Voitko ampua lapsesi?

Olenkohan outo, kun kuvittelen, että äidille lapsi on tärkein. SIksikö ne miehet niin usein lapsille mustasukkaisia ovatkin. Entä jos ovat siihen määrään asti, että tappavat heidät. Entä jos tämäkin oli mustasukkaisuusmurha?

Vähän vanhempi äiti kirjoitti:

Olenkohan outo, kun kuvittelen, että äidille lapsi on tärkein. SIksikö ne miehet niin usein lapsille mustasukkaisia ovatkin. Entä jos ovat siihen määrään asti, että tappavat heidät. Entä jos tämäkin oli mustasukkaisuusmurha?

Lue lisää

Lapsien tulisi olla parisuhteessa se toiseksi tärkein asia. Ehkä olen hieman uskonnollinen, kun uskon että mies ja nainen on se perheen ydin ja lapset ovat sitten se yhteinen hedelmä. Ja tässä tahdon korostaa sanaa yhteinen.

Ehkäpä ne parisuhteen ongelmat alkavatkin siitä, kun nainen nostaa lapsen miehen ylitse... ikäänkuin omii tämän. Tokihan lapset vaativat todella paljon äidin huomiota, niin kuuluukin, mutta sitä vastuuta lapsen hoitamisesta pitäisi jakaa sille isällekin... lasta koskevat päätökset tehdä yhdessä jne. Tällöin ehkä se mustasukkaisuuskaan ei nousisi esiin.

"Usein nainen löytää uuden miehen ja osoittaa tälle kiitollisuutta kehottamalla lastansa kutsumaan tätä isäksi."

Tuommoinen nainen ei ole sopiva äidiksi - uudesta kumppanista kun ei lapsen isää saa kirveelläkään. Tai no, jos tuo uusi kumppani oikeasti onkin isä, ns. syrjähypyn seurauksena.....

En minäkään ole koskaan kutsunut isäni vaimoa äidiksi, sehän olisi sairasta.

Isä itsekin kirjoitti:

Lapsien tulisi olla parisuhteessa se toiseksi tärkein asia. Ehkä olen hieman uskonnollinen, kun uskon että mies ja nainen on se perheen ydin ja lapset ovat sitten se yhteinen hedelmä. Ja tässä tahdon korostaa sanaa yhteinen.

Ehkäpä ne parisuhteen ongelmat alkavatkin siitä, kun nainen nostaa lapsen miehen ylitse... ikäänkuin omii tämän. Tokihan lapset vaativat todella paljon äidin huomiota, niin kuuluukin, mutta sitä vastuuta lapsen hoitamisesta pitäisi jakaa sille isällekin... lasta koskevat päätökset tehdä yhdessä jne. Tällöin ehkä se mustasukkaisuuskaan ei nousisi esiin.

Lue lisää

Tietysti aiti ja isä muodostavat perheen ytimen ja huoltokaksikon. Silti, lapsi on tietyllä tavalla läheisempi kuin puoliso. Puolisohan on alun alkaen vieras, aikuinen ihminen. Lapsi vanhemmistaan riippuvainen ja lähin verisukulainen. Jos lapsi on molemmille se tärkein, sen ei tarvitse ollenkaan aiheuttaa ongelmia parisuhteelle. Puolisolla on puolison paikka, lapsella lapsen paikka. Aikuisen on joustettava lapsen hyväksi.

Voisit nyt lukea itse uudelleen ton kirjoittamasi viestin!! Ensinnäkin siitä saa sen kuvan että on ihan ymmärrettävää että noin käy koska ei saa tavata tarpeeksi lapsiaan...!mitä hel..?

Luultavasti olet eronnut mies ja sinulla on lapsia, mutta saat tavata heitä vain kerran kahdessa viikossa, no hyvä että edes silloin!Tämä äiti ei tapaa lapsiaan enää ikinä!Mietippä vähän!

Ehkä teidän eronne on ollut nin järkyttävä että entinen puolisosi on päättänyt antaa sinun tavata heitä niin harvoin. Oletko itse tehnyt jotain esim.pettänyt, ja vaimosi voisi kostaa sinulle tällä tavalla?

On miten on, niin tuollaisen "isän" joka tappaa omat lapsensa,olisi oikein kivittää kuoliaaksi ja tehdä kaikkea muuta kiduttavaa toimenpidettä! Se ei tule ikinä olemaan puolusteltava asia, vaikkapa näkisikin lapsiansa harvoin.

Ihmisellä tarvii olla sen verran järkeä päässä että vaikka olisi kuinka katkera(niin kuin sinä)mieli, niin ei saa ikinä tulla mieleenkään noin kamala vaihtoehto!

Vaikka olisi kuinka paljon tahansa ahdistusta, tuskaa ja toivottomuutta, niin lapsien ei koskaan tule kärsiä siitä.

Isä itsekin kirjoitti:

Lapsien tulisi olla parisuhteessa se toiseksi tärkein asia. Ehkä olen hieman uskonnollinen, kun uskon että mies ja nainen on se perheen ydin ja lapset ovat sitten se yhteinen hedelmä. Ja tässä tahdon korostaa sanaa yhteinen.

Ehkäpä ne parisuhteen ongelmat alkavatkin siitä, kun nainen nostaa lapsen miehen ylitse... ikäänkuin omii tämän. Tokihan lapset vaativat todella paljon äidin huomiota, niin kuuluukin, mutta sitä vastuuta lapsen hoitamisesta pitäisi jakaa sille isällekin... lasta koskevat päätökset tehdä yhdessä jne. Tällöin ehkä se mustasukkaisuuskaan ei nousisi esiin.

Lue lisää

Mielestäni lasta ei millään voi asettaa kakkoseksi. Ainakaan terveen ihmisen järkeen se ei käy! Niin isä kuin äitikin rakastavat(ainakin kuuluis)lapsiaan suunnattomasti, ja ainakin meillä sitä rakkauden tunnetta ei edes pysty määrittelemään.

Meillä lapset ovat aina etusijalla, silloin tällöin tarvitsee vain ottaa se oma kahdenkeskinen aikansa. Jos parisuhde on terve, niin tällaiset asiat ovat itsestäänselvyyksiä.

Lapselle ei saa olla mustasukkainen! Sen pitäisi jokaisen isän tajuta!!!!!!!!!!!!!!!

Vähän vanhempi äiti kirjoitti:

Tietysti aiti ja isä muodostavat perheen ytimen ja huoltokaksikon. Silti, lapsi on tietyllä tavalla läheisempi kuin puoliso. Puolisohan on alun alkaen vieras, aikuinen ihminen. Lapsi vanhemmistaan riippuvainen ja lähin verisukulainen. Jos lapsi on molemmille se tärkein, sen ei tarvitse ollenkaan aiheuttaa ongelmia parisuhteelle. Puolisolla on puolison paikka, lapsella lapsen paikka. Aikuisen on joustettava lapsen hyväksi.

Lue lisää

Katsoessasi lastasi silmiin, näet palan itseäsi. Lapsi on sikäli turvallisempi rakkauden kohde, että lapsesi on aina lapsesi, vaikka mitä tapahtuisi... puolisohan voi pettää, jättää ym...

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että jos molemmat pitävät lasta tärkeimpänä, ongelmia ei synny. Mutta mikäli lapsi syntyy ylipäätään hyvään parisuhteeseen, se ei tule todennäköisesti aihettamaan ongelmia... voisi jopa sanoa että lapsi rikkoo heikon parisuhteen, mutta vahvistaa vahvaa parisuhdetta.

Eri mieltä olen edelleen siitä tärkeysjärjestyksestä (on muuten tosi vaikea ylipäätään laittaa vaimoa ja lapsia tärkeysjärjestykseen). Kun puhun tuosta tärkeysjärjestyksestä, en tarkoita että miestä pitäisi jotenkin hyysätä ennemmin kuin lasta, lapsen edut ajavat mielestäni aina aikuisen edelle. Enemmänkin tarkoitan jonkinlaista henkistä vahvuutta... tai jotakin, en oikein osaa itsekään jäsennellä... sellaista mies ja vaimo ovat murtumaton peruskallio, jolle perhe on rakennettu -tyyppistä juttua. Alussa on vain mies ja vaimo, josta kaikki alkaa. Molemmat vanhemmat antaisivat tietenkin vaikka henkensä lastensa edestä, mutta kuitenkaan lapset eivät saa olla se syy joka rikkoo parisuhteen. Lapsi ei saa sanella vanhempien elämän peruspilareita. (esim. jos lapsi on mustasukkainen ja sanoo :"et pussaa isää" on mielestäni selvää että lapsen toivetta ei kuunnella, vaan kerrotaan ja osoitetaan että parisuhde on edelleenkin se kaiken perusta ja isän ja äidin väliin ei voi tunkeutua... paitsi sänkyyn yöllä, jos pelottaa :) Näin siitäkin huolimatta että isän ja äidin arkirutiinit ja elämän "vähäpitoisemmat" asiat tapahtuvatkin lapsen ehdoilla.

