Fiktiivinen tarina siitä kuinka minusta tehtiin rikollinen:
Itse aikoinaan tein töitä monta vuotta hommissa, joissa piti olla täysin nuhteeton ja rehellinen ihminen. Eräänä viikonloppuna odottaessani linja-autoa, näin kuinka poliisi kohteli erästä nuortamiestä hyvin, kovakouraisesti mielestäni tarpeettomasti kaatoivat hänet maahan josta hän sai vammoja ja hänen omaisuuttaan rikkoontui.
Poliisit käskivät minua poistumaan, johon ilmoitin, että en poistu, koska en ole tehnyt mitään rikosta ja odotan tässä linja-autoa. Tästä poliisit kimpaantuivat ja antoivat minullekin saman käsittelyn ja kirjoittivat sakot niskoittelusta ja haitanteosta virkamiehelle. Tämä kyseinen tapahtumaketju on koko 30v elämäni ainut rötös mitä siihen mennessä minulle on tapahtunut.
Aikana yritän valittaa kohtalostani, mutta minulle paljastuu, että se ei auta mitään lopulta maksan sakot ja nielen sen, että menetän myös työpaikkani ja asuntoni, koska en enää pysty huolehtimaan asuntolainoistani.
Lopulta elämäni ajautuu siihen pisteeseen, että minusta tulee vittuuntunut sosiaaliavustuksilla eläjä, joka käy aina öisin paukuttelemassa valtion omaisuutta paskaksi. Ihan sellaista ikkunoiden rikkomista, valtion autojen renkaiden puhkontaa tms... Nykyään olen ihan poliisin vanha tuttu. Osasta teoistani olen jäänyt kiinni osasta en. Velkaa minulla on ulosotossa niin paljon, että ei koskaan kannata mitään töitä tehdä ja rikosrekisteristäni on tullut niin pitkä, että kukaan ei onneksi töitä edes tarjoa.
Sosiaalitoimistossakin tietävät minut nykyään hankalana asiakkaana ja virkailijoilla loiskuu melkein kuset housussa aina kun käyn asioimassa siellä. Vartija on aina paikalla kun olen tulossa. Vaikka olen vakuuttanut, että en tee mitään niin kauan kuin saan sen pienen korvaukseni. Sosiaalitoimistossa en joutunut ikinä asioimaan kuin vasta muutaman vuoden sen jälkeen kun menetin työpaikkani ja asuntoni ulosotossa.
Rikokseni ovat pääasiassa pelkkää ilkivaltaa ja vanhingontekoja. Pahoinpitelyitä ja hätävarjelunliioittelua myös. Itse en ikinä kuitenkaan käy kenenkään päälle ensin vaan nämä pahoinpitelyt ovat tulleet siitä kun joku on nähnyt minut paukuttamassa omaisuutta paskaksi ja päättänyt leikkiä sankaria ja käynyt päälleni, jolloin olen puolustautunut. Yleensä minulla on mukana kättä pidempää näitä sankareita varten ja en epäröi käyttää kättäpidempää päällekarkaajia vastaan. Pisimmän tuomion olen tähän mennessä saanut siitä kun puukotin yhtä sankariksi haluavaa reiteen ja hän huusi kuin pikku sika sen jälkeen olisin voinut lyödä puukolla tappaaksenikin, mutta säästin hänen henkensä.
Ikinä en ole mitään sellaista rikosta tehnyt mistä olisin mitenkään hyötynyt taloudellisesti kuten omaisuusrikoksia tms. Enkä tee niin kauan kuin sossu maksaa sen pienen rahansa minulle ruuan ostoa varten.
Hyvin monet ihmiset vihaavat minua niin paljon, että varmaan haluaisivat, että kuolen, mutta ei se minua haittaa minun uusi elämäni ei ole ollut sellaista herkkua, että kuolemaa pelkäisin. Pitkään harkitsin itsemurhaakin, mutta lopulta tulin siihen lopputulokseen, että en kiusallanikaan tapa itseäni vaan jään tänne hankaloittamaan voittajiani niin pitkään kuin vain pystyn. Sen itsemurhan voin tehdä myöhemminkin tai sitten joku tappaa minut ennen sitä. Harmittaahan se jos auton ikkunasta on pistetty tiiliskivi yöllä sisään, mutta jokainen vahingoteko, jonka teen luo oikeutta minulle ja antaa mahdollisuuden väkivaltaan sankareita kohtaan, jotka haluavat käydä päälleni. Osittain nautin siitä kuolemanvaarasta kun kimppuuni käydään. Toisaalta luotto asianajajani tykkää minusta, koska on ansiostani saanut paljon valtion varoista kustannettua työtä.
Tosin yhdellä elämän alueella olen onnistunut minulla on kainalossani itseäni yli kymmenvuotta nuorempi kiltti ja kaunis mallityttö, joka antaa melkein aina kuin haluan, vaikka olen aika pitkälle sellainen mies, josta kaikki äidit aina tyttäriään pelottelevat. Olen oikeastaan sosiaalitoimiston rahoilla elävä huligaani tai elämän tapa rikollinen. Olen juuri sellainen, jota insinöörit ja yritysjohtajat sekä muut pukumiehet osoittelevat ja katkerana ihmettelevät miten tuolla voi olla noin kaunis nainen.
