Tervehdys
Minua on tässä alkanut häiritä eräs asia, nimittäin olenko "muuttumassa" lesboksi vai enkö vain ole sitä ennen tajunnut. Seurustelen nyt viidettä vuotta poikakaverini kanssa, olemme toisillemme ensimmäiset . Kumpikin parikymppisiä. En muista tarkalleen koska tämä alkoi mutta ainakin noin vuoden verran olen alkanut käyttäytymään maskuliinisemmin ja varsinkin seksissä alan helposti kuvitella hänen olevankin nainen. Joskus tuntuu etten pysty nauttimaan seksistä ollenkaan muulla tavalla.
Pidän miestä sylissä, hakeudun "lusikka"-asentoon niin, että olen itse takimmaisena, hyväilen hänen lantiotaan ja nännejä, kuvittelen ne isommiksi. Olen muutenkin aina aktiivisempi osapuoli, hän lähinnä vain on ja nauttii kun pidän hyvänä, hyväilyn vastaanottaminen on minulle paljon vaikeampaa. Hänellä on mieheksi sirot nilkat, jotka ovat minusta siksi kauniit. Kiihotun sitä kovemmin, mitä korkeammalla äänellä hän voihkii. Parransänki on paha innostuksen tappaja. En siksi halua edes juurikaan suudella enkä päästää kaulalle tai tuntea sitä karheutta reisissä.
Periaatteessa kaikki on muuten ok. Mutta tuo on alkanut häiritsemään, sillä yhä enemmän on alkanut tuntua siltä etten seurustelekkaan tuon miehen kanssa, vaan jonkun kuvittelemani naisen. Tämä ei kyllä olisi reilua miestä kohtaan.
Kysynkin siis että onko kellään muulla ollut samankaltaisia kokemuksia ja mihin se on johtanut. Tai kommentoikaa muuten vaan mitä mieleen tulee.
Minua on tässä alkanut häiritä eräs asia, nimittäin olenko "muuttumassa" lesboksi vai enkö vain ole sitä ennen tajunnut. Seurustelen nyt viidettä vuotta poikakaverini kanssa, olemme toisillemme ensimmäiset . Kumpikin parikymppisiä. En muista tarkalleen koska tämä alkoi mutta ainakin noin vuoden verran olen alkanut käyttäytymään maskuliinisemmin ja varsinkin seksissä alan helposti kuvitella hänen olevankin nainen. Joskus tuntuu etten pysty nauttimaan seksistä ollenkaan muulla tavalla.
Pidän miestä sylissä, hakeudun "lusikka"-asentoon niin, että olen itse takimmaisena, hyväilen hänen lantiotaan ja nännejä, kuvittelen ne isommiksi. Olen muutenkin aina aktiivisempi osapuoli, hän lähinnä vain on ja nauttii kun pidän hyvänä, hyväilyn vastaanottaminen on minulle paljon vaikeampaa. Hänellä on mieheksi sirot nilkat, jotka ovat minusta siksi kauniit. Kiihotun sitä kovemmin, mitä korkeammalla äänellä hän voihkii. Parransänki on paha innostuksen tappaja. En siksi halua edes juurikaan suudella enkä päästää kaulalle tai tuntea sitä karheutta reisissä.
Periaatteessa kaikki on muuten ok. Mutta tuo on alkanut häiritsemään, sillä yhä enemmän on alkanut tuntua siltä etten seurustelekkaan tuon miehen kanssa, vaan jonkun kuvittelemani naisen. Tämä ei kyllä olisi reilua miestä kohtaan.
Kysynkin siis että onko kellään muulla ollut samankaltaisia kokemuksia ja mihin se on johtanut. Tai kommentoikaa muuten vaan mitä mieleen tulee.
Vastaukset 43
Vanhimmat
oikealla tiellä. Naisen kanssa on vaan kauniimpaa, hellempää, intohimoisempaa, rajumpaa, syvempää. Naisen kanssa sä saat olla nainen, oma itsesi. Sä tunnet saman sä näet saman ja se on täydellistä.
Nainen ei koskaan ole tylsä. Nainen on aina vieteltävä uudelleen ja uudelleen. Sä et antaudu vahvemmallesi vaan tasavertaisellesi, se on huumaavaa.
Nainen on luotu rakastamaan ja kun nainen rakastaa se ei ole ikinä pientä eikä näkymätöntä.
Kun sä löydät itsesi naisen kanssa, mikään ei ole ennallaan. Se mitä ajattelit ennen helpoksi ja varmaksi on muuttunut, se asemasi minkä olet tottunut lapsesta asti ottamaan miehen alla on aivan toista mikä on asemasi naisen rinnalla.
Nainen on hyvässä ja pahassa isolla tunteella. Se on pelottavaa mutta palkitsevaa. Sun pitää olla rohkea, varma, ja uskaltaa rikkoa omat rajasi saadaksesi sen mikä tekee susta täydellisen.