Tulikohan tästä liian sekavaa? Toivottavasti kuitenkin joku ymmärtää mitä tarkoitin.

äiti kirjoitti:

Voisit nyt lukea itse uudelleen ton kirjoittamasi viestin!! Ensinnäkin siitä saa sen kuvan että on ihan ymmärrettävää että noin käy koska ei saa tavata tarpeeksi lapsiaan...!mitä hel..?

Luultavasti olet eronnut mies ja sinulla on lapsia, mutta saat tavata heitä vain kerran kahdessa viikossa, no hyvä että edes silloin!Tämä äiti ei tapaa lapsiaan enää ikinä!Mietippä vähän!

Ehkä teidän eronne on ollut nin järkyttävä että entinen puolisosi on päättänyt antaa sinun tavata heitä niin harvoin. Oletko itse tehnyt jotain esim.pettänyt, ja vaimosi voisi kostaa sinulle tällä tavalla?

On miten on, niin tuollaisen "isän" joka tappaa omat lapsensa,olisi oikein kivittää kuoliaaksi ja tehdä kaikkea muuta kiduttavaa toimenpidettä! Se ei tule ikinä olemaan puolusteltava asia, vaikkapa näkisikin lapsiansa harvoin.

Ihmisellä tarvii olla sen verran järkeä päässä että vaikka olisi kuinka katkera(niin kuin sinä)mieli, niin ei saa ikinä tulla mieleenkään noin kamala vaihtoehto!

Vaikka olisi kuinka paljon tahansa ahdistusta, tuskaa ja toivottomuutta, niin lapsien ei koskaan tule kärsiä siitä.

Lue lisää

Pari asiaa, jotka ymmärsit ihan väärin:

- ei ole mitenkään ymmärrettävää että mies tappaa lapsiansa. Yritin vain sanoa että kyse ei ole mistään miehen ilkeydestä, vaan todennäköisesti mielenterveysongelmista. Ei kukaan täysipäinen tapa lapsia (tai muitakaan ihmisiä). Minä en puolustele kyseisen miehen tekoa, enkä koskaan voisi vahingoittaa omia lapsiani.

- En ole eronnut. Olemme lasteni äidin kanssa edelleen yhdessä ja onnellisia. Joskus heikkona hetkenä olen ajatellut, miten kamalaa olisi jos lapsia ei olisikaan, tai jos osoittautuisi joskus etteivät olekaan minun lapsiani. Tai jos ei saisi tavata lapsiaan. Ajattelin että mitä jos tuon tappajamiehen mielenterveysongelmat juontaisivat tästä?

- En ole myöskään katkera, kuten sinä luulit. Miksi olisin? Elämäni ei ole ikinä ollut paremmin... paitsi ehkä isyyslomalla, kun oli aikaa olla kotona niin paljon kuin halusi.

Olen samaa mieltä siitä, että vaikka olisikin kuinka ahdistunut, tuskainen ja toivoton, niin lapsien ei tulisi kärsiä siitä. Valitettava tosiasia on kuitenkin se, että ahdistunut ja toivoton ihminen saattaa menettää sen järjen kipinän ja tehdä jotain todella tyhmää. Kyseistä miestä ei tule mielestäni kivittää, vaan laittaa vuosikausiksi vankimielisairaalaan.

äiti kirjoitti:

Mielestäni lasta ei millään voi asettaa kakkoseksi. Ainakaan terveen ihmisen järkeen se ei käy! Niin isä kuin äitikin rakastavat(ainakin kuuluis)lapsiaan suunnattomasti, ja ainakin meillä sitä rakkauden tunnetta ei edes pysty määrittelemään.

Meillä lapset ovat aina etusijalla, silloin tällöin tarvitsee vain ottaa se oma kahdenkeskinen aikansa. Jos parisuhde on terve, niin tällaiset asiat ovat itsestäänselvyyksiä.

Lapselle ei saa olla mustasukkainen! Sen pitäisi jokaisen isän tajuta!!!!!!!!!!!!!!!

Lue lisää

Tarkoitatko nyt että lapsen jokainen mielenoikkukin menee miehesi edelle? Jos lapsi sanoo että isän pitää mennä alasti pihalle, niin sinun mielestäsi isähän menee?

Lapset ovat meilläkin aina etusijalla. En minä tarkoittanut tuolla vaimon etusijaisuudella mitään arkista asiaa, vaan nimenomaan tuollaista henkistä yhteyttä. Sitä että isä ja äiti ovat erottamattomat, vaikka lapsi vaatisikin isää ja äitiä eroamaan.

Ja vielä lopuksi; MINÄ EN OLE LAPSELLE MUSTASUKKAINEN. EN OLE MISSÄÄN VAIHEESSA NIIN EDES SANONUT. Olen vain sanonut ettei mustasukkaisia isiä olisi, jos äidit ottaisivat aina isän mukaan lapsen hoitoon niin hyvin kuin minun vaimoni otti. Ja vaikka kuinka saivartelisit, niin maailmassa on todella paljon äitejä, jotka suorastaan sulkeutuvat vauvamaailmaansa, eivätkä anna isän osallistua, vaikka tämä suorastaan tyrkyttäisi apuaan. Näin siitäkin huolimatta, että sinä tai ystäväsi näin eivät toimisikaan.

Isä itsekin kirjoitti:

Pari asiaa, jotka ymmärsit ihan väärin:

- ei ole mitenkään ymmärrettävää että mies tappaa lapsiansa. Yritin vain sanoa että kyse ei ole mistään miehen ilkeydestä, vaan todennäköisesti mielenterveysongelmista. Ei kukaan täysipäinen tapa lapsia (tai muitakaan ihmisiä). Minä en puolustele kyseisen miehen tekoa, enkä koskaan voisi vahingoittaa omia lapsiani.

- En ole eronnut. Olemme lasteni äidin kanssa edelleen yhdessä ja onnellisia. Joskus heikkona hetkenä olen ajatellut, miten kamalaa olisi jos lapsia ei olisikaan, tai jos osoittautuisi joskus etteivät olekaan minun lapsiani. Tai jos ei saisi tavata lapsiaan. Ajattelin että mitä jos tuon tappajamiehen mielenterveysongelmat juontaisivat tästä?

- En ole myöskään katkera, kuten sinä luulit. Miksi olisin? Elämäni ei ole ikinä ollut paremmin... paitsi ehkä isyyslomalla, kun oli aikaa olla kotona niin paljon kuin halusi.

Olen samaa mieltä siitä, että vaikka olisikin kuinka ahdistunut, tuskainen ja toivoton, niin lapsien ei tulisi kärsiä siitä. Valitettava tosiasia on kuitenkin se, että ahdistunut ja toivoton ihminen saattaa menettää sen järjen kipinän ja tehdä jotain todella tyhmää. Kyseistä miestä ei tule mielestäni kivittää, vaan laittaa vuosikausiksi vankimielisairaalaan.

Lue lisää

anteeksi!

ymmärsin totaalisen väärin. Osoitettakoon se äskeinen viesti sitten niille miehille joilla on rankkaa.

Myös olen mielessäni miettinyt kuinka kamalaa olisi jos ero tulisi ja lapset ja mieheni joutuisi eroon toisistaan. Se tuntuu ajatuksenakin jo niin kauhealta, itse en siihen koskaan pystyisi viikonloppuäidin merkeissä!

tappajamiehellä selvästikin on mielenterveysongelmia.Sellaset ihmiset on niin sairaita, että kyllä kadulla kävellessään välillä pelkää kun tulee "epämääräisen" näköinen mies vastaan, huomaan että heti tarraan kiinni lapsiin. Tietty niin ettei toinen heti sitä huomaa, mutta kyllä tässä maailmassa saa olla tosi varuillaan kun koko ajan sekoavat, tappavat omia ja muiden lapsia.

vielä kerran nöyrä anteeksipyyntöni!

