Olen ulkoa täysin 20-vuotias mies tai poika, mutta halusin jo pienenä olla tyttö! Kunpa voisin purkaa sydäntäni jollekin. Itken joka päivä olemukseni takia. Täm vie miun kaikki voimani. Aina nähdessäni mitä minullla on jalkojen välissä, tunen inhoa. Ja minua inhottaa, kun minua puhutellaan etunimellä, kun se on pojan. Voidaanko minut muuttaa jotenkin naiseksi niin, ettei minusta päällepäin huomaa, että olen syntynyt mieheksi?
Olen seurustellut tytön kanssa, mutta on aina tuntunut siltä, että haluaisin olla se tyttö. Aina, kun näen kauniita tytöjä, minussa syntyy kateuskohtaus.
Olen seurustellut tytön kanssa, mutta on aina tuntunut siltä, että haluaisin olla se tyttö. Aina, kun näen kauniita tytöjä, minussa syntyy kateuskohtaus.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Suosittelen sukupuolen vaihtamista.
korjaamista... Mutta jos siis aloittajan tilanne on todella tuo, kannattaa hakeutua transtutkimuksiin. Kyllä hoitojen jälkeen on mahdollista olla melko tavallisen näköinen nainen. Laman takia vaan hoitoihin on juuri nyt vaikea päästä, jos asuu Helsinki-Tampere-linjan ulkopuolella.
päälle jos ei lähetettä transtutkimusyksikköön heru! Tuolla aiemmin on annettu ohjeita miten menetellä ja mihin ilmoittaa jos lähetettä ei kirjoiteta. Lama tai mikään muukaan peruste ei kelpaa kieltäytymiseen.
On muummoassa naurettu päin naamaa ja näytetty ovea. On haukuttu syntiseksi. On karjuttu ja paiskattu luuri korvaan.
Tuollaisen vastauksen saaneen on tehtävä välittömästi kantelu virkavirheestä ylemmälle esimiehelle ja jos omassa sairaanhoitopiirissä asiat ei selviä, valitus ministeriöön tai eduskunnan oikeusasiamiehelle (siellä ollaan herkkänä asian suhteen).
tuollainen kielenkäyttö on peruste laittaa pois viralta. Terveydenhuollon henkilöstöstä kanteleminen ei mene oikeusasiamiehelle vaan lääninlääkärille aluehallintovirastoon.
http://www.avi.fi/fi/virastot/Palvelut/Sivut/default.aspx
Hormonihoidolla sinusta saadaan ihan pätevä nainen ja alapääkin voidaan leikata ulkoisesti täysin aidon näköiseksi. Toki jos naamasi on ihan kirveellä veistetty, ei ehkä pelkät hormonit riitä, mutta hiukan epäilen että on, sillä aika harvalla transnaisella on kovin miehinen kasvonluusto.
Hakeudu transtutkimuksiin, ei sinulla mitään menetettävää ainakaan ole. Tuskin on mitään järkeä jatkaa tuollaista elämää kun on elämää helpottavaa hoitoakin olemassa, ei elämäsi ainakaan tuosta huonompaan suuntaan voi mennä hoitojen seurauksena.
Kertomasi perusteella kärsit tyypillistä sukupuoliristiriitaa ja sukupuolenkorjaus olisi ehkä pätevä hoito. Tutkimuksiin ja hoitoihin lähtemisestä ja mitä kaikkea siihen sisältyy, on täällä keskusteltu runsaasti. Voisit yrittää etsiä noita vanhoja keskusteluketjuja hakutoiminnolla ja lukea ensi ne läpi. Tarkempia tietoja kannattaa etsiä mieluummin rekisteröitymistä vaativilta suljetuilta keskustelu-alueilta, täällä voi saada joskus melkoisen päätöntä tekstiä silmilleen.
Miltä se tuntuu ja miltä saa tuntumaan paremmalta. Tiedä vaikka hän palkkaisi neuvonantajaksi jonkun sairaanloisen diabeetikon, joka syyttää vaikka serkkuansa sairaudestaan. Seta täti tietää myös miten auto herätetään käyntiin 25-asteen pakkasesta ja jäätyneet lukot auki vai palkkaako hän kampaajansa föönaamaan sen lukon auki? Menkää pahoinpitelemään sukulaisianne ja hyvää uutta vuotta.
Kuten huomaat edellisestä viestistä, asiallista tietoa et täältä saa aina. Aloittelevalle on vaikeaa ymmärtää mikä on huuhaata ja mikä asiallista tietoa.
Ei paljoa tee mieli olla edes "oma itsensä" kun vanhat hikiset sosiaalidemokraatit ja perus-suomalaiset käyvät käsiksi.
itse hakeuduin trans-tutkimuksiin ensin niin että 14-vuotiaana ensimmäisten ristiriitojen kokemisen aikaan menin nuorisopsykiatriselle, ja sitten siirryin sieltä heti 18-v täytettyäni transpoliklinikalle, Tampereen Yliopistolliseen sairaalaan.
Suosittelen perhe- tai yksityislääkärin apua siinä lähetteen hakemisessa. Jotenkin tuntuvat ymmärtävän paremmin, että yksilö on yksilö, ja ihmisiä on monenlaisia - ehkä se on se korkeampi palkka kun puhuu, mutta raha ja maallinen mammona on pientä sielunrauhan hinnasta.
Transtukipisteen sivuilta pitäisi saada jonkinlaista apua. Tampereen Yliopistolliseen sairaalaan, Transpoliklinikalle, voi myös arkisin soittaa, ja kysyä neuvoja. Ainakin ovat olleet minulle ja perheelleni suureksi avuksi.
Tämä on ainoa kroppa jonka tässä elämässä saamme, seuraavasta tai tuonpuoleisesta ei pidä vielä välittää. Pääasia on, että tässä elämässä on itsestä tunnuttava hyvältä, oltava sinut itsensä kanssa. Se ei ole edes itsekästä, vaan ainakin omasta mielestäni, jokaisen henkilön oikeus.
Tsemppiä hirveästi. Kateuskohtaukset on itsellekin tuttuja, tosin omalla kohdalla aina, kun näen rennon, itsevarman jätkän. Kyllä se siitä, jonain päivänä, rohkeutta se vaatii ja pientä vapaustaisteluakin ehkä. Siitä on silti mahdollista selvitä. Kaikkea hyvää sulle.
Voiko sinne Tampereen Transpoliklinikalle soittaa täysin anonyymisti, kertomatta nimeään?
Ei transtutkimuksia ja transhoitoja voi anonyymisti aloittaa. Väistämättä sadat tai tuhannet ihmiset tulevat tietämään kuitenkin...
Siis tarkoitin, että voisin ensin esiintyä anonyymina ja jutella tästä. Voisin sada ohjeita miten kertoa tutuille näistä transkokemuksista jne. Saisin vähitellen rohkaisua niin, että uskaltaisin tulla ulos kaapista ja luopua anonyymiudesta, kertoa ihmisille ja hakea apua.
Transtutkimusyksiköt eivät ole tätä varten, tietoa voi kysellä muualta. Helpointa se on vaikkapa anonyyminä vertaistukiryhmissä. Juuri niissä saa tietoa miten muut ovat selvinneet samoista ongelmista jotka mietityttää itseäkin. Tuon tiedon vuoksi kannattaa maksaa vähän matkakulujakin, niin moni TS tekee ennen prosessin aloittamista ja sen alkuvaiheissa. Transtukipisteeltäkin saa tietoa puhelimitse ja parhaiten käymällä vastaanotolla.
Suurkiitos!