Ihminen muuttuu vanhetessaan. Hyvin harvoin siitä puhutaan ihan asialliseti.
Fyyssinen ja psyykkinen vanheneminen on kuitenkin osa, ihan luonnonkiertokulkua. Itse olen yli kuusi kymppinen ja todella, olen huomannut vanhenemisen fyyssisten ja psyykisten muutosten edistyvän kuin rykäyksinä.
Lihaksisto ja iho ovat muuttunet, kimmoisuus ja jousto on muuttunut.
Muistissa alkaa olemaan katkoksia, ei vain muista kuin ennen.
Näkö on muuttunut, nyt tavitsee lukiessan silmlasit vaikka Tv näkee vielä ilman niitä.
Kuulo on kulunut matkan varrella, osa ylä-ja alaäänistä on poissa.
Onko ikääntymisen tuomat muutokset tabu vai ovatko ne rotujaottelun aiheita. Nostaa itsensä nuoruuteen nuorten rinnalle tai elämänkokemuksellaan konenemmaksi kuin nuoruus. Moni ikääntyvä käytää ikäänsä ikärasismiin, mitätöimällä nuoremmat vain iänperusteella.
Itse huoman muutumisia nyt voimakkaaminin, suhteessa aikaan ennen 1.) 35v. 2.) 43v. 3.)55v.
Ihmisen vanheneminen
51
2911
Vastaukset
- Wanha vai?
Vanheneminen on luonnon laki, mutta nyt, lähes 80-vuotiaana totean, että mieleni ei ole miksikään muuttunut.
Pidän yhä samoista asioista, olen sama ihminen kuin ennenkin. Perusluonteeni on entinen, vaikka kovalla itsekurilla olen oppinut hillitsemään suuttumukseni ja loukkaantumiseni. Osaan asennoitua tilanteisiin tyynemmin, ja olen huomannut, että kohta ei ole enää mitään uutta auringon alla.
Kaiken olen kokenut jo vuonna viis ja kuus.
Olen nähnyt lapsia monessa polvessa, ja jos heidän vanhempansa uskoisivat minua, olisi heidän helpompi ymmärtää lapsiensa mielenliikkeitä, koska olen seurannut niitä melkein 70 vuotta. Mutta senkin olen oppinut, että nuoret tietävät kuitenkin paremmin. "Ennen" saattoi tehdä noin tai sanoa noin, mutta nyt ovat olosuhteet muuttuneet niin ettei... Okei, olosuhteet muuttuvat, mutta ihminen ei muutu. Jo Sinuhe sanoi sen aikanaan, ja mitä vanhemmaksi tulen, sen varmemmin saman huomaan.
En kuitenkaan ainakaan toistaiseksi ole vielä sanonut kenellekään, että minä tämän asian tiedän, koska olen wanha ja wiisas, kunnioita harmaita hapsiani ja pidä suusi kiinni.
Itse asiassa en omaa ikääni oikein tiedosta arkielämässäni.
Muistia pitää virkistää, ei pidä sanoa, että olen unohtanut, kun tämä muisti heikkenee. Pelaa pasianssia, tee suurristikoita, opettele joku uusi harrastus tai jos olet oikein tarmokas, rupea lukemaan vierasta kieltä. Älä sano, ettet opi, sillä aivosi kyllä ottavat tietoja vastaan yhä.
Nuoremmatkin ihmiset tarvitsevat silmälaseja, eivät ne ole mikään varman vanhuuden merkki. Fyysinen kuoremme ravistuu kuin vanha soutuvene, mutta monet säilyttävät kimmoisuutensa jatkuvalla ulkoilulla ja jumpalla. Niin kauan kuin emme ole ikuisen kipujen tuttavia, voimme harrastaa vaikka mitä.
Sairaudet ovat erikseen, mutta nekään eivät suinkaan ole pelkästään iän mukanaan tuomia.
Hyviä eläkepäiviä sinulle. Eläkeaika on kolmas elämänvaihe: Lapsuusaika, työikä, eläkeaika.- elämää elämään
Itse en ole ihan vielä eläkeiässä, mutta samat on tunnelmat.
Tunnen monia aktiivisia ja hyväkuntoisia seniorikansalaisia ja toisaalta rapakuntoisia keski-ikäisiä, jopa nuoria. Ja toisinpäin.
Geeneille ja kohtalolle emme mahda mitään, mutta elämäntapoihimme voimme vaikuttaa. Eikä kukaan elä enempää kuin yhden päivän kerrallaan. Siinä olemme kaikki samalla viivalla. - m u m m o
elämää elämään kirjoitti:
Itse en ole ihan vielä eläkeiässä, mutta samat on tunnelmat.
Tunnen monia aktiivisia ja hyväkuntoisia seniorikansalaisia ja toisaalta rapakuntoisia keski-ikäisiä, jopa nuoria. Ja toisinpäin.
Geeneille ja kohtalolle emme mahda mitään, mutta elämäntapoihimme voimme vaikuttaa. Eikä kukaan elä enempää kuin yhden päivän kerrallaan. Siinä olemme kaikki samalla viivalla.Kyllä me vanhenemme, mutta vanheneminen tapahtuu todella toisinaan hiipien, toisinaan taas rytäkällä ja kaikilla ikä vaihtelee. Geenit ja terveydentila myös vaikuttaa, mutta itse kun pidämme yllä omia aktiviteettejamme ja harrastuksiamme, tapaamme ystäviämme, tuttaviamme ja rakkaimpiamme, niin kiinnostus elämään säilyy. - Minä olen jo hyväksynyt vanhenemiseni ja liikunnalla, tasapainoisella elämällä ja harrastuksilla yritän pitää virkeyttä yllä. Myös kontaktit läheisteni kanssa ovat 'elämän eliksiiriä' ja tunnempa itseni joskus ihan tarpeelliseksikin, kun nuoreni kysyvät joskus neuvoa ja haluavat minut merkkipäivien tai juhlapäivien viettoon mukaan. Samoin myös suorastaan nuorrun silloin tällöin hoitaessani lastenlapsiani ja 'keksiessäni heille ohjelmaa ja jotakin hauskaa'. - Vuorovaikutus eri ikäisten kanssa pitää parhaiten mielen joustavana.
- Suopursu.
Olen täyttänyt juuri 85 vuotta, joudun käyttämään liikkuessani kyynäräsauvoja koska jaloissani on nivelrikko, lääkkeitten avulla pärjään kohtalaisesti.
Minulla on lapsenlapsia ja seuraavaa polvea 11kpl.
Olen iloinen että olen aina saanut olla yhteydessä pieniin lapsiin, he ovat viattomia ja myös rehellisiä. En aina jos on esim .kipuja ole tyytyväinen vanhenemiseen vaan sehän on meille jokaiselle tosiasia, täytyy yrittää katsoa löytyykö jotain hyviä puoliakin vanhenemisesta, ei tarvitse huolehtia kenestäkään kun miehenikin on kuollut, voin ottaa vastaan läheisten huolenpitoa ja hellyyttä.
En kyllä tahtoisi elää satavuotiaaksi toivon vaan etten joutuisi olemaan kauan sairaalassa tai jossain hoitolaitoksessa,haluaisin elää niin itsenäisesti kuin se on vanhalle mahdollista. Kaikki te nuoremmat tulette perässä tahdoitte tai ette. - Anonyymi
Oletpa optimistinen,
Kun unohdin k u o l i n ä j a n. . - Anonyymi
elämää elämään kirjoitti:
Itse en ole ihan vielä eläkeiässä, mutta samat on tunnelmat.