Nyrkkisäännöksi sopii: ensiksi ajatellaan lapsia, sitten vasta vaimoa.

Omat lapsensa tappava ihminen on henkisesti sairas.

Kamalan pitkä viesti. Suluissa on maininta, että mielestäsi vaimo on tärkein sinulle. Loput viestistä käsittelee sitä mikä ajaa miehen kamalaan tekoon ja millä moisia tekoja voisi kenties vähentää.

Kaikki ihmiset kuitenkin tarttuvat tuohon suluissa mainittuun pikkuseikkaan, miksi?

Käsitteleekö alkuperäinen viesti liian kipeätä asiaa? Tuntevatko äidit kenties piston sydämessään, kun ymmärtävät että isien oikeuksia on tässä maassa poljettu kautta aikojen ja äidit ovat aina erotilanteessa käyttäneet lapsia aseinaan (et tule ikinä näkeen lastas... on erittäin tyypillinen lausahdus äidin suusta). Ajattelin vaan.

äiti kirjoitti:

anteeksi!

ymmärsin totaalisen väärin. Osoitettakoon se äskeinen viesti sitten niille miehille joilla on rankkaa.

Myös olen mielessäni miettinyt kuinka kamalaa olisi jos ero tulisi ja lapset ja mieheni joutuisi eroon toisistaan. Se tuntuu ajatuksenakin jo niin kauhealta, itse en siihen koskaan pystyisi viikonloppuäidin merkeissä!

tappajamiehellä selvästikin on mielenterveysongelmia.Sellaset ihmiset on niin sairaita, että kyllä kadulla kävellessään välillä pelkää kun tulee "epämääräisen" näköinen mies vastaan, huomaan että heti tarraan kiinni lapsiin. Tietty niin ettei toinen heti sitä huomaa, mutta kyllä tässä maailmassa saa olla tosi varuillaan kun koko ajan sekoavat, tappavat omia ja muiden lapsia.

vielä kerran nöyrä anteeksipyyntöni!

Lue lisää

Jos kaikki tappajat ovat mielenterveysongelmaisia, niin eikö heidät kaikki pitäisi vankilan sijasta laittaa Niuvanniemeen? Kenelle vankila oikeastaan on oikea paikka? Vankiloissahan on hirveästi myös neurologisesti oireilevia ihmisiä. Eli elämä on lähtenyt sivuraiteille jo lapsena, kun ei ole kyennyt oppimaan ja edistymään samalla tavoin kuin muut. On ollut käytöshäiriöitä ym. ihan neurologiselta pohjalta, mutta niitä ei aina ole edes huomattu eikä ainakaan osattu hoitaa ja kuntouttaa. Niin on ihmisiä kohdeltu pahantapaisina, vaikka kyse on ollut esim. aivojen rakenteellisesta virheestä. Kun aikansa saa huonoa kohtelua, tulee epätoivoiseksi, katkeraksi ja laittaa kaiken hyrskyn, myrskyn. Tämä on yksi tie rikollisuuteen.

faija kirjoitti:

Nyrkkisäännöksi sopii: ensiksi ajatellaan lapsia, sitten vasta vaimoa.

Omat lapsensa tappava ihminen on henkisesti sairas.

Ihan oikein sanottu. Arkisen elämän ja huomioimisen tulee lähteä lapsen tarpeista. Lapsen etu on aina etusijalla.

Mutta perhe perustuu naisen ja miehen liitolle... ja siksi minä arvostan kyseisen liiton tärkeimmäksi. Jos isällä ja äidillä on hyvä suhde lapseen, mutta heidän keskinäiset välinsä ovat tulehtuneet, niin uskon että lapsi huomaa tämän eikä ole kovin onnellinen. Kun isän ja äidin välit ovat kunnossa ja he yhdessä pyrkivät lapsiensa onneen, niin uskoisin asioiden olevan silloin hyvällä tolalla.

Isä itsekin kirjoitti:

Katsoessasi lastasi silmiin, näet palan itseäsi. Lapsi on sikäli turvallisempi rakkauden kohde, että lapsesi on aina lapsesi, vaikka mitä tapahtuisi... puolisohan voi pettää, jättää ym...

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että jos molemmat pitävät lasta tärkeimpänä, ongelmia ei synny. Mutta mikäli lapsi syntyy ylipäätään hyvään parisuhteeseen, se ei tule todennäköisesti aihettamaan ongelmia... voisi jopa sanoa että lapsi rikkoo heikon parisuhteen, mutta vahvistaa vahvaa parisuhdetta.

Eri mieltä olen edelleen siitä tärkeysjärjestyksestä (on muuten tosi vaikea ylipäätään laittaa vaimoa ja lapsia tärkeysjärjestykseen). Kun puhun tuosta tärkeysjärjestyksestä, en tarkoita että miestä pitäisi jotenkin hyysätä ennemmin kuin lasta, lapsen edut ajavat mielestäni aina aikuisen edelle. Enemmänkin tarkoitan jonkinlaista henkistä vahvuutta... tai jotakin, en oikein osaa itsekään jäsennellä... sellaista mies ja vaimo ovat murtumaton peruskallio, jolle perhe on rakennettu -tyyppistä juttua. Alussa on vain mies ja vaimo, josta kaikki alkaa. Molemmat vanhemmat antaisivat tietenkin vaikka henkensä lastensa edestä, mutta kuitenkaan lapset eivät saa olla se syy joka rikkoo parisuhteen. Lapsi ei saa sanella vanhempien elämän peruspilareita. (esim. jos lapsi on mustasukkainen ja sanoo :"et pussaa isää" on mielestäni selvää että lapsen toivetta ei kuunnella, vaan kerrotaan ja osoitetaan että parisuhde on edelleenkin se kaiken perusta ja isän ja äidin väliin ei voi tunkeutua... paitsi sänkyyn yöllä, jos pelottaa :) Näin siitäkin huolimatta että isän ja äidin arkirutiinit ja elämän "vähäpitoisemmat" asiat tapahtuvatkin lapsen ehdoilla.

Tulikohan tästä liian sekavaa? Toivottavasti kuitenkin joku ymmärtää mitä tarkoitin.

Lue lisää

Jos vaimosi ja lapsesi olisi hengenvaarassa, pelastaisitko tosiaan vaimosi ensin? Minulle päätös olisi ongelmaton ja välitön: Pelastaisin lapsen. Ja tiedän, että vaimoni tekisi samoin. Jos olet samaa mieltä tästä esimerkistä, miten voit väittää, että vaimosi on tärkeämpi kuin lapsesi, jos et joudu heidän väliltään valitsemaan?

Olen valmis hautaamaan vaimoni, mutta lapsiani en haluaisi koskaan hautaan saattaa. Minulle lapseni ovat kaikki kaikessa. Kun geenit on siirretty seuraavalle sukupolvelle, niitä tulee suojella keinolla millä hyvänsä, koska niissä on tulevaisuus.

Insinööri kirjoitti:

Kamalan pitkä viesti. Suluissa on maininta, että mielestäsi vaimo on tärkein sinulle. Loput viestistä käsittelee sitä mikä ajaa miehen kamalaan tekoon ja millä moisia tekoja voisi kenties vähentää.

Kaikki ihmiset kuitenkin tarttuvat tuohon suluissa mainittuun pikkuseikkaan, miksi?

Käsitteleekö alkuperäinen viesti liian kipeätä asiaa? Tuntevatko äidit kenties piston sydämessään, kun ymmärtävät että isien oikeuksia on tässä maassa poljettu kautta aikojen ja äidit ovat aina erotilanteessa käyttäneet lapsia aseinaan (et tule ikinä näkeen lastas... on erittäin tyypillinen lausahdus äidin suusta). Ajattelin vaan.

Lue lisää

Minusta on todella törkeätä väittää, että naiset käyttävät lapsia välineenä erossa...
Tiedä useammankin tapauksen joissa mies on uhkaillut jopa lähi sukunsa voimalla eroaikeissa olevaa vaimoa sillä että lapset viedää äidiltä kokonaan jos vaimo hakee eroa.

