hän oli tusina noita
hän näki kuolleita
ei unissa
vaan valveilla
hän kertoi
niiden seuraavan
aina sen rakkaimman
askelia
kerran kysyin
kuka seuraa minua
hän katsoi
hetken ohitseni
sanoi
koitahan kuunnella
vastaus
seisoo takana selkäsi
vastaus on kietonut kätensä
ympärillesi
korvasi on vasten hänen sydäntä
...
Sorgen, oli pakko tehdä pikkuriikkinen korjaus:)
hän näki kuolleita
ei unissa
vaan valveilla
hän kertoi
niiden seuraavan
aina sen rakkaimman
askelia
kerran kysyin
kuka seuraa minua
hän katsoi
hetken ohitseni
sanoi
koitahan kuunnella
vastaus
seisoo takana selkäsi
vastaus on kietonut kätensä
ympärillesi
korvasi on vasten hänen sydäntä
...
Sorgen, oli pakko tehdä pikkuriikkinen korjaus:)
Vastaukset 5
Vanhimmat
ihan kuin jokin seuraisi minuakin?
hmm.. nautitaan niistä näkymättömistä käsistä
Taatusti seuraa.....=)
Sinua kiittää noituus:))))
Jännä tämä runo, aihe tieten kiinnosti.. ;))) böööö... :D
Mut mukava lataus, tunnelma, runon sanoma, jota innoissani luen täällä.
Vähä kait tää tykkäs! :D
Minnuu ain ilahduttaa ko sie tykkäät:)
(täällä on ihana ilma, utu nousee joelta
sieltä missä kylmä ja lauha kohtaavat toisensa,
aurinko on järkyn kokoinen:)
Kiitos Murukulta:))))
Juup......
Ekaks, mullahan ihan kylmät väreet meni housunpuntissa:(
Ja sitten toisekseen..saapi lopettaa puheet tusinanoidista,
niitä nääs ei ole ollenkaan. Semmoisia Tiu, tai Kyynäränoitia kyllä on;D
Ja kolomanneks...nää sun varjot ei tahdo pahaa laisinkaan,
eivät olisi muuten antaneet kirjoittaa tätä lostavaa runoakaan.
Näin se on nähtävä, pamlaa Kapteenska nokan päässä neljännesmetrinen jääpuikko:)