Olen seurustellut pari vuotta miesystäväni kanssa, itse olen teini-ikäisen pojan huoltaja, miehellä 9-vuotias tyttö. Tyttö syntyi lyhyeksi jääneestä parisuhteesta, joka kariutui lapsen ollessa 2-vuotias ja sen jälkeen lapsi on ollut isällään n. joka toinen viikonloppu.
Ongelmana on tytön erittäin hankala luonne ja isän kyvyttömyys kasvattajana. Tyttö taantuu isänsä seurassa aina 3-4-vuotiaan tasolle, puhuu lässyttäen, roikkuu sylissä, pyytää vauvanruokasoseita ruuaksi, ei osaa käydä yksin vessassa jne. Ja isänsä suostuu kaikkeen, jopa pyllyn pyyhkimiseen! Tyttö on luonnollisesti vihannut meikäläistä heti ensitapaamisesta lähtien, eikä vieläkään suostu edes katsomaan päin, kun olemme samaan aikaan samassa paikassa. Puhuu isälleen vain kuiskaten ja seuraa kuin hai laivaa, meni isä sitten vessan, keittiöön, minne tahansa.
Aluksi en asiasta niin välittänyt, ajattelin että antaa ajan kulua, mutta nyt menee jo hermot. Olen yrittänyt pyytää miestä puhumaan järkeä tytölle, mutta isän on vaikeaa ottaa mitään hankalia asioita esille tytön kanssa. En tunne tytön äitiä, koska välit ovat miehelläni ja hänellä niin huonot, mutta olen vakavissani miettinyt, josko ottaisin yhteyttä häneen omin päin ja juttelisin asiasta aikuisten kesken. Mieheni ei ole innostunut asiasta, koska entinen on kuulemma hyvin vaikea luonne, joka "tulee silmille" pienestäkin kritiikistä.
Tänä viikonloppuna päätimme, että tyttö nukkuu vierasvuoteessa eikä isänsä kanssa meidän aikuisten sängyssä, hirveän itkun ja draaman jälkeen tyttö siihen suostuikin. Tuntui, että kyllä se oppi menee kaaliin, kun vaan isä jaksaisi olla sitkeä. (Kaikki asiat nimittäin tapahtuvat parkumisen ja mökötyksen kautta, kaivetaan kännykkää repusta ja pyydetään päästä takaisin äidin luo....) Itse en viitsisi olla aina se kamala akka, joka napisee kaikesta. Olen toki yrittänyt puhua tytölle monta kertaa, mutta hän ei suostu ottamaan minulta mitään viestiä vastaan, vaan hautaa aina naamansa isän syliin, kun yritän puhua.
Pitäisikö ottaa ammattiauttajaan yhteyttä ja onko esim. perheneuvolasta mitään apua? Ahdistaa nimittäin aina jo etukäteen nämä yhteisviikonloput, enkä aina viitsisi olla töissäkään "piilossa". Ja minkälainen riemuralli meillä onkaan edessä, kun draamaprinsessa tulee teini-ikään...
Ongelmana on tytön erittäin hankala luonne ja isän kyvyttömyys kasvattajana. Tyttö taantuu isänsä seurassa aina 3-4-vuotiaan tasolle, puhuu lässyttäen, roikkuu sylissä, pyytää vauvanruokasoseita ruuaksi, ei osaa käydä yksin vessassa jne. Ja isänsä suostuu kaikkeen, jopa pyllyn pyyhkimiseen! Tyttö on luonnollisesti vihannut meikäläistä heti ensitapaamisesta lähtien, eikä vieläkään suostu edes katsomaan päin, kun olemme samaan aikaan samassa paikassa. Puhuu isälleen vain kuiskaten ja seuraa kuin hai laivaa, meni isä sitten vessan, keittiöön, minne tahansa.
