3-kymppinen poikani oli vielä muutama vuosi sitten kova kestävyysurheilija. Nyt kuitenkin kestävyysharjoittelu on loppunut, ja paino alkanut nousta nopeasti. Nykyisin hän alkaa olla todella lihava. Lihavuudesta ei oikein kestä huomauttaa; se on selvästi arka asia. Ystävyytemme ehtona tuntuu olevan, että hänet hyväksytään sellaisena kuin on. Millähän tavoin asiaan voisi puuttua hienotunteisesti, ja saada poikani laihduttamaan. asia stressaa minua todella.
Kuinka motivoin poikani laihduttamaan
Donald Duck
52
5425
Vastaukset
- ???????
Ensinnäkin vanhemmat eivät ole koskaan, edes aikuisten lasten ystäviä. Toisekseen, aika erikoista sinulta jos et hyväksy lastasi sellaisena kuin on. Mitä jos yrittäisit houkutella vaikka kävelylenkille tai anna poikasi olla, kyllä tuon ikäinen tietää mitä tekee. Tietenkin voit kuvata poikaasi jossain esim. juhlissa tms. ja niin näkee tosissaan miltä hän näyttää. Moni ei tajua ennenkuin näkee ns. elävänä ja liikkuvana itsensä, että on niin "läski".
- nnnnnnn30
Miten niin vanhemmat eivät ole koskaan edes aikuisten lastensa ystäviä? Haloo?
Olen 3-kymppinen nainen ja koen kyllä olevani tätä nykyä vanhempieni kanssa ystävyssuhteessa. Tottakai vanhemmat ovat samaan aikaan vanhempia ja vastaavasti olen aina heidän lapsensa, mutta keskinäinen suhteemme on koin toisenlainen, kuin vaikkapa 10 vuotta sitten. Itsenäistyminen tuo vapauden, joka pitää sisällään myös vapauden valita ystävänsä. Myös puolisollani on samaan tapaan ystävyyssuhde omiin vanhempiinsa.
Matkustelen äitini kanssa: maksamme kumpikin omat matkamme, sovimme yhdessä ohjelmatsa siinä missä sopisin kenen tahansa muunkin ystäväni kanssa kanssa ja piffaamme ravintolassa ruuat vuoroin. Mieheni vanhemmat olivat meillä juuri vastikään viettämässä iltaa, eikä tuo ilta millään osin eronnut sitten tippaakaan illanvietosta kenen tahansa muun ystväparsiskunnan kanssa!
Toki tiedän monia, joiden suhdetta vanhempiinsa en voisi luonnehtia ystävyydeksi, mutta mielestäni näillä onkin jäänyt jokin napanuora väliltään katkaisematta... - eri asioita
nnnnnnn30 kirjoitti:
Miten niin vanhemmat eivät ole koskaan edes aikuisten lastensa ystäviä? Haloo?
Olen 3-kymppinen nainen ja koen kyllä olevani tätä nykyä vanhempieni kanssa ystävyssuhteessa. Tottakai vanhemmat ovat samaan aikaan vanhempia ja vastaavasti olen aina heidän lapsensa, mutta keskinäinen suhteemme on koin toisenlainen, kuin vaikkapa 10 vuotta sitten. Itsenäistyminen tuo vapauden, joka pitää sisällään myös vapauden valita ystävänsä. Myös puolisollani on samaan tapaan ystävyyssuhde omiin vanhempiinsa.
Matkustelen äitini kanssa: maksamme kumpikin omat matkamme, sovimme yhdessä ohjelmatsa siinä missä sopisin kenen tahansa muunkin ystäväni kanssa kanssa ja piffaamme ravintolassa ruuat vuoroin. Mieheni vanhemmat olivat meillä juuri vastikään viettämässä iltaa, eikä tuo ilta millään osin eronnut sitten tippaakaan illanvietosta kenen tahansa muun ystväparsiskunnan kanssa!
Toki tiedän monia, joiden suhdetta vanhempiinsa en voisi luonnehtia ystävyydeksi, mutta mielestäni näillä onkin jäänyt jokin napanuora väliltään katkaisematta...on jäänyt napanuora katkaisematta ja jotain muutakin. Vanhempien kanssa voi tulla toimeen käydä ostoksilla, syömässä ja matkoilla, muttei ystäviä olla koskaan. Tiedätkö edes mikä on ystävä ?
- Helin8666
eri asioita kirjoitti:
on jäänyt napanuora katkaisematta ja jotain muutakin. Vanhempien kanssa voi tulla toimeen käydä ostoksilla, syömässä ja matkoilla, muttei ystäviä olla koskaan. Tiedätkö edes mikä on ystävä ?
Perustele vielä että MIKSI vanhempien kanssa ei voisi olla ystävä. Ja jos viitsit niin laitatko vielä oman näkemyksesi siitä mikä on "ystävä".
Itse luokittelen ystävän hyväksi kaveriksi, jonka kanssa on ilo viettää aikaa, kenen kanssa pystyy puhumaan kaikesta ja johon pystyy luottamaan. Ihminen kenen seurassa viihtyy ja joka tietää virheesi ja puutteesi ja silti pitää sinusta. Ihminen, josta et ole riippuvainen, mutta joka tekee elämästä mukavampaa pelkällä olemassaolollaan.
Omalla äidilläni ja parhaimmilla ystävilläni ei ole muuta eroa, kuin että äitini tuntee minut pidemmältä ajalta. Kysyn äidiltäni neuvoa ihan samoissa asioissa kuin ystäviltäni, käymme shoppailemassa, syömässä ja pystyn hänelle kertomaan aivan samat asiat kun ystävilleni. Varmaan johtuu osittain siitäkin että mielestään hän on "kasvattajan" työn jo hoitanut kunnialla, nyt on aika vain nauttia työn hedelmistä. Koskaan hän ei arvostele päätöksiäni tai tuputa neuvoja jos en niitä pyydä. Vaikka emme näekkään hirveän usein, on hän silti ehdottomasti yksi parhaimmista ystävistäni. Ja sen LISÄKSI myös äitini.
Harmi jos sinulla ei ole mahdollisuutta olla näinkin etuoikeutettu. Harvoilla on. - tervepäinen
Helin8666 kirjoitti:
Perustele vielä että MIKSI vanhempien kanssa ei voisi olla ystävä. Ja jos viitsit niin laitatko vielä oman näkemyksesi siitä mikä on "ystävä".
Itse luokittelen ystävän hyväksi kaveriksi, jonka kanssa on ilo viettää aikaa, kenen kanssa pystyy puhumaan kaikesta ja johon pystyy luottamaan. Ihminen kenen seurassa viihtyy ja joka tietää virheesi ja puutteesi ja silti pitää sinusta. Ihminen, josta et ole riippuvainen, mutta joka tekee elämästä mukavampaa pelkällä olemassaolollaan.
Omalla äidilläni ja parhaimmilla ystävilläni ei ole muuta eroa, kuin että äitini tuntee minut pidemmältä ajalta. Kysyn äidiltäni neuvoa ihan samoissa asioissa kuin ystäviltäni, käymme shoppailemassa, syömässä ja pystyn hänelle kertomaan aivan samat asiat kun ystävilleni. Varmaan johtuu osittain siitäkin että mielestään hän on "kasvattajan" työn jo hoitanut kunnialla, nyt on aika vain nauttia työn hedelmistä. Koskaan hän ei arvostele päätöksiäni tai tuputa neuvoja jos en niitä pyydä. Vaikka emme näekkään hirveän usein, on hän silti ehdottomasti yksi parhaimmista ystävistäni. Ja sen LISÄKSI myös äitini.