Tunnen monia aktiivisia ja hyväkuntoisia seniorikansalaisia ja toisaalta rapakuntoisia keski-ikäisiä, jopa nuoria. Ja toisinpäin.
Geeneille ja kohtalolle emme mahda mitään, mutta elämäntapoihimme voimme vaikuttaa. Eikä kukaan elä enempää kuin yhden päivän kerrallaan. Siinä olemme kaikki samalla viivalla.Minä en tunne yhtäkään, joka ei olisi kuollut.
Enkä tule tuntemaankaan.. - Anonyymi
m u m m o kirjoitti:
Kyllä me vanhenemme, mutta vanheneminen tapahtuu todella toisinaan hiipien, toisinaan taas rytäkällä ja kaikilla ikä vaihtelee. Geenit ja terveydentila myös vaikuttaa, mutta itse kun pidämme yllä omia aktiviteettejamme ja harrastuksiamme, tapaamme ystäviämme, tuttaviamme ja rakkaimpiamme, niin kiinnostus elämään säilyy. - Minä olen jo hyväksynyt vanhenemiseni ja liikunnalla, tasapainoisella elämällä ja harrastuksilla yritän pitää virkeyttä yllä. Myös kontaktit läheisteni kanssa ovat 'elämän eliksiiriä' ja tunnempa itseni joskus ihan tarpeelliseksikin, kun nuoreni kysyvät joskus neuvoa ja haluavat minut merkkipäivien tai juhlapäivien viettoon mukaan. Samoin myös suorastaan nuorrun silloin tällöin hoitaessani lastenlapsiani ja 'keksiessäni heille ohjelmaa ja jotakin hauskaa'. - Vuorovaikutus eri ikäisten kanssa pitää parhaiten mielen joustavana.
Jumalauta ei kuolemista ohiteta, vaikka kuinka lässyttää harrastuksista, yhteisöllisyydestä ja jne.
Kuoleman venyttäminen merkitsee vain vuosia, ja senjälkeen yllätys: sinä kuolet.
Vai laatuaikaa, loput kivuliasta ja absurdia lähes uskonnollista uskomusta, elämän ikuisuuteen. - Anonyymi
Suopursu. kirjoitti:
Olen täyttänyt juuri 85 vuotta, joudun käyttämään liikkuessani kyynäräsauvoja koska jaloissani on nivelrikko, lääkkeitten avulla pärjään kohtalaisesti.
Minulla on lapsenlapsia ja seuraavaa polvea 11kpl.
Olen iloinen että olen aina saanut olla yhteydessä pieniin lapsiin, he ovat viattomia ja myös rehellisiä. En aina jos on esim .kipuja ole tyytyväinen vanhenemiseen vaan sehän on meille jokaiselle tosiasia, täytyy yrittää katsoa löytyykö jotain hyviä puoliakin vanhenemisesta, ei tarvitse huolehtia kenestäkään kun miehenikin on kuollut, voin ottaa vastaan läheisten huolenpitoa ja hellyyttä.
En kyllä tahtoisi elää satavuotiaaksi toivon vaan etten joutuisi olemaan kauan sairaalassa tai jossain hoitolaitoksessa,haluaisin elää niin itsenäisesti kuin se on vanhalle mahdollista. Kaikki te nuoremmat tulette perässä tahdoitte tai ette.Mitä hän muori kirjoitti, en .
ymmärtänyt juonta
Todennäköisesti, sitä ei ollut.
Nää vanhat toistot kyllä itse tulett3 perässä
- 6+9
vastausviesteissä vakuutetaan omaa nykyistä nuoruutta ja hyvä kuntoisuutta. Suuriosa ihmisistä hyytyy ja tantuu kun aletaan puhua ikääntymisestä. Tosi asia on kun laittaa vaikka naisten käsiä vierekkäin ja katsoo avin niitä pystyy tarkkaan sanomaan minkä ikäisen kädestä on kyse.
esim. 12 v. 18 v. 24 v. 30 v. 40 v jne.
Sielujen suuri autuuden erämaa, minä en ikäänny vain muut tekevät niin minähuolehdin itsestäni ja olan yksi nuorista...- elämää elämään
katsomalla pystyy ehkä suurinpiitein määritelemään henkilön - niin miehen kuin naisenkin - iän, mutta ei useinkaan hänen kuntoaan ja suorituskykyään. Usko tai älä, ryppykätinen voi pystyä parempaan suoritukseen kestävyyttä vaativissa lajeissa kuin moni pulleakätinen nuori.
Kaikki me ikäännymme, mutta se tapahtuu eri ihmisten kohdalla eri tavoin. Siihen voi vaikuttaa elämäntavoillaan ja asenteellaan.
Jos kronologinen ikä kiinnostaa, sen voi laskea helposti syntymäajasta. Ei sitä tarvitse katsoa kädestä eikä hampaista. Biologinen ja psykologinen ikä määräytyy toisin. - tummujo
elämää elämään kirjoitti:
katsomalla pystyy ehkä suurinpiitein määritelemään henkilön - niin miehen kuin naisenkin - iän, mutta ei useinkaan hänen kuntoaan ja suorituskykyään. Usko tai älä, ryppykätinen voi pystyä parempaan suoritukseen kestävyyttä vaativissa lajeissa kuin moni pulleakätinen nuori.
Kaikki me ikäännymme, mutta se tapahtuu eri ihmisten kohdalla eri tavoin. Siihen voi vaikuttaa elämäntavoillaan ja asenteellaan.
Jos kronologinen ikä kiinnostaa, sen voi laskea helposti syntymäajasta. Ei sitä tarvitse katsoa kädestä eikä hampaista. Biologinen ja psykologinen ikä määräytyy toisin.JOS KRONOLOGINEN IKÄ KIINNOSTAA, SEN VOI LASKEA SYNTYMÄAJASTA.
kerrotkos, mitä se tarkoittaa????? - elämää elämään
tummujo kirjoitti:
JOS KRONOLOGINEN IKÄ KIINNOSTAA, SEN VOI LASKEA SYNTYMÄAJASTA.
kerrotkos, mitä se tarkoittaa?????ihan tämän päivän päivämäärä miinus syntymäaika. Sillä tavalla kronologisen iän saa helpoiten seslville. Tai kysymällä suoraan asianomaiselta, jos vähennyslasku ei onnistu.
- Wanha vai?
....mutta olen sitä mieltä, että ihminen ei itse mieleltään tarvitse vanheta. Voi olla edelleen kiinostunut ja innostunut.
Moni ns. vanhus puhuu jatkuvasti siitä, ettei enää jaksa mennä eikä kiinnostua. "Ei enää tässä iässä..."
Kuinka moni sukulainen sanookaan lähtiessään: "Tavataan sitten pääsiäisenä, mikäli elonpäiviä niin pitkälle enää riittää." Aikaisempina aikoina ihmisen kuului vanheta jo viisissäkymmenissä. Silloin viimeistään tukka nutturalle ja mustaa päälle. Silloinhan näitä vanhuksia tosiaan oli joka puolella.
Tottakai iho veltostuu, enhän ollenkaan sano, että olismme ikäihmisinä vetreinä kuin kakskymppiset, mutta on mainioita esimerkkejä virkeydestä ja iästä, katso vaikka Aira Samulinia.
