Elikkä mulla on vuoden vanha landseer ja ongelmana on se, että se ei pysty ohittamaan ihmisiä sekä muita koiria nätisti. Miten koiran voi kouluttaa olla huomioimatta muita koiria? Antakaa jotai hyviä vinkkejä. Toinen asia, mikä saa mut ihan kirjaimellisesti itkemään on se, että aina välillä lenkillä se riehaantuu ja rupeee repimää/puremaan mun hanskoja ja takin hihoja. Pahimmassa tapauksessa
(tapahtuu melkein aina kun se riehantuu sillai) se alkaa hyppimään mun päälle, mikä ei oo kyl kaunista katteltavaa :/ voitte kyllä itteki kuvitella, että sellainen n. 50 kg:n painoinen koiraa nousee omistajaansa vasten. Parhaiten on tepsinyt siinä huomion vieminen muualle, mutta oppiiko koira vähitellen olla riehaantumatta jos huomio viedään joka kerta muualle? Mitkään "ei" kiellot eivätkä muutkaan sanalliset käskyt eivätkä myöskään fyyisestkään keinot ( siis ei mitään hakkaamista ym. tietenkää) auta. Ainoa konsti, mikä auttaa sekä muiden koirien ohittamisessa että riehaantumisessa on veden ruiskuttaminen naamaan, mutta se auttaa vain tilapäisesti :( JA sit viel sellainen kysymys, että olenko nyt ihan tuhoon tuomittu ku se on jo vuoden vanha vai voiko sitä kouluttaa vielä tässä iässä yhteiskuntakelvolliseksi? Muuten koira kyllä käyttäytyy suht. koht. hyvin lenkillä ja kotankin ja on aivan ihana ja kiltti. Peruskäskyt on hallinnassa, mutta ongelmana on se että se tottelee kun itse haluaa... Antkaa neuvoja.
(tapahtuu melkein aina kun se riehantuu sillai) se alkaa hyppimään mun päälle, mikä ei oo kyl kaunista katteltavaa :/ voitte kyllä itteki kuvitella, että sellainen n. 50 kg:n painoinen koiraa nousee omistajaansa vasten. Parhaiten on tepsinyt siinä huomion vieminen muualle, mutta oppiiko koira vähitellen olla riehaantumatta jos huomio viedään joka kerta muualle? Mitkään "ei" kiellot eivätkä muutkaan sanalliset käskyt eivätkä myöskään fyyisestkään keinot ( siis ei mitään hakkaamista ym. tietenkää) auta. Ainoa konsti, mikä auttaa sekä muiden koirien ohittamisessa että riehaantumisessa on veden ruiskuttaminen naamaan, mutta se auttaa vain tilapäisesti :( JA sit viel sellainen kysymys, että olenko nyt ihan tuhoon tuomittu ku se on jo vuoden vanha vai voiko sitä kouluttaa vielä tässä iässä yhteiskuntakelvolliseksi? Muuten koira kyllä käyttäytyy suht. koht. hyvin lenkillä ja kotankin ja on aivan ihana ja kiltti. Peruskäskyt on hallinnassa, mutta ongelmana on se että se tottelee kun itse haluaa... Antkaa neuvoja.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tuo on vielä. Eli pitkämielisyyttä vain kehiin. Olet itse rauhallinen, saat koirankin pysymään rauhallisena. Ja kun noita hepulikohtauksia tulee, olet omaksunut oikean tavan toimia. Huomion kiinnittäminen muualle auttaa ja kyllä se aikuistuttuaan rauhoittuu.
Keskityt vaan nyt rauhassa opettamaan tiellä kulkemistapoja. Kannattaa istuttaa koira aina ennen tienylitystä, sillä on rauhoittava vaikutus. Samoin kannattaa opettaa tien puolet, oikea ja vasen. Silloin on helppo kertoa koiralle kummalla puolella kuljetaan. Kun määrätietoista äänenpainoa käyttää niin kyllä se uskoo.
Kohtaamistilanteet on helppo rauhoittaa olemalla itse rauhallinen. Siis kuin toteemipaalu. Koira vierelle hyvissä ajoin, rauhallista(sama ääni kuin kysyt sisällä: otatko piparin?) puhetta ennen kohtaamista ja kohtaamisen ajan. Omantunnon mukaan sitten, jos oma koira ei mellasta eikä naapurinkaan ja jos naapurille sopii, niin koirat voivat moikata.
Ja sitten eräs keino millä rauhoittaa rauhattomia lenkkejä; lähde lenkille kun koira on rauhallisessa mielentilassa, vaikka juuri herännyt nokosilta. Vältä säännöllisiä lenkkeilyaikoja.
Lopuksi lohdutuksen sana: Kun koira on murrosikäinen niin se oppii varmasti kaiken mitä keksit opettaa.
Kiitos vinkeistä! :)
neutraali vaikka se olisikin vaikeaa. Älä ala liian negatiiviseksi (huutaminen, rangaistukset) ole vain huomioimatta, kun koira tekee hyvin, sekunninkin, niin kehu ja palkkaa.
Meillä oli myös vaihe, että koira jossain vaiheessa lenkkiä sai hepulin, käyttäytyi juuri kuten omasi. Minäpysähdyin, astuin hihnan päälle, ettei koira päässyt tielle eikä muutenkaan riehumaan. Miljoon akertaa sanoin sille tiukasta "alas" ja nostin sen alas, kun hyppi, mitään muuta huomiota en antanut, katselin pois päin koirasta, en liikkunut. Raskasta, mutta lopulta koira oivalsi ITSE, ettei tuo käytös kannata, koska kaikki seisahtuu. Minusta tällainen tapa on ehdottomasti parempi, kuin liialliset rankaisut, jolloin koira alistuu, on epävarma, pelkää rankaisua, eikä YMMÄRRÄ miksi ei saa tehdä jotakin, lopettaa tekemisen siis vain alistettuna ja peloissaan. Tällöin se voi alkaa myöhemmin uudelleen tai siirtyä toisenlaiseksi häiriökäyttäytymiseksi. Mutta tämä tapa vaatii omistajalta sitkeyttä, järjestelmällisyyttä, hermoja, ennen kaikkea rakkautta sitä omaa koiraa kohtaan :) Hänen vuokseen tämä tehdään, ei siksi että omistaja pääsisi tässä helpolla. Kyllä se siitä, jaksa vain :)