Oikea myötätunto, mitä se on?
Se ei ole sitä että yrittää noudattaa kymmentä käskyä, jaloa kahdeksanosaista tietä tai jotain yamaa ja niyamaa tjms.
Se ei ole sitä että yrittää välittää ihmisistä koska kuvittelee tietävänsä että se on "oikein" tjms..
Se on sitä että sydämen lotus aukeaa ja säteilee valoa _vaivattomasti_, kuin itsestään, ilman yrittämistä joka suuntaan.
Näinkin voi tapahtua. Ensin se tapahtuu ilmeisesti hetkittäisesti. Jos se ei ole tapahtunut sinulle vaikka haluaisit, ei kannata stressata.
Se on ihmeellisen energeettinen ja voimakas tunne. :)
Se ei ole sitä että yrittää noudattaa kymmentä käskyä, jaloa kahdeksanosaista tietä tai jotain yamaa ja niyamaa tjms.
Se ei ole sitä että yrittää välittää ihmisistä koska kuvittelee tietävänsä että se on "oikein" tjms..
Se on sitä että sydämen lotus aukeaa ja säteilee valoa _vaivattomasti_, kuin itsestään, ilman yrittämistä joka suuntaan.
Näinkin voi tapahtua. Ensin se tapahtuu ilmeisesti hetkittäisesti. Jos se ei ole tapahtunut sinulle vaikka haluaisit, ei kannata stressata.
Se on ihmeellisen energeettinen ja voimakas tunne. :)
Vastaukset 17
Vanhimmat
Näyttääpi siltä, ettei sinänsä mielenkiintoinen keskustelunaiheesi oikein herätä lukijoissa myötätuntoa tai kiinnostusta.
Siitä huolimatta puhut varsin mielenkiintoisia.
:o)
"Näyttääpi siltä, ettei sinänsä mielenkiintoinen keskustelunaiheesi oikein herätä lukijoissa myötätuntoa tai kiinnostusta.
Siitä huolimatta puhut varsin mielenkiintoisia."
Joo ne se nyt on tota perus-shittiä mitä voi lukea joka paikasta. Tämä yksinkertainen asia sai uutta merkitystä mielenkiintoisten kokemusten kautta ja halusin jakaa sen. :)
Jottet nyt vallan päädy synkän monologin puolelle, niin voisinhan minä tässä möläyttää tuttuun spontaaniin tapaani, että kyllähän siis sydäntsakra ja 3. silmä ovat aina olleet jotenkin minulle erityisen rakkaita...
Johon perustaen sitten fundeeraisin että voikohan yksi tai pari sydämen terälehteä läpsähtää auki, niin että kokee semmoisen pienemmän ekstaasin ilman että nyt sentään vallan valaistuu...
Se kokemus joka minulla oli varsinainen alfa siihen, että täälläkin kykin kuin kerjäläinen, liittyi nimenomaan noihin 2 keskukseen. Olen siitä ennenkin hölöttänyt:
Äkkiä iltapäivällä kohti sydäntäni tuntui ja melkein silmin näkyikin tulevan energiavuo suoraan edestäni, kun istuin sohvalla. Tämä sydämeni kohdalla teki 90 asteen kulman ja kohosi ylös päähäni, jolloin muistin erään dramaattisen tapahtuvan menneestä elämästäni.
En ollut tehnyt mitään tämän kokemuksen saadakseni, en joogannut, en meditoinut. Ainoa mitä olin innolla tehnyt oli ollut lukea teosofiaa ja Castanedaa yms., mutta niinä aikoina kun tämä tapahtui olin enemmän ns. normaalin elämän pauloissa.
Että silleen. Semmoista sydämestä.
Tuo 90 asteen kulma on mielenkiintoinen.
Siitä voisi kehittää vaikkapa jonkin teorian.
t: Agwé,
joka on näin öisin humoristisella tuulella
Ei mutta tuollaisia juttuja juuri kuuluukin valaistumiseen. Eikä sitä kulmaa pohtimalla juuri minnekään pääse.
Ja kuten olen ainakin joskus aikaisemminkin sanonut, vaikka itse korostan työn, tekemisen ja aktiivisuuden merkitystä aina ja kaikkialla, on totuuden toinen puoli se, että valaistuminen on kiinni jonkinlaisesta "armosta", jonka lankeaminen ei ole itsestä kiinni.