Hyvän naisen rakkaus. Minä suosittelen, minä en osaa edes ajatella muunlaista.
Mulle sattui vähän samantyylinen tapaus viimeisen miehen kanssa kenen kanssa seurustelin. Tästä on nyt 3 kolme vuotta. Tämän miekkosen kanssa suunnittelimme myös kolmen kimppaa toisen naisen kanssa, mutta hän perääntyi lopulta, ilmeisesti huomasi miten kova naisen kaipuu minulla oli, ja pelkäsi menettävänsä minut tälle toiselle naiselle.
Onnekseni tällä miehellä oli pitkähkö tukka, joten naisen kuvitteleminen oli astetta helpompaa. Karvainenkaan hän ei ollut eikä parta juuri kasvanut. Tosin rinnat puuttuivat:) Olin aina myös se aktiivisempi osapuoli sängyssä ja rakastin olla päällä.
Erottuamme tämä miekkonen sanoi että olen hänen mielestään enemmän lesbo kuin hetero (tiesi minun olevat jollain asteella bi). Olen nyt 25 ja pidin itseäni vielä kauan aikaa sen jälkeen bi:nä mutta hiljattain olen pohdiskellut että josko sitä onkin lesbo. Eipä nuo miehet enää sytytä sillä lailla ja kyllä se nainen on kenet haluan elämääni.
Kuuntele kehoasi ja sydäntäsi, kyllä se aikanaan selviää mitä haluat. Jotkut löytää itsensä vasta nelikymppisinä:)
ei pysty harrastamaan miehen kanssa seksiä, eikä seurustelemaan vaikka miehellä olisikin pitkä tukka ja sirot nilkat!
Voi itku teijän kanssa!
Se on se uloke haarojen välissä ja ne miehen aivot yläpäässä, jotka ratkaisee!Lesbo ei kelpaa mies vaikka mies olisi kuinka mukava!
Voin harrastaa seksiä myös käteni kanssa, vaikka kuvittelen sen ihmiseksi. Onko suuntautumiseni ihmisiin myös tällöin epä-aito ;)
Muille kiitos kommenteista, mielenkiintoista, kertokaa lisää
ei et ole lepakko et vain saa kunnolla jortikkaa homma on mennyt teillä nysväämiseksi
vaihda miestä sellaiseen joka panee eikä kyhnää lusikka asennossa
Eipä juuri kiinnosta "mies joka panee eikä kyhnää".
Tuon "nysvääjän" kanssa on viisi vuotta toiminut näinkin pitkään lähinnä juuri siksi, että hän osaa kyhnätä mukavasti lusikka-asennossa syleilyssäni.
Lesbo ei ole miesten kanssa. siitä on kysymys. jessus noita wanna be -lesboja.
Ei aidon lesbon tarvii miettiä seksuaalistasuuntautumistaan, se on ollu jo pienestä asti selvä.
Mies ei todellakaan käy edes mielessä seksistä puhuttaessa, mies tuntuu todella luonnottomalta seksin suhteen.
Jos kyllästyt/petyt siihen mieheesi ei se sinusta lesboa tee. Pistä vaan uutta miestä putkeen, äläkä mietikkään sekaantuvas naisiin, sillä ne ei oo tollasia varten jotka on sählänny miesten kannsa.
kun kerran miehestäs kiihotut, voin varmuudella sanoo ettet ole, etkä ole muuttumassa lesboksi. jatka vaan petipuuhias miehes kanssa, mut raportoi niistä jonnekin muualle, täällä kas ei ole kiinnostusta miehesi voihkinaa kohtaan, tuli se sit kuinka korkealta ja kovaa tahansa. tuo touhus kuulostaa ihan vaan...perverssiltä. hyi.
Kiihotun miehestäni, jos kuvittelen hänet naiseksi. Onhan se hieman perverssiä ja väärin miestä kohtaan. Siksi olenkin huolestunut, koska minusta nimenomaan ei ole oikein jatkaa, jos en ole kiinnostunut hänestä miehenä
En ymmärrä siltikään miten voisit kiihoittua miehestäsi, vaikkakin sulla olis kuinka hyvä mielikuvitus ja saat hänestä kuvittelemalla naisen sängyssä puuhiessa!?
Mä olen todella hämmentynyt miten sen onnistut tekemään!?
Kyllä on mun myös pakko todeta, etten lesbona pysty miehen kanssa olemaan.Mies ja miehen vartalo eo kiinnosta ja kiihoita pätkääkään.
En millään voi ajatella että kuvitelemalla miehen naiseksi sängyssä, pystyisin unohtamaan että siinä minun kanssani on mies eikä nainen!
Ei se susta lesboa tee, että naista kaipaat sänkyysi.Ehkä jos kerran olet naisen kanssa sängyssä, huomaatkin kaipaavasi jotain miehestä?
miksi sitten jatkat... tuo sinun touhusi on jotain ihan omaa saastaasi, älä sekota sitä lesbouteen.
hyi helvetti.
