Ykköseltä tuloo kissanaisia. Tunnen täällä kotosuomessakin muutamia hulluja kissanaisia. Tossa lähellä on yks, jolla on kymmeniä, vallan kuhisee. Naapurit on niitä harventaneet, ja viimeksikin kun kuljettiin siitä ohi, en ollut näkösällä yhtään kissaa. Kuulin että niitä olisi listitty naapureiden toimesta ja jätetty vaan joku yks kaks kissaa.
Kävin yhden kissanaisen kotona, niin elämään ei hällä muuta mahdu, kuin kissat. Ja inhotti kun emäntä laitto kahvipöydän, niin kissat kolusi pöydällä ja tarjoiluvadeilta maistelemassa. Emäntä ei tehnyt elettäkään kissojen kurissa pitämiseksi.
Kyllä kissoja on meilläkin ollut iät ajat ja nytkin on kaksi kissaa, vaan niillä on säännöt, missä saavat olla. Eivät saa keikkua mielin määrin.
Pöydälle ei ole asiaa, ja ovat sen oppineet uskomaankin, vaikka uteliasta siiamilaista rotua onkin, eivät keiku pöydällä. Ikkunalla saavat istua mielin määrin ja siinä ne seurailevatkin luonnon liikkeitä.
Kylpyaltaan reunalla istuvat ja siinä katselevat lirisevää vettä, mutta altaaseen eivät ole vielä tulleet. Sänkyyn tulisivat, vaan ei ole lupa tulla. Makuuhuoneessa istuskelee ikkunalla ja joskus jää siihen nukkumaankin. Heillä on omat nukkumapaikkansa patteriin ripustettava teline, jossa pehmeä pehmuste. Siinä tykkäävät olla. lämpimässä patterin kupeessa.
Oletko Sinä opettanut kissoillesi käytöstapoja vai saavatko villinä melskata ja terrorisoida eloasi?
Kävin yhden kissanaisen kotona, niin elämään ei hällä muuta mahdu, kuin kissat. Ja inhotti kun emäntä laitto kahvipöydän, niin kissat kolusi pöydällä ja tarjoiluvadeilta maistelemassa. Emäntä ei tehnyt elettäkään kissojen kurissa pitämiseksi.
Kyllä kissoja on meilläkin ollut iät ajat ja nytkin on kaksi kissaa, vaan niillä on säännöt, missä saavat olla. Eivät saa keikkua mielin määrin.
Pöydälle ei ole asiaa, ja ovat sen oppineet uskomaankin, vaikka uteliasta siiamilaista rotua onkin, eivät keiku pöydällä. Ikkunalla saavat istua mielin määrin ja siinä ne seurailevatkin luonnon liikkeitä.
Kylpyaltaan reunalla istuvat ja siinä katselevat lirisevää vettä, mutta altaaseen eivät ole vielä tulleet. Sänkyyn tulisivat, vaan ei ole lupa tulla. Makuuhuoneessa istuskelee ikkunalla ja joskus jää siihen nukkumaankin. Heillä on omat nukkumapaikkansa patteriin ripustettava teline, jossa pehmeä pehmuste. Siinä tykkäävät olla. lämpimässä patterin kupeessa.
Oletko Sinä opettanut kissoillesi käytöstapoja vai saavatko villinä melskata ja terrorisoida eloasi?
Vastaukset 21
Vanhimmat
jos eivät tottele, - no joulukuusen nyt ovat melkein jo riisuneet neulasistaan (oli kuivanmaan vanaha kuusi) ja alimmat koristeet vedelleet lattialle, mutta eihän nuorilta kissoilta voi vaatia aivan kympin itsehillintää :)
Petiin ei ole lupa mennä, eikä pöydillä hyppiä..
Onhan se mukava katsoa kissojen leikkimistä. Välillä kuuluu mahdoton jytke, kun leikkivät, vaikka eivät ole enää mitään nuoria.
Tulivat meille eläinsuojeluyhdistykseltä ns. suojakotiin vuosia, vuosia sitten. Siamilaista perimää kun on, niin oli ne uteliaita. Tyttäreni sanoi, etten muka jaksaisi sietää, kun ne on niin uteliaita koluamaan joka paikkoja.
Alkuun ikkunallekkin piti mennä tästä minun näppäimistön yli vaikka ikkunalle oli suorempi tie, niin se huomion kipeys. Kyllä ne alkuun kolusivat kirjahyllyjenkin päällä, mutta kyllä ne säännöt sitten kuitenkin perille menivät, kun tarpeeksi usein siitä muistutti.