Harmi jos sinulla ei ole mahdollisuutta olla näinkin etuoikeutettu. Harvoilla on.Kyllä ovat eri mieltä niin kuin minäkin, vanhempien kanssa ei puhuta kaikista asioista ja vaikka käyn äitini kanssa shoppailemassa jne. emme ole ystäviä, minulla on omat ystäväni ja niin on äidilläkin, isä on kuollut. Vanhempia ja ystäviä ei pidä sekoittaa keskenään.
Sano edes YKSI JÄRKEVÄ perustelu, miksi vanhempi ei muka voisi olla aikuisen lapsensa ystävä?
Varmaan vaikea keksiä, koska sellaista ei ole olemassakaan.
- OmShantiShivaShakti
Normaalipainoisella käy parempi flaksi. Se on yleensä ihan hyvä syy.
- Pilvenlento
Miksi hän lopetti kestävyysurheilun? Mihin hän reagoi syömällä liikaa? On vaikea muiden motivoida toista mihinkään muutokseen, jos ihminen ei itse tiedä syitä negatiivisiksi koettuihin muutoksiin ja motivoidu itse muuttumaan positiivisesti koettuun suuntaan. Sinulle kaikki olisi hyvin taas jos poika vain laihtuisi, mutta ehkä syyt ovat syvemmällä? mitä tapahtui, mitä on tapahtunut? Onko elämän mielekkyys tai suunta tai päämäärä jotenkin kadoksissa?
- Aikuinen nainen
Eiköhän 3-kymppinen mies tiedä jo, että ylipaino on epäterveellistä. Jos hän ei itse halua laihtua, et voi asialle mitään. Eikä sun tarvitsekaan aikuisen ihmisen painoon puuttua. Itsekään en esim. anoppiani pistäisi laihdutuskuurille. Eikä minun paino (jos sitä olisi liikaa) kuulu vanhemmilleni tai muille.
- anu
todellakaan mitenkään. usko minua! ylläoleva on totta, ellei poika ihan itse ala laihduttaa et voi mitään. olen 52 v nainen ja ollut koko ikäni siis lapsesta asti ylipainoinen. äitini määräsi, vahti, piikitteli ym. laihduttamisesta ja tulos on nyt se, etten suostu asiasta edes puhumaan vieläkään hänen kanssaan.
ainoa mitä voit tehdä on tarjota terveellistä syötävää. ei "liian" laihduttavaa muttei makeaakaan. näytä, että kevyt voi lla todella hyvää sekä mauksta ja että osaat tehdä semmoista. "lapsesi" sitten lähtee mukaan tai ei.
mutta muuten ÄLÄ putu asiaan! saat uskoa, ett'ä hänele huomautellaan lihomisesta siellä ja täällä, anna kodin olla "rauhoitettu" paikka!! - Ravitsemustiede
anu kirjoitti:
todellakaan mitenkään. usko minua! ylläoleva on totta, ellei poika ihan itse ala laihduttaa et voi mitään. olen 52 v nainen ja ollut koko ikäni siis lapsesta asti ylipainoinen. äitini määräsi, vahti, piikitteli ym. laihduttamisesta ja tulos on nyt se, etten suostu asiasta edes puhumaan vieläkään hänen kanssaan.
ainoa mitä voit tehdä on tarjota terveellistä syötävää. ei "liian" laihduttavaa muttei makeaakaan. näytä, että kevyt voi lla todella hyvää sekä mauksta ja että osaat tehdä semmoista. "lapsesi" sitten lähtee mukaan tai ei.
mutta muuten ÄLÄ putu asiaan! saat uskoa, ett'ä hänele huomautellaan lihomisesta siellä ja täällä, anna kodin olla "rauhoitettu" paikka!!Pysyvä laihtuminen on myytti, jota laihdutusteollisuus markkinoi.
Tieteelliset tutkimukset painonhallinnasta ovat osoittaneet, että ihmiset kyllä laihtuvat, mutta vuoden tai kahden sisällä 90 - 95 %:lle paino palaa takaisin. Lihavuus on maailmanlaajuinen ongelma, ja siihen on etsitty ratkaisuja, mutta muuta toimivaa keinoa pysyvään painon laskuun kuin laihdutusleikkaus ei ole löydetty.
Ihmiset kyllä kuvittelevat, että pysyvä laihtuminen on mahdollista, sillä niin moni kirja ja lehtiartikkeli sitä vakuuttaa. Amazon.comissa onkin myytävänä yli 80 000 erilaista laihdutusopasta, jotka kaikki lupaavat tepsivää ja pysyvää laihtumista.
Syynä siihen, että pysyvä laihtuminen on mahdotonta, on ilmeisesti siinä, että elimistömme energiatasapainoa säätelee eräänlainen rasvatermostaatti, joka nostaa nälkää heti, kun elimistön rasvan määrä alittaa tietyn elimistön oikeaksi katsoman pisteen, asetusarvon. Tämä asetusarvo voi tutkijoiden mukaan elämän aikana liukua vain ylöspäin, mutta ei ole löydetty keinoa siirtää sitä alaspäin.
http://ravitsemustiede.hpage.com/asetusarvo-teoria_91920507.html - Part of the machine
Ravitsemustiede kirjoitti:
Pysyvä laihtuminen on myytti, jota laihdutusteollisuus markkinoi.
Tieteelliset tutkimukset painonhallinnasta ovat osoittaneet, että ihmiset kyllä laihtuvat, mutta vuoden tai kahden sisällä 90 - 95 %:lle paino palaa takaisin. Lihavuus on maailmanlaajuinen ongelma, ja siihen on etsitty ratkaisuja, mutta muuta toimivaa keinoa pysyvään painon laskuun kuin laihdutusleikkaus ei ole löydetty.
Ihmiset kyllä kuvittelevat, että pysyvä laihtuminen on mahdollista, sillä niin moni kirja ja lehtiartikkeli sitä vakuuttaa. Amazon.comissa onkin myytävänä yli 80 000 erilaista laihdutusopasta, jotka kaikki lupaavat tepsivää ja pysyvää laihtumista.
Syynä siihen, että pysyvä laihtuminen on mahdotonta, on ilmeisesti siinä, että elimistömme energiatasapainoa säätelee eräänlainen rasvatermostaatti, joka nostaa nälkää heti, kun elimistön rasvan määrä alittaa tietyn elimistön oikeaksi katsoman pisteen, asetusarvon. Tämä asetusarvo voi tutkijoiden mukaan elämän aikana liukua vain ylöspäin, mutta ei ole löydetty keinoa siirtää sitä alaspäin.
http://ravitsemustiede.hpage.com/asetusarvo-teoria_91920507.htmlHyvä "ravitsemustiede".
Tuo äsköinen kommenttisi on täyttä hevonulostetta. Laihdutuskuureilla ei tietenkään päästä mihinkään pysyvään tulokseen, jos kuurin jälkeen palataan entisiin lihottaviin elämäntapoihin. Jos pysytään elämäntavoissa, missä kulutettu energia vastaa sisäänotettua energiaa, niin paino ei juuri muutu.
