Joo mulla tässä elämä vähän tuntunut kamalan raskaalta. Olen 15-vuotias poika ja vanhenpani erosivat noin vuosi sitten. Luulisi vanhenpien merkityksen olevan hiipumassa, mutta minulle se vain on ollut todella raskasta. Äiti pompotellut isää miten sattuu, joten ei mikään ihme että pinna palaa. No muutin äidin luokse ja isäni jäi vanhaan kotiin viellä asumaan. Välillä purskahdin itkuun kun vanha koti piti jättää taakse, josta oli paljon hauskoja lapsuuden muistoja. Suoraan jopa tuskaa nähdä oma huone aivan tyhjänä. Oli minusta aivan törkeää muutta äidin luokse, mutta en olisi viihtynyt vanhassa kämpässä, kun puolet perheestä oli lähtenyt pois kotoa. On päiviä jotka ovat ilosia ja taas jotka suren ja itken. Koulu alkanut menemään jyrkkään alamäkeen kiinostuksen kohteet ruvenneet hiipumaan, väsyttänyt ja lähes kaikki oireet mitkä täsmäävät masennukseen. Terapiaan tai muualle hoitoon en mene, sillä eihän minulle annettaisi asettakaan käteen jos näkisivät minun olleen joskus masentunut. Joulukin oli aivan surkea suoraan sanottuna surkein mitä koskaan olen kokenut. Mitään itsemurhia ei pahemmin ole mielessä käynyt, mutta toisille ihmisille jotka ovat minua kohtaan olleet ilkeitä heidän pahoinpitelyä olen kovasti harkinnut. Joo ei nykyäänkään edes armjejaan pääse alaikäisenä, mutta 17-vuotiaana mikäli asiat eivät ole muuttuneet voisin värväytyä muukalaislegioonaan, jotta murheet unohtuisi ja elämä rikastuisi.
Jotain masennusta
jon.....
5331
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Puhuminen auttaa.
Ei armeijaa suljeta jos on terapeutil käyny. Kyl sinne pääsee.
Voit vanhemmilleskin puhua.
Ja koulun teerkkarille ja kuraattorille.
Olen kyllä kuullut että ei sinne nykyään enään 16-vuotiaana pääse. Vai pääseekö erityistapauksessa? Ei amis tai lukiokaan kiinosta, niin mitä tänne kotiin jäisi makaamaan. Olen kyllä huomannut että puhuminen auttaa, mutta näin herkkänä ihmisenä ei siitä mitään tule.
moi mäkin oon 15 vuotias poika ja kärsin keskivaikeesta masennuksesta. mua on ainakin auttanut hurjasti puhuminen. munkin on vanhemmat eronneet ja kaikki muut asuu jo poissa kotoo
Niin välillä ongelmana kenelle puhua kun ei aina omille vanhemmille kehtaa. Enkä edes kehtaa mainita kavereillekkaan että olen hieman masentunut, joten en edes heillekkään puhu asiasta.
Heille puhumisen aloittaminen voi olla vaikeaa sun mielessäs mutta se onnistuu kun meet puhuu.