Mitä laki sanoo esim. lompakon (joka sisältää rahaa, useita luottokortteja, sekä satunnaisia muita kortteja ja tukun lounasseteleitä) löytöpalkkiosta?
Satuin löytämään moisen kapistuksen ja luottokorteissa olevan nimen perusteella googletin henkilön ja hänen työpaikkansa joka oli aivan löytöpaikan vieressä. Soitin paikalle henkilölle ja ilmoitin asiasta. Hän haki iloisena lompakon ja lupasi että "koittaa keksiä jotain kivaa" löytöpalkkioksi. Hän e-mailasi minulle viikko tapahtuman jälkeen että on ulkomailla, mutta kun palaa takaisin suomeen, palaa asiaa.
Tästä on nyt 7kk aikaa ja lukuisista e-mail viesteistäni huolimatta hän ei enää vastaa niihin eikä ole ottanut yhteyttä vaikka lupasi.
Lompakossa siis oli useita luottokortteja, rahaa noin 100 euron verran ja lounasseteleitä useitakymmeniä. Jos olisin vienyt nämä suoraan vaikka poliisille tai pankkiin olisin varmaan saanut jonkinlaisen korvauksen, ainakin luottokorteista. Nyt käteen jäi ns. ei mitään.
Tiedän miltä tämä kuulostaa ja annankin varmasti "ahnean paskan" kuvan itsestäni, mutta minulla tässä on enemmän kysymys periaatteesta (jos olisin ahne paska niin olisin pitänyt lompakon itselläni ilmoittamatta siitä kenellekkään ja syönyt ravintoloissa hyvin pari kuukautta). Minusta on aivan käsittämätöntä että aikuinen ihminen puhuu ja lupaa jotain silmät sinisenä ja kiittelee vielä rehellisyydstä, ja sitten itse "unohtaa" asian ja muistutuksista huolimatta päättää antaa asian olla eikä edes vaivaudu vastaamaan viestiin "ei kiinnosta, anna olla" tai jotain muuta vastaavaa.
Kysymys siis kuuluu, onko jotain lakiteknistä asiaa jolla voisin vielä näpäyttää kyseistä henkilöä. En enää odota että saisin minkäänlaista korvausta rehellisyydestäni ja siitä että säästin tältä henkilöltä vaivan kuolettaa ja hankkia uudestaan kaikki luottokorttinsa ja ajokorttinsa yms.
Mutta oli kyllä viimeinen kerta kun palautan mitään löytötavaroita kellekkään. Rehellisyys ei todellakaan peri maata ja hyvä ei kierrä.
Satuin löytämään moisen kapistuksen ja luottokorteissa olevan nimen perusteella googletin henkilön ja hänen työpaikkansa joka oli aivan löytöpaikan vieressä. Soitin paikalle henkilölle ja ilmoitin asiasta. Hän haki iloisena lompakon ja lupasi että "koittaa keksiä jotain kivaa" löytöpalkkioksi. Hän e-mailasi minulle viikko tapahtuman jälkeen että on ulkomailla, mutta kun palaa takaisin suomeen, palaa asiaa.
Tästä on nyt 7kk aikaa ja lukuisista e-mail viesteistäni huolimatta hän ei enää vastaa niihin eikä ole ottanut yhteyttä vaikka lupasi.
Lompakossa siis oli useita luottokortteja, rahaa noin 100 euron verran ja lounasseteleitä useitakymmeniä. Jos olisin vienyt nämä suoraan vaikka poliisille tai pankkiin olisin varmaan saanut jonkinlaisen korvauksen, ainakin luottokorteista. Nyt käteen jäi ns. ei mitään.
Tiedän miltä tämä kuulostaa ja annankin varmasti "ahnean paskan" kuvan itsestäni, mutta minulla tässä on enemmän kysymys periaatteesta (jos olisin ahne paska niin olisin pitänyt lompakon itselläni ilmoittamatta siitä kenellekkään ja syönyt ravintoloissa hyvin pari kuukautta). Minusta on aivan käsittämätöntä että aikuinen ihminen puhuu ja lupaa jotain silmät sinisenä ja kiittelee vielä rehellisyydstä, ja sitten itse "unohtaa" asian ja muistutuksista huolimatta päättää antaa asian olla eikä edes vaivaudu vastaamaan viestiin "ei kiinnosta, anna olla" tai jotain muuta vastaavaa.