Ei tarvinnut, kuin ääntä korotti, ja katsoi tuimasti, meni perlle. Nyt saa kirjahyllykin olla rauhassa. Mutta toinen tulee aina tähän työpöydän alle paperileikkurin päälle istumaan, ja siitä tassullaan aina kopasee mun polvea merkiksi, että hei, huomaa nyt minut.
ihan uusi, uusia killejä? Muistan entiset kissakeskustelut. Kissat ovat ihania.
mylläävät yhtenä keränä.
Nuorempi kissa ei aina ymmärrä rajojajaan ja saa toisen suuttumaan, mutta äkkiä ovat taas kavereita ja nuolevat toisiaan sovussa.
P.s. mieki katoin kys. ohjelman ja oli todella järkyttävää touhua..se siivokin..
Joskus aikoinaan olin vähän aikaa alivuokralaisena mummolla jolla oli vooimiinsa nähen liikaa kissoja, - pakko oli lähteä sen hajun takia pois siitä asunnosta..oli muuten keski Helsingissä..
Ohjelmassa sanottiin, että Japanissa on rajoitettu kissojen määrä 6 kissaan/omistaja, vai oliko se asunto? Niin pitäs muuten meilläkin olla, ja ne jotka kissoja tehtailee erikseen, niille luvan hankinnan jälkeen lupa pitää siitostoimintaan enemmän.
sen jälkeen kun entinen kissa hävisi, mutta nyt syksyllä saimme kadonneenkin entisenkin takaisin, joten siitä syystä kissoja on nyt kaksin kappalein :)
Hyvin ne täällä maalla menee, ovat siistejä - pyrkivät ulos tarpeilleen ja tulevat, ainakin näin pakkasella, juoksujalkaa takaisin..
että Oscari on taas kotona? Minua on monesti melkeinpä itkettänyt hänen kohtalonsa, muistaakseni katosi kovan ukkosen aikana.
Mihin se oli mennyt, miten se palasi takaisin? Kuin ihme.
Mahtaa kisuleilla olla kivaa kaksistaan leikkiä.
osa ohjelmasta sivu, kun katoin sitä Seisemäs taivas -ohjelmaa kakkoselta, joten tuo olikin uusi asia, ja olen myös samaa mieltä, rajoittaa pitäisi kissojen määrää per koti, ehkä kaksi - kolme kissaa on hyvä määrä..
Maalla voi tulla kulkukissat ulkorakennuksiin vuokralaisiksi ihan ottamatta, niinkuin meidän tyttären perheeseen kuulemma, - kulkukissa on tehnyt pennut tyhjillään olevaan navettaan :(
mutta varmaan näkyy pian myös telkkarissa uusintana. Meidänkin kesämökin navetan alle oli kissarukka tehnyt poikasensa. Onneksi kaikille löydettiin ottajat.
http://areena.yle.fi/video/656918
n. 20 kilsan päähän ja puskaradion ansiosta saimme sanan, että semmoinen on pyrkinyt taloihin ruokavieraaksi.
Kuulutimme aiemmin kesällä lehessä- ja pakallisradiossa kadonnutta, ja kai ihmisille jäi mieleen että jossai täälläpäin kaivattiin kissaa kotiin, ja niin vain tarinalla oli onnellinen loppu; Oscari on kotona ja se ja Ossi on nyt hyvät kaverukset keskenään :)
Toivotaan, että nämäkin saavat kodin - en vaan tiedä onko niitten emä miten villiintynyt että saako he miten niitä pentuja kiinni...
vastata, tunsiko Oscari kotinsa, kun tuli takaisin? Oli varmasti kasvanut, tullut miehen ikään? :))
erikoisemmin näyttänyt, kissat on sellaisia..mutta ei ole ollut mihinkään lähdössäkään, tyytyväisenä makoili kuin kotonaan ikkään..ja oli kasvanut aikamieheksi. :)
Oscari pääsi harhapoluiltaan omaan kotiin, sai vielä kattikaverinkin.
Hyvät Yöt, kisuleillekin! :))
Kerran kävi niin, että kun lähdin autolla ajamaan (maasturilla) niin ikäänkuin ajaessa tätä kylätietä kissa maukui jossain. Pysäytin auton, ja konttasin auton alle, en nähnyt mitään. Nimittäin naapurille oli sattunut juuri samana kesänä aiemmin niin että kissa (angorakissa) oli mennyt sinne auton alle jonnekkin (heilläkin maasturi), ja kun isäntä lähti ajamaan, kissä roikkui auton alla, ja putosi tässä meidän kohdalla (tie kulkee pihan läpi) tielle ja jäi oman autonpyörän alle. Oli roikkunut 1,5 km auton alustassa jossain, ehkä akselin päällä. Pitihän se lopettaa, kun loukkaantui niin pahasti.