"Ehkä jos kerran olet naisen kanssa sängyssä, huomaatkin kaipaavasi jotain miehestä? "
Tätä pitää tosiaan miettiä. Ehkä se on niin, että pitäisi olla käytännön kokemusta. Hieman riskipeliä se tosin olisi, koska mies ei välttämättä enää ottaisi takaisin jos haluaisin asiaa kokeilla ja huomaisinkin ettei se ole mun juttu.
Tuo mielikuvitus on melko ihmeellinen asia. Vaikket sitä pystyisi kuvittelemaan niin se on itseasiassa yllättävän helppoa kun mies on hieman neitimäinen sekä fyysisesti että psyykkisesti, eikä edes yritä ottaa mitään miehen roolia.
En usko että olen ainoa, joka pystyy mielikuvittelemaan toisen erilaiseksi. Okei tämä on radikaali esimerkki mutta esimerkiksi vankiloissa tai sotaolosuhteissa osa heteromiehistä ottaa toisia (enemmän tai vähemmän luvalla) miehiä "naisikseen", ja sodan/vankilan jälkeen kummatkin palaavat takaisin normaaliin heteroelämään.
ärripurri ,vieraana känkkäränkkä,eiks käyny flaksi uv :na ?
Jatkan, koska olen nuori enkä tiedä onko tämä välivaihe tai sitä kuuluisaa itsensä etsintää vai ei.
Jos tämä ei ole välivaihe, haluan elää miehen kanssa loppuelämäni. Toivon siksi että tämä "lesbokohtaus" tai mikä lie menee ohi.
kuinka t - y - h - m - i - ä naisia maa päällään kantaa, apua!! et oo tervetullut ainakaan lesbojen joukkoon, jää sinne ihastelemaan miehesi siroja nilkkoja ja korkeaa kirkumista... hyyyiiiii.... siis etoo,
mistä tuollaiset teinipervertikot saa alkunsa, onks ne jääneet jotain oleellista vaille, hyis saakeli, yäk.
sinä ajattelet naisia vaan siksi, kun se on nyt niin hip ja pop ja muotia. parin vuoden päästä sulla on joku muu juttu meneillään ja kyselet jossain muualla ''apua onks mul tulossa kenkäfetissi ku ihailen isoisäni hikisiä monoja, vai onks tää vaan välivaihe''.
Ja nyt oksennan.
Kuule seksi ja seksuaalinensuuntautuminen ovat kaksi täysin eri asiaa. Jos sua kuule hetero panettaa noin kovasti ja menet naisen kanssa sänkyyn, vaikka nauttisitkin siitä, se ei tarkoita, että olisit lesbo. Sä oot vaan niin seksiriippuvainen, että sulle kelpaa kaikki mikä liikkuu. Äläkä todellakaan mee sekaantumaan naisiin. Oot ihan selkeesti noitten juttujes perusteella tymä hetero ja loukkaat meitä aitoja lesboja noilla miesjutuillas. Häivy näiltä nurkilta.
hmm.. miksi kaikki puhuvat asiasta kuin se olisi mustavalkoista?? mikään ei ole mustavalkoista, muistakaa se! Tän palstan jorinoita seuraessa mulle tulee olo että hetero miehet on paljon suvaitsevampia! Itse en itseäni mihinkää lokeroon luokittele, sehän on melkein kuin kaappi, ahtaampi vain! Mutta naiset ne kyllä jalat vie alta. Mutta jos Suomen lepakot ovat tälläisiä mustavalkoisia rasisteja, niin harkitsen vakavasti miehiin suuntautumista, vaikka pakolla! Mielummin kaappi kuin lokero! Antakaa ihmisten olla mitä ne on! (Huh, eikö tätä ennen ole heteropalstoilla toitotettu?? Mihin tää maailma on menossa?) Hus, pois kaikki Vaalimaan vampyyrit!
.... että jos nainen ei tiedä mikä on niin kannattaa vaan olla se mitä on. Jos epäröit omaa identiteettiäsi niin mene lääkäriin, se on nykyään muotia. Mene vielä vaikka psykiatrille jos se tuntuu nostavan yhteiskunnallista statustasi ja sinulla on siihen varaa. Mene terapeutille jos tuntuu että olet epävarma itsesi suhteen ja sinulla ei ole varaa tuohon edellämainittuun.
Jos olet miehen kanssa mitä kirjoittelet tänne? Outoa, perin outoa jos tuossa iässä olevan mahdollinen nainen ei tiedä mikä hänen seksuaalinen tarpeensa on ja miten se parhaiten tyydyttyy.
Totuus on karu, se vaatii totuttelemista. Nunna on terve, hän tietää. Nainen joka ei tiedä, on hoidon tarpeessa ...
Lääkäriin tässä tuskin tarvitsee mennä. Tiedän että olen päästäni suurinpiirtein normaali, enkä sairasta mitään mielisairautta.