Näkee, että olet nuori vielä, kun ikävertailusi loppuu 40 ikävuoteen. Monilla on silloin vasta puolet elämästä eletty, niin että ihon veltostuminen on pitempi prosessi kuin luulisikaan. Notkeana ja sileänä iho ei kestä kuin parhaimpaan nuoruuteen.
Mainosmiehetkin ovat sen tienneet jo vuosisatoja.
- mummu 54v
minulla ei ainakaan tuollaista ole :)
- Mummo 54 v
On ihana asia, että niin ruumis kuin mielikin kypsyy hiljalleen kuluvien vuosien varrella. Tulee muutoksia monissa asioissa. Se on kiehtovaa ja syvästi tyydyttävää. Kuka sitä mikään sielunsa myynyt Dorian Gray haluaisikaan olla.
Suvun muiden naisten elinikään peilaten minulla on vielä noin 40 vuotta elinikää jäljellä ja mielenkiinnolla odotan, mitä kaikkia mielenkiintoisia muutoksia fysiologisestikin elämääni mahtuu!
Onneksi hyvät ihmissuhteet ja kestävät elämänvalinnat tulevat seuraamaan koko matkan.- m y m m e
Inhottavaa vaan hyväksyä että vanhenee. En kyllä sitä ihan hymyillen hyväksy.
- näin on
Ikääntymisen haistaa.
Yli neljä kymppinen alkaa jo haista EI AUTA kemiallinen peittely OMINAIShaju on vanhan.
Kyllä töissäkin haistaa koska vanhempi henkilö on käynnyt edellä WC jo pissi haisee vanhan ihmisen virtsalle. - yyyhhyyyhhh
näin on kirjoitti:
Ikääntymisen haistaa.
Yli neljä kymppinen alkaa jo haista EI AUTA kemiallinen peittely OMINAIShaju on vanhan.
Kyllä töissäkin haistaa koska vanhempi henkilö on käynnyt edellä WC jo pissi haisee vanhan ihmisen virtsalle.Eiköhän elämäntavat ja etenkin ruokavalio kerro noista tuoksuista, moni nuorikin voi kyllä haista, ja pahalle!
- yäkkk
näin on kirjoitti:
Ikääntymisen haistaa.
Yli neljä kymppinen alkaa jo haista EI AUTA kemiallinen peittely OMINAIShaju on vanhan.
Kyllä töissäkin haistaa koska vanhempi henkilö on käynnyt edellä WC jo pissi haisee vanhan ihmisen virtsalle.meidänkin työpaikalla haistaa, milloin nuoremmat työntekijät ovat käyneet vessassa ( tupakka-krapula-uloste)
- 'o..o'
yäkkk kirjoitti:
meidänkin työpaikalla haistaa, milloin nuoremmat työntekijät ovat käyneet vessassa ( tupakka-krapula-uloste)
et siis edes tiedä mikä on ominaishaju.
- Anonyymi
Mistä tiedät?
Epäilen.
- rujo mummi
asiassa on monta puolta, kuka mitenkin kokee vanhenemisen:)
Itse olen 55v. sairas eläkkeellä selän takia ja kovissa kivuissa painin, silloin kun on kipuraja korkeimmillaan tunnen olevani tooosi vanha ja raihnainen, jopa tunnen olevani vaivaisempi ja vanhempi, kuin 90- vuotias äitini.
Kipu on krooninen, mutta sen kanssa on oppinut elämään ( kun on pakko ) kipu on kuitenkin suurimmaksi osaksi lääkkeillä hoidettuna siedettävää ( vaikka inhottavaa)
Se tosiasia on vaan pitänyt hyväksyä näinä 12. vuotena, kuitenkin on tehtävä työtä sen eteen, lihaskunto on oltava koko ajan kunnossa ja on pakon sanelemana hilattava itsensä kuntoilemaan, jumppaan, uimaan, ja lenkille, (lenkkeilykin on tehtävä tukivyön kanssa) mutta olen aina tykännyt kaikesta liikunnasta, jossain vaiheessa kun en pystynyt edes kävelemään 20metriä, omalle terveydelle ( sille mikä on vielä jäljellä) antaa suuren arvon ja nauttii jokaisesta paremmasta päivästä:)
Olen sitä mieltä, että jokainen on mieleltään juuri sen ikäinen, miltä tuntee itse, kun minulla on lastenlapset ympärillä, leikin kuin lapsi ainaan ja konttaan lattialla, tunnen, että olen itsekkin lapsi.
Toki olen huomannut muutoksia iän myötä, hiukset on ohimolta harmentuneet, näkö heikennyt ( lukunäkö ) ja ryppyjäkin on tullut, helpommin ihra kertyy vartaloon, (jos ei liiku) nuorena ei ollut mitään paino ongelmia, vaihdevuosi oireitakin oli jossain vaiheessa, mutta suurin muutos kuitenkin on tuo kipu, mitä ei saada pois koskaan:(
Elämäntavoilla on suuri merkitys hyvinvointiin, en ole koskaan tupakoinut, enkä alkoholiakaan käyttänyt, kuin kohtuudella ja harvoin, liikkunut ja harrastanut ikäni, lapsesta asti tehnyt kovasti töitä ( maalaistalossa koti) mistä ehkä johtuneekin selkävaivat ja viat.
En tällähetkellä tunne olevani vielä vanha, kun mieli on nuori!- Anonyymi
Ei yhteiskunta ole vastuussa ihmisten läskisyydestä, jalka- selkävaivoista.
Valtion ei pitäisi olla Kela, josta vaan automaattisesti maksetaan sekundojen menot.
Monessa valtiossa ei olekaan mitään kelaan verrattavaa terveysajattelua.
Suomessa on Kela, minkä palvelut on kansa kyllä huomannut!
- MorseMars
Ihan rumasti ny´kirjoitan:
vanheneminen on inhottavaa, vaikka pärjääkin.- kuin viini
varsinkaan ole kivaa vanhentua ennen aikojaan.
Vanhenemista voi hidastaa terveillä elämäntavoilla ja aktiivisella elämänasenteella. - HappyHour
kuin viini kirjoitti:
varsinkaan ole kivaa vanhentua ennen aikojaan.
Vanhenemista voi hidastaa terveillä elämäntavoilla ja aktiivisella elämänasenteella.Vanhenemisessa ei ole muuta haittaa kuin tieto, että jäljelläolevat vuodet vähenevät. Minua (59 v) ei haittaa ulkonäön muuttuminen, saahan sitä näyttää ikäiseltään, eikä ulkonäkö ole niin tärkeää Sairauksia ja vaivoja voi olla nuoremmillakin, toisaalta on myös terveitä vanhuksia. Itselläni ei ole vaivoja, elän ja olen ja nautin elämästä samalla tavalla kuin ennenkin.
Tai ehkä nautin vähän enemmän, koska elämänkokemukset tuovat viisautta ja sellaista huolettomuutta, jota ei nuorempana vielä ollut. Nyt jo tunnen itseni ja ihmisluonnon aika hyvin, osaan olla välittämättä pikkuasioista tai toisten mielipiteistä, pystyn päätöksiin ja mieltymyksiini ihan muilta kysymättä. Tämä on ihanaa elämää vapaana monista paineista ja vastuista, joita nuorempana oli syystä ja syyttä.