Ja tiedän useamman tapauksen joissa isä on lähtenyt eron sattuessa oikeuteen 'taistelemaan' lapsistaan, saanut sitten huoltajuuden, mutta muutaman vuoden päästä lapset on viety äidin luo asumaan isän toimesta(toki tiedän myös muutaman kunnollisen yh-isän).

Yleisin asia on kuitenkin se että mies kiusaa entistä vaimoaan sillä, että ei otakkaan lapsia ollenkaan luokseen (ex-vaimo voi vaikka lähteä ulos huvittelemaan jos lapset eivät ole kotona...) jne.

Eli kyllä ne miehetkin osaavat ja on taatusti ihan yhtä yleistä kuin se että naiset toimivat vastaavalla tavalla !!!

ihmettelevä isä kirjoitti:

Jos vaimosi ja lapsesi olisi hengenvaarassa, pelastaisitko tosiaan vaimosi ensin? Minulle päätös olisi ongelmaton ja välitön: Pelastaisin lapsen. Ja tiedän, että vaimoni tekisi samoin. Jos olet samaa mieltä tästä esimerkistä, miten voit väittää, että vaimosi on tärkeämpi kuin lapsesi, jos et joudu heidän väliltään valitsemaan?

Olen valmis hautaamaan vaimoni, mutta lapsiani en haluaisi koskaan hautaan saattaa. Minulle lapseni ovat kaikki kaikessa. Kun geenit on siirretty seuraavalle sukupolvelle, niitä tulee suojella keinolla millä hyvänsä, koska niissä on tulevaisuus.

Lue lisää

Jos tuollainen tilanne tulisi, valitsisin lapsen pelastamisen. Tähän on montakin syytä; lapsella on paljon enemmän elettävää ja koettavaa, lisäksi tiedän että se olisi myös vaimoni tahto... hän tahtoisi minun pelastavan lapsen, ja kuten sinäkin sanoit, lapsessa on tulevaisuus ja lapsiaan haluaa suojella keinolla millä hyvänsä.

Täytyy sanoa että tuo minun alkuperäisessä viestissä esittämäni sivuseikka on nyt kyllä ymmärretty todella pahasti väärin. (minun syytäni toki, olin ehkä vähän harhaanjohtava). En minä ole tarkoittanut että kaikki vaimooni liittyvät asiat menevät lapsen edelle, vaan sitä että miehen ja vaimon välinen suhde on tärkein perheen sisäisistä suhteista. Ilman tätä suhdetta perhettä ei ole olemassakaan. Tämän suhteen voidessa hyvin, myös lasten hyvinvoinnille on parhaat mahdolliset edellytykset.

Olen monessa viestissä jo todennut että meillä lasten edut menevät normaalisti ja yleensä etusijalle. En kuitenkaan sano että lasten etu menee aina etusijalle. Esimerkiksi viime kesänä olimme suunnitelleet viikonlopulle matkaa Särkänniemeen... vaimoni sairastui perjantaina ja lauantai-aamuna piti sitten valita lähteekö vaimo sairaana mukaan kärsimään vai aiheutetaanko lapsille karvas pettymys ja siirretään matkaa seuraavaan viikonloppuun... Siirsimme matkaa, eli emme laittaneet lapsia etusijalle, vaan vaimoni hyvinvoinnin. Lapsetkin olivat seuraavana viikonloppuna tyytyväisiä ratkaisuun, olihan se heistäkin mukavaa että äiti on mukana yhdessä kesän kivoimmista päivistä.

Ihmettelen kyllä syvästi tuota ihmisten käsitystä siitä, että lapsen tai vaimon arvostaminen tärkeimmäksi olisi joku poissulkeva juttu. Ihmisellä on käytössään rajaton määrä rakkautta; minä rakastan valtavasti vaimoani sekä kaikkia kolmea tytärtäni. Miehen ja vaimon parisuhde on mielestäni tärkein kaikista suhteista, mutta ei se sitä tarkoita ettenkö pitäisi suhteita lapsiini ihan yhtä tärkeinä kuin te suhdetta omaan lapseenne.

Insinööri kirjoitti:

Kamalan pitkä viesti. Suluissa on maininta, että mielestäsi vaimo on tärkein sinulle. Loput viestistä käsittelee sitä mikä ajaa miehen kamalaan tekoon ja millä moisia tekoja voisi kenties vähentää.

Kaikki ihmiset kuitenkin tarttuvat tuohon suluissa mainittuun pikkuseikkaan, miksi?

Käsitteleekö alkuperäinen viesti liian kipeätä asiaa? Tuntevatko äidit kenties piston sydämessään, kun ymmärtävät että isien oikeuksia on tässä maassa poljettu kautta aikojen ja äidit ovat aina erotilanteessa käyttäneet lapsia aseinaan (et tule ikinä näkeen lastas... on erittäin tyypillinen lausahdus äidin suusta). Ajattelin vaan.

Lue lisää

Sinänsä ihan hyvän kirjoituksen vesittää jo alussa mainittu väite siitä, että vaimo on miehelle lasta tärkeämpi. Ehkäpä hieman hätäisen ja ei-niin-selkeästi esitetyn väitteen jälkeen muu sisältö menettää merkityksensä, tai ainakin sen tulkinta värittyy.

Tässä on hyvä esimerkki kirjoittajan ja lukijan välisen kommunikaation häiriöstä. Lukija ei tartu kirjoittajan haluamaan asiaan. Se taas on aika yleistä lyhyiden ja ytimekkäiden viestien foorumilla. Ottanemme tästä oppia.

Päivi kirjoitti:

Minusta on todella törkeätä väittää, että naiset käyttävät lapsia välineenä erossa...
Tiedä useammankin tapauksen joissa mies on uhkaillut jopa lähi sukunsa voimalla eroaikeissa olevaa vaimoa sillä että lapset viedää äidiltä kokonaan jos vaimo hakee eroa.

Ja tiedän useamman tapauksen joissa isä on lähtenyt eron sattuessa oikeuteen 'taistelemaan' lapsistaan, saanut sitten huoltajuuden, mutta muutaman vuoden päästä lapset on viety äidin luo asumaan isän toimesta(toki tiedän myös muutaman kunnollisen yh-isän).

Yleisin asia on kuitenkin se että mies kiusaa entistä vaimoaan sillä, että ei otakkaan lapsia ollenkaan luokseen (ex-vaimo voi vaikka lähteä ulos huvittelemaan jos lapset eivät ole kotona...) jne.

Eli kyllä ne miehetkin osaavat ja on taatusti ihan yhtä yleistä kuin se että naiset toimivat vastaavalla tavalla !!!

Lue lisää

Väite ei ole sinänsä törkeä, koska se pitää paikkansa. Naisen teko sen sijaan on törkeä.

Syyllisiä löytyy aina molemmista sukupuolista, ei sitä voi kiistää, mutta jostakin syystä mielisairaalan avo-osastot ovat suorastaan puolillaan näitä erosta toipuvia miehiä... naisia näkee harvemmin.

Isä itsekin kirjoitti:

Jos tuollainen tilanne tulisi, valitsisin lapsen pelastamisen. Tähän on montakin syytä; lapsella on paljon enemmän elettävää ja koettavaa, lisäksi tiedän että se olisi myös vaimoni tahto... hän tahtoisi minun pelastavan lapsen, ja kuten sinäkin sanoit, lapsessa on tulevaisuus ja lapsiaan haluaa suojella keinolla millä hyvänsä.

Täytyy sanoa että tuo minun alkuperäisessä viestissä esittämäni sivuseikka on nyt kyllä ymmärretty todella pahasti väärin. (minun syytäni toki, olin ehkä vähän harhaanjohtava). En minä ole tarkoittanut että kaikki vaimooni liittyvät asiat menevät lapsen edelle, vaan sitä että miehen ja vaimon välinen suhde on tärkein perheen sisäisistä suhteista. Ilman tätä suhdetta perhettä ei ole olemassakaan. Tämän suhteen voidessa hyvin, myös lasten hyvinvoinnille on parhaat mahdolliset edellytykset.