Lisäksi jonkin verran vaikutusta on myös sillä mitä syö. Runsaasti hiilihydraatteja (sokeria) sisältävä ravinto varastoituu herkästi rasvaksi, mutta proteiinipitoinen ravinto käsittääkseni varastoituu rasvaksi huonommin.
Monilla muillakin asioilla on vaikutusta aineenvaihduntaan ja lihomistaipumuskin on hyvin yksilökohtaista. Kuitenkin jos kuluttaa sen mitä syö niin ihminen ei LIHO. Jos taas kuluttaa enemmän kuin syö LAIHTUU. Jos kuluttaa vähemmän kuin syö LIHOO. - Ravitsemustiede
Part of the machine kirjoitti:
Hyvä "ravitsemustiede".
Tuo äsköinen kommenttisi on täyttä hevonulostetta. Laihdutuskuureilla ei tietenkään päästä mihinkään pysyvään tulokseen, jos kuurin jälkeen palataan entisiin lihottaviin elämäntapoihin. Jos pysytään elämäntavoissa, missä kulutettu energia vastaa sisäänotettua energiaa, niin paino ei juuri muutu.
Lisäksi jonkin verran vaikutusta on myös sillä mitä syö. Runsaasti hiilihydraatteja (sokeria) sisältävä ravinto varastoituu herkästi rasvaksi, mutta proteiinipitoinen ravinto käsittääkseni varastoituu rasvaksi huonommin.
Monilla muillakin asioilla on vaikutusta aineenvaihduntaan ja lihomistaipumuskin on hyvin yksilökohtaista. Kuitenkin jos kuluttaa sen mitä syö niin ihminen ei LIHO. Jos taas kuluttaa enemmän kuin syö LAIHTUU. Jos kuluttaa vähemmän kuin syö LIHOO.Elämäntapojen pysyvä muuttaminen = jatkuva laihdutuskuuri.
Laihdutuskuurin avulla painon saa kyllä joksikin aikaa putoamaan, mutta ongelma on siinä, että laihdutuskuurilla oleminen on ihmiselle henkinen rasite. Jotta tulos olisi pysyvä, niin laihdutuskuuria pitäisi jatkaa loppuelämänsä, joka on mahdotonta, sillä ihmisiltä menevät tutkimusten mukaan hermot, jos he joutuvat elämään jatkuvassa nälässä.
Jos ruokavaliota muuttaa toisenlaiseksi, niin elimistö reagoi siihen aluksi painon laskulla, ja ihminen laihtuu, vaikka ei tunne juuri nälkää. Kuitenkin jonkin ajan kuluttua elimistö oppii tälle uudelle ruokavaliolle, ja syömisen määrä lisääntyy, kunnes paino on jälleen ennallaan. Alkuvaiheen painonlaskusta syntyy vaikutelma siitä, että voisi laihtua ilman nälkää.
Ihmisen syömistä ja nälän tunnetta säätelee homeostaattinen säätelyjärjestelmä. Samalla tavoin, kuin elimistö ilmoitta janon avulla, että elimistö tarvitsee lisää nestettä, tai jos veren hiilidioksiidipitoisuus nousee liian korkeaksi, niin hengitys kiihtyy, niin samalla tavoin homestaattinen järjestelmä lisää ihmisen nälkää, jos se katsoo, että elimistön on kärsinyt liikaa kalorien puutteesta ja menettänyt liikaa painoaan. Painon lasku aiheuttaa sen, että nälkä ja ruokahalu kasvavat, ja tälle nälän kasvulle ei voi mitään, sillä se riippuu yksilön asetusarvosta.
Ymmärrän kyllä, että on vaikea hyväksyä ajatusta siitä, että elimistön painoa ja rasvan määrää kehossa säätelee asetusarvo. Tämän ajatuksen hyväksyminen merkitsee samalla myös sitä, että joudut hyväksymään sen, että nykyinen painosi säilyy vähintään samana loppuelämäsi. Et voi enää ajatella, että jonain päivän löydät ihmedieetin, ja laihdut ihannemittoihin.
Toisaalta, jos hyväksyt ajatuksen asetusarvosta painon säätelyssä, niin saat elämässäsi uusia ystäviä ja ihmiset pitävät sinusta enemmän ja suhtautuvat sinuun positiivisemmin. Ihmisten positiivisempi suhtautuminen johtuu siitä, että et enää hauku lihavia ihmisiä laiskoiksi, tyhmiksi ja heikkotahtoisiksi, koska he eivät saa pidettyä painoaan kurissa. Jatkuva ylipainoisten ihmisten piikittely ja painosta huomauttaminen tekee sinusta heidän silmissään inhottavan ja vihamielisen ihmisen, josta he eivät pidä.
- Entinen plösö
No voi hyvänen aika.
Paras keino on hankkia iso peili, josta näkee kokovartalon. Anna hänen ihailla itseään alastomana peilistä. Asia jatkuu siten, että ottakaa hänestä alastonkuva ja laittakaa se tietokoneen taustakuvaksi. Sitä kun aikansa katselee, niin eiköhän fiksuna nuorena miehenä ala ymmärtää, että nyt pitäisi asialle tehdä jotain.
Itse havahduin nuorena, kun katsoin kaitafilmiä, jossa olin tosi plösö. Laskiä lähti parikymmentä kiloa sen seurauksena.- tuunari
Osta ISO seinäpeili. Ihminen ei näe itseänsä samalla tavalla kuin muita, koska itseänsä ei yksinkertaisesti näe!
Havahduin rajusti itsekkin peilin edessä.. - plösö2
Kiva idea, minäkin latan koneen taustakuvaksi itsestäni alastonkuvan :), töihin ja kotiin! Kotona sitä saavat ihailla minun lisäkseni mies ja lapset, töissä työkaverit. On kiva esitellä sukulaisille koneelta perhekuvia....
- 6789
monelle urheilun lopettavalle käy niin että kun harrastus loppuu,lautaskoko jää ennalleen.eli sä syöt yksinkertaisesti liikaa.
- tulossa...
Sano että tulee tonni rahaa jos kilot vähenee tarvittavan määrän.
se on varmasti toisillearka asia,
- -JKL-
GO BIG OR STAY HOME !!
- Juokale33
Nyt puhut asiasta mikä vaivaa miljoonia Suomalaisia nykypäivänä. Minulle kävi myös samoin kuin pojallesi.
Aloin lihomaan heti kun lopetin miltein ammattiurheilun tuossa 25vuoden iässä. Painoa alkoi tulemaan ja yleensä tekosyynä liikkumattomuuteen oli naiset ja työ. Itse katsoin myös sen, että söin niitä ruokia paljon mitä jäi urheillessa syömättä. Kun täytin kolmekymmentä niin otin lupaukseksi itseäni niskasta kiinni ja heitin salille. Tällöin minulla oli jo painoa 106kg ja pituutta vain 182cm. Salilla käynti alkoi todella kiinnostaa kun huomasin miten ihmiset kehittyivät ja sain siitä itsekkin tarmoa. Nyt olen käynyt kaksivuotta salilla ja syönyt kohtuudella samalla tavoin. Ainoastaan olen jättänyt pizzat ja ranskalaisannokset muutamaan kertaan vuodessa. Nyt painoa on 86kg ja lihaksetkin on tulleet hyvin esille treenauksen tulokseksi. Yleensä ihminen lihoo kun joku asia masentaa. Suosittelen lämpimästi hyvää keskusteluhetkeä tai käyntiä terapeutille. Kuntosalikortin voisit hankkia yllätykseksi. Saattaa muuttaa elämän. - Totuudennäkijä
Ota valokuva albumit esiin. Näytä kuvia joissa hän oli hoikempi ja uusimpia kuvia, joissa hän on lihonnut. Puhuminen ei auta. Itseään ei nää toisten silmien kautta. Kuvat herättää todellisuuteen.
