Ex-anoppini kuoli kk sitten. Riitaannuin suvun kanssa avopulisoni kuoltua auto-onnettomuudessa 4 v sitten. Suku halusi että tunnen syyllisyttä kolarista, jossa olin siis perheemme auton kuljettaja. ( en ole mikään rattijuoppo tms..keli vain yllätti meidät täysin) Jäin lasten 5v 8v poikien kanssa kolmisin, sukua ei tavattu kuin hautajaisissa ja perintöasioiden vuoksi. yritin kyllä ja halusin poikien saavan tutustua sukuunsa, mutta suku ei edes morjesta meitä, onneksi asumme aika kaukana toisistamme.
Jäin poikien kanssa asumaan avosiippani perimään kotitaloon ja hänen kuoltua, alkoi pommittamiseni, eli minun ja poikien olisi pitänyt muuttaa pois ja myidö nimellishinnalla talo heille. Halusin poikien asuvan meidän kodissa ja tein remppaa.
Pari vuotta sitten tutustuin nykyiseen naisystävääni ja hän muutti meille vuosi sitten.Pojat hyväksyivät hänet aivan hienosti. mutta sekö oli viimeinen tikki suvulle. Alkoi maistraattiin soittelu, että pilaan talon ja olen myinyt omiin nimiini omaisuutta jne. Käräjiä on käyty. Kaikki on ollut ihan ok.
Nyt siis poikien mummo kuoli. hän oli meille läheinen , mutta käynnit hänen luonaan jäivät viimeisinä vuosina vähiin, koska hän oli petipotilaana ja häntä hoiti toinen tyttäristään. Tarjosin apua hautajaisten järjestelyyn ja pyysin, että haluan osallistua poikien kanssa hautajaisiin. Meille ei ilmoitettu mitään. veimme haudalle omat kukat ja kynttilät, muistelimme omalla perheellä. Mutta teki kipeää nähdä poikien miettivän keskenään, millainen sota on edessä perintöasioisa. Vaikka olen yrittänyt pitää suuni aikuisten asioista kiinni lasten aikana, he kyllä ovat saaneet kuulla senverran, että osaavat murehtia moista.
Ex-anoppini omaisuus oli aikoinaan huomattava, en tiedä kuka asioita hoitanut nämä vuodet, mutta edesmennyt puolisoni kertoi mummon tilillä olleen rahaa ainakin 250 000 euroa. Sisaruksia on elossa 4, ja poikani perivät äitinsä osuuden. Yhden tyttären aviomies on lakimies-asianajaja, ja mietin, onkohan hän ihan jäävi hoitamaan pesänjakoa. Hän on ollut sukua edustamassa kaikissa käräjä-ja perintöasioissa aiemmin. Poikien äidin perunkirjoitukset annoin hoidettavaksi vieraalle juristille, juuri tämän kiusanteon ja painostuksen vuoksi. Riitoja ei enää jaksaisi. Oletan että he tekevät kaikkensa, etten tulisi perunkirjoitukseen vaan lasten edunvalvojan sijainen. Hän ei taas tiedä mistä narusta vetää, ts ei tiedä tätä historiaamme.
Pitkä tarina tuli, oli poikien murehtiminen mielessä ja muistot menetyksestä ja traumasta palsi mieleen. Kiitos jos joku jaksoi lukea, saati jotain vastata.
t. Kaapo42
Jäin poikien kanssa asumaan avosiippani perimään kotitaloon ja hänen kuoltua, alkoi pommittamiseni, eli minun ja poikien olisi pitänyt muuttaa pois ja myidö nimellishinnalla talo heille. Halusin poikien asuvan meidän kodissa ja tein remppaa.
Pari vuotta sitten tutustuin nykyiseen naisystävääni ja hän muutti meille vuosi sitten.Pojat hyväksyivät hänet aivan hienosti. mutta sekö oli viimeinen tikki suvulle. Alkoi maistraattiin soittelu, että pilaan talon ja olen myinyt omiin nimiini omaisuutta jne. Käräjiä on käyty. Kaikki on ollut ihan ok.
