Äitini on 88v täysissä järjissään, mutta kovin rasittava. Tai ilkeä. Hän on myös paha suustaan ja kova syyllistäjä. Lapsuuteeni kuuluivat syyllistäminen ja vaientaminen ja väkivalta. Olen nyt ruvennut sanomaan vastaan (53v), varsinkin kun hän rupeaa moittimaan tapaturmaisesti kuollutta sisarustani. Omasta mielestään hän on aina oikeassa, ja lapsena pitivät väkivaltaisen isäni kanssa meitä pelolla ruodussa. Täytettyäni 50v tajusin vihdoin vapautua ja olla ottamatta vastaan syyllisyyttä, jota hän lataa. Kaiken lisäksi hän omasta mielestä vielä uskovainen. Hän vaatii muilta anteksiantoa, mutta itse ei siihen kykene. Antakaa neuvoja, miten käsitellä suulasta vanhaa äitiä?
Vanha äiti
tyvär
161189
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Älä ole kuulevinasi äitisi motkotuksia ja pidä myös puoliasi. Eihän sitä tarvitse ruveta väittelemään ja inttämään ja 'lisäämään pökköä pesään', mutta kohteliaasti pidä oma kantasi asioihin. Ja jos käyt usein tervehtimässä äitiäsi, niin ota joku hyvä ystäväsi mukaan. Arvelisin hänen käyttäytyvän tällöin korrektimmin, kun on muitakin vieraita kylässä. - Onko äitisi käynyt lääkärissä, että kaikki on terveydentilassa kohdallaan? Usein terveyden huonontuminen voi myös vaikuttaa henkiseen hyvinvointiin. Kuitenkin tosi mukavaa, kun käyt tervehtimässä vanhaa äitiäsi ja toivoisi nyt iloisempiakin jutunaiheita löytyvan kuin vanhat suvun ikävät tapahtumat. Ota sinä esille elämänne mukavia asioita ja vie hänelle aikakausilehtiä silloin tällöin. Niissähän riittää ruotimista niin vanhoille kuin nuorillekin ja monessa lehdessä on vielä esim ristikoita, joita kaikenikäiset tykkää ratkoa. Hyvää Uutta Vuotta Sinulle ja kaikille muillekin!
Kiitos asiallisesta suhtautumisesta. Tiedän että kionfliktiin ei pitäisi anatautua, mutta joskus sorrun siihenkin. Meidän puhelinkeskustelumme ovat kovin yksipuolisia eli hän puhuu. Se, että hän kertoo samat asiat sataan kertaan, ei rasita minua, varsinkin kun ne ovat tavallisia juoruja tai neutraaleja. Mutta kun hän haukkuu sisaruksiani, sitä en tahdo jaksaa kuunnella. Ehkä pitäisi vaan lopettaa puhelu tyylikkäästi.
Vanhin sisarenikin sanoi vaihtavansa puheenaihetta kun asia kääntyy sisarusten haukkumiseen, mutta minä en aina jaksa. Äitini pitää itseään esimerkillisenä ihmisenä, mutta mikä äiti avustaa lasten pahoinpitelimisessä?
Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä.
Hyvä neuvo!
Tiedän erään tyttären joka kävi äitiänsä katsomassa vanhustenpalveluasunnoilla. Äiti oli iäkäs ja harhaluuloinen. Pelkäsi varastamista, myrkyttämistä ym. Äiti ei laskenut tytärtään aina asunnolleen. Silti tytär aina hellästi kohteli äitiään. Tytär kyllä kärsi paljon mutta hän hoiti hienosti kaiken loppuun asti.
Kunnioita tuota käskyä niin hyvin teet.
Vanhassa vara parempi. Kuuntele äidin ohjeita. Elä niiden mukaan.
Pakkoko se on kapakassa juosta ja unohtaa perhe.
Äiti se vaan juoksee kapakoissa ja unohtaa perheensä? Johan siinä vihaiseksi ja äkäisen kipakaksi tulee, kun ei kapakin jälkeen saa nukkua rauhassa vaan pitää lapsien kanssa jaaritella.
Teillä toi ikäero 35v voi olla osasyy eriäviin mielipiteisiin.Minullakin nuorimmaisella aika lapsellisia mielipiteitä mielestäni,meillä ikäeroa 36v.Olin siis 36v kun sain Hänet.
Vanhemmat lapseni kunnioittavat mielipiteitäni 49 ja 43 vuotiaat,varsinkin poikani,joka esikoinen.
Sinun tulisi käsitellä asia puolueettomanhenkilön kanssa.Ota mukaan keskusteluihin,ja työllistä tämä perhesuhde.
Keskustelupalsta ei ole niitä parhaimpia mahdollisia
Äidilläni on kovin vaikea myöntää omien voimien ehtymistä. Hän on katkera ihminen, omasta mielestään avioitunut isäni kanssa suvun perinnön turvaamiseksi. Pitää itseään hyvänä ihmisenä, mutta on mielestänu hyvin kaksijakoinen ja opprtunisti.
Älä välitä äitisi puheista, mene aina kapakkaan kyläiltyäsi äitisi luona. Kyllä ne pahat puheet kapakissa haihtuu ja tulet paremmalle tuulelle juotuasi pari kaljaa. Ja kapakissa on iloisia veikkoja iloisine puheenaiheineen.
Yritän olla välittämättä ja panna hänen sanomisensa vanhuksen katkeruuden tiliin. Tänään muistui mieleeni, että viimeisessä puhelinkeskustelussa hän sanoi etteivät lapsettomat naiset ole naisia ollenkaan.(minulla ei ole lapsia). Se ei enää satuta, sillä minulla on aivan ihana parisuhde meneillään.
Hänen ainoa aseensa on sanan säilä, kun muut voimat alkavat ehtyä. Kai minä häntä äitinä jotenkin kunnioitan, mutten hänen tekojaan. Hän on ilmeisen katkera myös siitä, ettei hänen syyllistämisensa ja pelottelun miekka enää uppoa.
Maahan kaatunutta maitoa on turha surra. Iso ikäero ei muuksi muutu. Pitää vain jatkaa omaa elämää eteenpäin hankalasta lähiomaisesta huolimatta. Viestiketju on malliesimerkki siitä, miksi lapset pitäisi tehdä nuorena eikä keski-ikäisenä.
Kyllä se äiti kupsahtaa
Mutta sen verran voit hänelle sanoa, että nykyaikana moni nainen voi olla myös ihan onnellinen nainen, vaikka hänellä ei olekaan lapsia. Työura ja ammatti voivat olla mieleisiä ja maailmassa voi osoittaa paljon uteliasta mielenkiintoaan moniin asioihin. (Ja olet oikeastaan hyvin onnellinen, jos sinulla on aivan ihana parisuhde meneillään. Mutta sitähän ei äidille tarvitse kertoa - hän ilmeisesti on hieman katkera omasta avioliitostaan ja mielestäni kateellinen sinulle).
'Kell' onni on, se onnen kätkeköön'. (runoili Eino Leino)
Hujuvei....
Oisko tuo nyt Dementiaa,luulisin niin....annetaan mummun häjyillä ja unohhdetaan vanhat jutut ja pahat sanat...kaikki me hautaan tai grillille joudutaaan,grillillä mä sitä grematoriota meinaan.
vikaa on teissä molemmissa ,se tyttärenä oleminenkin on joskus vaikeaa,varsinkin kun hän3eelläkin voi vaivata jo"mummutauti, He he,,kaiken kokenut.