- bzipit
Anna shokkihoitoa ja nauhoita hänelle muutama" olet mitä syöt" ohjelma.
Anna lahjaksi keittokirja jossa on helppoja terveellisiä ruokia?
Lahjakortti kuntosalille? - DeadMan89
Jos todella rakastat ja välität lapsestasi, hyväksyt hänet sellaisena kuin hän on. Olen itse 20v. nainen ja äitini sanoo samaa, LAIHDUTA! Kaikki eivät tiedä kuinka vaikeaa sitä on itse aloittaa jos ei ole motivoitunut. Olen itse laihduttanut kerran, ja silloin sekin motivointi tuli itsestäni. 30v. ikäinen tietää itse parhaiten, mistä pitää ja Kukaan ei voi tehdä sitä hänen puolestaan, Laihuttamisen tahto pitää tulla itsestään, eikä muiden mielipiteistä, kuten minulla, Äitini sanoo: "laihduta, laihduta."
Jos sinua ei hyväksytä sellaisena kuin olet, voipi itsetunto laskea roimasti, minulla juuri sama tilanne. Tuntuu ettei kukaan hyväksy kun sattuu olemaan "Epänormaali" Moneen ikäiseeni naiseen verrattuna, muut laihoja, blondeja. ja niin hyvännäköisiä. Itsestä tuntuu kuin ei kuuluisi tälle planeetalle ollenkaan!
Muistakaa ulkonäköön ihastutaan, sisimpään rakastutaan!!- isuggi
..että puolittaiset vihjailut ja painostamiset eivät toimi hyvää tarkoittavasti, riippuu tietenkin ihmisestä. Rankasta kritiikistä aika harva pystyy ottamaan rakentavasti itteensä, edes ns kovemman kantin ihmisistä. Omilta vanhemmilta käytös, jossa ulkonäköä tuodaan hyväksynnän ehdoksi masentaa varmasti rankasti. Reilumpaa olisi suoraan sanoa, että moni asia elämässä tuottaa enemmän ja iloa, ja vanhemmiten ehkäisee sairauksia, jos kiloja ei ole niin paljon. Ja pyytää lasta niin kuntoharrastuksiin kuin muihinkin. Joskus pitää saada se itseluottamus ensin kohilleen. Jos toimii niin hyvä.
Hyvä vinkki voi olla aloittaa itsetunnon kohotus ihan muusta kuin liikunnallisemmasta lajista (esim keilailu), jossa liikunta tulee kaupan päälle. Hyvä mieli on tärkeä. Sohvanapostelusta kannattaa luopua, ellei se ole vihanneksia. Tsemppiä vaan! - Sahramin kukka
isuggi kirjoitti:
..että puolittaiset vihjailut ja painostamiset eivät toimi hyvää tarkoittavasti, riippuu tietenkin ihmisestä. Rankasta kritiikistä aika harva pystyy ottamaan rakentavasti itteensä, edes ns kovemman kantin ihmisistä. Omilta vanhemmilta käytös, jossa ulkonäköä tuodaan hyväksynnän ehdoksi masentaa varmasti rankasti. Reilumpaa olisi suoraan sanoa, että moni asia elämässä tuottaa enemmän ja iloa, ja vanhemmiten ehkäisee sairauksia, jos kiloja ei ole niin paljon. Ja pyytää lasta niin kuntoharrastuksiin kuin muihinkin. Joskus pitää saada se itseluottamus ensin kohilleen. Jos toimii niin hyvä.
Hyvä vinkki voi olla aloittaa itsetunnon kohotus ihan muusta kuin liikunnallisemmasta lajista (esim keilailu), jossa liikunta tulee kaupan päälle. Hyvä mieli on tärkeä. Sohvanapostelusta kannattaa luopua, ellei se ole vihanneksia. Tsemppiä vaan!Mulla ei tule mieleenkään alkaa kannustamaan millään tavalla. Hän tietää hyvin mikä on tilanne. On kamalaa jos joku huomauttaa minulle.
Ainoa mitä voit tehdä, on korostetun terveellistä ja hyvää ruokaa silloin kun hän syö luonasi. Siis ei mitään dieettiruokaa vaan sellaista mitä voi syödä. Hän huomaa, että nälässä ei tarvitse olla vaikka syö terveellisesti. - tytärtään rakastava
Minulla on tytär, jota rakastan sydämestäni. Hän on ylipainoinen, painoa tulee joka vuosi lisää. Muutaman kilon vuosivauhdilla. Kuusi vuotta sitten yritin häntä kannustaa painonpudotukseen. Olin silloin ja olen edelleen huolissani vain hänen terveydestään. Hän on suloinen nuori nainen ja hyväksyn hänet sellaisena kuin hän on. Pelkoni on se, että hän saa diabeteksen, jota lähisuvussa on, lisäksi hän kärsii nyt jo selkävaivoista, nilkat ja polvet ovat taajaan kipeät. Minusta tilanne on aivan sama, jos hän olisi alkoholin väärinkäyttäjä, yhtä vaarallista peliä hän pelaa terveytensä kanssa. Kuusi vuotta sitten kehottaessani häntä miettimään painoaan, sain häneltä todella kipakan vastauksen ja se perustui juuri tähän.... en hyväksy häntä tai häpeän häntä tai en kehtaa kulkea hänen kanssaan. Asia ei ole niin vaan olen huolissani hänen terveydestään. Minunko on vain edelleen oltava hiljaa ja välittämättä niin raastavalta kuin se tuntuukin?
- iästä huolimatta
Onko hän asumassa luonasi että koko ajan kontrolloit häntä? Onko hän siis jäänyt kiinni joihinkin kuvioihin joita olette toteuttaneet monta vuotta yhdessä? Eikö hänestä tullutkaan eliittiurheilijaa joka oli isän tai äidin määränpää hänen elämässään? Eikö hänellä ole toveripiiriä?
Jos vastaus on kyllä yhteenkään noista on suuri mahdollisuus että poikasi on jäänyt masentuneisuutta potemaan ja tarvitsee apua "nousta jaloilleen".
Sitä apua et voi vanhempana antaa, sillä kysymys on irrottautumisesta omaksi yksilöksi ja siihen ei vanhehemmat yleensä saa sekaantua. Vanhemman rooli on antaa lasten itse avata ovet omaan suuntaan ja käydä haasteitten kimppuun aivan oma-alotteisesti, riippumatta siitä minkä ikäinen lapsi on.