Mutta on ikävää tietää, että enää ei voikaan tehdä suunnitelmia kymmenien vuosien pähän. Enää ei voi lykätä asioita "sitten joskus". On myös asioita, joihin ryhtyminen on jo liian myöhäistä... Täytyy siis elää tätä päivää ja päivä kerrallaan, liikaa tulevaa tai tuhlattua mennyttä aikaa mietimättä. Nyt ehkä jo ymmärrän ottaa kaiken irti jokaisesta hetkestä mitä jäljellä on, tehdä totta siitä mitä haluan elämätä saada. - Wanha vai?
Vuosia tulee auttamatta lisää, yksi kerrallaan. Lapsena on ylpeä, kun on jo niin ja niin vanha, nuorena toivoisi olevansa täysi-ikäinen, sitten haluaisi olla vain aikuisen näköinen, ja vuosien määrää aletaan salailla.
Toiset ne vanhenee, mutta omaa ikääntymistä ei huomaa. Painoa voi kertyä, mutta ei tätä ikää vielä näe. Jokainen petkuttaa itseään, myös tuo "rumasti kirjoittava". Kyllä hänkin vanhenee, ilmeisesti inhoaa itseään.
Ihmisen elinikä on noussut huomattavasti ja ikäihmisiä alkaa olla yhä vain enemmän. Kohta meitä on Suomessakin neljännes koko kansasta. Paras vain tottua. - t o s i o n
Wanha vai? kirjoitti:
Vuosia tulee auttamatta lisää, yksi kerrallaan. Lapsena on ylpeä, kun on jo niin ja niin vanha, nuorena toivoisi olevansa täysi-ikäinen, sitten haluaisi olla vain aikuisen näköinen, ja vuosien määrää aletaan salailla.
Toiset ne vanhenee, mutta omaa ikääntymistä ei huomaa. Painoa voi kertyä, mutta ei tätä ikää vielä näe. Jokainen petkuttaa itseään, myös tuo "rumasti kirjoittava". Kyllä hänkin vanhenee, ilmeisesti inhoaa itseään.
Ihmisen elinikä on noussut huomattavasti ja ikäihmisiä alkaa olla yhä vain enemmän. Kohta meitä on Suomessakin neljännes koko kansasta. Paras vain tottua.on inhottavaa ja pirullista tulla vanhaksi. Kun se kumminkin on tosiasia. Tottakai asiaa voi lieventää omilla elämäntavoillaan ja jopa kauneusleikkauksilla. Tietenkin terveys ja hyvä positiivinen luonne on parasta eliksiiriä vanhuudessakin, mutta faktahomma on että harva meistä kukaan nyt niin mielellään vanhenee. Minä en ainakaan. Terveyteni on edelleen hyvä, mutta kyllä on pakko sanoa totuudenmukaisesti, että kaikenmailman vanhojen oireita sitä alkaa pikkuhiljaa hiipimällä tulla niin fyysisellä kuin henkiselläkin puolella. Mutta onneksi olen kuitenkin itse aika iloinen ja minulla on ihana lähisuku ja muutama oikein hyvä ystävä. Harrastuksia ja puuhaa riittää.
- 9+5
t o s i o n kirjoitti:
on inhottavaa ja pirullista tulla vanhaksi. Kun se kumminkin on tosiasia. Tottakai asiaa voi lieventää omilla elämäntavoillaan ja jopa kauneusleikkauksilla. Tietenkin terveys ja hyvä positiivinen luonne on parasta eliksiiriä vanhuudessakin, mutta faktahomma on että harva meistä kukaan nyt niin mielellään vanhenee. Minä en ainakaan. Terveyteni on edelleen hyvä, mutta kyllä on pakko sanoa totuudenmukaisesti, että kaikenmailman vanhojen oireita sitä alkaa pikkuhiljaa hiipimällä tulla niin fyysisellä kuin henkiselläkin puolella. Mutta onneksi olen kuitenkin itse aika iloinen ja minulla on ihana lähisuku ja muutama oikein hyvä ystävä. Harrastuksia ja puuhaa riittää.
Kerrankin näistä puhutaan, tätä ketjua on nautinto lukea.
Kiitos sinulle 80-w hyvistä jutuistasi, nyt ymmärrän paremmin äitiäni, 88-w
Kyllä vanheneminen on kurjaa, silti se on kestettävä.
Mitä positiivisemmin jaksaa itseensä ja läheisiinsä suhtautua, helpommin sen kestää.
Ja jos on onnea että on puolisokin vielä tallella, ja molemmilla edes jonkunmoinen terveys,
kyllä ne poimut ja ihon/äänenmuutokset jäävät unhoon.
Minäkin huomasin äänen muuttuvan kymmenessä vuodessa siitä, että silloin pystyin laulamaan lapsenlapselle suht siedettävällä äänellä sekä sain ylä- ja alaäänet muodostettua helposti.
Nyt on nekin muisto vain.
Onneksi ei tarvi osallistua laulamispuoleen enää.
Tärkeimmäksi on noussut oman lihaskunnon sekä kestävyyskunnon hoitaminen.
Käyn uimassa, vesijuoksussa sekä kuntosalilla. Niillä saa hyvän olon itselleen, ainakin toistaiseksi.
Hyvää alkavaa kevättä kaikille!
- vuosi+ikälisä
vanhenemistakin on monenlaista...minulla on sisar, joka on minusta kahdeksan vuotta vanhempi, kun olin 12v. siskoni oli 20v. ja minusta se oli tosi vanha? Odotin kovasti aikaa, että tulisin täysi-ikäiseksi ( silloin se oli 20v.) saisin omia valtuuksia:)
Eräs vieras jutteli tästä asiasta kerran meillä kyläillessään, että tiettynä ikänä sitä odottaa vanhenemistaan ja se aika tuohon 20v. ikään kuluu hitaasti, mutta kun täytät 20v. niin sittenpä se aika lähteekin kulkemaan nopeemmin ja niin se todella onkin.
Minulla oli 30v. täyttyessä kolmenkympin kriisi, en pitnyt yhtään vanhenemisesta, inhosin niin, että en pitänyt laskuissa ollenkaan omaa ikääni moneen vuoteen, kysyin joskus mieheltäni minkä ikäinen minä nyt olen ( heh, heh...) nyt naurattaa moinen...
Oma äitihän oli tosi vanha vanhus, kun oli viisikymppinen:) nyt 90v. nyt on vain vanhus!
ja minä viisikymppinen viisi = 55v. ja mielestäni vielä nuorikin:)))))- tässä ja nyt
Siis elämähän on pelkkää tragediaa. Jokaisella tarinalla on lopulta onneton loppu, kuolema ei ole koskaan onnellinen. Vaikka nyt menisi kuinka hyvin, vaikka olisimme kuinka rikkaita, kauniita ja terveitä.... Sitä vaan ei pidä ajatella, sen kestää kun ottaa asenteen "se olkoon sen ajan murhe" ja nyt nautitaan tästä päivästä ja mitä siitä irti saa.
