaan
yleensä sitä tilannetta joka syntyy valitettavan usein miehen ex:n kautta.Ei ne bioäidit todellakaan aina ole niitä hyviä äitejä jotka tekevät asioita lapsiensa etua ajatellen.Hyvin usein juuri näistä äideistä tulee niitä vaikeita exiä jotka hämmentävät entisen miehensä nykyistä elämää.Hyvin usein näillä exillä ei ole sitä uutta ihmissuhdetta vaan energiaa käytetään miehen nykyiseen elämään.
Olen itse elänyt myös suhteessa jossa exä oli todella fiksu ja myös kunnioitti entisen miehensä uutta parisuhdetta. Siinä ei käytetty lasta pelinappulana. Asiat rullasi varmasti kaikkia tyydyttävällä tavalla. Nyt kohdalleni on sattunut erilainen ex joka kohtelee omia lapsiaan sellaisella tavalla jota mnä en myös äitinä voi hyväksyä.On erittäin raskasta nyksälle yrittää elää epätasapainoisessa suhteessa jossa päärooli on miehen entisellä vaimolla.Toki myös miehessä on vikaa jollei saa asioita puhutuksi exänsä kanssa sitä en kiellä.Tämä ristiriita tuottaakin sen epätyydyttävän olon ja ajatuksen että onko mitään järkeä vuodesta toiseen käydä läpi samoja ongelmia kun vaihtoehtona olisi päästää irti kaikesta ja aloittaa uusi elämä.
...rakentavasta palautteestasi mun helvetin kummasta tavasta tarttua yhten sanaan. Herneitä nenään en tosin vetänyt, kunhan totesin etä kamala kirjoitus. Tällä palstalla kun on muutenkin kovin räjähdysaltista tämä keskustelu lasten herättämän suuren tunnelatauksen takia, minun on kovin vaikea käsittää miksi siis lietsoa eripuraa käyttämällä sanoja jotka herättävät närää, tieten tahtoen. Aikuisen kun voisi ajatella ymmärtävän mitä eroa on esim. sanomalla exä lapsineen tai sitten exä pentuineen. Kakkosversiosi samasta asiasta onkin huomattavasti asiallisempi kun tuo otamme-versio, eikä varmaan herätä mitään negatiivisia tuntemuksia kenessäkään.
Voi ihmisen luontoa, voi! Tällainen olen, rauhaa rakastava, enkä muuksi muutu.
vai vielä rauhaa rakastava.
Fakta on että vedit purut nokkaan YHDESTÄ sanasta.
Täällä ei kukaan voi kirjoittaa niin että jokainen sana voi miellyttää jokaista, varsinkin jos
lukijalla on tarve kaivaa riidan aihetta/ huomautettavaa.
On täysin yleistä että puhutaan miehen ottamisesta, ja jos siitä sanosta hermot menee niin on kyllä todella pikkusieluinen.
...kumman syystä elän sellaisessa harhassa että puoliso tai kumppani valitaan ja koira otetaan. Mutta ota sinä jatkossa niin minä valitsen. Ja nyt valitsen että tämä keskustelu loppuu tähän omalta osaltani koska sinulla on niin kova tarve kertoa minulle, minkälainen olen ja mistä suutun, ja en pidä sellaisesta, että joku yrittää väkisin tunkea minua tiettyyn muotiin johon en sovi.
täällä monikaan välitä sun jeesusteluista.
Olikos se niin ettei sulla ole uusperhettä.......
Kyllä aivan yleisesti puhutaan että "otin ukon",
tai joku tuumaa että "oot sitten ukon ottanut" jne.
Mutta jeesustele sinä ihan rauhassa.
...kuulla että teillä on tuollainen hankala exä siellä varjostamassa onneanne :-( Mä oon monta kertaa miettinyt että olisiko näitä hankalia exiä mahdollisesti vähemmän niissä tapauksissa joissa vastuu lapsista jakautuu tasan, ts. vuoroviikkoasuminen. Jos vakiokäytäntö on edelleen se, että etä tapaa lapsia kaksi vkonloppua kuukaudessa niin eipä meille yhäreille loppupeleissä jää kauheasti mahdollisuuksia solmia uusia suhteita, koska aika ei yksinkertaisesti riitä, varsinkin kun lapset ovat pieniä. Eli voisi kuvitella, että tämä lisää sitä katkeruutta, että exmiehellä odottaa eron jälkeen vapaus mitä suurimmissa määrin ja se exvaimon elämä eron jälkeen on lapsia, työtä, eikä vapaa-ajasta tietoakaan.
Lisäksi moni tutkimus toteaa että naiselta kestää noin kaksi ja puoli vuotta toipua erosta ja samaan aikaan tutkimuksissa todetaan että eronneet miehet solmivat uuden avioliiton ennenkuin pari vuotta erosta on kulunut. Tämä kaikki mun mielestä kertoo sellaista karua totuutta siitä, että moni uusperhe solmitaan ennen tuota aikaa, että se exä on edes ehtinyt siitä erosta päästä tolpilleen, joten ongelmia on tiedossa.
Täällä kun lukee noita tarinoita että joku nyxä on vuosikaudet sietänyt tuollaista miehensä epävakaata exää, ja kuinka se on tavallaan riistänyt heiltä kaiken ilon elämästä ja siitä suhteesta, ja että ne ikävät tuntemukset jossain vaiheessa siirtyvät osittain niihin lapsiin. Tämä on todella surullista ja vaikka ihmisten sitkeydelle voi nostaa hattua ja kunnioittaa, mä en ymmärrä miksi nämä naiset eivät kunnioita itseään sen enempää että eivät jäisi sinne marttyyreiksi ja hukkaamaan elämänilonsa. Minä hukkaisn seitsemän arvokasta vuotta väkivaltaisen ja epäkypsän miehen rinnalla, marttyyrinkruunua kantaen, muka rakkauden takia siinä roikuin, ja sontaa siedin. Kynnysmatto mä olin enkä niitä vuosia takaisin saa. Olisinpa tajunnut tuolloin, että mitään en sillä voittanut että vuosikaudet itkin ja vaikeroin kohtaloani sillä avaimet muutokseen oli itselläni. Muita ihmisiä ei voi muuttaa mutta itseään tulee rakastaa niin paljon että ymmärtää lähteä sellaisesta suhteesta jossa voi huonosti. Kenenkään tai minkään uhri ei tarvitse olla.
Tollanen ex pitää leikata irti kun syöpäkasvain.
Miksi kärsitte moisesta kun ei ole pakko.