Kysymys siis kuuluu, onko jotain lakiteknistä asiaa jolla voisin vielä näpäyttää kyseistä henkilöä. En enää odota että saisin minkäänlaista korvausta rehellisyydestäni ja siitä että säästin tältä henkilöltä vaivan kuolettaa ja hankkia uudestaan kaikki luottokorttinsa ja ajokorttinsa yms.
Mutta oli kyllä viimeinen kerta kun palautan mitään löytötavaroita kellekkään. Rehellisyys ei todellakaan peri maata ja hyvä ei kierrä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Onhan siinä ollut kivaa jo ihan kohtuullisesti.
Eihän löytötavaroita pidä palauttaa omistajalle suoraan, koska ties minkälaisia syytöksiä voi saada niskaansa, vaan viranomaiselle tai esimerkiksi pankkikorttien kohdalla pankkiin.
Löytötavaralaki
" 10 §
Löytäjän oikeus löytöpalkkioon ja kustannusten korvaukseen
Omistajalla on oikeus saada löytötavara takaisin, jos hän maksaa löytäjälle löytöpalkkion ja korvaa löydön aiheuttamat tarpeelliset ja kohtuulliset kustannukset. Löytöpalkkion määrästä säädetään asetuksella."
Löytötavara-asetus
"Löytöpalkkion suuruus
Löytöpalkkio määräytyy esineen käyvän arvon perusteella. Löytöpalkkion suuruus on 10 prosenttia esineen käyvästä arvosta, kuitenkin vähintään 4 euroa. (22.11.2001/1033)"
Eli 10 euroa ainakin olisi kuulunut olla löytypalkkio, koska rahaa oli 100 euroa. Korttien arvoa on vaikeampi laskea.
Mutta kyllä sinun asenteesi myös jäi ikävästi häiritsemään:
"Mutta oli kyllä viimeinen kerta kun palautan mitään löytötavaroita kellekkään."
Löytötavaralaki
4 § 1 mom.
"Ilmoittamis- ja toimittamisvelvollisuus
Sen, joka ottaa löytötavaran talteen (löytäjä), on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava löydöstä omistajalle tai toimitettava löytötavara poliisille. Omaisuus, jonka hankkiminen tai hallussapito on kiellettyä tai vaatii viranomaisen luvan, on välittömästi toimitettava poliisille."
26 § (24.8.1990/774)
"Rankaiseminen ja oikeuksien menettäminen
Jos löytäjä jättää noudattamatta, mitä löytötavaran ilmoittamisesta tai toimittamisesta on edellä säädetty, tai jos hän salaa löytötavaran, kun omistaja tai muu oikeutettu sitä tiedustelee, taikka jos hän sen anastaa ilman laillista oikeutta, hän menettää kaikki löytöön perustuvat oikeutensa.
Rangaistus löytötavaran anastamisesta on säädetty rikoslain 28 luvun 4 §:n 2 momentissa sekä 5 ja 6 §:ssä."
Rikoslaki
4 § 1-2 mom. (24.8.1990/769)
"Kavallus
Joka anastaa hallussaan olevia varoja tai muuta irtainta omaisuutta, on tuomittava kavalluksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi.
Kavalluksesta tuomitaan myös se, joka anastaa löytämiään tai erehdyksen kautta haltuunsa saamiaan varoja tai muuta irtainta omaisuutta."
Kysymykseen voivat tulla myös lievä kavallus tai törkeä kavallus.