- ja se on tosi
Ihmisten odotettavissa olevan eliniän piteneminen on muuttanut vanhuuden alkamisajankohtaa. Parikymmentä vuotta sitten viiskymppisten piti vetästä huivit päähän ja naama ruttuun, jos jatkoi menoa entiseen malliin, niin paheksuttiin. Kuuskymppisen kuolemaa ei ihmetelty, sehän oli jo vanha. Nykyään vanhukseksi ei ole pakko alkaa ollenkaan. Vanhaksi tulee silti ja kivaa se ei ole, joka muuta väittää, niin valehtelee. Iän tuomiin muutoksiin on pakko sopeutua, mutta kukaan niistä ei nauti. Elämästä voi silti nauttia, kun elää tätä päivää niillä edellytyksillä kuin kulloinkin sattuu olemaan.
Isäni tekee edelleen töitä 10 tuntia päivässä vaikka on melkein 80. Äiti ryhtyi vanhukseksi, on aktiivisesti odottanut kuolemaa jo 30 vuotta. Itse olen alle viiskymppinen, ruumis kroonisen sairauden vanhettama, mutta mieli virkeä ja nokka kohti uusia seikkailuja.
Pidentynyt eliniän ennuste on myös lykännyt aikuistumista myöhemmäksi. Perheen perustaminen alkaa kiinnostaa yli kolmekymppisenä, kun sitä ennen on vielä leikit kesken. Vanhempien 50:n kriisi ja lasten murkkuikä sattuu somasti kohdakkain. Lapsenlapsia saa vasta eläkeiässä, jos saa.
Mulla onneksi kävi tuuri ja pääsin mummoksi eka kerran jo 42-vuotiaana, siinä se on elämän eliksiiri. - 13+18
ja se on tosi kirjoitti:
Ihmisten odotettavissa olevan eliniän piteneminen on muuttanut vanhuuden alkamisajankohtaa. Parikymmentä vuotta sitten viiskymppisten piti vetästä huivit päähän ja naama ruttuun, jos jatkoi menoa entiseen malliin, niin paheksuttiin. Kuuskymppisen kuolemaa ei ihmetelty, sehän oli jo vanha. Nykyään vanhukseksi ei ole pakko alkaa ollenkaan. Vanhaksi tulee silti ja kivaa se ei ole, joka muuta väittää, niin valehtelee. Iän tuomiin muutoksiin on pakko sopeutua, mutta kukaan niistä ei nauti. Elämästä voi silti nauttia, kun elää tätä päivää niillä edellytyksillä kuin kulloinkin sattuu olemaan.
Isäni tekee edelleen töitä 10 tuntia päivässä vaikka on melkein 80. Äiti ryhtyi vanhukseksi, on aktiivisesti odottanut kuolemaa jo 30 vuotta. Itse olen alle viiskymppinen, ruumis kroonisen sairauden vanhettama, mutta mieli virkeä ja nokka kohti uusia seikkailuja.
Pidentynyt eliniän ennuste on myös lykännyt aikuistumista myöhemmäksi. Perheen perustaminen alkaa kiinnostaa yli kolmekymppisenä, kun sitä ennen on vielä leikit kesken. Vanhempien 50:n kriisi ja lasten murkkuikä sattuu somasti kohdakkain. Lapsenlapsia saa vasta eläkeiässä, jos saa.
Mulla onneksi kävi tuuri ja pääsin mummoksi eka kerran jo 42-vuotiaana, siinä se on elämän eliksiiri.oli vain äiti ja isän äiti - mummu.
Mummu kuoli vanhuuteen 79 v. Äiti Alzheimerin tautiin 84,5 vuotiaana.
Ominaishaju on jokaisella ihan omansa ja kyllä siitä tietää minkä ikäisestä ihmisestä on kyse.
Ihminen joka ei tunnusta vanhemistaan on aikamoisen säälittävä.
Maailma ei yhtä ihmistä kaipaa.
Laita sormesi vesilasiin ja nosta pois, jäikö veteen aukko?
Tärkeintä on elää elämän kaarensa ajankohtaa, koska ikääntyminen vanhuus on osa sitä. Kiellä vanhenevasi silloin et ole elänyt. - tuleva vainaja
13+18 kirjoitti:
oli vain äiti ja isän äiti - mummu.
Mummu kuoli vanhuuteen 79 v. Äiti Alzheimerin tautiin 84,5 vuotiaana.
Ominaishaju on jokaisella ihan omansa ja kyllä siitä tietää minkä ikäisestä ihmisestä on kyse.
Ihminen joka ei tunnusta vanhemistaan on aikamoisen säälittävä.
Maailma ei yhtä ihmistä kaipaa.
Laita sormesi vesilasiin ja nosta pois, jäikö veteen aukko?
Tärkeintä on elää elämän kaarensa ajankohtaa, koska ikääntyminen vanhuus on osa sitä. Kiellä vanhenevasi silloin et ole elänyt.kuoli vanhuuteen 94-vuotiaana ja äiti sairauteen 71-vuotiaana. Käly kuoli viinaan 35-vuotiaana, ja sukulaistyttö auto-onnettomuudessa 7-vuotiaana. Että on sitä kuoltu meilläkin.
Ei, ei veteen ole jäänyt aukkoja, Minun elämääni sen sijaan on jäänyt jokaisen edellä mainitun kokoinen aukko.
Kuolemalla ja vanhuudella ei ole muuta yhteistä kuin se, että ihminen kuolee vanhana, ellei ole sitä ennen ehtinyt kuolla. Onnekas on se, joka saa elää vanhaksi. Tallella ikä eletty.
Itse määrittelen ihmisten iän muiden seikkojen kuin ominaishajun perusteella. Syntymäaika on melko luotettava tietolähde. tässä ja nyt kirjoitti:
Siis elämähän on pelkkää tragediaa. Jokaisella tarinalla on lopulta onneton loppu, kuolema ei ole koskaan onnellinen. Vaikka nyt menisi kuinka hyvin, vaikka olisimme kuinka rikkaita, kauniita ja terveitä.... Sitä vaan ei pidä ajatella, sen kestää kun ottaa asenteen "se olkoon sen ajan murhe" ja nyt nautitaan tästä päivästä ja mitä siitä irti saa.
Kirjoitat: "kuolema ei ole koskaan onnellinen". Miten niin?
Oma äitini oli suorastaan innostunut kuolemisestaan. Hän kertoi onnellisena, että oma äiti oli jo käynyt tervehtimässä. Siellä he odottavat kaikki.
Ihan hän mielellään jäisi tännekin, mutta kyllä on joka tapauksessa hyvä nyt lähteä ja tavata taas kaikki jo edesmenneet.
Hän antoi ohjeita kaikesta hänen jälkeensä hoidettavista asioista. Hän sanoi tehneensä kaiken elämässään, mikään ei jäänyt harmittamaan. Hän hyvästeli kaikki ystävänsä.
Hänen kuolemansa oli onnellinen.
Toivoisinpa, että olisin yhtä valmis kun oma aikani tulee.- oloo
tuleva vainaja kirjoitti:
kuoli vanhuuteen 94-vuotiaana ja äiti sairauteen 71-vuotiaana. Käly kuoli viinaan 35-vuotiaana, ja sukulaistyttö auto-onnettomuudessa 7-vuotiaana. Että on sitä kuoltu meilläkin.
Ei, ei veteen ole jäänyt aukkoja, Minun elämääni sen sijaan on jäänyt jokaisen edellä mainitun kokoinen aukko.
Kuolemalla ja vanhuudella ei ole muuta yhteistä kuin se, että ihminen kuolee vanhana, ellei ole sitä ennen ehtinyt kuolla. Onnekas on se, joka saa elää vanhaksi. Tallella ikä eletty.