Toinen juttu mitä hoette jatkuvasti on se, että yrittäisin jotenkin olla muodikas. En oikein ymmärrä mistä tämä käsitys on tullut, sillä miksi ihmeessä haluaisin väkisin olla lesbo, koska mieheni on mahtava enkä haluaisi hänestä luopua. Ainoa mikä tässä mättää on etten halua häntä miehenä vaan naisena.
Mistä tämä kaikki vihamielisyys muuten tulee? Olenko loukannut teistä jotakuta? Ei nuo juttunikaan nyt niin ihmeellisen sairaita perversioita minusta ole. Yhtä hyvin voisin haukkua lesboja että hyi yök ällöä olette sairaita nussitte toisianne. Mutta en hauku, koska minusta mikään seksuaalisuuden muoto, joka ei toisia vahingoita ei voi olla kovin väärin.
Joten voisimmeko jatkaa hieman asiallisemmalla linjalla?
"Ainoa mikä tässä mättää on etten halua häntä miehenä vaan naisena."
Oletko keskustellut tästä tarpeestasi miehesi kanssa? Jos et, niin keskustele ihmeessä jos hän on kerran mahtava hän kyllä ymmärtää. Tämä on lesbonaisten keskustelupalsta eikä siis vastaa sinun tarpeitasi, vastaus kysymykseesi on lähempänä kuin arvaatkaan, miehesi antaa sinulle kyllä sen vastauksen varmemmin ja tarkemmin kuin kukaan täällä.
"Mistä tämä kaikki vihamielisyys muuten tulee? Olenko loukannut teistä jotakuta? Ei nuo juttunikaan nyt niin ihmeellisen sairaita perversioita minusta ole."
Perversiosi on että kirjoitat tästä tänne etkä keskustele sen henkilön kanssa joka on sinua lähinnä, jota rakastat ja joka on avaimesi onneen. Jos hän ei riitä tai anna vastausta, se tulee asiantuntijalta joka on esimerkiksi oma lääkäri, perheneuvoja, terapeutti tai psykiatri. Lesbojen keskustelupalstalta et vastausta ongelmaasi saa, olit sitten miten terve tahansa.
Voit pitää minua sairaana, se sopii minulle mainiosti. Minua katsos eivät nimettömät ohikulkijat häritse, identiteettini on vakaa lesbo.
jalkapallo-otteluun katsomaan pesäpalloa!
bicurious naisia vituttaa "vakaat lesbot".
Arvaat varmaan miksi?
Kerro lisää, siitä on kaikille iloa ja ennenkaikkea hyötyä.
Voi olla että tämä on väärä palsta. Se kuitenkin vaikutti liippavan edes läheltä. Kerro jos tiedät jossain paremman palstan niin menen sinne.
Olen keskustellutkin tästä miehen kanssa. Hän on sitämieltä, että roolileikkinä menee mutta muuten on hieman epävarma hänkin. Olen huolestunut siitä, että tämä "roolileikki" on jäämässä minulla päälle. En enää osaa enkä halua päästä siitä pois. Se ei tunnu enää edes roolileikiltä, vaan ongelmalta. En yritä hakea täältä mitään valmiita vastauksia, ainoastaan mielenkiinnosta, että onko tälläinen kuinka yleistä ja mitä siitä kannattaisi ajatella.
En pidä sinua sairaana, sanoinkin sen jo viime viestissäni.
Olematta mitenkään tarkoituksellisesti tyly luulen että miehet osaavat vastata kysymyksiisi paremmin kuin naiset. Roolileikkiasia kun tässä nimenomaisessa tapauksessa liittyy naisen ja miehen väliseen suhteeseen jossa kuitenkin on fallos fyysisesti läsnä. Freud on valitettavasti jo edesmennyt, hän oli falloksen suurin asiantuntija aina kuolemaansa asti. Jungkin kuoli jo vuonna 1961, joten häneltäkään emme voi enää kysyä, mutta voimme tietysti tulkita hänen kirjoituksiaan. Lääkäriin et siis suostu menemään, joten olet kohtuullisen maskuliininen suomalainen, joten voisihan sinulla olla lesbo-identiteettiin viittaava testosteronitaso?
Nyt menen aivan liian pitkälle, mutta onkohan miesystävästi kenties naisellista tyyppiä? Joten voisi olla että oletkin rakastunut hänessä nimenomaan siihen naiselliseen puoleen et mieheen ollenkaan.
Kyllä tämä vaatii lyhyen terapian mutta vastaanottoajat joudut kyllä tilaamaan ihan virallista tietä ...
Mukava että sai jotain ystävällisemmän ja fiksumman oloista vastausta täällä netin viidakossa. Miesten kanssa näistä asioista on kokemukseni mukaan vaikeampi jutella. Keskustelu muuttuu hyvin pian noloiluksi tai pelkäksi huumoriksi. Ehkä pitää vielä yrittää jossain silti. Homot voisivat jotain ymmärtääkkin veikkaisin.