Aluksi en asiasta niin välittänyt, ajattelin että antaa ajan kulua, mutta nyt menee jo hermot. Olen yrittänyt pyytää miestä puhumaan järkeä tytölle, mutta isän on vaikeaa ottaa mitään hankalia asioita esille tytön kanssa. En tunne tytön äitiä, koska välit ovat miehelläni ja hänellä niin huonot, mutta olen vakavissani miettinyt, josko ottaisin yhteyttä häneen omin päin ja juttelisin asiasta aikuisten kesken. Mieheni ei ole innostunut asiasta, koska entinen on kuulemma hyvin vaikea luonne, joka "tulee silmille" pienestäkin kritiikistä.
Tänä viikonloppuna päätimme, että tyttö nukkuu vierasvuoteessa eikä isänsä kanssa meidän aikuisten sängyssä, hirveän itkun ja draaman jälkeen tyttö siihen suostuikin. Tuntui, että kyllä se oppi menee kaaliin, kun vaan isä jaksaisi olla sitkeä. (Kaikki asiat nimittäin tapahtuvat parkumisen ja mökötyksen kautta, kaivetaan kännykkää repusta ja pyydetään päästä takaisin äidin luo....) Itse en viitsisi olla aina se kamala akka, joka napisee kaikesta. Olen toki yrittänyt puhua tytölle monta kertaa, mutta hän ei suostu ottamaan minulta mitään viestiä vastaan, vaan hautaa aina naamansa isän syliin, kun yritän puhua.
Pitäisikö ottaa ammattiauttajaan yhteyttä ja onko esim. perheneuvolasta mitään apua? Ahdistaa nimittäin aina jo etukäteen nämä yhteisviikonloput, enkä aina viitsisi olla töissäkään "piilossa". Ja minkälainen riemuralli meillä onkaan edessä, kun draamaprinsessa tulee teini-ikään...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Rakkautta. Anna sinä vähän löysää..anna heidän viettää kahden keskistä aikaa.Kun tyttö huomaa,että hän ei ole menettänyt mitään..tilanne alkaa pikkuhiljaa rauhoittua.
Anna tytön ja isän välisen suhteen olla ja jos tyttö todellakin VAIN joka toinen viikonloppu on isällään. Ei se lapsi siitä mene pilalle, jos isä tekee niinkuin tyttö haluaa, se kaikki on eräänlaista testiä tytöltä mitä isä on valmis tekemään ja kyllä siitä tytöstä vielä fiksu nainen kasvaa, usko pois, vaikket sinä pääsekään neuvojasi jakelemaan. Ja voin kolmen tytön äitinä kertoa, että tytöt ovat vaikeita (huom! heistähän tulee vielä jonain päivänä naisia ja käsi sydämmelle, emmekö me kaikki naiset ole vaikeita... kyllä ;) ) voi luoja, vanhin nyt pahassa murkkuiässä ja kaksi kohta perässä. Itse olin aikoina "äitipuoli" pienelle pojalle ja luulin tietäväni KAIKEN siitä miten lapsi kasvatetaan oikein ja nyt kolme omaa lasta myöhemmin, EN VIELÄKÄÄN TIEDÄ mikä on oikea tapa kasvattaa lapsia, mutta enköhän tästä jollain tapaa selviä ja tytötkin. ;))) Joten anna lapsen olla
lapsi ja hänen isänsä tehdä kaikki mahdolliset "virheet"tämän kanssa, niin minäkin tekisin nyt jos saisin sen sen pienen pojan vielä takaisin, jota yritin "kasvattaa" monta vuotta. Kasvatusvastuu on vanhemmilla ja muut voivat olla tukena siinä. P.S Vaikeita lapsia ei ole, toiset ovat vain haasteellisempia kuin toiset
että tarvii ammattiauttajaa tai että toisten lapset ovat hirveitä ym hulluja! Jos kyse olisi sun lapsista,, ja joku sanoisi sulle et vie lapsi hoitoon ne tarvii ammattiauttajaa, niin mitä sanoisit? Niin, onhan se äitikin kauhee akka... onneksi sinä ole täysjärkinen.
Ja onneksi tuo sun juttus oli provo!
No,jos minun lapseni tarvisi vielä 9-vuotiaana pyllynpyyhintää,niin olisinkin jo sitä mieltä,että tarvitsisi ammattiauttajaa.