Olen monessa viestissä jo todennut että meillä lasten edut menevät normaalisti ja yleensä etusijalle. En kuitenkaan sano että lasten etu menee aina etusijalle. Esimerkiksi viime kesänä olimme suunnitelleet viikonlopulle matkaa Särkänniemeen... vaimoni sairastui perjantaina ja lauantai-aamuna piti sitten valita lähteekö vaimo sairaana mukaan kärsimään vai aiheutetaanko lapsille karvas pettymys ja siirretään matkaa seuraavaan viikonloppuun... Siirsimme matkaa, eli emme laittaneet lapsia etusijalle, vaan vaimoni hyvinvoinnin. Lapsetkin olivat seuraavana viikonloppuna tyytyväisiä ratkaisuun, olihan se heistäkin mukavaa että äiti on mukana yhdessä kesän kivoimmista päivistä.

Ihmettelen kyllä syvästi tuota ihmisten käsitystä siitä, että lapsen tai vaimon arvostaminen tärkeimmäksi olisi joku poissulkeva juttu. Ihmisellä on käytössään rajaton määrä rakkautta; minä rakastan valtavasti vaimoani sekä kaikkia kolmea tytärtäni. Miehen ja vaimon parisuhde on mielestäni tärkein kaikista suhteista, mutta ei se sitä tarkoita ettenkö pitäisi suhteita lapsiini ihan yhtä tärkeinä kuin te suhdetta omaan lapseenne.

Lue lisää

jatkan tästä, kun hyvässä vauhdissa ollaan. Tietysti perheessä äidin ja isän suhde kannattelee kokonaisuutta, mutta yksilön kannalta suhde vanhempiin on se elämän tärkein suhde. Kaikki muu rakennetaan sen päälle. Sen takia on niin kovin tärkeää, että perheessä aikuiset kykenevät asettamaan lapsen tarpeet omiensa edelle, mutta eivät kuitenkaan ryhdy tanssimaan lapsen oikkupillin mukaan.
Ja siitä, että vanhempien suhde on hyvä, ei ihan välttämättä seuraa, että lapsella on hyvä koti. Vanhemmat vopivat myös yksissä tuumin ummistaa silmänsä lapsen tarpeille.

Vähän vanhempi äiti kirjoitti:

jatkan tästä, kun hyvässä vauhdissa ollaan. Tietysti perheessä äidin ja isän suhde kannattelee kokonaisuutta, mutta yksilön kannalta suhde vanhempiin on se elämän tärkein suhde. Kaikki muu rakennetaan sen päälle. Sen takia on niin kovin tärkeää, että perheessä aikuiset kykenevät asettamaan lapsen tarpeet omiensa edelle, mutta eivät kuitenkaan ryhdy tanssimaan lapsen oikkupillin mukaan.
Ja siitä, että vanhempien suhde on hyvä, ei ihan välttämättä seuraa, että lapsella on hyvä koti. Vanhemmat vopivat myös yksissä tuumin ummistaa silmänsä lapsen tarpeille.

Lue lisää

En kyllä saanut pointtia poimittua tuosta sinun viestistäsi... se sisälsi ihan oikeita ja hyviä ajatuksia mielestäni... mutta kuitenkin ne olivat ihan samoja kuin minunkin esittämäni ajatukset.

Minähän olen koko ajan sanonut että lapsen tarpeet menevät etusijalle myös meidän perheessä... ja se on minun mielestäni tärkeää. Olen myöskin esittänyt ainakin kahteen kertaan että meillä lapsen etu menee etusijalle, paitsi juuri noissa oikkutilanteissa sekä kohtuuttomissa pyynnöissä (joita voi esim. oidipaalivaiheen aikana kai tulla... meillä ei ole toistaiseksi kuitenkaan törmätty näihin).

Vanhempien hyvästä suhteesta ei välttämättä seuraa se, että lapsella on hyvä koti, mutta kyllä se ihan oikeasti on avuksi, eikö? Varsinkin tilanteissa joissa vanhemmilla on hyvä suhde ja he pyrkivät toimimaan vilpittömästi lapsen parhaaksi.

Minä nyt vaan satuin käyttämään vähän voimakkaampaa ilmaisua tuossa ensimmäisessä kirjoituksessani, kun en voinut arvata tämän keskustelun muuttuvan näin intensiiviseksi.

Isä itsekin kirjoitti:

En kyllä saanut pointtia poimittua tuosta sinun viestistäsi... se sisälsi ihan oikeita ja hyviä ajatuksia mielestäni... mutta kuitenkin ne olivat ihan samoja kuin minunkin esittämäni ajatukset.

Minähän olen koko ajan sanonut että lapsen tarpeet menevät etusijalle myös meidän perheessä... ja se on minun mielestäni tärkeää. Olen myöskin esittänyt ainakin kahteen kertaan että meillä lapsen etu menee etusijalle, paitsi juuri noissa oikkutilanteissa sekä kohtuuttomissa pyynnöissä (joita voi esim. oidipaalivaiheen aikana kai tulla... meillä ei ole toistaiseksi kuitenkaan törmätty näihin).

Vanhempien hyvästä suhteesta ei välttämättä seuraa se, että lapsella on hyvä koti, mutta kyllä se ihan oikeasti on avuksi, eikö? Varsinkin tilanteissa joissa vanhemmilla on hyvä suhde ja he pyrkivät toimimaan vilpittömästi lapsen parhaaksi.

Minä nyt vaan satuin käyttämään vähän voimakkaampaa ilmaisua tuossa ensimmäisessä kirjoituksessani, kun en voinut arvata tämän keskustelun muuttuvan näin intensiiviseksi.

Lue lisää

oli se, että vanhemman ja lapsen välinen suhde on tärkein ihmissuhde, koska jokainen meistä rakentaa koko elämänsä sen varaan, mitä siinä suhteessa on alun alkaen kokenut. Miehen ja naisen välinen suhde ei heidän itsensäkään kannalta ole kaikkein tärkein, koska se solmitaan aikuisella iällä eikä vaikuta ihmiseen enää siinä määrin kuin lapsuuden suhteet.

Vähän vanhempi äiti kirjoitti:

Tietysti aiti ja isä muodostavat perheen ytimen ja huoltokaksikon. Silti, lapsi on tietyllä tavalla läheisempi kuin puoliso. Puolisohan on alun alkaen vieras, aikuinen ihminen. Lapsi vanhemmistaan riippuvainen ja lähin verisukulainen. Jos lapsi on molemmille se tärkein, sen ei tarvitse ollenkaan aiheuttaa ongelmia parisuhteelle. Puolisolla on puolison paikka, lapsella lapsen paikka. Aikuisen on joustettava lapsen hyväksi.

Lue lisää

Olen samaa mieltä kanssasi: aviopuoliso voi periaatteessa olla kuka tahansa (suomalainen, kiinalainen , jne), mutta omat lapset (siitetyt ja synnytetyt) ovat vain ja ainoastaan "omia" tai ainakin pitäisi olla.
Puoliso voi vaihtua, lapset eivät!
Ehkäpä tässäkin ampumisjutussa ( ja vastaavalla tavalla ajattelevien "aikuisten" ) suhteissa on ns. puolisoriippuvutta liiaksikin.

Vähän vanhempi äiti kirjoitti:

oli se, että vanhemman ja lapsen välinen suhde on tärkein ihmissuhde, koska jokainen meistä rakentaa koko elämänsä sen varaan, mitä siinä suhteessa on alun alkaen kokenut. Miehen ja naisen välinen suhde ei heidän itsensäkään kannalta ole kaikkein tärkein, koska se solmitaan aikuisella iällä eikä vaikuta ihmiseen enää siinä määrin kuin lapsuuden suhteet.

Lue lisää

No nyt hokasin. Hmm... tuossa on kyllä ideaa, täytyy myöntää etten kyllä ole tuolta kantilta asiaa tajunnut edes miettiä. Mmm... luen nyt parhaillaan uudestaan tuota juttuasi.

On tuo kyllä niin hyvä pointti, ettei sitä voi kumota, mutta mutta... itse näen asian ehkä hitusen toisin.

Lapsi tosiaan kyllä rakentaa elämänsä lapsuuden kokemuksiensa varaan. Ja lapselle tämän aikaiset suhteet vanhempiin toimivat peruskalliona, jonka varaan rakentaa. Lapsi kuitenkin kasvaa ja itsenäistyy... ja jossain vaiheessa lentää pois kotoaan kohti omaa elämää. Tällöin lapsen tulee itsenäistyä, kasvaa aikuiseksi ja irtautua lapsuusajastaan. Kotoa saadut opit (esim. parisuhteen malli) pysyvät kyllä mukana, mutta lapsi ottaa myös oppia itse kokemistaan asioista ja alkaa elämään sen mukaan.