Välillä se armo taas nussii kaktuksella anukseen täysin lupaa kysymättä, mutta se on toinen juttu. Ylipäänsä jutun pointti on se, ettei siinä ole paljona saumaa sanoa itse milloin tai miten haluaa valaistua, taikka laittaa sitä mitenkään muuten alulle kuin olla valmiina sitä varten kun se tapahtuu.
Se maaginen puoli ihmisessä/elämässä vaikuttaa minun nähdäkseni olevan paljon itsenäisempi kuin mitä yleensä uskalletaan ajatella. Se on vähän niinkuin että odotat puudelia jonka voit ajella sen muotoiseksi kuin haluat ja laittaa rusetin kaulaa, mutta saatkin vihaisen dobermannin, jolla on päässä merimieslakki. Mitä?
:A:
Näin juuri viime yönä unta että joku äijä tyrkytti minulle erittäin lyhytjalkaista mäyräkoiraa. Sanoin että tuommoinenhan kuolee sydänkohtaukseen pelkästään kävellessään, joten en tuollaista kyllä ota.
***
Mutta niinhän se tietysti on, että Suuri Kortinjakaja jakaa meille kortteja täysin välittämättä siitä mitkä kortit haluamme. Ja niillä on sitten pelattava, ja omasta kädestään revittävä irti kaikki mitä siitä saa.
(Miten tämäkin kuulosti taas niin rivolta. Onkohan minulla jokin rivoiluviikko menossa.)
Jos ei kulmaa ala löytyä, eipä löydy toimintaakaan. Jännää.
"Johon perustaen sitten fundeeraisin että voikohan yksi tai pari sydämen terälehteä läpsähtää auki, niin että kokee semmoisen pienemmän ekstaasin ilman että nyt sentään vallan valaistuu..."
Varmasti voi.
Ihmiskokonaisuus on jatkuvasti muutoksen tilassa, "edistys" kasvaa ja laskee.
"Äkkiä iltapäivällä kohti sydäntäni tuntui ja melkein silmin näkyikin tulevan energiavuo suoraan edestäni, kun istuin sohvalla. Tämä sydämeni kohdalla teki 90 asteen kulman ja kohosi ylös päähäni, jolloin muistin erään dramaattisen tapahtuvan menneestä elämästäni."
Näitkö mistä tuo vuo tuli?
"En ollut tehnyt mitään tämän kokemuksen saadakseni, en joogannut, en meditoinut. Ainoa mitä olin innolla tehnyt oli ollut lukea teosofiaa ja Castanedaa yms., mutta niinä aikoina kun tämä tapahtui olin enemmän ns. normaalin elämän pauloissa."
Onhan se joskus vaikea sanoa mitkä lukemattomista osatekijöistä johtavat näihin kokemuksiin. Tuskin on olemassa yhtä ainoaa reittiä.
Onhan tunnetusti paljon ihmisiä jotka ovat kokeneet spontaaneja mystisiä kokemuksia.
"Että silleen. Semmoista sydämestä."
Itse asiassa olen itsekin kokenut aina sydän- ja otsa-tsakrat tärkeimmiksi itselleni.
Että silleen. Semmoista sydämestä.
>Näitkö mistä tuo vuo tuli?
En, tai sitten ikäänkuin suoraan ilmasta.
On sen tosin voinut lähettää henkioppaanikin, jota rakastin eräänlaisena opettajanani ed. elämässäni enemmän kuin elämääni. Hän liittyikin tuohon muistooni, joka energian myötä tuli.
Eräs auroja ja OBEja kokeva ihminen sanoi tuntevansa energian läsnäolon, kun puhuin tuosta henkirakkaastani. Ehkäpä tuo olento on ollut useitakin kertoja läheisyydessäni.
Oma kokemus tekstiisi viitaten:
Itse olen kamalan kärsimätön, en millään suostuisi odottamaan seuraavaa "valaistumista". Mutta kun tarpeeksi hakkaa päätä seinään, niin jopa tämäkin yksilö on oppinut läksynsä: Nämä hetket tulee juuri silloin kun olen onnistunut hukkaamaan ajatukseni aiheesta. Eli tekstiisi kommentoiden: alan uskomaan ettei "rituaaleilla" ole tekemistä suoranaisesti näihin tilanteisiin.
Ja jossain toisaalla samaisesta jo kirjoitinkin: Koen myös tässä niin että multipersoonaani olennaisesti kuuluva järki-ihminen, josta voidaan todeta "normaali" on yksi kokonaisuuteen sisältyvä palanen eikä sekään, vaikka niin kovin järkeilevä yrittääkin olla ;))....niin ei sekään poissulje näitä maagisuus-aiheeseen luokiteltuja asioita vaikka hidastaakin kovasti kun yrittää aina järkeillä ja analysoida tapahtumia.