Falloksista senverran, että se ei mitään ihmeempiä tunteita herätä. Napakin on kivempi. Voi olla että testosteronia minussa virtaa jostain syystä on normaalia enemmän nyt tai kohdussa ollessani. Partajouhia kasvaa muutamia, en välitä meikkaamisista tai muista naiselliseksi luokitelluista harrastuksista ja olen teknisellä miesvaltaisella alalla kuin kotonani.
No, kumminkin. Et mennyt liian pitkälle vaan ehkä osuitkin oikeaan. Kun mietin mitä kaikkea miehessä rakastan niin ne kaikki asiat tuppaavat olemaan enemmänkin naisellisia kuin miehisiä piirteitä. Ja vaikuttaa siltä, että hän myös osin minua miellyttääkseen jopa korostaa niitä. Kuitenkin jossain se raja menee. En usko että on miehenkään psyykelle hyväksi esittää naista :/
Tämä on kyllä ehkä hieman väärä puoli, samantyylisiä ihmisiä olisit saattanut tavoittaa bi-palstalla? Täällä on vaan vihaisii lepakoita, ainakin suurin osa niinkuin vastauksista näkyy:)
Niinkuin aikaisemmassa vastauksessani totesin, en usko että olet lainkaan yksin. Samoja kokemuksia on varmasti useammalla ihmisellä.
Myrskyisän bi-vaiheen läpikäyneenä olen vihdoin melko varma että pelkästään naiset on se mun juttu. En silti ikinä luokittelisi itseäni "vakaaksi lesboksi" tms. Mä oon mä, ja rakastan naisii. Ja jos en löydä elämäni naista niin en kyllä suostu tyytymään mieheenkään, oon mieluummin yksin. Haluan siis sanoa, että vaikka menneisyydessä on 2 seurustelusuhdetta (naismaisten) miesten kanssa, niin ei kaikille ole selvää heti syntymästä lähtien että mikä sitä seksuaalisesti oikein on. Joillekin oma homoseksuaalisuus selviää vasta keski-iässä! Ja uskon että naisilla siinä saattaa mennä kauemmin senkin takia, että ympäristön paineet ovat monesti naisilla kovemmat, ja meillä on enemmän taipumusta yrittää miellyttää läheisimpiä enemmän kuin miehillä.
Viimeisin seksikokemukseni miehen kanssa oli transseksuaalisen miehen kanssa. Hän oli siis meidän yhteisenä yönä nainen, ja minä se mies. Olin ainoa ihminen jolle hän avautui seksuaalisuudestaan, sillä oli kasvanut uskovaisessa ympäristössä eikä kukaan olisi ymmärtänyt. Meistä tuli läheiset, ja hän ehdotti jos kokeilisimme seksiä yhdessä. Hän meikkasi itsensä naiseksi ja minä rakastelin häntä strap-onilla. Tämä kokemus sai minut kuitenkin viimein tajuamaan, että vaikka olisi sisäisesti täysin nainen, se ei minulle riitä vaan tarvitsen myös sen ulkokuoren, kokonaisen naisen.
Älä välitä tämän palstan vihaisista kommenteista, ihmisen seksuaalisuus on ihmeellinen asia ja loputon aihe, ja harvat meistä osuvat hetero-homo-skaalan ääripäihin. Luota omiin tuntemuksiisi, ja kuuntele sisintäsi. Ehkä olet bi? Moni meistä on tietämättään, uskallan väittää että jopa jotkut lesboista. Tunnen eräänkin tytön, joka piti itseään lepakkona parikymppiseksi asti kunnes rakastui mieheen ja meni sitten naimisiin:) joskus näinkin päin!
Jos asia kovasti vaivaa, voithan harkita seksuaaliterapeutilla käymistä? Myös lepakkolaakso.net on asiallisempi sivusto kuin tämä, siellä voi rauhassa keskustella esim. myöhäisheräämisestä, ja sinne joskus heterotkin eksyy juttelemaan.
Onnea tulevalle vuodelle!
Olen pahoillani noiden muiden puolesta kun ovat tuollaisia vihamielisiä ja katkeria juttuja tänne kirjoitelleet. Se johtuu ihan siitä, että he eivät ole itse saaneet Uutena Vuotena ja heillä mahdollisesti on katkeria kokemuksia naisista.
Minäkin nuorempana (tosi nuorena) kuvittelin poikakaverini naiseksi ja oisin halunnut hänen olevan nainen. Sittemmin poikakaveri jäikin ainoaksi (kokeiluksi) ja siirryin fantasiatasolta maanpinnalle naisten suhteen. Luokittelen siis ihan itseni lesboksi ja tuo nuoruuden aikainen poikaystäväni oli minulle lähinnä aina vain kaveri, tosin hyvä sellainen, mutta koskaan en kiihottunut juuri hänestä, kuvittelin hänen paikallaan aina jonkun naisen (mikä sinänsä on väärin). Siitä on yli 15 vuotta aikaa ja sen jälkeen olen vain ollut kiinnostunut naisista, niin kuin silloinkin ja naisten kanssa ollut vain.
