Meillä on nyt pari päivää vipeltänyt pieni terrieripentu, joka tuntuu olevan hyvin kiintynyt sekä minuun että mieheeni. Se seurailee koko ajan tekemisiämme ja tulee perässä jos menemme toiseen huoneeseen. Pentu kuitenkin nukkuu luottavaisesti, eli ei ilmeisesti kovin enää pelkää. Haluaisinkin vinkkejänne, miten opettaa koiralle yksinoloa? Olemme kokeilleet mennä toiseen huoneeseen, jonka pentu kyllä hetken kestää (parin minuutin jälkeen alaa uikutus). Jos poistumme ulko-ovesta, pentu alkaa välittömästi ulisemaan. Emme haluaisi mitään eroahdistusta pennulle, vaan heti pienestä asti opettaa että tulemme kyllä aina kotiin. Vinkkejä?
Toinen ongelma koskee pannan ja hihnan käyttämistä. Pentu kyllä pujottaa pannan (Tuire Kaimion ohjeiden mukaan) kaulaan kun makkaralla houkuttelee, mutta pannan kytkeminen lenkkinä ei onnistu. Jos laitan pannan tiukalle ja kaulaan ilman mitään hössötyksiä, pentu tempoilee ja ravistelee päätään. Onko näin teillä muilla? En haluaisi väkisin vääntää pantaa kaulaan, ettei kokemuksesta tulisi heti huono. Hihnaakin kokeilimme kytkeä, mutta se oli ihan kauhistus. Pentu löi jarrut kiinni ja veti pannankin päästään irti. Tähänkin kaipailisin vinkkejänne. Näin kylmällä säällä tuo ulkona oleminenkaan ei ole mikään palkinto, joten on hieman huono opettaa että panta ja hihna on kiva juttu. Nyt pentu on kulkenut ulkosalla vapaana perässämme tuossa taka-ovella.
Toinen ongelma koskee pannan ja hihnan käyttämistä. Pentu kyllä pujottaa pannan (Tuire Kaimion ohjeiden mukaan) kaulaan kun makkaralla houkuttelee, mutta pannan kytkeminen lenkkinä ei onnistu. Jos laitan pannan tiukalle ja kaulaan ilman mitään hössötyksiä, pentu tempoilee ja ravistelee päätään. Onko näin teillä muilla? En haluaisi väkisin vääntää pantaa kaulaan, ettei kokemuksesta tulisi heti huono. Hihnaakin kokeilimme kytkeä, mutta se oli ihan kauhistus. Pentu löi jarrut kiinni ja veti pannankin päästään irti. Tähänkin kaipailisin vinkkejänne. Näin kylmällä säällä tuo ulkona oleminenkaan ei ole mikään palkinto, joten on hieman huono opettaa että panta ja hihna on kiva juttu. Nyt pentu on kulkenut ulkosalla vapaana perässämme tuossa taka-ovella.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tärkeintä on, että et kiinnitä mitään huomiota pentuun, kun lähdet tai palaat, ettei niistä tule suuria asioita. Eli kun lähdet toiseen huoneeseen, et sano mitään ja palaat takaisin vasta, kun on hetkenkin hiljaista. Kun palaat, et kiinnitä pentuun mitään huomiota taaskaan, et siis tervehdi etkä edes katso pentua vaikka se kuinka hyppisi iloissaan. Vasta kun pentu on rauhoittunut, tervehdit sitä. Tee yksinoloharjoituksia monta kertaa päivässä eli vaikkapa tunnin välein. Mene toiseen huoneeseen usein ja ramppaa myös ulko-ovesta ulos usein. Aluksi voit mennä sisävaatteet päällä ulko-ovesta ulos ja odotella oven takana jonkun aikaa.
Monet pennut tuntevat olonsa turvallisemmaksi pienemmässä tilassa, joten koko asuntoon pentua ei kannata jättää, kun lähdet ulos. Kun lähdet ulko-ovesta, jätä radio ja valo päälle, niin ei tunnu niin yksinäiseltä ja vielä kun jätät kongin täyteen namia, niin yksin jääminen voikin tuntua kivalta. Pidennä päivittäin yksinoloaikaa.
Hyvä linkki: http://www.sukaro.net/jutut/yksin_kotona.htm
Älä koskaan leiki pennun kanssa silloin, kun se on aloitteentekijä vaan leiki hetken kuluttua, kun itse aloitat leikin. Näin pentu ei opi määräilemään sinua. Huomiossa sama juttu, kun pentu hakee huomiota, älä kiinnitä asiaan huomiota. Se voi olla vaikeaa, mutta kun totuttaa itsensä siihen, niin saat koiran, joka tietää sinun olevan johtaja. Huomiota voi silti koiralle antaa vaikka kuinka paljon, mutta ole itse se, joka haluaa pennun huomiota.
Onnea pennun kanssa.
Tuosta pannan laittamisesta. Olen totuttanut pennut pantaan siten, että kotona ollessani panta on päivällä aina päällä, kunnes ovat tottuneet siihen. Ja nopeasti ovatkin tottuneet. Hihna laitetaan pantaan ulos mennessä ilman mitään maanitteluja! Kaimion kirja on erittäin hyvä, mutta tuosta pannan päälle opettelusta olen toista mieltä. Miksi tuhlata niin paljon aikaa noin vähäpätöiseen asiaan. Meillä koirat ovat oppineet ihan itse tunkemaan päänsä pantaan, kun lähdetään ulos, sillä ulos meneminen on niiden mielestä niin kivaa! :)
Jos haluat opettaa pantajutun Kaimion neuvoilla, ole kuitenkin määrätietoinen ja älä anele koiraltasi mitään! :)
Kokeilimme tosiaan nyt tätä Tuire Kaimion neuvoa pannan laittamisesta, kun tuntui että pentu sai ihan hepulin panta kaulassaan. Ensin siis vain laitoimme mutta siitä alkoi valtava pään ravistelu yms. Olisi ehkä rauhoittunut hetken päästä kyllä. Nyt olemme jo muutaman harjoittelukerran jälkeen siinä tilanteessa, että kun polvistun eteisessä panta kädessä, pentu tulee juosten luokse. Eli eiköhän tämä tästä :)
Kiitos paljon vinkeistä! Tuo huomiointijuttu oli hyvä, en ole ajatellutkaan ettei myöskään takaisin kotiin tullessa saisi heti huomioida. Otetaan vinkit kokeiltavaksi :D
Mielestäni Kaimio on hieman yliarvostettu. Periaatteessa hänen oppinsa ovat kyllä ihan hyviä, mutta esim. tuo pantaan totutus on turhan monimutkainen prosessi. Kannattaa ennemmin tarkkailla pentua kuin seurata orjallisesti kirjan jokaista kohtaa.
Suosittelen ehdottomasti lukemaan Jan Fennellin kirjan Kuuntelen koiraani. Siinä tuo huomioimattomuusjuttukin on selitetty niin hyvin, että kun sen kerran ymmärtää, ei edes tee mieli huomioida suloista onnesta sekaisin olevaa palleroa, kun tietää, ettei se ole sille hyväksi.
Harmi, että saitte perheenlisäystä näin pakkasten aikaan; ne tosiaan varmasti vaikeuttavat ulkoilua pennun kanssa. Onnea kuitenkin pikku terrierin johdosta! :)