En ole hyvin perillä sukunimien juurista, joten jospa joku minua etevämpi auttaisi. Oliko 1800-luvun lopulla tapana että ihmiset vain keksivät sukunimensä jostain ja alkoivat käyttää muualle muutettuaan uutta omaa keksimäänsä sukunimeä?
Minä olen päätynyt umpilujaan etsiessäni isoäitini isoisää. Hänestä ei löydy merkintöjä Hiskistä eikä rippikirjoista yms. Jotenkin olen alkanut uskomaan että hän vain 'keksi' uuden sukunimen Pohjanmaalta Haminaan muutettuaan.
Minä olen päätynyt umpilujaan etsiessäni isoäitini isoisää. Hänestä ei löydy merkintöjä Hiskistä eikä rippikirjoista yms. Jotenkin olen alkanut uskomaan että hän vain 'keksi' uuden sukunimen Pohjanmaalta Haminaan muutettuaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vaihtoehtoja on monia, ikävä kyllä ongelmasi kannalta. Jotkut ottivat käyttöön sen talon tai torpan nimen, jonka viljelijöitä olivat. Jotkut siitä mahdollisesti johdetun, eli samassa perheessä saattoi olla useampia sukunimiä. Nimi saatettiin keksiä myös paikasta tai paikkakunnasta, tai "tempaista ihan tuulesta". Tiedän myös perimätietoa, että paikkakunnan pappi oli keksinyt perheelle sukunimen, mutta oliko syynä perheen oma päättämättömyys vai papin määrätietoisuus, sitä tarina ei kerro. Ja sitten oli vielä 1900-luvun alussa suuri sukunimien suomennosaalto, jolloin joku suomensi nimen sananmukaisesti, mutta joku toinen otti entisen ruotsinkielisen nimen sijaan suomenkielisen, jolla ei ollut entisen nimen kanssa mitään tekemistä. Ja kyllä, sukunimien ottamisen voi 1800-luvun lopulla sanoa olleen yleinen tapa, koska aiemmin länsisuomalaisilla ei sukunimiä ollut ollut, mutta juuri tuolloin ne alkoivat yleistyä.
Nimet ovat kuitenkin sukunimilakiin asti (eli 1920-luvun alkuun) sen verran epämääräinen asia, ettei sukututkimusta pidä pelkästään niiden varaan jättää (eikä muutenkaan saisi luottaa pelkkään hiskiin). Jos siis jäljet rippikirjoista ilmeisesti sieltä Pohjanmaalta loppuvat, pitänee turvautua sisäänmuuttopaikkakunnan eli tapauksessasi Haminan muuttaneiden luetteloihin. Vaikea antaa tarkempaa ohjetta, koska et oikein yksilöinyt, mitä kaikkia konsteja vaarin löytämiseksi olet jo käyttänyt.
Länsi-Suomessa ei sukunimiä tarvittu, koska sukunimi oli aina kotitalon nimi. Eteläpohjalainen Isoisäni isä on kirkonkirjoissa kolmella eri sukunimellä. Kaikki hänen veljensä ovat eri nimisiä, koska yksi jäi kotitaloon, ja loput muuttivat eri torppiin tai kotivävyiksi muihin taloihin. Kaikkien nimi muuttui kotipaikan mukaan.
Itä-Suomessa ja kaupungeissa oli sukunimi käytössä paljon kauemmin. Nimeksi voi ottaa ihan minkä tahansa mieleisensä. Eräs toinen esi-isäni oli ottanut sukunimensä kotipitäjän isoimman talon mukaan. Pitkään etsin sukulaisuutta, kunnes totesin, että muutkin alustalaiset kulkivat isännän nimellä, kun muuttivat kaupunkiin.
Katso His-kistä pelkällä etunimellä tai isännimellä. Jos olet syntymäajasta varma, niin ehkä tärppää.
Sotilailla piti olla sukunimi, jollaiseksi ei yleensä kelvannut "jonkun poika jostakin talosta". Isoisäni isä oli tuollainen Jonkunpoika, kunnes värväytyi 1860-luvulla Keisarilliseen Armeijaan. Hän joutui ottamaan sukunimen, tai sitten hänelle vain määrättiin että sukunimesi on tästä lähtien "sejase". Kyseinen nimi on tullut tunnetuksi muista yhteyksistä 1920-30-luvuilla, ja minulta usein kysytään olenko sukua tuolle muista yhteyksistä tunnetulle henkilölle. En osannut nuorempana vastata tuohon, mutta sukujuuria tutkimalla olen nyttemmin saanut selville, että en ole.
ovat jaelleet sukunimiä myös. Minunkin yhdelle esiäidilleni pappi kirjasi nimeksi Rosendahl, mutta se oli vain sen yhden kerran, ei kelvannut kohteelle. sensijaan monille muille samalla alueella kelpasi sama nimi. Tunnen miehen, jonka veljille pappi jakoi erilaisia sukunimiä. Joten näissä kyllä selvittelemistä riittää.