Itse määrittelen ihmisten iän muiden seikkojen kuin ominaishajun perusteella. Syntymäaika on melko luotettava tietolähde.ominaishajusta tunnistaa onko kyseessä lapsi vai vanhus. Hajuaisti on yksi ihmisen viidestä aistista on melkoinen puute jos se ei pelaa.
Lapset tuoksuvat parhaalle, mitä ihminen elämän kaaressaan voi tavoittaa, se on luonnostaan.
1940-1950 luvulla syntyneet elivät niin sanotun Virtanen - Lahtinen kilpailun, eikä se ollut ajan tuote, vaan silloin syntyneet imivät asetelman selkäytimeensä josta se ei katoa.
Kyse ei ollut ajantuotteesta, ihminen ei perusluonteestaan pääse 2000 -luvulla tarvitaan köyhälistö ja kerjäläiset kaduille.
Keskinkertaisuus tarvitsee vertailu kohteen, suomi ei tuota tarpeeksi köyhiä, kadulla kerjäävän havaitsee helpommin kuin kotien köyhyyden. - 2+5
oloo kirjoitti:
ominaishajusta tunnistaa onko kyseessä lapsi vai vanhus. Hajuaisti on yksi ihmisen viidestä aistista on melkoinen puute jos se ei pelaa.
Lapset tuoksuvat parhaalle, mitä ihminen elämän kaaressaan voi tavoittaa, se on luonnostaan.
1940-1950 luvulla syntyneet elivät niin sanotun Virtanen - Lahtinen kilpailun, eikä se ollut ajan tuote, vaan silloin syntyneet imivät asetelman selkäytimeensä josta se ei katoa.
Kyse ei ollut ajantuotteesta, ihminen ei perusluonteestaan pääse 2000 -luvulla tarvitaan köyhälistö ja kerjäläiset kaduille.
Keskinkertaisuus tarvitsee vertailu kohteen, suomi ei tuota tarpeeksi köyhiä, kadulla kerjäävän havaitsee helpommin kuin kotien köyhyyden.kuinka vaikeasti omaan vanhenemiseen suhtaudutaan.
Ikääntyminen sekä positiivisena että negatiivisena tapahtuu vain muille. - Anonyymi
ja se on tosi kirjoitti:
Ihmisten odotettavissa olevan eliniän piteneminen on muuttanut vanhuuden alkamisajankohtaa. Parikymmentä vuotta sitten viiskymppisten piti vetästä huivit päähän ja naama ruttuun, jos jatkoi menoa entiseen malliin, niin paheksuttiin. Kuuskymppisen kuolemaa ei ihmetelty, sehän oli jo vanha. Nykyään vanhukseksi ei ole pakko alkaa ollenkaan. Vanhaksi tulee silti ja kivaa se ei ole, joka muuta väittää, niin valehtelee. Iän tuomiin muutoksiin on pakko sopeutua, mutta kukaan niistä ei nauti. Elämästä voi silti nauttia, kun elää tätä päivää niillä edellytyksillä kuin kulloinkin sattuu olemaan.
Isäni tekee edelleen töitä 10 tuntia päivässä vaikka on melkein 80. Äiti ryhtyi vanhukseksi, on aktiivisesti odottanut kuolemaa jo 30 vuotta. Itse olen alle viiskymppinen, ruumis kroonisen sairauden vanhettama, mutta mieli virkeä ja nokka kohti uusia seikkailuja.
Pidentynyt eliniän ennuste on myös lykännyt aikuistumista myöhemmäksi. Perheen perustaminen alkaa kiinnostaa yli kolmekymppisenä, kun sitä ennen on vielä leikit kesken. Vanhempien 50:n kriisi ja lasten murkkuikä sattuu somasti kohdakkain. Lapsenlapsia saa vasta eläkeiässä, jos saa.
Mulla onneksi kävi tuuri ja pääsin mummoksi eka kerran jo 42-vuotiaana, siinä se on elämän eliksiiri.Kovin yksinkertaista eliksiiriä seurata ja eläytyä toisen elämään.
Kun se oma elämäkin on elettävissä.! - Anonyymi
13+18 kirjoitti:
oli vain äiti ja isän äiti - mummu.
Mummu kuoli vanhuuteen 79 v. Äiti Alzheimerin tautiin 84,5 vuotiaana.
Ominaishaju on jokaisella ihan omansa ja kyllä siitä tietää minkä ikäisestä ihmisestä on kyse.
Ihminen joka ei tunnusta vanhemistaan on aikamoisen säälittävä.
Maailma ei yhtä ihmistä kaipaa.
Laita sormesi vesilasiin ja nosta pois, jäikö veteen aukko?
Tärkeintä on elää elämän kaarensa ajankohtaa, koska ikääntyminen vanhuus on osa sitä. Kiellä vanhenevasi silloin et ole elänyt.Paras kuolema tapahtuu nuorena, silloin ei pääse jossittelemaan elämätöntä elämäänsä.
- 76 vee.
Aikaisempina aikoina ihmiset elivät ikään kuin ikänsä mukaan. Oli sopivaa, että nuorilla oli iloisia värejä ja tytöillä liehuvat helmat, mutta kun vanhemmaksi tultiin, maalla naisten hiukset solmittiin nutturalle ja peitettiin huivilla, miehillä lakki tai hattu, vaatteet muuttuivat hillityn värisiksi, ei ollut sopivaa pukeutua noin tai näin.
Pyhävaatteet olivat erikseen, ilman sukkia ei sopinut yhdenkään aikuisen kulkea. Kravaatti oli melko pakollinen jokaisen miehen kaulassa. Ikääntyvän naisen ainoa koristus oli kikkarainen permanentti, huulipunakin oli vähän niin ja näin.
Nyt ei sääntöjä enää onneksi ole, vaan kaikilla ikäkausilla saa olla leppoisia ja mukavia vaateparsia, kevyitä jalkineita jne. eikä kenenkään ole pakko pukeutua määrätyllä tavalla.
Ikä katoaa. Ei ole enää helppo huomata, minkä ikäinen tuttava on. Eläkeikäkin on niin joustava, että vaikka kuulisi jonkun olevan eläkkeellä, ei juuri voi päätellä hänen ikäänsä.
Kremppoja on kaikenikäisillä. On sekin aika jo ohi, jolloin ikäihmiset ensi töikseen vertailivat tautinsa ja vaivansa. Nykyisin jokaiseen kipuun löytyy hoito ja lääke, joten ainaista ruikutusta ei tarvitse enää kuunnella.
Koko se valittamisen kulttuuri on jäänyt taakse. Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten hyvästellessä toivottiin, että vielä tavataan, "jos elon päiviä riittää.- Jos nyt kevättä meikäläinen enää näkee. - Tässä iässä..."
Nyt ei ole enää pakko olla minkään ikäinen. Monesti huomaa, että kun joku täyttää pyöreitä vuosia, ihan nuori ihminen, hyvänen aika, hän onkin itseä vanhempi. "Ei olisi uskonut, että tuokin on jo 70 vuotias!"
Vanheneminenkin on osa elämän kaarta. Se tulee vuosien mukana, turhaa siitä on huolta kantaa.- luopumisenaika
Eikö vanheneminen auta meitä luopumaan täällä elämisestä?
- tekn.apul.