Mummona huomasin lapsenlapseni nostavan hirmumetelin kun isänsä lähestyi kamman kanssa kylvystä tullutta 5 vuotiasta ja halusi kammata tämän hiukset. Arvaat varmaan että ei onnistunut kammata. Hyvä niin! Huomautin kiltisti sivusta seuranneena että kyllähän hän osaa itsekin kammata hiuksensa. Tilanne lauksesi salamannopeasti normaalitasolle ja kiukuttelut loppui kun lapsi kiskaisi kamman isänsä kädestä ja alkoi kampaamaan tukkaansa. Me vanhemmat olemme niin ylisuojeleviä ja silmälaput silmillämme että pilaamme lapsemme luulemalla että heillä ei ole taitoa itse selvitä elämästään ja teemme näin koiranpalveluksen lapsellemme, joka näkyy usein aikuisiässä ns. "masentuneisuutena" eli saamattomuutena.
NIIN ETEVIÄ ME VANHEMMAT OLEMME. KIITTELEMME ITSEÄMME KUN KASVATIMME LAPSEN "KUNNOLLISEKSI", ETTEI TARVITSE HÄVETÄ.
No, ei tietenkään tarvitse asiat olla näin teillä, mutta mitenkä voisin tietää(eikä tarvitsekaan)muutaman lauseen perusteella ongelman koko kuvaa. VANHEMPIEN TEHTÄVÄ ON OLLA LASTENSA TUKENA JOS HE NÄYTTÄVÄT SITÄ HALUAVAN ILMAN ETTÄ TYRKYTÄT TAI OLET JOKA MINUUTTI KYTTÄÄMÄSSÄ LAPSEN TOIMINTAA IÄSTÄ TAI ONGELMAN LAADUSTA HUOLIMATTA. Tiedän että vanhemmilla joskus on hirmu kiire saada lapsi omaan elämään kiinni ja avustavat asunnon hankkimisessa ja niin, mutta mitä enemmän aherrat jonkun asian eteen lapsen hyväksi, hänen sitä pyytämättä, sitä ongelmallisemmaksi juuri se asia tahtoo kehittyä missä pyrit asioiden edelle. On tietenkin otettava lapsen ikä huomioon , eli jos lapsi on niin pieni että ei ymmärrä vielä että voi jäädä auton alle kun kävelee tien yli, on vanhemman kärsivällisesti ohjattava tilanteet turvalliseksi ja opettaen.
Jos poikasi on "jäänyt soffaperunaksi", on hänellä ehkä oikeus jonkun aikaa kaiken aherruksen jälkeen ollakin soffaperuna. Hänen ylipainonsa ei ole sinun vastuulla jos kerran poikasi on ns. normaali ajatuksiltaan, eikä ole mielialalääkityksellä.
Sinuna keskittyisin vain oman elämän kunnossapitoon ja sillä lailla olet esimerkkinä ns. normaalitoiminnasta.
Jos sitten olet harrastanut pojan kanssa yhdessä joskus esimerkiksi keilaamista, niin sinne vaan suuntaatte yhä useammin kulkunne ja kavereita pojalle mukaan pikkuhiljaa, jos ei kerran lähde muuten. Jonkun ajan kuluttua voit vähentää omaa läsnäoloa, ja näin on asiat taas hoidossa. Voi mennä silleen että pyydät ohimennen muutaman kerran poikaasi mukaan ja ei välitä lähteä. Mene sinä kuitenkin. Poikasi lähtee kyllä sitten kun olet mennyt kymmenennen kerran. Jos ei sitten lähde sinun mukaan niin ainakin on suunnitellut jotain omaa mihin menee. Jos sitten ei muutosta ala tapahtumaan on aika hakea apua ulkopuolelta, eli ehkä on pitempiaikainen masennus. Anna pojalle tilaa ja luota hänen selviämiseen elämässä. Normaali vanhempien välittäminen on parasta lääkettä. Moittiminen ja piikittelyt, puhumattakaan karjumisista ovat myrkkyä teidän suhteelle. Sellaiselle alustalle ei koskaan voi rakentaa vanhemmuutta onnistuneesti.- Eräs lukija
"Me vanhemmat olemme niin ylisuojeleviä ja silmälaput silmillämme että pilaamme lapsemme luulemalla että heillä ei ole taitoa itse selvitä elämästään"
Ylisuojeleva on havaintojeni mukaan nätimpi vastine henkiselle pahoinpitelylle, jolla vielä saa lapsestaan välittävän marttyyrikruunun päänsä päälle. No, 5-vuotiaan kohdalla tuo on jotenkin ymmärrettävää, ja voi mennä ylisuojelevuuden piikkiin, mutta on vanhempia jotka harrastavat yhtä nöyryyttäviä tempauksia teini-ikäisille ja aikuisille lapsilleen. Senkin jälkeen kun ulkopuoliset yrittävät puuttua asiaan ja auttaa lasta.
"näkyy usein aikuisiässä ns. "masentuneisuutena" eli saamattomuutena."
Masennus ja saamattomuus on kaksi eri asiaa, vaikkakin edellä mainitusta seuraa aina jäljellä mainittu.
Aloittajalle: Unohda. Parhaiten voit auttaa hyväksymällä poikasi. Mikäli painoa alkaa tulla todella paljon (luokkaa 180cm/140kg) voit toki nostaa esille hänen terveytensä ja keskustella hänen kanssaan aiheesta, mutta ei tuossakaan tilanteessa pidä jäädä piikittelemään.
- .. .. . .
Jos poika kokee tiedon lihavuudesta loukkauksena niin kuntoileminen kuuluu samaan syssyyn
Motivaation pitää alkaa sisältä päin
Tukena voisi olla ravitsemustieto , eli terveellisemmän ja monipuolisemman ravinnon valmistaminen
Sitten liikuntaa... jotakin mielekästä ja pitkä kestoista jotta rasva todella palaa
Itse käytän motivaation ylläpitämiseen sähköistä kuntokorttia
Mutta tosiaan jos ihminen itse ei kykene itseään motivoimaan, turha toisten on mitään yrittää
innostus ei tosiaankaan pysy
Laihtumisen eduista kannattaa myös tehdä luetteloa, eli mitä kivaa siitä seuraa kun syö terveellisemmin ja liikkuu monipuolisemmin
Jos mieliala on ja motivaatio on pakkasen puolella, kannattaa kokeilla kirkasvaloa/melatoniinia ja solariumia... ja tietty kylpylää. Esim ensin 30 min kuntosalia sitten allasosastolle chillaamaan.
Mut joo.. motivaatio on sisäinen asia jota et pysty ulkoa päin luomaan - g
Typerä pentu sulla. Tietää että se on läski, se häiritsee sitä mutta siitä ei kestä kuulla koska ei halua tietää asiasta. Ja koska se ei vois vähempää välittää, ei hän voi myöskään pudottaa painoa. Kehehe... Elämä on.
- Kolmas linja
Anteeksi, en tiedä miten saisit hänet laihduttamaan, itse jos laihduttaisin kokeilisin laihdutuspillereitä (ripped fuel ja mitä niitä on, pirun kallista tosin) ja vähintään tunnin kavelylenkkejä lähes joka päivä, sekä kasvissyöntiä (purkkiananasta, -päärynää, -mandariinia), jos tarvisi laihduttaa. Grilliruokaa ja pitsaa ei joka päivä. Pari kertaa viikossa ok. Lisäksi esim. Paul Mckennan hypnoosi laihduttaa väkeä englannissa... youtubessa on.
Anna kuntosalikortti lahjaksi kuten joku mainitsikin. Salilla näkee naisiakin, ehkä joku tulee, ottaa kädestä kiinni ja sanoo et nyt mennään ;) - toivotaan parasta
Ymmärrän, että äitinä olet huolissasi ja saat ollakin.