Itse aikoinaan tein töitä monta vuotta hommissa, joissa piti olla täysin nuhteeton ja rehellinen ihminen. Eräänä viikonloppuna odottaessani linja-autoa, näin kuinka poliisi kohteli erästä nuortamiestä hyvin, kovakouraisesti mielestäni tarpeettomasti kaatoivat hänet maahan josta hän sai vammoja ja hänen omaisuuttaan rikkoontui.
Poliisit käskivät minua poistumaan, johon ilmoitin, että en poistu, koska en ole tehnyt mitään rikosta ja odotan tässä linja-autoa. Tästä poliisit kimpaantuivat ja antoivat minullekin saman käsittelyn ja kirjoittivat sakot niskoittelusta ja haitanteosta virkamiehelle. Tämä kyseinen tapahtumaketju on koko 30v elämäni ainut rötös mitä siihen mennessä minulle on tapahtunut.
Aikana yritän valittaa kohtalostani, mutta minulle paljastuu, että se ei auta mitään lopulta maksan sakot ja nielen sen, että menetän myös työpaikkani ja asuntoni, koska en enää pysty huolehtimaan asuntolainoistani.
Lopulta elämäni ajautuu siihen pisteeseen, että minusta tulee vittuuntunut sosiaaliavustuksilla eläjä, joka käy aina öisin paukuttelemassa valtion omaisuutta paskaksi. Ihan sellaista ikkunoiden rikkomista, valtion autojen renkaiden puhkontaa tms... Nykyään olen ihan poliisin vanha tuttu. Osasta teoistani olen jäänyt kiinni osasta en. Velkaa minulla on ulosotossa niin paljon, että ei koskaan kannata mitään töitä tehdä ja rikosrekisteristäni on tullut niin pitkä, että kukaan ei onneksi töitä edes tarjoa.
Sosiaalitoimistossakin tietävät minut nykyään hankalana asiakkaana ja virkailijoilla loiskuu melkein kuset housussa aina kun käyn asioimassa siellä. Vartija on aina paikalla kun olen tulossa. Vaikka olen vakuuttanut, että en tee mitään niin kauan kuin saan sen pienen korvaukseni. Sosiaalitoimistossa en joutunut ikinä asioimaan kuin vasta muutaman vuoden sen jälkeen kun menetin työpaikkani ja asuntoni ulosotossa.
Rikokseni ovat pääasiassa pelkkää ilkivaltaa ja vanhingontekoja. Pahoinpitelyitä ja hätävarjelunliioittelua myös. Itse en ikinä kuitenkaan käy kenenkään päälle ensin vaan nämä pahoinpitelyt ovat tulleet siitä kun joku on nähnyt minut paukuttamassa omaisuutta paskaksi ja päättänyt leikkiä sankaria ja käynyt päälleni, jolloin olen puolustautunut. Yleensä minulla on mukana kättä pidempää näitä sankareita varten ja en epäröi käyttää kättäpidempää päällekarkaajia vastaan. Pisimmän tuomion olen tähän mennessä saanut siitä kun puukotin yhtä sankariksi haluavaa reiteen ja hän huusi kuin pikku sika sen jälkeen olisin voinut lyödä puukolla tappaaksenikin, mutta säästin hänen henkensä.
Ikinä en ole mitään sellaista rikosta tehnyt mistä olisin mitenkään hyötynyt taloudellisesti kuten omaisuusrikoksia tms. Enkä tee niin kauan kuin sossu maksaa sen pienen rahansa minulle ruuan ostoa varten.
Hyvin monet ihmiset vihaavat minua niin paljon, että varmaan haluaisivat, että kuolen, mutta ei se minua haittaa minun uusi elämäni ei ole ollut sellaista herkkua, että kuolemaa pelkäisin. Pitkään harkitsin itsemurhaakin, mutta lopulta tulin siihen lopputulokseen, että en kiusallanikaan tapa itseäni vaan jään tänne hankaloittamaan voittajiani niin pitkään kuin vain pystyn. Sen itsemurhan voin tehdä myöhemminkin tai sitten joku tappaa minut ennen sitä. Harmittaahan se jos auton ikkunasta on pistetty tiiliskivi yöllä sisään, mutta jokainen vahingoteko, jonka teen luo oikeutta minulle ja antaa mahdollisuuden väkivaltaan sankareita kohtaan, jotka haluavat käydä päälleni. Osittain nautin siitä kuolemanvaarasta kun kimppuuni käydään. Toisaalta luotto asianajajani tykkää minusta, koska on ansiostani saanut paljon valtion varoista kustannettua työtä.