Myöskin tiedän muitakin lesboja, joilla on ollut aikaisemmin miessuhteita, mutta eivät oikeastaan todella ole koskaan heistä kiihottuneet (ovat olleet heidän kanssaan kun yleensä oletetaan, että naiset ovat miesten kanssa ja päinvastoin) ja myöhemmin sitten tajunneet olevansakin lesboja. Joillakin tämä herääminen tulee hyvin aikaiseen, joillakin hieman myöhempään ja joillakin ihan vastaa keski-iässä.
Muka aidot lebot Suomessa- Ne ovat juuri näitä joidenka pitää leikata hiuksensa siiliksi ja esittää jotain äijämäistä, että varmasti kaikki uskoisivat, että hän on lesbo (muissa maissa ei ole näin vahvaa esittämisen ja pätemisen kulttuuria lesboilla, todellisuudessa tällaiset naiset ovat hyvin epävarmoja itsestään...). Sitten kun he tykästyvät naiselliseen naiseen ja saavatkin häneltä pakit, ajatellaan että he kaikki ovat automaattisesti muotibissejä. Toki näitäkin löytyy (ja paljon miehekkäämmistäkin), mutta ei kaikki ole miltä näyttää (eli ihmeen viahmielistä ja ahdasmielistä). Myös noilta deittipalstoilta tosiaan löytyy näitä naisia (olen varattu nainen miehelle ja haluaisin seikkailu/seksiseuraa naisista tms...), samoin kuin ravintoloista, mutta kaikki eivät ole nii-in...
No onhan täällä älyllistä elämää lisääkin. Mikäköhän nuo "vihaiset lepakot" on oikein suututtanut. Luulisi että olisi rentoa roikkua pää alaspäin kaiket päivät. Hmm ehkä veri on mennyt päähän ;)
Sitäpä epäilin minäkin, että ei tämä nyt niin mahdottoman kristallinselvää kaikille ole. Kun seksuaalisuus ei ole ihan niin mustavalkoinen asia kuitenkaan.
"Tämä kokemus sai minut kuitenkin viimein tajuamaan, että vaikka olisi sisäisesti täysin nainen, se ei minulle riitä vaan tarvitsen myös sen ulkokuoren, kokonaisen naisen."
Tuo on mielenkiintoinen, nimittäin minulla asia olisi varmaankin toisinpäin. Uskoisin että voisin seurustella transseksuaalin kanssa. Jos mieheni olisi sellainen niin tässä tuskin olisi enää mitään ongelmaa,
Niin, ehkä olen bi. Olisikohan mahdollista silloin saada se "heteropuoli" minusta heräämään. Vinkkejä?
Onnea sinnekkin tälle vuodelle!
Tälläisiä kokemuksia odottelinkin. En siis ole yksin. Tähän varmaankin vaikuttaa myös se, että on kasvanut lähes lapsesta nuoruuteen saman kumppanin kanssa. Vaikeampi hahmottaa mitä oikeasti haluaa ja mikä kaikki on vain tulosta siitä, että on yrittänyt sopeutua toiseen ihmiseen niin paljon kuin mahdollista.
En tosiaan vielä sulje pois vaihtoehtoa, että tämä olisi ohimenevä vaihe. Odottelen vielä ja tunnustelen mihin suuntaan olen menossa.
pahoillani siitä että sä oletat kaiken olevan saamisesta kiinni. Saa olla eri mieltä sun kanssa, saa olla aloittajan kanssa eri mieltä. Ihmiset on erilaisia, täällä on monenlaista kokemusta ja ennakkoluuloa ja hyväksyntää ja kannustusta. Ihan niin kuin oikeassakin elämässä.
Se ei ole uuden vuoden saamisista kuule kiinni.
Sä siinä leimailet lesboja hiusten perusteella epävarmoiksi.
Aloittajalle sen verran että et ole yksin, jokainen ihminen kasvaa ja kehittyy. Myös seksuaalisesti. iIinä ei ole mitään ihmeellistä eikä mystistä, se kuuluu elämään sekin. Jokainen kyseenalaistaa seksuaalisuutensa jossain vaiheessa jollain lailla. Kuten paljon muutakin.
Juu kolkytävuotta naimisissa miehen kanssa ja silti lesbo. Näitä on ja ovat ihan tosissaan vielä. Tulevat sitten tänne panettelemaan muita ja haukkumaan siilitukiksi ja väittävät ettei ole saanut jne. Mistä näitä lesboja oikein tulee? Avioliitoista näköjään ja miesten peteistä niitä nykyään löytyy siis enemmän kuin DTM:n baaritiskiltä lauantai-iltaisin.
Ehkä ne naiset siellä Dtm:n baaritiskillä ei ole kovin tasokkaita, niin ei niitä kannata mennä katsomaankaan...
sen verran vaan perverssi ja iljettävä tapa sulla ''etsiä itseäs'' , kuvitella miestäs naiseksi.. kuunnella kimokoita kirkaisuja ja silitellä siroja nilkkoja, mahtaa sun miehes olla oikeen ''tosimies''.