Ja meiltä katosi juuri siinä päivänä, kun minä kuulin auton alta naukumista ajaessani, niin nuori kissanpoikanen, no ei enää ihan poikanen, mutta ei aikuinenkaan kissa. Semmonen nuori kisu.
Sitä haettiin, kyseltiin ympäriinisä, vaan eipä löytynyt.
Sitten tuli ilmoitus, että siinä sillan alla, jonka kohdalla minä konttasin auton alle katsomaan, onko kissa jossain auton alustassa, asustaa nuri koditon kisunpoikanen.
Matonpesijät olivat sitä rukkineet joten se oli ihan kesy. Ei ollut meidän kissa, vaan meille se otettiin ja siitä tuli armoton hiiri ja rottakissa.
Meillä kun oli tuotantoeläimiä, niin reuhua rapisi sen verran aina kuljettimista, että rotilla oli peijaat. Mutta tämä kissa kävi päin isoja rottia, kun muut kissat juoksivat isoja rottia pakoon, tämä listi isotkin rotat. Kerrasaan hyvä kissa. Aikansa se oli, leikkautettiinkin se, vaan kulkemaan se silti lähti. Eläinlääkäri naureskeli, että se lähti trehfejä perumaan.
Ja kerran se sitten jäi näille trehfien perumisreisulle eikä enää palannutkaan. Lienee joku ampunut?
sanaseppo tehtyä jo ainakin satukirjan, tosin loppu ei ole oikein onnellinen. Kissasihan oli oikea tiikerinpoikanen, ei pelännyt rotista suurintakaan. Hieno kissa, kertakaikkiaan.
Kissoilahan kai muistaakseni on yhdeksän elämää, joten kaipa ovat aikamoisen eteviä eläimiä.
Meillä oli kerran tosi jalo maatiaiskissa. Se teki kosiomatkojaan, joilla viipyi joskus viikkojakin. Kerrankin hyppäsi tapansa mukaan ulkoikkunan alapokaan. Tuli sisään, ahtoi itsensä ruokaa täyteen, ja sitten lähti jatkamaan kosiamatkaansa morsion kanssa, joka häntä odotti aidan takana, pusikossa.
Korva oli raadeltu, ja silmä puhki, mutta hyvä tuntui olevan viuhka kissatyttöjen seurassa.
..................
olisi hyvä saada meille suomeenkin. Tiedän joitakin joilla on jopa toista kymmentä kissaa. Kyllä niistä lähtee hajua vaikka kuin yrittäisi pitää ja pestä. Jopa vaikka asuu ok-talossa niin tontti alkaa haista pissalle tuollaisesta kissalauman pissasta.Kävin kerran erään ok-talon pihassa josta oli erotettu aidalla osa kissojen ulkoilualueeksi ja pissa kyllä haisi ja oli kesä. Sanoisin, että jos lukumäärä alkaa mennä yli 4 ollaan jo rajoilla onko se enää "tervettä"...
tarinan.Asuin isossa puutalossa jossa vilisi kaikenlaisia kissoja talon alla,joita ruokin välillä,kunnes jatkoivat matkansa.
Eräänä päivänä nurkkajuuressa kyyhötti kunnon resupekka,arpinen ja arka.Hain sille koiranruokaa(mulla oli koira)ja sillä sain siitä uuden asukin.Pikkuhiljaa luottamus kasvoi,molemmin puolin,mutta koirani ilme oli satasen arvoinen,muuttaako TUO meille?
No-sopu säilyi,kissa ei välittänyt koirasta ollenkaan,molemmat kilpailivat hiljaa suosiostani ,kumpi pääsee lähemmäs sängyssä mua.Toinen toisella puolella,lämmittivät ja kyllä mua nauratti se asetelma.
Elämä jatkui,yritin löytää katille kodin ja aikojen kuluessa kävikin ilmi että se asuikin oikeesti ihan lähellä,ei vaan enää tykänyt kun ihminen muutti kerrosta ylemmäs.
Katti halus aina yöksi ulos,aamulla se istui rappusilla odottamassa sisälle.
Ja se mokoma halus aina lenkille mukaan,kun lähdin koiran kanssa ulos,mikään ei auttanut,jos se huomasi että lähdimme,siellä se kulki ojanpohjia pitkin,kun iso tie oli lähellä.Mökille mukana se aina läksi omille teilleen,tuli kun vihelsin ja kilistin pientä kelloa.Ja tappeli milloin minkäkin metsäneläimen kans.