Tosi hyvin sanottu "luopumisenaika", näin on ja näin sanoi myös oma äitini aikoinaan,meitä valmistellaan luopumaan. Itse olen 58 v nainen,työkyvyttömyyseläkkeellä ja ikionnellinen siitä ! Yli nelkyt vuotta ahersin pienellä palkalla, en tunne olevani ikäloppu,minulla on nuorenpi aviomies,siksikin haluan pitää itseni huoliteltuna...mikä parasta: sain tulla isoäidiksi 5 vuotta sitten ja uudelleen 3 vuotta sitten ! Taivaallista saada olla lasten kanssa,nautin täysin siemauksin. Mutta pitää muistaa olla myös hyvä vaimo....
Paöljon raskaita asioita tälläkin hetkellä elämässä,perheessä,mutta elämä on lahja ja koettelemuksetkin ovat rikkauksia elämässäni. - *1948*
Eiköhän sitä jokainen peilaa omaa asennettaan myös ikään ja ikääntyvään.
"Älä anna kiviä kivittäjäsi käteen"
Ja miten minä eriomainen ihminen voisin vanheta. Mielessä kuvastuu kuva niistä 1940-1950-luvun vanhoista ihmisistä. Siihen aikaan lapset ja nuoret puettiin pieniksi aikuisiksi, vain vanhoilla oli oma "muotinsa".
Ikäihmisellä/vanhalla oli lettinuttura joka kiinnitettiin luukammoilla/muovikammoilla koko hame ja essu sukkanauhat ja ruskeat pitkät villasukat Ainot tai vilttitossutöppöset. Kahvi ryystettiin tassilta että sen tuoksun tunsi..
He kutoivat neuloivat ja parsivat leipoivat piirakoita ja piparkakkuja missään ei ole niin hyviä piparkakkuja kuin mummu teki niiden ohje oli luettelo ainesta ja Jauhoa niin paljon että on sopivaa... 1868
1890 1918 1948 1975 2005 entä jatko sukupolvissa olenko näkemässä >>- näitä on nähty
Kerrot, että 40-ja 50-luvuilla lapset puettiin pieniksi aikuisiksi.
Ei sentään ihan niin. Joskus satoja vuosia sitten rikkaissa piireissä asia saattoi olla niin, mutta mainitsemillasi vuosikymmenillä pikkupojilla oli lyhytpunttiset housut ja pitkät sukat, tytöillä lyhyt kolttu. esiliina ja päässä rusetti.
Vasta viime vuosina lapsia on ruvettu pukemaan pieniksi aikuisiksi jopa lasten rintaliiveistä ja korkokengistä lähtien.
- jatkumo...
Ennen vanhemmat ihmiset vaativat ja saivat nuorempien kunnioituksen ja "ohuimmillaan" se oli sen mielipiteen omana pitäminen.
Nykyään ikä ihimset itse kivittävät ikäihmisiä.
Kansanradiossa 74v nainen vaati tyttölapsille kuolinkapselia ihon alle, joka laukeaisi kun nainen täyttää 70v. Kaari Utrio jo laukoi näitä sivistyneistön eliitti mielipiteitä aiheesta.
Historiallista, ikäluokkamme mitätöi itse itsensä ja vaatii vapaaehtoista kuolemaa.- sukupolviketju
Juuri näin:
"Historiallista, ikäluokkamme mitätöi itse itsensä ja vaatii vapaaehtoista kuolemaa."
Noin yleisesti: Huonosti kohdeltu tai pahoinpidelty alkaa itse(kin) inhota itseään ja tuottaa omaa kuolemaansa esim. laiminlyömällä terveytensä ylläpidon tai peräti aiheuttamalla/hankkimalla itselleen itsemurhan. Kaikissa ikäluokissa. Toiset antaa koston kiertää ja siirtävät pahan olonsa ja huonon kohtelunsa toisille. Se ilmenee tässä ketjussakin.
K.U. teki kyllä mielestäni mokan sillä esiintulollaan. Hänelläkin siis joku kärsimys takanaan sielussaan. Niinhän kirjailijoilla onkin, muuten eivät kirjoittaisi.
Kun tyttölapsi näkee äitiänsä mitätöivän ympäristön, alkaa tyttö omaksua itsensä (ja äitinsä) mitätöinnin itse sitä huomaamattaan, se menee selkärankaan eli tiedostamattomaan. Myös poikiin tarttuu asenteet. Näin sorrot jatkuu. Näin jatkuu myös mummojen sortaminen.
Suuret ikäluokat opetettiin lapsina kunnioittamaan ja tottelemaan vanhempia ihmisiä, arvostelemaan itseään, häpeämään ja mitätöimään itsensä. (Sodan ajan yhteiskunta ja puute hiukan suomeenkin kantautuneet arjalaisten oppien varjot oli kovettaneet heitä vanhemmat ihmiset ja kasvatustavat, lapsiakin tavallaan vielä kasvatettiin sotilaiksi kun pelättiin uutta sotaa.) Nyt vuosien jälkeen suuret ikäluokat kunnioittavat ja tottelevat nuorempiaan ja mitätöivät itsensä edelleen.
Kukaan ei ole ymmärtävinäänkään, että suurten ikäluokkien aikainen suuri työntekijämäärä vaurastutti yhteiskunnan, ilman työikäistä suurta ikäluokkaa olisimme olleet nämäkin taloudellisen nousun vuosikymmenet pula-ajassa.
Eli krooninen pula-aika on normaali olotila, sitä eli kaikki aikaisemmatkin sukupolvet. Nyt kuitenkin historiaa tietämättä voivotellaan sen takaisintulosta ja siitä takaisintulosta syytetään suuria ikäluokkia, jotka ei enää paina täysiä työelämässä.
Suomen nousu hyvinvointivaltioksi oli vain historiallinen erikoisuus. Ja sekin erikoisuus tehtiin työntekijöiden terveyden menettämisen kautta ja pelkän työssäkäynnin viedessä koko elämän ja suurten ikäluokkien lapsilta lapsuuden kotona. (Rikkain jäävuorenhuippu on sitten asia erikseen, niillä saattoi olla kivempaa.)
Mutta vielä huonomman tai ainakin yhtä huonon kohtelun, (tulevaisuus sen näyttää) sai sodassa aikuisena elänyt ikäluokka sekä työikäisenä, että vielä vanhoinakin.
Minulle on jäänyt arvoitukseksi, mitkä oli sota-aikaan lapsina eläneiden suomalaislasten kauhut (pommit? nälkä? vai mikä?), kukaan ei ole henkilökohtaisesti kertonut. - selvää suomea
sukupolviketju kirjoitti:
Juuri näin:
"Historiallista, ikäluokkamme mitätöi itse itsensä ja vaatii vapaaehtoista kuolemaa."
Noin yleisesti: Huonosti kohdeltu tai pahoinpidelty alkaa itse(kin) inhota itseään ja tuottaa omaa kuolemaansa esim. laiminlyömällä terveytensä ylläpidon tai peräti aiheuttamalla/hankkimalla itselleen itsemurhan. Kaikissa ikäluokissa. Toiset antaa koston kiertää ja siirtävät pahan olonsa ja huonon kohtelunsa toisille. Se ilmenee tässä ketjussakin.
K.U. teki kyllä mielestäni mokan sillä esiintulollaan. Hänelläkin siis joku kärsimys takanaan sielussaan. Niinhän kirjailijoilla onkin, muuten eivät kirjoittaisi.