Voisiko poikasi olla masentunut? Masennuslääkkeet aiheuttavat erilaisia sivuvaikutuksia, jaksaminen on kateissa.
Ongelmia ihmissuhteissa? Usein tärkeän ihmissuhteen loppuminen saa ihmisen masentuneeksi.
Voisitteko mitenkään keksiä uutta kivaa harrastusta hänelle. Joko niin, että lähdet itse mukaan tai muuten kannustaisit?
Peili-idea tai valokuvat voisi olla keino avata hänen silmiään, ei tuputtaen, vaan ikäänkuin huomaamatta.
Ulkomaanmatka paikkaan, jossa hänen on hyvä uida, harrastaa, vuorikiipeillä, vesihiihtää, jne. eli jotain mukavaa urheilullista toimintaa. Se voisi saada hänet pois nykyisistä kuvioistaan.
Onko hän töissä? Välillä työ rytmittäisi hyvin syömistä ja tulisi syötyä terveellisemmin ainakin töissä ollessaan. Työn löytyminen voisi tuoda elämään myös uusia ihmissuhteita.
Luulen, että uuden ihmissuhteen löytäminen voisi myös tuoda iloa hänen elämäänsä, jolloin hän jaksaisi paremmin huolehtia itsestään.- Ontto Sydän
Täällä on useampi henkilö viitannut masennuslääkkeisiin ja siihen, kuinka holhoaminen on ookoo jos aikuinen lapsi syö mielialalääkkeitä. Itse olen 22-vuotias nainen ja 11-vuotiaasta asti sairastanut masennusta. Tällä hetkellä vahva lääkitys päällä, ja vain se on saanut minut motivoitumaan painonhallinnasta. En ole ylipainoinen, mutta omasta mielestäni hieman pulska, että enempää ei saisi painoa kertyä. Samaan aikaan pyrin myös irroittautumaan vanhemmistani, joka lisää motivaatiota entistä enemmän. Äitini on aina ollut ylisuojelevainen, ja edelleen saan kuulla kommenttia asuntoni kunnosta ja siisteydestä jatkuvalla syötöllä.
Ainoa ohjeeni on ketjun aloittajalle, että anna hänen elää omaa elämäänsä. Kyllä hän huomaa jos kilot alkavat häntä itseään häiritä, ja hidastaa tahtia. Jos poikasi pyytää sinulta apua, anna sitä. Muuten ole puuttumatta, koska se voi vain lisätä aikuisen lapsen riippuvuutta vanhemmistaan.
Tulipa muuten mieleeni teini-ikäinen sukulaistyttö joka on sairastunut anoreksiaan äitinsä jatkuvan jojo-laihduttamisen takia. Tytön äiti on kaunis ja sopusuhtainen, mutta kokoajan on pakko laihduttaa.
TODENNÄKÖISEST LISÄÄ NEUVOJA SAAT. TEEPPÄ SELKEÄ, TIIVIS LISTA POJALLES JA NÄYTÄ MEILLEKIN VAIK KUUKAUVVEN KULUTTUA.
JOILLEKIN IHMISILLE,MINULLEKIN, ON OLLUT AVUKS,KUN ANTAA AAMUISIN VATSANSA RAUHASSA HUILAILLA. SIIRTÄÄ AAMUPALAN ALOITTAMISTA AINA VAAN MYÖHEMPÄÄN,VÄHITELLEN ILTAAN ASTI. EIKÄHÄN JOKA PÄIVÄ LAINKAAN SYYVVÄ TARVII. VETTÄ VAAN TAI TERVEELLISTÄ MEHUA............ VAKAVISSAAN... vuoskymmeniä 65-kilonen kmikko
JA NE PITKÄT PÄIVÄKÄVELYT LÄHI- TAI ETÄLUONNOSSA OVAT AINA HYVÄ KONSTI.- .......
Kannattaa koittaa varovaisesti jutella poikasi kanssa. Ei sanoa, että oletpa nykyään valtava, vaan kertoa huolesi. Itse lihoin aikoinaan laihasta alipainoisesta koulutytöstä valtavasti sen jälkeen kun pituus ei enää kasvanut. Paino kertyi kuin huomaamatta vuosien myötä. Olen itsekin huomannut, että lihavuudesta ei sovi huomauttaa, mutta laihana sain monesti sellaisia kommentteja kuin "hyi, miten laiha olet", "ällöttää noin laihat ihmiset", "kukkakeppi" yms.
Mitä jos kutsuisit poikasi teille kylään ja laittaisit jotain hyvää, kevyttä ruokaa. Jos liikunta ei nykyään maistu, voisit pyytää häntä kanssasi vaikka kävelylenkeille. Mikäs olisi kivempaa kuin käydä yhdessä lenkkeilemässä vaikka luonnon helmassa.
Ylipaino on suuri kansansairaus, josta johtuu yleiset suomalaisten vaivat 2. tyypin diabetes, verenpaineongelmat, sydänvaivat jne. Yli puolet suomalaisista liikkuu liian vähän. On siis hienoa, että olet huolissasi. KAikki eivät jaksa tai kykene huolehtimaan terveydestään.- Faija -61
Mun poika on vasta 18 vuotta mutta ei tee muuta kuin pelaa netissä ja imee cokista, ja nyt on paino alkanut nousta kohisten. Tän ikästä kundia et saa enää mitään tekemään mielesi mukaan vaikka olen yrittänyt paasata terveistä elämän tavoista. Vaikeita paikkoja mutta kait ihmiset sitten ovat itse vastuussa elämästään, jos en niin ajattelisi niin tässähän sairastuisin itse stressiin tai saisin sydärin.
- Yrityshyvä10
Tarjoa pojallesi herkkuja. Istuta hänet pöydän ääreen tuoliin, josta olet vähän väännellyt ruuveja etukäteen. Varmista, etukäteen tila, ettei poloinen lyö päätänsä seinään ja heitä veiviänsä. Kun poikasi on heittänyt häränpyllyä lattialle, sinä olet tietysti kauhuissasi ja täysin asianosaton tapahtumaan ja rupeat fiksailemaan tuolia kasaan. Mutta kappas vain, tuolista löytyykin lappunen: Warning! Painorajoitus!, jota kovasti ihmettelet kuuluvalla äänellä pojallesi.
- Niinpä niin
Et mitenkään. On poikasi oma huoli, miten hän hyvinvointiaan ylläpitää. Huomioi ikä. Hänen pitäisi kyllä itse pitää huolta itsestään. Näin se on. Laske hänet vapaaksi.
- 15,90 kg
Olen itse ylipainoinen vanhempi. Puhelen silloin tällöin pojalleni, että "pitäisi taas käydä mittauttamassa tuo verensokeri. Se kun on tämän läskistymiseni takia noussut".
Tästä toivoisin viisaan, ylipainoisen poikani ymmärtävän, että hänellä voi olla samat ongelmat edessä viisikymppisenä. Jonain päivänä tämä tepsii....
- höhhöh
Lasteni ollessa pieniä ja kotona asuvia olin hyvin tarkka heidän syömisistään, koska itse olen ollut koko ikäni ylipainoinen. Lihavuus varsinkin lapsella aiheutta monia ongelmia tarhassa ja koulussa, on kiusaamista ym.