Lapsi syntyy, kasvaa ja kehittyy vanhempien keskuudessa. Lapsi itsenäistyy ja lähtee kotoa. Suhde lapseen pysyy aina vahvana ja vanhemmuus on elinikäinen asia. Avioliitto ja suhde toiseen vanhempaan on kuitenkin ollut olemassa jo ennen lapsen syntymää... ja se myöskin on elinikäinen asia. Suhde pysyy myös silloin kun lapsi lähtee kotoa... kun vanhemmista tulee isovanhempia suhde on edelleen siellä... minun mielestäni vanhempien välinen suhde on siksi jollakin tasolla merkittävämpi isälle tai äidille... koska se kattaa vanhemmuuden, rakkauden, himon ja ystävyyden.

Pistän tähän vielä lainauksen Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilta... tulee pitkä teksti, mutta tulkoon.

"Vanhemmat ymmärtävät sukupolvien ketjun olevan siinä vaiheessa, että lapsi lähtee pian kotoa. Monet tarrautuvat lapsiinsa. Vanhempien on opittava kunnioittamaan lapsen erillisyyttä ja omaa elämää.

Kahden sukupolven välinen kuilu tuntuu. Vanhemmat pohtivat: annoin kaikkeni - tämänkö saan palkaksi? Lapsen mielestä kenelläkään ei ole yhtä kauheita vanhempia kuin hänellä.

Kaikille murrosikä ei ole myrskyisää, mutta aina kuitenkin tapahtuu eriytymistä ja itsenäistymistä. Vapaus, vastuu ja rajat - nämä aiheet toistuvat murrosikäisen perheessä: mitä ne tarkoittavat, mitä seuraa kun ne ylitetään?

Vanhempien on tärkeä vetää yhtä köyttä, ei antaa lapsen lietsoa heitä toisiaan vastaan. Vanhemmat ovat edelleen vastuussa lapsesta. On hyvä, jos lapsi kokee, että kodin ovi pysyy auki, vaikka tulisi hölmöiltyä.

Paras itsenäistymisen maaperä lapselle on vanhempi, joka uskoo, luottaa ja tukee. Tämä on ihanne, jota kohti vanhemmat voivat pyrkiä.

Nuori kasvaa täyteen mittaansa. Äiti ja isä tajuavat oman ikääntymisensä ja rajallisuutensa. Vanhemmat saattavat kadehtia lapsen elinvoimaa.

Murrosikäisen itsenäistyminen saattaa lietsoa vanhemmissakin eroajatuksia. Aikuisten onkin tärkeä erottaa, että kyseessä on lapsen irtaantumisvaihe, ei vanhempien."

Isä itsekin kirjoitti:

No nyt hokasin. Hmm... tuossa on kyllä ideaa, täytyy myöntää etten kyllä ole tuolta kantilta asiaa tajunnut edes miettiä. Mmm... luen nyt parhaillaan uudestaan tuota juttuasi.

On tuo kyllä niin hyvä pointti, ettei sitä voi kumota, mutta mutta... itse näen asian ehkä hitusen toisin.

Lapsi tosiaan kyllä rakentaa elämänsä lapsuuden kokemuksiensa varaan. Ja lapselle tämän aikaiset suhteet vanhempiin toimivat peruskalliona, jonka varaan rakentaa. Lapsi kuitenkin kasvaa ja itsenäistyy... ja jossain vaiheessa lentää pois kotoaan kohti omaa elämää. Tällöin lapsen tulee itsenäistyä, kasvaa aikuiseksi ja irtautua lapsuusajastaan. Kotoa saadut opit (esim. parisuhteen malli) pysyvät kyllä mukana, mutta lapsi ottaa myös oppia itse kokemistaan asioista ja alkaa elämään sen mukaan.

Lapsi syntyy, kasvaa ja kehittyy vanhempien keskuudessa. Lapsi itsenäistyy ja lähtee kotoa. Suhde lapseen pysyy aina vahvana ja vanhemmuus on elinikäinen asia. Avioliitto ja suhde toiseen vanhempaan on kuitenkin ollut olemassa jo ennen lapsen syntymää... ja se myöskin on elinikäinen asia. Suhde pysyy myös silloin kun lapsi lähtee kotoa... kun vanhemmista tulee isovanhempia suhde on edelleen siellä... minun mielestäni vanhempien välinen suhde on siksi jollakin tasolla merkittävämpi isälle tai äidille... koska se kattaa vanhemmuuden, rakkauden, himon ja ystävyyden.

Pistän tähän vielä lainauksen Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilta... tulee pitkä teksti, mutta tulkoon.

"Vanhemmat ymmärtävät sukupolvien ketjun olevan siinä vaiheessa, että lapsi lähtee pian kotoa. Monet tarrautuvat lapsiinsa. Vanhempien on opittava kunnioittamaan lapsen erillisyyttä ja omaa elämää.

Kahden sukupolven välinen kuilu tuntuu. Vanhemmat pohtivat: annoin kaikkeni - tämänkö saan palkaksi? Lapsen mielestä kenelläkään ei ole yhtä kauheita vanhempia kuin hänellä.

Kaikille murrosikä ei ole myrskyisää, mutta aina kuitenkin tapahtuu eriytymistä ja itsenäistymistä. Vapaus, vastuu ja rajat - nämä aiheet toistuvat murrosikäisen perheessä: mitä ne tarkoittavat, mitä seuraa kun ne ylitetään?

Vanhempien on tärkeä vetää yhtä köyttä, ei antaa lapsen lietsoa heitä toisiaan vastaan. Vanhemmat ovat edelleen vastuussa lapsesta. On hyvä, jos lapsi kokee, että kodin ovi pysyy auki, vaikka tulisi hölmöiltyä.

Paras itsenäistymisen maaperä lapselle on vanhempi, joka uskoo, luottaa ja tukee. Tämä on ihanne, jota kohti vanhemmat voivat pyrkiä.

Nuori kasvaa täyteen mittaansa. Äiti ja isä tajuavat oman ikääntymisensä ja rajallisuutensa. Vanhemmat saattavat kadehtia lapsen elinvoimaa.

Murrosikäisen itsenäistyminen saattaa lietsoa vanhemmissakin eroajatuksia. Aikuisten onkin tärkeä erottaa, että kyseessä on lapsen irtaantumisvaihe, ei vanhempien."

Lue lisää

Ei meidän näkemykset varmasti kovin paljoa eroa toisistaan. Painotus on vain vähän erilainen.

Vähän vanhempi äiti kirjoitti:

Ei meidän näkemykset varmasti kovin paljoa eroa toisistaan. Painotus on vain vähän erilainen.

Hyvin kiteytetty ja hyvä loppu tämän asian käsittelylle.

äiti kirjoitti:

Mielestäni lasta ei millään voi asettaa kakkoseksi. Ainakaan terveen ihmisen järkeen se ei käy! Niin isä kuin äitikin rakastavat(ainakin kuuluis)lapsiaan suunnattomasti, ja ainakin meillä sitä rakkauden tunnetta ei edes pysty määrittelemään.

Meillä lapset ovat aina etusijalla, silloin tällöin tarvitsee vain ottaa se oma kahdenkeskinen aikansa. Jos parisuhde on terve, niin tällaiset asiat ovat itsestäänselvyyksiä.

Lapselle ei saa olla mustasukkainen! Sen pitäisi jokaisen isän tajuta!!!!!!!!!!!!!!!

Lue lisää

Säädä hiukan näppäinten toistonopeuteen viivettä. Jäi tuo huutomerkki hiukan liian pitkäksi aikaa pohjaan. Asian tajuaa ilmankin.

Isä itsekin kirjoitti:

Lapsien tulisi olla parisuhteessa se toiseksi tärkein asia. Ehkä olen hieman uskonnollinen, kun uskon että mies ja nainen on se perheen ydin ja lapset ovat sitten se yhteinen hedelmä. Ja tässä tahdon korostaa sanaa yhteinen.

Ehkäpä ne parisuhteen ongelmat alkavatkin siitä, kun nainen nostaa lapsen miehen ylitse... ikäänkuin omii tämän. Tokihan lapset vaativat todella paljon äidin huomiota, niin kuuluukin, mutta sitä vastuuta lapsen hoitamisesta pitäisi jakaa sille isällekin... lasta koskevat päätökset tehdä yhdessä jne. Tällöin ehkä se mustasukkaisuuskaan ei nousisi esiin.