No tarvii varmaan, mut et myönnä...
että jos 9-vuotias tyttö menee isänsä kanssa jopa vessaa, ja takapuolikin pitää tytöltä vielä pyyhkiä,
on terapian paikka: sekä tytölle että isälle.
Ei ole normaalia tytöltä.
Oma tyttöni alkoi jo 9-v "kehittyä", eikä halunnut enään isällään edes saunoa yhdessä isänsä kanssa.
Kehityksen pitäisikin olla tämän suuntainen, eikä päinvastoin.
lapsen huoltajan ottaa yhteyttä esim. koulun terkkariin. S
illä 9v on jo kolmosella.
Sinä et voi itsenäisesti hakea hänelle apua,
koska et ole lapsen virallinen huoltaja, vaikka oikeassa oletkin tässä,
kyseessä iso brobleema.
...nyt isukilla olla isin rooli hieman hakusessa ja koska tytär ilmiselvästi ei vielä sinua ole valmis hyväksymään niin tähän ongelmaan ratkaisu on vain ja ainoastaan iskän asenteessa ja touhuissa. Eli tytöllä ei ole tavallaan sitä isää ollut ja isi onkin sitten eron jälkeen kiltisti paaponut tuota "vauvaansa". Eli ei lapsella ole hankala luonne tai muutakaan vaan käyttäytyy noin isänsä seurassa koska isä on hänen tuollaista käytöstä rohkaissut. Eli mä nyt ihan pokkana oletan ettei tytön äiti siellä himassa tai opettaja koulussa likan peffaa pyyhi, vaan ongelma on ihan iskän, joka kiltisti tuohon suostuu. Exäni oli samanlainen. Mä lopetin tyttären peffan pyyhkimisen varmaan vuoden ennenkuin se lopetti vaikka saman katon alla vielä oltiinkin. Tyttö huuteli iskää ja iskä meni vaikka sanoin aina että hei toi kyllä osaa itte jo ;-) Syötti se myös tuota pienempää vuoden kauemmin kun minä XD Eli nyt printtailet sille ukolle sieltä koneelta ihan tietokirjallisuutta lapsen kehityksestä ja mitä tuollaisen yhdeksänvuotiaan pitäisi osata. Jos mies ja sen exä ei tule toimeen niin he eivät tietystikkään voi keskenään keskustella ikätasoisesta käyttäytymisestä' lapsella. keskustele sä sen ukon kanssa ja yritä saada se heräämään. Ihan pihallahan koko ukko taitaa olla ja tarvitsee tukeasi isyyteensä. Lapsen kautta et saa muutosta aikaan jos mies omalta osaltaan vain tukee tuollaista käytöstä. Yhtä vähän uskon että exä pystyisi asiaa auttamaan kun ongelmana et ole sinä tai lapsi vaan mies, joka ei tiedä, mitä pitäisi tehdä. Voimia ja tsemppiä, ja rautaisia hermoja :-)
Välillä ne isukit ei todellakaan huomaa kun isot lapsoset vedättää ihan kympillä.Avomieskin menee ihan samaan halpaan,kymmenen vuotias ei saa itse juomalasia kaapista,ei itselleen voileipää,ei perunaa kuorittua,ei vaihdettua televison kanavaa.Kummasti onnistuu minun kanssa kun ei olekaan isä paikalla
Enemmän hamkalampia kuin ydinperheet jotka hankalia nekin. Ajan ei pitäisi antaa kulua vaan tarttua heti asioihin, se on mielipiteeni uusperheen kakarana. Hyssyttely on sairasta puolin ja toisin liittyen sitten vanhempiin tai lapsiin. Olen itse jopa naapurisopua uhmannut lyöden heti pöytään säännöt mitenkä kaikkien olisi helpoin elää vaikka joitain se ei ole miellyttänytkään niin pakko sopeutua. Älykään ihmisen ei tarvitse käyttää väkivaltaa vaan pitää olla jämäkkä. Lapselle pitää asettaa rajat ja säännöt niin kuin aikuisellekkin. Laita se isä jonnekkin kuuhun kun otat lapsen puhutteluun. Minua isäpuoli puhutteli vitsalla ja sen takia olen nykyään mielenterveyshäiriöinen.