Ei tarvitse ajatella iloisia lainkaan,
kun mietin, miten ihmeessä sinut sainkaan.
Olen maassa ollut mä reissaava ihmisrukka,
kuin yksinäinen susihukka.
Sinä minut valolla täytit, ja
tien sydämeeni minullekin näytit.
Oli silloin syksy uus' ja lämmin hieno
tuttavuus olit uus ja kovin vieno.
Värit syksyn, jotka sinusta hohkasivat,
minua pikkuhiljaa jo rohkasivat.
Kalliolla istuskeltiin hiljaa kahden,
kumpikaan tunteillemme mitään mahden.
Hohtivat silmäsi kuin kirkkaimmat tähdet,
niin suuret, lumoavat, en halunnut että sa lähdet.
Äänesi oli kaunis niin kovin ja hento,
että linnutkin hiljeni rinnallasi, vaikka olin vielä kovin vento.
Olet päivänpaisteeni, aurinkoni suuri
en sitä voi ma kiistää juuri.
Ei sateetkaan mua enää haittaa
kun ei tarvitse edes hiuksia laittaa.
Voin viedä sua maailman ääriin,
aivan lukemattomiin määriin.
Mä sulle iloissani kuun ja tähdet näytän,
jotta vaatimuksesi täytän.
Ikävä mun rinnassani riipii,
rakkaus siellä salaa hiipii.
Voin sulle tuoda kultaa
miksen myöskin multaa.
Haluan sulle rakkauteni antaa
ja taakkasi tarpeen tullen kantaa.
Voin laulaa mä sulle tunteistani,
mutta en lainkaan punteistani.
Voin taistella ja kuolla mä puolestasi aina,
oli kyseessä sota taikka laina.
Voin kertoa tarinat, kertomukset, sadut
että sä et vain mitään kadu.
kysymys kuuluu, miten kauan tätä kestää,
koska en voi mä sua estää.
En voi mä sua pakottaa mihinkään väkisin,
vaikka sydämeni murtuisi säkeisin.
Olen sulle vihjaillut mä häistä
mutta en sen suurempaa näistä.
Haluan mä sut aina pitää lähellä
asuttiin me sitten vaikka mäellä.
Mutta katso minua uusin silmin tähtisilmä kirkas,
olen sinun, olin sitten susirukka taikka sirkkas,
olen rakastunut kuukausissa neljä,
olet ollut aivan ihanan heljä.
Kalpeaan käteesi haluan hopeasormuksen mä laittaa,
ja kodin ruokaa meille kahdelle maittaa.
Piti vanhempamme ajatusesta tai eivät,
meillä on antaa toisillemme elämämme leivät.
kun mietin, miten ihmeessä sinut sainkaan.
Olen maassa ollut mä reissaava ihmisrukka,
kuin yksinäinen susihukka.
Sinä minut valolla täytit, ja
tien sydämeeni minullekin näytit.
Oli silloin syksy uus' ja lämmin hieno
tuttavuus olit uus ja kovin vieno.
Värit syksyn, jotka sinusta hohkasivat,
minua pikkuhiljaa jo rohkasivat.
Kalliolla istuskeltiin hiljaa kahden,
kumpikaan tunteillemme mitään mahden.
Hohtivat silmäsi kuin kirkkaimmat tähdet,
niin suuret, lumoavat, en halunnut että sa lähdet.
Äänesi oli kaunis niin kovin ja hento,
että linnutkin hiljeni rinnallasi, vaikka olin vielä kovin vento.
Olet päivänpaisteeni, aurinkoni suuri
en sitä voi ma kiistää juuri.
Ei sateetkaan mua enää haittaa
kun ei tarvitse edes hiuksia laittaa.
Voin viedä sua maailman ääriin,
aivan lukemattomiin määriin.
Mä sulle iloissani kuun ja tähdet näytän,
jotta vaatimuksesi täytän.
Ikävä mun rinnassani riipii,
rakkaus siellä salaa hiipii.
Voin sulle tuoda kultaa
miksen myöskin multaa.
Haluan sulle rakkauteni antaa
ja taakkasi tarpeen tullen kantaa.
Voin laulaa mä sulle tunteistani,
mutta en lainkaan punteistani.
Voin taistella ja kuolla mä puolestasi aina,
oli kyseessä sota taikka laina.
Voin kertoa tarinat, kertomukset, sadut
että sä et vain mitään kadu.
kysymys kuuluu, miten kauan tätä kestää,
koska en voi mä sua estää.
En voi mä sua pakottaa mihinkään väkisin,
vaikka sydämeni murtuisi säkeisin.
Olen sulle vihjaillut mä häistä
mutta en sen suurempaa näistä.
Haluan mä sut aina pitää lähellä
asuttiin me sitten vaikka mäellä.
Mutta katso minua uusin silmin tähtisilmä kirkas,
olen sinun, olin sitten susirukka taikka sirkkas,
olen rakastunut kuukausissa neljä,
olet ollut aivan ihanan heljä.
Kalpeaan käteesi haluan hopeasormuksen mä laittaa,
ja kodin ruokaa meille kahdelle maittaa.
Piti vanhempamme ajatusesta tai eivät,
meillä on antaa toisillemme elämämme leivät.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuinka voisin olla Rakastamatta
elämää ja tätä kaikkea. Menettämättä
sydäntäni ja nauttimatta koko sielulla,
että saan olla täällä, nämä hetket..
Katsoa taivasta, miten pilvet rakentavat
taideteostaan. Värien ja säteiden tanssi
auringossa. Miten voisin olla huomaamatta
ja Rakastumatta. Nauttia kaikesta kokonaan..
Tuntea hekumaa miten maa laskeutuu vehreiksi
laaksoiksi ja kohoaa huikeiksi vuoriksi joita
lumi puuteroi. Kyltymättömiksi virroiksi merien
suuriin syleihin. Tämä värikäs, tuoksuva, maailma..
Ja Kaiken yläpuolella sinä Rakkaani, nainen.
Pehmeä ihosi ja kauneutesi. Nautinto jonka suot
sylilläsi. Voima jota annat lämmölläsi ja usko
joka suottuu viisaudestasi. Siksi Rakastan sinua..
Mikä ihmeellinen maailma ja
saa olla yhtenä mukana...Sinussa Rakas.
http://www.youtube.com/watch?v=aiVvkIS4gEU&feature=related
Kiitos Runostasi.
Ilman Rakastumista ei ole elämää,
ja ei ole onnellisempaa olotilaa kuin
elää Rakastuneena..
Kun Hän on, nautinto hiljaa sanoo,
hetki erossa kuin ikuisuutta, jonka
tahtoo pois, sivuun..
Ketään ei voi omistaa, mutta saada
sormuksella hänet lähemmäs...
elämän suurin mahdollisuus..
Rakkautta.
Tämä Rakkausrunosi oli raikas
ja sympaattinen..
Oli mielenkiintoisella tavalla kirjoitettu
ja hauska lukea..
Tällainen persoonallinen ilmaisu aina kiehtoo
ja sitä lukija kaipaa..
Viihdyin kovasti hyvässä Runossasi.
Iloa ja onnea tähänkin päivääsi.
Kiitos, kiitos, kiitos. Tällaista luettavaa olen kaivannut.