Nyt siis poikien mummo kuoli. hän oli meille läheinen , mutta käynnit hänen luonaan jäivät viimeisinä vuosina vähiin, koska hän oli petipotilaana ja häntä hoiti toinen tyttäristään. Tarjosin apua hautajaisten järjestelyyn ja pyysin, että haluan osallistua poikien kanssa hautajaisiin. Meille ei ilmoitettu mitään. veimme haudalle omat kukat ja kynttilät, muistelimme omalla perheellä. Mutta teki kipeää nähdä poikien miettivän keskenään, millainen sota on edessä perintöasioisa. Vaikka olen yrittänyt pitää suuni aikuisten asioista kiinni lasten aikana, he kyllä ovat saaneet kuulla senverran, että osaavat murehtia moista.
Ex-anoppini omaisuus oli aikoinaan huomattava, en tiedä kuka asioita hoitanut nämä vuodet, mutta edesmennyt puolisoni kertoi mummon tilillä olleen rahaa ainakin 250 000 euroa. Sisaruksia on elossa 4, ja poikani perivät äitinsä osuuden. Yhden tyttären aviomies on lakimies-asianajaja, ja mietin, onkohan hän ihan jäävi hoitamaan pesänjakoa. Hän on ollut sukua edustamassa kaikissa käräjä-ja perintöasioissa aiemmin. Poikien äidin perunkirjoitukset annoin hoidettavaksi vieraalle juristille, juuri tämän kiusanteon ja painostuksen vuoksi. Riitoja ei enää jaksaisi. Oletan että he tekevät kaikkensa, etten tulisi perunkirjoitukseen vaan lasten edunvalvojan sijainen. Hän ei taas tiedä mistä narusta vetää, ts ei tiedä tätä historiaamme.
Pitkä tarina tuli, oli poikien murehtiminen mielessä ja muistot menetyksestä ja traumasta palsi mieleen. Kiitos jos joku jaksoi lukea, saati jotain vastata.
t. Kaapo42
Vastaukset 3
Vanhimmat
//Oletan että he tekevät kaikkensa, etten tulisi perunkirjoitukseen vaan lasten edunvalvojan sijainen.// Suvut, etenkin tietyn uskonnollisen suuntauksen tai varakkuutta omaavat suvut ovat usein kuvaamiasi sulkeutuneita yhteisöjä, mutta poikiesi laillisen edun nimissä sekaan vaan jos kanttisi kestää.
Olethan isänä normaalisti lastesi edunvalvoja ja epäilemällesi suvun vaatimalle sijaiselle ei ole mitään perustetta. Ei kai sijaista ollut lasten äidinkään perinnönjaossa kun et ollut aviopuoliso tai testamentinsaaja.
Sinun kannattaa tsekata valtuutesi ja ohjeesi maistraatista jo etukäteen myös perinnönjakoa varten, ettet tule suvun taholta yllätetyksi. Kuvauksesi perusteella voi jopa epäillä saatko lain edellyttämän kutsun perunkirjoitukseen, koska kutsun "katoamisesta" ei taida olla määrätty mitään sanktioita.
Perunkirjoituksen ja perinnönjaon voi hoitaa myös pesän osakas, joten suvun oma lakimies ei ole jäävi, ellei maistraatti aseta poikiesi takia ainakin perinnönjaon ehdoksi jopa pesänselvittäjän/-jakajan määräämistä.
Mikäli tilaisuudessa esitetään allekirjoitettavaksi myös mahdollisen testamentin hyväksyminen, saati perinnönjakosopimus (jakokirja), niin niitä ei pidä hätiköiden allekirjoittaa ellei asia ole itselle täysin selvä. Tietääkseni alaikäisten poikiesi osalta ainakin jakosopimus on hyväksytettävä myös maistraatissa.
Poikiesi normaaleiden sukulaisuussuhteiden luomiseksi en osaa neuvoa muuta kuin, että perintöasioiden vanhetessa riittävästi ja setien/tätien harvetessa serkukset saattavat luoda omat suhteensa.
>>Perunkirjoituksen ja perinnönjaon voi hoitaa myös pesän osakas, joten suvun oma lakimies ei ole jäävi, ellei maistraatti aseta poikiesi takia ainakin perinnönjaon ehdoksi jopa pesänselvittäjän/-jakajan määräämistä.
>>Ex-anoppini kuoli kk sitten. Riitaannuin suvun kanssa avopulisoni kuoltua auto-onnettomuudessa 4 v sitten. // Oletan että he tekevät kaikkensa, etten tulisi perunkirjoitukseen vaan lasten edunvalvojan sijainen.