Juu älä kerro, en halua tietää. Ällöttää. Jatka miehes lutkuttamista ja kirkukaa korkealta yhdessä, kivaa ''tyttöjen'' kesken, sanonko jo että hyi.
usko pois, et ole mitenkään valaistunut asiassasi. olet normaali teini, jolla ei järjen hiventäkään touhuissaan. kun olis kiva olla jotenkin erikoinen, jos olisinki lesbo, tai olisinks mä sittenki bi. joo mä oon bi..
eikä ketään edes kiinnosta mihin päin olet menossa. lähde pois päin täältä.
Miten ihmeessä täällä on näin kategorisoivia, ilkeitä ja vihaisia kommentteja? Luulisi että vähemmistöjen parissa ihmiset ovat suvaitsevaisempia, mutta ilmeisesti aisa ei ole niin. Jokainen varmasti pohtii elämässään monia asioita joista on epävarma ja monille se on seksuaalinen suuntautuminen.
Miksi täytyy olla jotain ääripäätä tullakseen hyväksytyksi? Tuntuu että täällä nämä "aidot lesbot" eivät ole ikinä kuulleetkaan puhuttavan biseksuaalisuudesta. Kummalista, mutta tuntuu että bit ovat heterojen mielestä normaalimpia kuin teidän "aitojen lesbojen". Miksi ette voi hyväksyä kaikkia sellaisina kuin he ovat? Miksi kaikki pitäisi luokitella ja eroista tehdä niin jyrkkiä?
Jyrkät mielipiteet ja pakkokategorisointi ei kerro mistään muusta kuin omasta epävarmuudestanne ja kypsymättömyydestänne. Onhan maailma toki helpompi hahmottaa jos kaikki on kategorisoitu ja rakennettu selvät rajat - mutta sellainen sulkee ulkopuolelle hyvin monta tapaa olla ja elää.
Maailman kauneus on erilaisuudessa ja siinä että kaikki saavat olla sitä mitä ovat - kuuluivat he selkeästi johonkin ääripäähän tai eivät.
Kategoriointi on ihmisen perustarve luokitella itsensä ja muut, erottautua ja identifioitua yksilökeskeisessä maailmassa. Ilkeys ja viha ovat sosiaalisen median kommunikointikieli. Vai oletko huomannut että täällä oltaisiin myötämielisiä, yhteisöllisiä ja käytäisiin keskustelua rakentavan positiivisessa hengessä. Jokainen on olevinaan oikeassa oman mielipiteensä kanssa oli se sitten perusteltu tai oletettu totuus.
Erottautumisen pitkä historia alkoi jo silloin kun ihminen astui puusta alas. Luolamiehinen heimokulttuuri oli ensiaskel kohti yksilökeskeistä maailmankuvaa. Kymmenien tuhansien vuosien aikana olemme päätyneet tähän. Näpelöimme hiirenkorville kääntyneitä teorioita ja tulkintoja ihmisen luonteesta ja eettisistä periaatteista joilla sosiaalista yhteiskuntaluokittelua perustellaan. Seksuaalisuus on vain yksi erottautumisen parametri. Kun oletat että vähemmistöjen parissa ihmiset olisivat suvaitsevaisempia ajattelet samalla että yksilö on oikeudenmukaisempi kuin yhteisö. Näin periaatteessa onkin yksilön kannalta ajateltuna, mutta vähemmistöjen määrä kasvaa samassa suhteessa kun erottautuminen jatkuu, joten suvaitsevaisuuden tarve kasvaa nopeammin kuin ihmisen kyky hahmottaa fragmentoituvaa maailmaa. Täällä sosiaalisessa mediassa olemme yksilöinä, mutta edustamme jotain olettamaamme yhteisöä, kuten mainitsemasi "aidot lesbot". Se voi olla yksilön mielikuva itsestään tai jonkun tuntemattoman mielikuva sinusta, mutta todellisuudessa emme voi tietää mitä kukin on, eikä edes mitään määritelmää tälle ole. Tämä asia voitaisiin ratkaista vain korkeimmassa hallinto-oikeudessa ja sekin ratkaisu olisi vain todistusaineistoon perustuviin mielipiteisiin perustuva. Ainoa ero tähän keskusteluun olisi se, että päätöksestä ei voi valittaa.
Voi kunpa voisimmekin ajatella että ihminen on vain ihminen. Ei olisi sukupuolisesti jakautunut, sosiaalisesti luokiteltu, kielen, kulttuurin tai ihonvärin perusteella määritelty erilainen yksilö. Paradigmat ja kategoriat ovat nykypäivää, ilman niitä emme voisi tunnistaa itseämme toistemme joukosta. Emmekä luokittele pelkästään ihmistä, luokittelemme kaiken meitä ympäröivässä maailmassa.