Lue lisää

kaikkee roskaa sitä joidenkin päässä vellookin. UnFu...gBelievable.
Lapsen.. toistan.. LAPSEN kuuluu olla parisuhteessa se tärkein KUMMALLEKIN, sitten kun se lapsi on siihen perheeseen syntynyt. Siihen asti suhteen pitäs olla tasa-arvoinen, muutenhan se ei mikään oikea parisuhde olekaan.
Lapsi on tärkein kunnes on riittävän vanha, että tulee itekseen toimeen.

Hirviö, joka murhaa omat lapsensa, ei ansaitse elämää itsekään.

nököQ kirjoitti:

kaikkee roskaa sitä joidenkin päässä vellookin. UnFu...gBelievable.
Lapsen.. toistan.. LAPSEN kuuluu olla parisuhteessa se tärkein KUMMALLEKIN, sitten kun se lapsi on siihen perheeseen syntynyt. Siihen asti suhteen pitäs olla tasa-arvoinen, muutenhan se ei mikään oikea parisuhde olekaan.
Lapsi on tärkein kunnes on riittävän vanha, että tulee itekseen toimeen.

Hirviö, joka murhaa omat lapsensa, ei ansaitse elämää itsekään.

Lue lisää

Miten niin kuuluu? Missä niin sanotaan? Ja hui... sinähän kiroat oikein englannin kielellä, kyllä minun kai nyt täytyy sitten sinua uskoa... kun oikein englannin kielellä...

Tuossa edellä kävimme pitkän keskustelun tästä asiasta ja tulimme lopulta siihen tulokseen, että joku lähtee jostakin näkökulmasta ja joku toinen toisesta. Käytännössä tärkeintä on kuitenkin se, että lapsi saa huomiota, aikaa ja rakkautta kummaltakin vanhemmaltaan.

Se että olen asiaa ajatellut ja päätynyt ratkaisuun, jossa arvostan koko elämää katsoen vaimoni tärkeimmäksi ihmisekseni ei tarkoita sitä, ettemmekö me laittaisi lapsen tarpeita ja etuja aina ensimmäiseksi. Olen enemmänkin lähtenyt siitä, että kun kuolinvuoteellani ajattelen elämääni, niin vaimoni (joka ehkä... toistan... ehkä on kulkenut rinnallani koko aikuisen elämäni) tulee todennäköisesti nousemaan elämäni tärkeimmäksi ihmiseksi. Hänen kanssaan olen kokenut rakkauden ensihuuman, lapsikuumeen, lapsiemme syntymisen, kasvamisen ja paljon muuta.

Vaimon asema on aivan erilainen kuin lapsien. Lapsiaan rakastaa täysin pyyteettömästi ja vilpittömästi eivätkä he voi sellaista tehdäkään, mikä tuon tunteen muuttaisi, mutta jotenkin silti uskon että vaimoni tulee olemaan minulle se tärkein ihminen. Olen ehkä hieman uskonnollinen elämänkatsomukseltani, mutten usko päässäni vellovan roskaa.

nököQ kirjoitti:

kaikkee roskaa sitä joidenkin päässä vellookin. UnFu...gBelievable.
Lapsen.. toistan.. LAPSEN kuuluu olla parisuhteessa se tärkein KUMMALLEKIN, sitten kun se lapsi on siihen perheeseen syntynyt. Siihen asti suhteen pitäs olla tasa-arvoinen, muutenhan se ei mikään oikea parisuhde olekaan.
Lapsi on tärkein kunnes on riittävän vanha, että tulee itekseen toimeen.

Hirviö, joka murhaa omat lapsensa, ei ansaitse elämää itsekään.

Lue lisää

Laitan vielä pienen liitteen, jonka on kirjoittanut Keijo Markova, psykologi, pari- ja perheterapeutti Väestöliiton perheklinikalta.

"Parisuhde säilyy elävänä, kun päivittäin muistaa toisen olevan oman hyvinvoinnin kannalta numero yksi. Kun kumppani on ykkönen omassa elämässä, silloin muistaa toimia myös sen mukaisesti. Silloin ei ala pitää toista itsestään selvyytenä, jonka voi jo unohtaa. Ja kun parisuhde toimii, löytyy hyviä mahdollisuuksia toteuttaa itseään muillakin elämän aloilla."

Isä itsekin kirjoitti:

Laitan vielä pienen liitteen, jonka on kirjoittanut Keijo Markova, psykologi, pari- ja perheterapeutti Väestöliiton perheklinikalta.

"Parisuhde säilyy elävänä, kun päivittäin muistaa toisen olevan oman hyvinvoinnin kannalta numero yksi. Kun kumppani on ykkönen omassa elämässä, silloin muistaa toimia myös sen mukaisesti. Silloin ei ala pitää toista itsestään selvyytenä, jonka voi jo unohtaa. Ja kun parisuhde toimii, löytyy hyviä mahdollisuuksia toteuttaa itseään muillakin elämän aloilla."

Lue lisää

Taisitkin sohaista arkaan kohtaan :)

Olen mielenkiinnolla seurannut keskustelun etenemistä ja täytyy sanoa, että ei hyvältä näytä. Ei näytä hyvältä erotilastotkaan ja mm tämän keskustelun henki selventää sitä, miksi näin on. Arvoasetelma on niin nurinkurinen, että eihän siitä voi muuta seuratakaan kuin henkilökohtaisia tragedioita ja hajonneita perheitä.

1. Parisuhde säilyy elävänä, kun päivittäin muistaa toisen olevan oman hyvinvoinnin kannalta numero yksi.

Mitä se on:
Se on sitä, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja jaettu suru puolittuu.

2. Kun kumppani on ykkönen omassa elämässä, silloin muistaa toimia myös sen mukaisesti.

Avainsanoja:
Hyvää huomenta, kiitos, anteeksi, haluaisitko, miltä sinusta tuntuu, mitä mieltä sinä olet.

3. Silloin ei ala pitää toista itsestään selvyytenä, jonka voi jo unohtaa.

Muista:
Kuunnella, suudella, hieroa hartiat ja viedä roskis.

4. Ja kun parisuhde toimii, löytyy hyviä mahdollisuuksia toteuttaa itseään muillakin elämän aloilla.

Kuten esimerkiksi:
Yhteisten ja henkilökohtaisten harrastusten parissa, omalla ammattiuralla, yhteisen kodin sisustamisessa meitä kaikkia viehättäväksi jne.

Lapsi on tärkein. Luonnollisesti - sillä lapsissa on tulevaisuutemme. Sinä, "Isä itsekin", olet jo näemmä pysähtynyt miettimään sitä, mikä on oikeasti tärkeää. Kannattaisi aika monen muunkin asettua peilin eteen ja kysyä sieltä näkyvältä henkilöltä:

Haluanko tosiaan pilata lasteni tulevaisuuden tarjoamalla heille mallin parisuhteesta, jossa toisistaan ei välitetä paskankaan vertaa?

Mitä voi tehdä viikonloppuisä... ei paljoakaan, mutta ainahan voi toivoa, että tunneilmapiirin herkästi aistivat lapset oivaltavat jotain elämän tärkeistä kysymyksistä niinä rajallisina tuokioina, jotka tapaamisoikeus sallii.

Vähän vanhempi äiti kirjoitti:

Tietysti aiti ja isä muodostavat perheen ytimen ja huoltokaksikon. Silti, lapsi on tietyllä tavalla läheisempi kuin puoliso. Puolisohan on alun alkaen vieras, aikuinen ihminen. Lapsi vanhemmistaan riippuvainen ja lähin verisukulainen. Jos lapsi on molemmille se tärkein, sen ei tarvitse ollenkaan aiheuttaa ongelmia parisuhteelle. Puolisolla on puolison paikka, lapsella lapsen paikka. Aikuisen on joustettava lapsen hyväksi.

Lue lisää

Minä isänä olen sitä mieltä, että lapsi on ehdottomasti se tärkein asia! Puoliso ei lähellekään yhtä tärkeä, oma rakas lapseni on puolet minua ja se rakkaus on ikuista. Puoliso on kumminkin vieras ihminen ja oikeasti en edes pidä hänestä.