Omakohtaisesti alan olla sitä mieltä että järki on verraten mitätön hitunen minussa. Koska kuitenkin olen koko pienen ikäni yrittänyt elää mahdollisimman "järkevästi", ei mikään ihme jos välillä on alkanut ns. vanne puristaa päätä... Ja jututkin on jo välillä sitä sorttia että äly hoi.
Jos ihminen yrittää suodattaa suuren osan itsestään pois, kulkea ikäänkuin pullonkaulan läpi koko elämänsä, siinä voi käydä niin että rikkuupi koko pullo.
En mä tiiä kuulostikse rivolta mut kyl se aika härskiä oli.. Milläs perusteilla meille muuten jaetaan kortteja joita emme halua...? Tai siis tarkotitsä et me kuitenkii ansaitaa ne kortit vaikka "ei haluttais"? Vai jotain ihan muuta...?
(Olinpa kirjoittaa että persusteeni, elikkäs "hyvin" menee...)
Niin, minähän omien sisäisten visioideni vuoksi uskon että reinkarnaatio ja karma ovat totta. Pysyvämpi Itse silmikoi itsestään aina uuden persoonan ja fyysisen kehon, jotka sitten joutuvat parhaansa tekemään niillä eväillä mitä edelliset inkrnaatiot ovat aikaan saaneet.
Kuinka pitkälti kaksi erillistä inkarnaatiota sitten on "yksi ja sama ihminen", on minulle mysteeri. Koen vahvasti olleeni todella ne olennot, joiden elämistä olen saanut vaikutelmia valveen ja unen rajalla, mutta toisaalta... en minä enää ole se ja se siellä ja siellä, koska olen tämä ja täällä.
Joo. Oon samaa mieltä tosta reinkarnaatiosta ja karmasta.
"Kuinka pitkälti kaksi erillistä inkarnaatiota sitten on "yksi ja sama ihminen", on minulle mysteeri."
Ja sen verran haluaisin kommentoida tota
mysteeriä, että elämänkokemushan tallentuu sinne sielun muistiin. Mutta riippuen niistä energioista mitkä on sinuun vaikuttanu syntymäsi aikoihin vaikuttaa kai sinun luonteenpiirteihin osaltaan. Eli et ole siinä mielessä sama ihminen kuin edellisessä elämässä. (vrt. astrologia ja horoskoopit).. Sama sielu, eri minä.. kai.. Mulla vaa taas herää kysymys että kuinka tarkoituksenmukaista tietyllä hetkellä syntyminen on henkisitä kehitystä ja omaa minää ajatellen. Siis kuollessahan minä kuolee mutta sielu ei.. niinhän se meni..
Astrologiaa jkv harrastaneena koen että planeettojen liikkeet ovat kuin kellonviisareita, jotka kertovat siitä mikä aika - millainen aika - on meneillään. En usko että sielu voi ottaa uuden kehon ihan koska vain, vaan että ajan ja paikan pitää täsmätä just presiis... (Voisikin miettiä että ovatko keskenmenot ja kätkytkuolemat osittain siitä johtuvia, että sielu huomaa ettei tämä aika tai perhe varsinkaan ollutkaan sopiva. No, on niille muitakin syitä.)
Ne jotka pitävät reinkarnaatiota totena taitavat useimmiten ihmetellä kun sanon että itse koen eläneeni viimeksi 600 v sitten. Alkaa marina että jospa et muista niitä myöhempiä elämiä, tai jospa olet ollut toisella planeetalla jne.
Ajalla ei ole mitään merkitystä siellä missä Itsen/Hengen/ikuisen(?) sielun päämaja sijaitsee. Se voi sieltä kimmahtaa olemassaoloon vaikka miljoonan vuoden välein, jos se sille parhaiten sopii.
No jos noin pitkällä tähtäimellä ajattelee, ni kyllähän siinä pointtia taitaa olla kyllä.. joo-o..
Keskenmenoista uskon enemmän muihin syihin.. Tai kuulostaa jotenki oudolta että joku saa keskenmenon sen takia ettei lapsi nyt viittikkää syntyy.. Mutta en kiellä sitäkään vaihtoehtoa. Pitää vaa "laittaa" nainen raskaaksi oikeaan aikaan.. =)
myös pahassa. maailman kollektiivinen alitajunta on täynnä kärsimystä. tuntea se on tuntea jotain musertavan voimakasta.