puheterapia

Meillä tukiviittomat avasivat täysin puhumattoman lapsen puheen. Lapsella oli perusongelmana dyspraksia ja dysfasia. Lapselle pääasiassa viitottiin päiväkodissa, kotona enemmän kuvia.

Viittomat toivat nopeasti mm. vertailumuodot ja kuvailevuuden puheeseen. Myöhemmin lapsi on kehittynyt visuaalisesti vahvaksi: matkoilla ei tarvitse muun perheen karttoihin koskea ja samalla kaikki viitat löytyvät nopeasti.

Viittomat veivät lapselta ahdistuksen, kun ei saanut itseään ilmaistua.

Ei omassa perheessäni, mutta tuttava perheessä poika oli vielä 4 vuotiaana erittäin agressiivinen ja puheesta ei saanut selvää. Esimerkiksi omat lapseni pelkäsivät poikaa. Lapsi parka oli turhautunut kun ei pystynyt ilmaisemaan itseään. Vanhemmat olivat sitä mieltä, että mitään ongelmaa ei ole. Sitten päivähoidosta lapselle osoitettiin paikka päiväkodista jossa osa lapsista käyttää tukiviittomia. Missään muualla ei kuulemma ollut vapaita paikkoja... Puolessa vuodessa poika alkoi puhumaan. Agressiivinen käytös jäi pian historiaan ja kouluun mennessä poika oli jo edellä muita ikäisiään. Luki ja laski sujuvasti. Kiitos kaikesta kuuluu kieroille päivähoidon tädeille!

Meillä käytettiin tukiviittomia pojalle joka alkoi puhua vasta 3.5 vuotiaana. Tätä ennen käytössä oli alle 10 sanaa. Viittomista oli valtavasti hyötyä. Poika turhautui kovasti kun ei saanut asioitaan perille ja sosiaalisena ja luonteeltaan puheliaana tyyppinä sanottavaa olisi ollut kovasti. Viittomat vähensivät turhaa kiukuttelua ja paransivat pojan itsetuntoa. Viittomien opettelu oli kieltämättä työlästä vanhemmille mutta ehdottomasti vaivan arvoista, varsinkin kun ei ollut mitään tietoa miten pojan puhe lähtee sujumaan.