Tosin yhdellä elämän alueella olen onnistunut minulla on kainalossani itseäni yli kymmenvuotta nuorempi kiltti ja kaunis mallityttö, joka antaa melkein aina kuin haluan, vaikka olen aika pitkälle sellainen mies, josta kaikki äidit aina tyttäriään pelottelevat. Olen oikeastaan sosiaalitoimiston rahoilla elävä huligaani tai elämän tapa rikollinen. Olen juuri sellainen, jota insinöörit ja yritysjohtajat sekä muut pukumiehet osoittelevat ja katkerana ihmettelevät miten tuolla voi olla noin kaunis nainen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos yhteiskunta tahallisesti kohtelee sinua mielivaltaisesti, on luonnollista reagoida asiaan. Aloittaja kuvailee yhden reagointitavan. Kuka kertoisi, onko kuvailtu tapa oikea tai miten asiaan tulisi suhtautua. Vai tarvitaanko yhteiskunnassa oma alistettu nöyryytetty joukko ihmisiä.
selkeästi huomaa, että tarinasi on fiktiivinen.
Ainakin ensimmäiset kolme kappaletta ja viimeinen.
Keskeltä tarinasi onkin luultavasti totta, mutta itse sen olet itsellesi aiheuttanut.
http://www.vartti.fi/nyttekeilla/7f54f736-e9f4-4251-a91c-677eb633d778
Joku on rikkonut linja-autopysäkin taas kerran ja ihmisiä harmittaa. Poliisikaan ei kuulemma auta, kuten kommenteista voi päätellä. Taas on joku häirikkö iskenyt. Ihmiset eivät ymmärrä taaskaan mitä häirikön päässä liikkuu. Heitä harmittaa.
Joku ehdottaa sakinhivutusta, mutta ei silti itse ole valmis vartioimaan itselleen kalliita pysäkkejä ympärivuorokauden. He kyselevät itseltään mikä on tämä häirikkö joka ei lopeta paikkojen rikkomista vaikka me kuinka uhoamme mahtavuuttamme? Miksi hän ei pelkää sakinhivutustamme me varmisti käytämme häntä vastaan väkivaltaa kun saamme hänet kiinni?
Jotain eroakin on paikkojen rikkominen on todellista toisin kuin tämä luvattu sakinhivutus ja väkivalta. Uhoaminen on kuitenkin luonnollinen ihmisapinan reaktio tilanteessa, jossa hän kokee olevansa uhattu. Suurin osa ihmisapinoista ei kuitenkaan etene taistele vaiheeseen ellei ole täysin varma voitostaan vaan valitsee pakenemisen, uhoamisen ja alistumisen. Alistuminen on myös yksi ihmisapinan luonnollisista reaktioista erityisesti poliisinpalvojat tuntevat tarvetta alistua auktoriteetille, jonka kuvittelevat olevan heitä huomattavasti mahtavampia ja voimakkaampia.
Toisaalta nämä häiriköt tarjoavat köyhälle kansalle työtä kun paikkoja pitää kokoajan kunnostaa ja palkata lisää vartioita (koska kansa ei ilmaiseksi vartioi pysäkkejään). Eivät edes nämä sakihivutuksen ehdottajat. Tarvitaan myös lisää poliiseja ja kansalle lisää veroja.
Tottakai tavallinen kansa pitää huligaaneja häiriintyneinä, koska he eivät pelaa samoilla säännöillä kuin tavallinen kansa. Tavallinen kansa mitä se sitten onkaan tarvitsee poliisia hoitamaan huligaanit, mutta ei poliisikaan ehdi kaikkialla vahtia, joten ehkä pitäisi asentaa lisää valvontakameroita? Se tuo tavalliselle kansalla työtä.
kirjoitus, mutta liittyy aiheeseen miten?
Ajatteletko koskaan siellä putkan kylmyydessä, että "olisi pitänyt silloin siirtyä siitä bussipysäkiltä."
Pitääkö se aina kiukutella, kun sanotaan?
Oikeudenmukaisuutta joko on tai sitä ei ole. Oikeudenmukaisuudessa ei ole kysymys siitä mikä on kannattavaa ja mikä ei ole kannattavaa jos oikeutta ei ole tavalla tai toisella sitä ei ole kenelläkään muulla kuin mielivallasta hyötyjillä.
Tästä pääsemmekin asian ytimeen maailmassa, jossa todellisuudessa vallitsee mielivalta vaihtoehdoiksi jää alistuminen ja mielivallan hyväksyminen tai pienen harmin ja kiusan aiheuttaminen mielivallasta hyötyjiä kohtaan. Mielivallasta hyötyy aina joku ja loput, jotka tietävät mielivallan olemassaolon, mutta eivät hyödy siitä, mutta eivät tee mitään ovat alistujia.
Mielivallasta hyötyjät eivät koskaan tule ymmärtämään miksi jotkut eivät noudata juuri heidän sääntöjään. Alistujat taas ovat jossakin tapauksessa pelastettavissa, mutta eivät kaikissa tapauksissa. Mihin joukkueeseen sinä kuulut herra olisi kannattanut tehdä näin?