En tiedä, vaikka tiedän - ja mitä väliä
tiedän tai en -
miksi joku haluaa kirjoittaa kanssani netissä!
Olen aina pitänyt kahdenkeskisistä keskusteluista yömyöhään,
jättänyt tenttikirjat lukematta,
pyykit pesemättä.
Mutta kasvokkain.
Olen vanhanaikainen, huoneissa paljon antiikkia,
kirjojen päällä pölyä.
Vain viisi prosenttia ilmaisusta tulee sanoista.
Mitä siis yritämme täällä ruuduissamme,
mihin hypätä?
Vasemmalla hypätään vielä yksi ruutu,
sitten äiti huutaa sisälle uneen.
Lukee sen levolle laskenen ja sammuttaa valot.
tiedän tai en -
miksi joku haluaa kirjoittaa kanssani netissä!
Olen aina pitänyt kahdenkeskisistä keskusteluista yömyöhään,
jättänyt tenttikirjat lukematta,
pyykit pesemättä.
Mutta kasvokkain.
Olen vanhanaikainen, huoneissa paljon antiikkia,
kirjojen päällä pölyä.
Vain viisi prosenttia ilmaisusta tulee sanoista.
Mitä siis yritämme täällä ruuduissamme,
mihin hypätä?
Vasemmalla hypätään vielä yksi ruutu,
sitten äiti huutaa sisälle uneen.
Lukee sen levolle laskenen ja sammuttaa valot.
Vastaukset 1
Vanhimmat
"saan" vastata itselleni.
Vaikeahan sitä on uskoa, että joku voi tunnistaa kaikkien naamareiden alta jonkun, kuin itsestään selvästi ja vain poikkeustapauksessa erehtyneesti. Sen saa kieltää tai uskoa tai olla uskomatta. Jotkut asiat vain ovat niin kuin niiden pitääkin olla. Pitäköön kaikki omat suojasysteeminsä, minulle on tärkeää olla niitä ilman. Vaikea teeskennellä mitään, mitä en ole sillä hetkellä, kun olen ns. hereillä.
Hyvää yötä taas ja uudelleen!
Jos netti on maailmanne ja tapa olla olemassa jossakin, joillekin tai kaikille, niin olkoon sitten. Mikäs siinä.
Taas tärkein on vaan se, että itse katsoo maailmaan silmiin muualla.
Ja nyt lopetan, siis oikeasti:)