Alkuun se sijoitettiin väliaikaiseen kotiin,mutta karkasi samana iltana yön syliin ja löytyi puolenvuoden päästä 10 km päästä,kun oli oleskellut jonkun pihapiirissä ja he laatasta löysivät puh nroni,jälleen näkeminen oli juhlaa ja omalle pihalle päästyä se vähän aikaa ihmetteli,missäs nyt ollaan ja kaikki oli hetken päästä niinkuin ei ois pois ollutkaan.
Näin meni vuosia kunnes muutimme kerrostaloon,sinnehän ei olisi kotiutunut koska oli tottunut olemaan vapaa.
Niimpä saimme hyvän kodin tuttavarouvan luota,jonka oma kissa oli just kuollut.Ok-talo metsän reunassa,just sopiva kissalle.
Vuodet kului,kävimme katsomassa useinkin miten siellä pärjää,tunsi aina ja kujeili omalla tavallaan,tappeli kyllä toisen uroksen kans verissä päin,mut selvisi.
Sitten koitti aika,niinkuin meille kaikille käy,meni munuaiset ja lähtö kissojen taivaaseen tuli.Eläinlääkäri totesi iäksi yli 20 v rikasta vuotta,ikää kun kukaan meistä ei tiennyt.
Se katti säilyy aina muistoissa.
Sen pituinen se.
Kylläpä tuli hyvä mieli Oskarin paluusta :) Surutti niin silloin lukiessani sen katoaminesesta.
Tuosta kissusta, minulla on jo yli kymmenvuotias neito...hyvin omapäinen :D
Totakait saa nukkua sängyssämme, enemmänhän se itseään pesee kuin me. Kun ruokailemme ei pöydälle ole asiaa, ja yleensä pyyhin pöydän ennen kattamista, aina. Muulloin ihan vapaasti.
Kissa on meille perheenjäseneksi otettu, ehdin kyllä pyyhkeileen muutamat karvat, jokainen tavallaan ja tahoillaan. Yksi riittää kerrallaan on meille sopiva malli.
juttu, että alkoi ihan itkettämään. Siinä oli kunnon katti, jolla oli reissumiehen sydän.
Näin kuin piirrettynä elokuvana kertomuksen, siinä olisi aivan todellakin leffan hieno juoni. Kissoilla on erilaisia luonteita, toiset tykkäävät nyhjätä kotona, palvottavina. Toiset, pojat varsinkin, ainakin ennen, reissasivat ja tappelivat maailmalla.
Oli sillä sentään rotiakin, kun mökillä uskoi kilikilikelloa. Se sai viettää loppujen lopuksi hyvää kissan elämää, sai olla myös oma herransakin.
Tulipa mielleen Juha Watt Vainion Käyn pellon laitaa.
http://www.youtube.com/watch?v=Dc7X5_YCZEE
jotain kun muistuu mieleen vaikka mitä siitä katista.Se toimi kuin koira,vartioi meidän taloa,kukaan toinen kissa ei saanut tulla 100 m säteelle.Eräs nainen ulkoilutti kissaansa valjaissa jolla oli kilikello ja kattini kuuli sen ja lähti kui yleinen syyttäjä ajamaan sitä toista pois.
Menin perään pelastamaan tilannetta,mutta katti suuttui mulle ja iski hampaansa ranteeseeni.Kun huusin et mitä teit,silloin vietiin! Kahteen päivään se ei ollut mailla ei halmeilla,sitten ikäänkuin hiipi anteeksi pyydellen -saiskos tulla kotiin.Lääkärireissu keskellä yötä,mulle piikit peffaan jne.
Se oli just sellainen kujakissa,punaruskea, valkoisine masuineen ja tassuineen.Ja paksut posket,nenäkin punastui pakkasella.Ja karkea turkki.Yhtään pussia ei tarvinnut ostaa kissanhiekkaa,ulkona oli sen huussi.
Kun koirani vietiin viimeiselle reissulle,katti oli hämillään ja seuraili mua,katseli ja maukui.Puski jatkuvasti.
Kaipasimme molemmat ystävää,me kolmikko olimme yhtä.
Näitten kokemusten ja surujen jälkeen en ole halunnut ottaa uusia lemmikkejä,he olivat mulle niin kaikki kaikessa ja en halua kokea samaa enää.Sitä luopumisen tuskaa :-(((