Pankit maksavat löydetyistä korteista palkkion, noin 10 € per kortti ja se veloitetaan suoraan asiakkaan tililtä.
on tullut, sillä vuosia sitten minulta jäi kortti automaattiin maksujen jälkeen enkä huomannut mitään ennen kuin pankista soittivat parin päivän päästä ja kysyivät onko kortti hukassa? Ei ainakaan silloin mitään veloitusta ollut ja seuraava maksaja oli vienyt kortin pankkiin.
Löytötavaralain mukaan löytäjällä on oikeus löytöpalkkioon löytämästään omaisuudesta, ellei kyse ole laitoslöydöstä. Löytäjän ei tarvitse luovuttaa löytöään omistajallee, kuin palkkkiota vastaan. Löytötavara-asetuksen mukaan löytöpalkkio on 10 % löydön arvosta, kuitenkin vähintään 4 euroa. Jos löydön arvo on vaikeasti määriteltävissä, palkkio kohtuullistetaan.
Löytötavarasta on ilmoitettava joko tavaran omistajalle tai poliisille, ellei löytö ole vähäarvoinen, jolloin löytäjä saa sen pitää, noin 20 euroa.
Jos löytötavaran omistaja ei suostu löytöpalkkiota maksamaan (ei olisi tarvinnut luovuttaa, kuin palkkkiota vastaan), niin ei liene muuta keinoa, kuin haastehakemus käräjäoikeuteen ja vedota löytötavarlain 10:een pykälään.
Jos löytötavara olisi alunperin toimitettu poliisille, niin ei olisi tarvinnut muuta, kuin ilmoittaa poliisille, että vaatii löytöpalkkion, niin poliisi olisi viran puolesta siitä huolehtinut.
että itselle tullut hyvä mieli kun omistaja löytyi noinkin helposti. Olen löytänyt yhtä sun toista ja vienyt poliisiasemalle, enkä vaatinut mitään palkkiota. Läheiseltä jäi lompakko aikoinaan pankin maksuautomaatti kopperoon ja löytäjä palautti sen kun oli ottanut selvää ( ajokortti ym sisällä) omistajasta. Ei mitään vaadetta löytöpalkkiosta kuin sanonut, että tuli hyvä mieli palauttamisesta omistajalleen.
Kyllä sinun asenne on korjaamista vailla. Olet sen verran nuori, että olet imenyt vaikutteet jostain, mitä me vanhan kansan ihmiset taas ei olla. Me saamme hyvän mielen rehellisyydestä ja toisten auttamisesta.
Pitää opetella uusi elämänmalli. Vrt monia vapaaehtoisia jotka auttavat pulaan joutuneita autoilijoita, tuhannet tekevät kaikenlaista vapaaaehtoistyötä ilman palkkaa ja yleensä tulee kulujakin, joita ei lasketa.
Pois ahneus ja itsekkyys niin on parempi mieli. Vien edelleenkin vastaantulevat löydöt poliisiasemalle, enkä vaadi palkkiota. Enkä ole suurituloinen, pienituloinen eläkeläinen olen.
Löysin itsekin kerran lompakon, kaikki kortit (VISAT, ajokortti, kela-kortti jne.. varmasti 20 eri korttia) oli tallella, mutta rahat (jopa kolikot oli viety).
Soitin numerotiedusteluun (maksullinen numero) löysin omistajan (joku 40-50v nainen) ja kerroin että löysin lompakon. Hän sanoi että tulee noutamaan iltapäivällä. Odotin kotona koko päivän ja illan, kunnes joskus puoli kymmenen hän tuli.
Ensimmäinen lause oli: "Sulla siis on mun lompakko." ja heti sen perään "Missä on rahat, täällä oli ainakin 60 euroo?" Ei "Ilta" eikä "Kiitos" vaan syyllistävä "missä on rahat", kuin minä olisin varastanut lompakon ja vienyt rahat. "Kortit ainakin näyttävät olevan tallella..." ja lähti pois.
Ei kiitosta eikä sanakaan palkkiosta, vaikka numerotiedustelu ei ollut ilmaista ja koko päivä meni hukkaan... Ja vielä päälle varas-vihjailut...
Jos olisin tiennyt, niin olisin heittänyt sen roskikseen...