Niin kauan kuin lapset olivat kotona he söivät terveellisesti ja herkkuja saatiin vain karkkipäivänä, koska silloin minä vielä pystyin määräämään mitä kaupasta ostetaan. Ajattelin että sitten kun ovat omillaan syökööt mitä haluavat, koska itse ruokansa maksavat. Ovat muuttaneet pois kotoa ja syövät edelleen terveellisesti ja ovat normaalipainoisia.
Jos heistä olisi tullut lihavia, niin sehän ei ole minun asiani enää ja jokainen aikuinen kyllä tietää mitä tekee, mitä se sinulle kuuluu jos lapsesi on syönyt itsensä siaksi, ei sen ainakaan teidän välisiin suhteisiin pitäisi vaikuttaa. Kunnioita lastasi sellaisena kuin hän on, taitaa olla niin että häpeät ylipainoista poikaasi....äidin ego käsrsii...säälittävää- hhöpsis
Useat teistä sanovat, ettei aloittaneen tulisi tehdä MITÄÄN, koska kyseessä on aikuinen lapsi, joka on täysin kykeneväinen omiin päätösiin. Ei vanhempien huoli laannu, kun lapsi täyttää 18 ja on ns. aikuinen. Lihavuus lisää itseinhoa, itsetuhoisuutta ja syrjäytymistä. On syytäkin olla huolissaan! Entäpä jos maksaisit lapsellesi vaikkapa vuoden jäsenyyden jonnekin kuntokeskukseen, kuten Elixiaan, Fressille tai mitä sieltä nyt löytyykään? Koska poikasi on harrastanut ennen ahkerasti liikuntaa ja hän selvästi nauttii liikkumisesta, tulisi jäsenyyttä varmasti käytettyä. Joku edellä sanoi, että motivaatio ei lähde äidistä jos hyväksyy itsensä juuri sellaisena kun on, mutta en jotenkin tässä tapauksessa usko asian olevan niin. Entisenä urheilijana uskon urheilullisen ulkonäön tuoneen pojalle itsetuntoa ja hänen saaneen urheilusta suurta nautintoa. Jotenkin ne nyt pitäisi saada takaisin. Mutta ongelma ei ole tavaton. Yleensä urheilijat ovat tottuneet syömään jättimäisesti ja urheilun lopetettuaan eivät heti tajua pienentää annoskokojaan. Ehkä poikasikin tajuaa jossain vaiheessa.
Ps. äitini on myös mun kaveri! - SitruunaVichy
hhöpsis kirjoitti:
Useat teistä sanovat, ettei aloittaneen tulisi tehdä MITÄÄN, koska kyseessä on aikuinen lapsi, joka on täysin kykeneväinen omiin päätösiin. Ei vanhempien huoli laannu, kun lapsi täyttää 18 ja on ns. aikuinen. Lihavuus lisää itseinhoa, itsetuhoisuutta ja syrjäytymistä. On syytäkin olla huolissaan! Entäpä jos maksaisit lapsellesi vaikkapa vuoden jäsenyyden jonnekin kuntokeskukseen, kuten Elixiaan, Fressille tai mitä sieltä nyt löytyykään? Koska poikasi on harrastanut ennen ahkerasti liikuntaa ja hän selvästi nauttii liikkumisesta, tulisi jäsenyyttä varmasti käytettyä. Joku edellä sanoi, että motivaatio ei lähde äidistä jos hyväksyy itsensä juuri sellaisena kun on, mutta en jotenkin tässä tapauksessa usko asian olevan niin. Entisenä urheilijana uskon urheilullisen ulkonäön tuoneen pojalle itsetuntoa ja hänen saaneen urheilusta suurta nautintoa. Jotenkin ne nyt pitäisi saada takaisin. Mutta ongelma ei ole tavaton. Yleensä urheilijat ovat tottuneet syömään jättimäisesti ja urheilun lopetettuaan eivät heti tajua pienentää annoskokojaan. Ehkä poikasikin tajuaa jossain vaiheessa.
Ps. äitini on myös mun kaveri!Olen itse samassa tilanteessa oleva äiti. Poikani (20 v) asuu omillaan ja on viime vuosina lihonut tosi paljon. Äitinä olen pitänyt puhutteluja terveellisestä elämästä ja liikunnan merkityksestä ja välillä saanutkin hänet jotain oivaltamaan. Pojan ongelmana on epäsäännölliset elämäntavat (jotka nyt ovat parantuneet opiskelun myötä) ja liian vähäinen ja epäsäännöllinen syöminen. Hänen käydessään luonani silloin tällöin syömässä, huomaan hänen syövän jopa kolmanneksen siitä mitä muut pöydässäolijat. Aamiainen jää väliin poikkeuksetta. Roskaruoka tai makea ei ole hänen juttunsa, hän syö itse valmistamiaan ruokia tai kouluruokaa. Lihominen ei mielestäni ole seurausta liiallisesta syömisestä vaan pikemminkin päin vastoin. Liikunta on hänelle ollut myrkkyä jo kolmivuotiaasta; mikään liikuntamuoto tai -laji ei ole kiinnostanut. Olen tsempannut häntä käymällä hänen kanssaan kuntosalilla, hankkinut kuntopyörän ja liikuntavarusteita. Nyt on tarkoitus käydä äiti-poika keskustelu, jossa käydään läpi ylipainon aiheuttamat terveydelliset vaaratekijät sekä painonpudotuksen hyödyt ja kuinka minä äitinä voin häntä tukea.
- heikko-osaiset
SitruunaVichy kirjoitti:
Olen itse samassa tilanteessa oleva äiti. Poikani (20 v) asuu omillaan ja on viime vuosina lihonut tosi paljon. Äitinä olen pitänyt puhutteluja terveellisestä elämästä ja liikunnan merkityksestä ja välillä saanutkin hänet jotain oivaltamaan. Pojan ongelmana on epäsäännölliset elämäntavat (jotka nyt ovat parantuneet opiskelun myötä) ja liian vähäinen ja epäsäännöllinen syöminen. Hänen käydessään luonani silloin tällöin syömässä, huomaan hänen syövän jopa kolmanneksen siitä mitä muut pöydässäolijat. Aamiainen jää väliin poikkeuksetta. Roskaruoka tai makea ei ole hänen juttunsa, hän syö itse valmistamiaan ruokia tai kouluruokaa. Lihominen ei mielestäni ole seurausta liiallisesta syömisestä vaan pikemminkin päin vastoin. Liikunta on hänelle ollut myrkkyä jo kolmivuotiaasta; mikään liikuntamuoto tai -laji ei ole kiinnostanut. Olen tsempannut häntä käymällä hänen kanssaan kuntosalilla, hankkinut kuntopyörän ja liikuntavarusteita. Nyt on tarkoitus käydä äiti-poika keskustelu, jossa käydään läpi ylipainon aiheuttamat terveydelliset vaaratekijät sekä painonpudotuksen hyödyt ja kuinka minä äitinä voin häntä tukea.
Ei kiinnostusta liikunnallisiin aktiviteetteihin ihan pienestä, on minun tytön tilanne myös ollut.
Koulun on käynyt läpi muuten paitsi viimeiset kaksi vuotta, kiusaamisen vuoksi.
Kun alkoi voida huonommin psyykkisesti käytiin läpi tutkimukset joiden tuloksena Asperger syndrom diagnoosi.