äiti kirjoitti:

Mielestäni lasta ei millään voi asettaa kakkoseksi. Ainakaan terveen ihmisen järkeen se ei käy! Niin isä kuin äitikin rakastavat(ainakin kuuluis)lapsiaan suunnattomasti, ja ainakin meillä sitä rakkauden tunnetta ei edes pysty määrittelemään.

Meillä lapset ovat aina etusijalla, silloin tällöin tarvitsee vain ottaa se oma kahdenkeskinen aikansa. Jos parisuhde on terve, niin tällaiset asiat ovat itsestäänselvyyksiä.

Lapselle ei saa olla mustasukkainen! Sen pitäisi jokaisen isän tajuta!!!!!!!!!!!!!!!

Lue lisää

Ehdottomasti samaa mieltä, se pieni ihana lapsi on maailman tärkein asia ainakin minulle isänä.

kylmäkkökyllikin ex kirjoitti:

Taisitkin sohaista arkaan kohtaan :)

Olen mielenkiinnolla seurannut keskustelun etenemistä ja täytyy sanoa, että ei hyvältä näytä. Ei näytä hyvältä erotilastotkaan ja mm tämän keskustelun henki selventää sitä, miksi näin on. Arvoasetelma on niin nurinkurinen, että eihän siitä voi muuta seuratakaan kuin henkilökohtaisia tragedioita ja hajonneita perheitä.

1. Parisuhde säilyy elävänä, kun päivittäin muistaa toisen olevan oman hyvinvoinnin kannalta numero yksi.

Mitä se on:
Se on sitä, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja jaettu suru puolittuu.

2. Kun kumppani on ykkönen omassa elämässä, silloin muistaa toimia myös sen mukaisesti.

Avainsanoja:
Hyvää huomenta, kiitos, anteeksi, haluaisitko, miltä sinusta tuntuu, mitä mieltä sinä olet.

3. Silloin ei ala pitää toista itsestään selvyytenä, jonka voi jo unohtaa.

Muista:
Kuunnella, suudella, hieroa hartiat ja viedä roskis.

4. Ja kun parisuhde toimii, löytyy hyviä mahdollisuuksia toteuttaa itseään muillakin elämän aloilla.

Kuten esimerkiksi:
Yhteisten ja henkilökohtaisten harrastusten parissa, omalla ammattiuralla, yhteisen kodin sisustamisessa meitä kaikkia viehättäväksi jne.

Lapsi on tärkein. Luonnollisesti - sillä lapsissa on tulevaisuutemme. Sinä, "Isä itsekin", olet jo näemmä pysähtynyt miettimään sitä, mikä on oikeasti tärkeää. Kannattaisi aika monen muunkin asettua peilin eteen ja kysyä sieltä näkyvältä henkilöltä:

Haluanko tosiaan pilata lasteni tulevaisuuden tarjoamalla heille mallin parisuhteesta, jossa toisistaan ei välitetä paskankaan vertaa?

Mitä voi tehdä viikonloppuisä... ei paljoakaan, mutta ainahan voi toivoa, että tunneilmapiirin herkästi aistivat lapset oivaltavat jotain elämän tärkeistä kysymyksistä niinä rajallisina tuokioina, jotka tapaamisoikeus sallii.

Lue lisää

Tää oli tän ketjun PARAS kirjoitus. Kiitos.

miehellä oli mielenterveysongelmia? Lehtijutussahan ainakin naapurit ja tutut kilvan ylistivät kunnollista ja työteliästä miestä, josta ei ikikuunapäivänä olis uskonu moista murhaajaa löytyvän! Hyvinpä tuo mielenterveysongelmansa piilotti sitten! Jos sekasin oli, niin hetkellisesti, siltä vaikuttaa.

Vähän vanhempi äiti kirjoitti:

miehellä oli mielenterveysongelmia? Lehtijutussahan ainakin naapurit ja tutut kilvan ylistivät kunnollista ja työteliästä miestä, josta ei ikikuunapäivänä olis uskonu moista murhaajaa löytyvän! Hyvinpä tuo mielenterveysongelmansa piilotti sitten! Jos sekasin oli, niin hetkellisesti, siltä vaikuttaa.

Lue lisää

Itse kuulin jostakin (tämä on nyt sitten huhupuheita... en pysty todistamaan mitenkään) että kyseinen mies olisi valvonut 2 vuorokautta ja syönyt psyykelääkkeitä.

Ehkäpä juuri tuollainen ns. kiltti ja kunnollinen mies saakin noita mielenterveysongelmia erosta helpommin, kuin mies, jolle perhe ei niin paljoa merkitse. Ainakin minusta tuntuu, että nämä ampujat ovat aina näitä kunnollisia miehiä... ei niinkään hakkaajia tai agressiivisia. Ehkä kyseessä on sellanen "ämpäri kaatuu vain kerran, mutta lopullisesti"-jutusta. Ikävä tapaus kertakaikkiaan.

Vähän vanhempi äiti kirjoitti:

miehellä oli mielenterveysongelmia? Lehtijutussahan ainakin naapurit ja tutut kilvan ylistivät kunnollista ja työteliästä miestä, josta ei ikikuunapäivänä olis uskonu moista murhaajaa löytyvän! Hyvinpä tuo mielenterveysongelmansa piilotti sitten! Jos sekasin oli, niin hetkellisesti, siltä vaikuttaa.

Lue lisää

miehellä oli mielenterveysongelmia?
Suora lainaus iltalehdestä (netissä)

"Avoliiton purkautuminen, siitä kärjistyneet mielenterveysongelmat ja kasvanut ahdistus purkautuivat äärimmäisellä tavalla

Erityisesti lasten isä otti eron raskaasti. Hän tunsi tarvitsevansa ammattiauttajan apua ja alkoi käyttää Keski-Karjalan mielenterveystoimiston palveluita. Terapiakäynnit ja lääkkeet eivät kuitenkaan auttaneet."



Lehtijutussahan ainakin naapurit ja tutut kilvan ylistivät kunnollista ja työteliästä miestä, josta ei ikikuunapäivänä olis uskonu moista murhaajaa löytyvän!

Itse en ole missään lehtijutussa huomannut että ne ylistäis isää joka tappoi lapset.

Bour kirjoitti:

miehellä oli mielenterveysongelmia?
Suora lainaus iltalehdestä (netissä)

"Avoliiton purkautuminen, siitä kärjistyneet mielenterveysongelmat ja kasvanut ahdistus purkautuivat äärimmäisellä tavalla

Erityisesti lasten isä otti eron raskaasti. Hän tunsi tarvitsevansa ammattiauttajan apua ja alkoi käyttää Keski-Karjalan mielenterveystoimiston palveluita. Terapiakäynnit ja lääkkeet eivät kuitenkaan auttaneet."



Lehtijutussahan ainakin naapurit ja tutut kilvan ylistivät kunnollista ja työteliästä miestä, josta ei ikikuunapäivänä olis uskonu moista murhaajaa löytyvän!

Itse en ole missään lehtijutussa huomannut että ne ylistäis isää joka tappoi lapset.

Lue lisää

miestä sellaisena kuin olivat hänet tekoon asti tunteneet. Hämmästys olikin sitten suuri tämän hyvän maineen takia, kun mies tuollaisen teon teki. Voi olla, että mies oli hoidossa mielenterveydellisistä syistä, mutta toisaalta iltapäivälehdet nyt melkein keksivätkin juttuja ihan tyhjästä.

Vähän vanhempi äiti kirjoitti:

miestä sellaisena kuin olivat hänet tekoon asti tunteneet. Hämmästys olikin sitten suuri tämän hyvän maineen takia, kun mies tuollaisen teon teki. Voi olla, että mies oli hoidossa mielenterveydellisistä syistä, mutta toisaalta iltapäivälehdet nyt melkein keksivätkin juttuja ihan tyhjästä.

Lue lisää

kuten jo sanoin en huomannut että miestä olisi ylistetty.

Eiköhän nuo kaikki lehdet ( muut yleiset paikat) kerro eri versioita tapahtuneesta jutusta.

Ja sitten todetaan että on ollut täyttä ymmärrystä vailla ja jätkä ei joudu vankilaan. Oltuaan muutaman vuoden kuntoutuksessa jätkä ( siis tappaja ) palaa kotiin ja saa Kelan tukea ja ilmaiset lääkkeet. Perkele!