Voi kunpa ihmisillä ei olisi mielipiteitä, kunpa he olisivat niin kypsiä että kaikki heidän ajatuksensa voitaisiin luokitella tiedoksi ja totuudeksi, miten paljon helpompaa elämämme tässä paratiisissa olisikaan. Mutta kuten sanot, kauneus on erilaisuudessa ja haluat että kaikki saavat olla sitä mitä ovat - sellaista maailmaa ei ole ollut, eikä näillä menetelmillä joilla kulttuuriamme rakennetaan, tule koskaan olemaankaan Eikä laumaeläimen psyyke koskaan tule hyväksymään erilaisuutta täydellisesti vaikkakin eläimellä on henkilökohtainen erottautumisen tarve. Dilemma tulee esiin niin sinun kuin minunkin viesteissäni, olemme siis keskikertaisia, olemme ihmisiä.
empä usko että monikaan "aito-lesbo" on tosiaan tiennyt olevansa lesbo lapsesta asti. voi heitäkin olla mutta luulen että suurin osa kuitenkin on löytänyt oman itsensä myöhemmin. hieman poikamaisena tyttönä voin sanoa etten minäkään sitä tiennyt lapsesta asti, vasta 17 vuotiaana aloin tajuta.. olen kans pahoillani joidenkin törkeistä kirjoituksista. tsemppiä sinne :)
tartte olla pahoillas kenenkään puolesta, vain aloittajan ällöistä jutuista voidaan olla kaikki pahoillamme.
halimista hyväilemistä? Etkö lainkaan enää halua, että hän tulisi sinuun sisälle pimppiisi?
Okei ensiksikin musta on outoa miten vihasesti tai agressiivisesti tohon sun viestiin suhtaudutaan. Ei mun mielestä ole väärin kysyä neuvoa täältä koska jos mietit että olisit naisen kanssa ja ajattelet että se se on sitä mitä haluat niin sillon kyseessä olisi lesbosuhde. Joten en usko että sun täytyy palstaa vaihtaa. En myöskään usko että kaikilla se menee silleen että pienestä asti sen tietää, koska moinilla on ympäristön painostus niin kova että uskottelee niin hyvin muille ja itselleenkin että on hetero että lopulta sen uskoo itsekkin. Ei kaikki sitä heti tiedä eikä välttämättä hyväksy ja miettii liikaa seurauksia varsinkin jos on ensin elänyt hetero elämää. Mutta sitten kun sen tajuaa ja hyväksyy niin se iskee aika kovaa ja viellä jos asia selviää siten että ihastut naiseen ja tulee tunne että näin sen kuuluukin olla. Vaikka ethän sä nyt naiseen ole ihastunut.
Mut kannattaa miettiä asioita itekseen ja ouhua jonkun kanssa joka ei kannusta sun olemaan hetero eikä lesbokaan, ehkä ne ajatukset alkaa siitä selviämään. Mihin suuntaan lähetkin ole rehellinen itselles ja muille ja pidä aistit avoinna. Ja voithan sä olla bi:kin mutta enemmän naisiin päin.
En jaksanut lukea näitä kaikkia kommentteja, ihan syystä. Mutta kehotan etenemään niinkuin itsestä parhaalle tuntuu! Jos haluat käytännön kokemusta niin kannattaa valita ehkä bisuuntautuneinen tai ainaki ihminen joka ei ole peruslesbo jonka kanssa pitäis muuttaa yhtee toisilla treffeillä. (Tämän takia luulen että lesbot eivät siedä biseksuaaleja.Biseksuaalit ovat menevämpiä ja ihastuvat harvemmin, mutta kun ihastuvat niin ovat tosissaan ja haluavat ottaa rauhallisemmin vakavan suhteen kanssa, kun taas lesbot ihastuvat heti ja ehkä hieman pakollakin kun eivät halua olla yksin ja sitten heti pitäis yhteen muuttaa ja kihloihin mennä! Nämä ovat tietysti yleistyksiä, mutta voitte hyvin kuvitella kun tämän tyypin lesbo ja biseksuaali kohtaavat, että mitä siitä seuraa...)
Itse aloin tajua "lesbouteni" aika nuorena, 14-15 vuotiaana. Haaveissa oli kyllä se ensimmäinen poikaystävä, koska kaikilla muillakin oli, mutta entistä enemmän alkoi haaveissa ja unissa olla tytöt tai no yksi tietty siihen aikaan. Mutta viimein minäkin sain poikaystävän, kivan sellaisen, ja hetkellisesti pääsin eroon tosta tytöstä haaveissa. Tosiaan hetkellisesti. Aloin kuvittelemaan tätä poikaa siksi tytöksi (vaikka ei seksiä tossa iässä harrastettukkaa) kerran jopa sanoin häntä sen tytön nimellä. Ei kyllä tajunnut sitä. Lukio-iässä vasta pystyin itselleni myöntämään että saattaisin olla lesbo/bi. Olen nyt reilu parikymppinen.