Kun tyttölapsi näkee äitiänsä mitätöivän ympäristön, alkaa tyttö omaksua itsensä (ja äitinsä) mitätöinnin itse sitä huomaamattaan, se menee selkärankaan eli tiedostamattomaan. Myös poikiin tarttuu asenteet. Näin sorrot jatkuu. Näin jatkuu myös mummojen sortaminen.
Suuret ikäluokat opetettiin lapsina kunnioittamaan ja tottelemaan vanhempia ihmisiä, arvostelemaan itseään, häpeämään ja mitätöimään itsensä. (Sodan ajan yhteiskunta ja puute hiukan suomeenkin kantautuneet arjalaisten oppien varjot oli kovettaneet heitä vanhemmat ihmiset ja kasvatustavat, lapsiakin tavallaan vielä kasvatettiin sotilaiksi kun pelättiin uutta sotaa.) Nyt vuosien jälkeen suuret ikäluokat kunnioittavat ja tottelevat nuorempiaan ja mitätöivät itsensä edelleen.
Kukaan ei ole ymmärtävinäänkään, että suurten ikäluokkien aikainen suuri työntekijämäärä vaurastutti yhteiskunnan, ilman työikäistä suurta ikäluokkaa olisimme olleet nämäkin taloudellisen nousun vuosikymmenet pula-ajassa.
Eli krooninen pula-aika on normaali olotila, sitä eli kaikki aikaisemmatkin sukupolvet. Nyt kuitenkin historiaa tietämättä voivotellaan sen takaisintulosta ja siitä takaisintulosta syytetään suuria ikäluokkia, jotka ei enää paina täysiä työelämässä.
Suomen nousu hyvinvointivaltioksi oli vain historiallinen erikoisuus. Ja sekin erikoisuus tehtiin työntekijöiden terveyden menettämisen kautta ja pelkän työssäkäynnin viedessä koko elämän ja suurten ikäluokkien lapsilta lapsuuden kotona. (Rikkain jäävuorenhuippu on sitten asia erikseen, niillä saattoi olla kivempaa.)
Mutta vielä huonomman tai ainakin yhtä huonon kohtelun, (tulevaisuus sen näyttää) sai sodassa aikuisena elänyt ikäluokka sekä työikäisenä, että vielä vanhoinakin.
Minulle on jäänyt arvoitukseksi, mitkä oli sota-aikaan lapsina eläneiden suomalaislasten kauhut (pommit? nälkä? vai mikä?), kukaan ei ole henkilökohtaisesti kertonut.Paljon on kirjoitettu ja kerrottu sota-ajan lasten kauhuista. Isän poissolo, kaatuminen tai muuttuminen raivopääksi. Pommitukset ja pommisuojiin pakeneminen. Sotalapseksi Ruotsiin lähteminen. Ankara työ maatiloilla, kun miesväkeä ei ollut töitä tekemässä. Ahdistunut äiti. Puute kaikesta, ruoasta, vaatteista, kengistä, polttoaineesta. Vielä pitkään rauhan tultua kituuttaminen kylmillä tiloilla, korttiannokset, joka puolella sotainvalideja ja -sokeita, karjalaislasten ennakkoluulot puolin ja toisin, valtava määrä sotaorpoja. Alkeelliset asumisolot, pitkät koulumatkat, itse kustannettavat hammaslääkäri, oppikoulut, yliopistot.
Niissä oloissa kasvoi se sukupolvi, joka nosti Suomen sotaa käyvästä kehitysmaasta yhdeksi maailman johtavista demokratioista.
- Löpölöp
Minä vanhenen, mutta ei siinä ole mitään puhuttavaa. Näkeehän sen åpaljaalla silmälläkin.
Kirjoittaja on nuori, koska kuvittelee, että terveesti vanhenevalla ihmisellä on fyysisiä ja psyykkisiä muutoksia ja muisti pätkii. Ei tullut maininneeksi, missä raja kulkee. Koska nämä vaivat iskevät?
Tiedoksi, että jokainen ihminen vanhenee samaan tahtiin. Joka vuosi yksi ikävuosi lisää. Onko huomattu fyysisiä oireita? Pätkiikö? Ikä?
Onko aloittaja niitä, joiden pitää luetella vaivojaan ja on kiinnostunut keskustelemaan sairauksista ja ikääntymisen tuomista vaivoista. Tai on hapantunut anoppiinsa ja etsii syitä anopin ikävuosista.
Monilla on muutakin löpistävää.- vanhavanha
Niin ja toisekseen, milloin sitten saa olla vanha jos ei vanhanakaan saa.
Me vanhat voitaisiin alkaa kieltää nuoria vanhenemasta ja katsottaisiin onnistuuko ne.
- Naisen arvo
Toden totta, ei ihminen tunne itseään vanhaksi koskaan, edelleen ihminen ikävuosistaan huolimatta haluaa elää mukana tässä ja nyt.
Eletyn elämän mukana on opittu paljon, enää ei niin pienet asiat rassa, eikä suutua niin pienistä asioista.
Enää ei ole niin tärkeää, että on viimeisen muodin mukaiset vaatteet päällä, mutta kyllä vanhemmat ihmiset yleensä hakevat kohtuullista tasoa kaikessa.
Joillakin saattaa heiuttää hieman yli, leikitään teinejä vaikkapa 70-kymppisinä.
Itse kaipaan nuorekkaita istuvia vaatteita päälleni ja samaa kanfasta kuin nuorillakin, enkä mitään harmaita riepuja. Käyn kampaajalla, ja kaikissa muissakin paikoissa hoidattamassa sen, minkä niissä voi tehdä. Kannan ryppyni ihan pää pystyssä, sillä ymmärrän, että aika tekee tehtävänsä ihan jokaiselle, eikä se ole häpeä.
Tiedän myös, että ymmärrääm tämän päivän tapahtumat ihan yhtä hyvin, jos en paremminkin kuin nuoret aikuiset, osaan elää tasapainossa. Kaikkea ei koskaan kukaan voi saada, ihmistä vaihtamalla asiat eivät juuri parane.
Pidän huolta kunnostani, jotta mahdollisimman pitkään kykenen ihan itse huolehtimaan kaikesta kodissani, ennekseni kukaan sukuni vanhoista ei ole dementoinuut, joten uskon sen suojelevan itseänikin.
Odotan nuorilta ihmisiltä jonkinlaista arvostusta, sillä en myöskään ole ilkeä nuorille, mutta niin nuorille kuin vanhoillekin sanon, että valintoja joutuu tekemään ja ihmissuhteissa pitää nähdä muutakin kuin seksi, muutoin elämä ei kanna.
Ottakaa naist mallia Niskavuoren Loviisasta, se nainen ei antanut periksi, vaan piti ruodussa talon ja ukkonsa. Sillä ilman Loviisaa olisi talon poika vajonnut tuohon seksin suohonsa kokonaan.
Joten Suomen naiset arvostakaa itsenne sen verran korkealle, että katsotte ylitse ukon pettämisen, silloin ei kakkonen häntä koskaan saa. Olette itse paljon tärkeämpiä miehelle, kuin yksikään kakkonen. - Anonyymi
Sanna on vuosituhansia vanha jo.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)755564Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu242486- 261967
- 561704
- 121591
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51388- 91307
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa91269"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla71239- 141193