On siis haitallisen vaikeaa luoda ystävyyssuhteita ja kontakteja muihin ihmisiin. Ei siis todellisia pysyviä kaverisuhteita siihen malliin, että itse olisi aktiivinen suuremmassa määrin, pelkojen ja ahdistusta aiheuttavien mielikuvien vuoksi jms. viimeiset ajat. On ollut hyvin yksinäinen sen vuoksi. Mieliharrastuksiin kuuluu juuri itsensä lohduttaminen syömällä paljon hyvää, ja istuminen TV: ääressä.
Ollaan nyt kuitenkin saatu terveydenhoidon piiristä fyysisen kunnon kohottavia toimenpiteitä, joihin hän näköjään alkaa itsekin panostamaan mielellään kun on "käynyt pohjassa" ja ymmärtänyt terveelisen liikunnan merkityksen. Käy siis nykyään aika säännöllisesti läpi kuntoohjelman pari kertaa viikossa jonka ohjelman ammatti-ihminen on suunnitellut sekä myös seuraa kerran kuussa mitkä muutokset ohjelmaan pitäisi tehdä että saavutetaan paras mahdollinen ohjelma juuri hänelle.
Vanhempana en saa olla missään vaiheessa mukana sekaantumassa muuten kun jos hän pyytää jotain apua kuljetuksessa "salille" tai niin. Eräs toimenpide on ollut tähän kehitykseen erittäin ratkaiseva ja se oli projekti, jota meidän kunta toteuttaa, juuri näiden "väliinputoajien" keskuudessa, eli ns. päiväryhmä nuorille, johon on vapaaehtoista tulla ja jokaisen toivomukset kokoontumisessa pyritään ottamaan huomioon, että tilanteesta tulisi rakentava kaikille. Se oli pelastusrengas joka on johtanut tähän positiivisempaan ilmapiiriin, tytön alettua ymmärtää että omat ponnistelut, vaikka pienetkin, johtavat pois yksinäisyydestä ja mahdollisuudet omaan elämään avautuu, kun järjestetään myös työhön ja siihen "omaan uraan" vaadittavia yhteyksiä oman kiinnostuksen mukaan. Jotku nuoret ovat tuosta ryhmästä olleet näin sen johdosta työharjoittelussa päiväkodissa ja kirjastossa jne. että toivoa on minunkin tytön kohdalla nyt enemmän kuin koskaan. Mutta uskokaa tai älkää, olen vanhempana "taistellut" monta vuotta ja VAATINUT näitä rakentavia toimenpiteitä kunnan ja terveydenhoidon puolelta, koska laki on meidän kansalaisten puolella, ja varsinkin heidän, jotka ovat ns. väliinputoajia(joutuuvat siis koulu- tai työelämän ulkopuolelle eri syistä johtuen). Kunnat ja sairaan-/tai terveydenhoito ei vaan toteuta lakeja kun vasta sitten kun on pakko, on minun kokemus.
- Plari
Kannattaa tarttua asiaan melko suoraan, vaikka suuttumisen vaara siinä onkin. Itse otan ikävätkin asiat nuorteni kanssa puheeksi (mahdollisimman kohteliaasti) ja sanon, että tällainen on äidin rooli. Kukaan muu ei ikäviin asiohin puutu (tai ota kantaa) ellei vanhemmat. Olen ottanut itse rohkeasti riskin, että riitaa voi tulla mutta se on aina kannattanut. Joskus menee itkun puolelle, ja silloin itketään vaikka yhdessä. Tärkeintä on se että nuori tajuaa että ollaan tärkeää asiaa aihan aiheesta käsittelemässä. Liiallinen hienotunteisuus ja hyssyttely voi kostautua sillä ulkomaailmassa ei ole yhtään sen helpompaa.
Nuori mies haluaa varmasti olla hyvässä kunnossa ja kärsii olostaan. Hän takuulla muistaa millaista oli olla hyvässä kunnossa ja kuinka se vaikutti sosiaaliseen elämään. Otapa esille niitä "hyvän kuntokauden kuvia" ja katelkaa yhdessä. Jutelkaa! Kuuntele ja houkuttele kertomaan tuntemuksista. Jutelkaa niistä syistä jotka ovat aiheuttaneet ylipainon tai tilan, ettei hän enää ole kiinnostunut kunnostaan. Jokin tapahtumakin on voinut aiheuttaa välinpitämättömyyden - aktiivikauden jälkeen ei varmasti ole ollut helppoa mukautua "tavisten" elämänrytmiin. Urheilijat ovat hyvin tavoitteellsia - voisiko painonpudotuksesta luoda vaativan tarvoitteen? Ota lähestyminen askel kerrallaan, äläkä pelkää torjuntaa. Yritä uudelleen, ellei ekalla kerralla onnistu.- Hylkiötyttö
Otsikossa se jo näkyy. Äitini on juuri "Plari" nimimerkin kaltainen jankuttaja. Jos en heti ensimmäisestä komennuksesta muutu niin olen "lapsellinen" tai sitten "äiti on ollut niiin huono kun ei ole pystynyt opettaa minua paremmin". Äitini ei voi vain uskoa että osaan pitää huolen omista asioistani, ja olen kaiken tähänmennessä saavuttanut vain oman yrittämiseni avulla enkä äiskän kultalusikalta.
Jos tahdot ilmaista pojallesi ettet hyväksy tämän elämäntapoja, anna mennä vaan. Mutta turha on jankuttaa jatkuvasti samasta asiasta. Siitä kehittyy vain kitkaa teidän välillenne.
- marjukkaaa
tilaat sille tollasen ilmaisen laihdutuspakkauksen ja katsot miten reagoi: http://tinyurl.com/laihdutuspakkaus ???
Jos tajuaisi vinkin... - Mister man
Ihme holhoamista.jos ruoka maittaa niin eikun syömään.
Ei kannata kunnella kaikkien hintti/lesbo vegaanien elämäntapaohjeita. - Motivointia ja energ
Varmasti toimivin keino tapauksessa on uusi urheiluharrastus, joka vie mukanaan. Ex-kilpailijoilla on usein tuollainen vaihe, ja vain osa päätyy takaisin urheilun pariin, koska ei ikinä tule kokeilleeksi mitään aikuisurheiluun soveltuvaa lajia. Kilpaurheilutaustalla hänellä on hyvä pohja verrattuna valtaosaan muista, joten kehitys on nopeaa.
Muutama ehdotus: jokin urheilulaji, jota harjoittelee myös normaalikilpailijaa iäkkäämpää porukkaa - kuntoilu- ja osassa lajeista jopa kilpailumielessä - kuten kamppailulajeista joku fyysinen, eli brasilialainen jujutsu, lukkopaini tai judo - tuossa järjestyksessä suositukseni painilajeista.
Thainyrkkeily, potkunyrkkeily, nyrkkeily - järjestyksessä lyöntilajeista.
Punttisali. Sulkapallo. Ehkä sählykin.
Kustanna vaikka jonkun lajin peruskurssi ja varusteet tai kuntosalikortti.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1387745Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde381955Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja251920- 911633
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1801565Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p1061004- 49930
Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik4889Odotathan nainen jälleenkohtaamistamme
Tiedät tunteeni, ne eivät sammu johtuen ihanuudestasi. Haluan tuntea ihanan kehosi kosketuksen ja sen aikaansaamaan väri28830- 34812