Ihan pakko käydä nyt täällä ilakoimassa eilisen päivän antia. Löytyi viimein lääkäri, joka tekee b-lausunnon, jolla esittää pysyvää työkyvyttömyyseläkettä. Olen nyt ollut yhtäjaksoisesti 2,5 v sairauslomilla (kuntoutustuella), sitä ennnen vuosien aikana pitkiä pätkiä. Mulla on 3 kroonista sairautta, jotka vievät välillä toimintakyvyn lähes täysin. Joskus toki on parempia päiviä. Aina on ehdotettu osatyökyvyttömyyseläkettä, mutta eihän sitä semmoista työtä ole, jossa käydään vain parempina päivinä.
Saattaahan se olla, että nyt se vasta taistelu alkaa, ei se eläke putoa monellekaan ensi hakemisella, saattaa tulla katkoja myös rahantuloon..Saattaa tarvita lisälausuntoja. Mutta tiedä vaikka onni potkaisis ja loppuis tämä lääkäreillä juoksu, siis niitä lausuntoja anelemassa. Tähän asti kun on pitänyt joka lääkäriltä kerjäämässä erikseen.
Olihan tämä vähän kuiva aloitus ja aihe, ja varmaan moneen kertaan keskusteltukin asia. Mutta teille kun kertoo niin on helpompi kertoa myös pettymys jos ei tärppää. Läheisilleni en vielä kaikille kerro kun he ovat niin kovasti odottaneet eläkeratkaisua puolestani ja sitten keljuttaa jos ei onnistu.
Mutta jos jollain teistä on ollut niin hyvä tuuri, että on heti tullut eläkeratkaisu niin kertokaapa ihmeessä. Ai niin, ikää mulla on 54 vuotta.
Iloista talvipäivää Savon sydämestä:-)
Saattaahan se olla, että nyt se vasta taistelu alkaa, ei se eläke putoa monellekaan ensi hakemisella, saattaa tulla katkoja myös rahantuloon..Saattaa tarvita lisälausuntoja. Mutta tiedä vaikka onni potkaisis ja loppuis tämä lääkäreillä juoksu, siis niitä lausuntoja anelemassa. Tähän asti kun on pitänyt joka lääkäriltä kerjäämässä erikseen.
Olihan tämä vähän kuiva aloitus ja aihe, ja varmaan moneen kertaan keskusteltukin asia. Mutta teille kun kertoo niin on helpompi kertoa myös pettymys jos ei tärppää. Läheisilleni en vielä kaikille kerro kun he ovat niin kovasti odottaneet eläkeratkaisua puolestani ja sitten keljuttaa jos ei onnistu.
Mutta jos jollain teistä on ollut niin hyvä tuuri, että on heti tullut eläkeratkaisu niin kertokaapa ihmeessä. Ai niin, ikää mulla on 54 vuotta.
Iloista talvipäivää Savon sydämestä:-)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Onnellinen olen puolestasi, toivottavasti kaikki käy hyvin.
Aina kannattaa toivoa ja uskoa parempaan, se on ihmisen yksi voimavara :))
ja siltikin muilutetaan ja kiusataan heitä jotka eivät täysipainoisesti voi olla töissä sairauksien takia. Mikä siinä on niin vaikeaa antaa se eläke heti kerralla jos moni lääkäri on tullut samaan tulokseen että kertakaikkiaan ei voi olla kenellekään työnantajalle täysipainoisesti hyödyksi.
Miksi nuo työnantajat eivät voi yhdistyä tällaisissa asioissa.
että työkyky menee jo noin nuorena. Mää oon valmistautunu tekeen töitä vielä parikyt vuotta ikää mulla on 52 vuotta. Toivon pysyväni kunnossa, kun eläkeikäkin koko ajan nousee.
tiedän sen että se on varsinainen kusetuskujanjuoksu.
Älä suostu edes kokeeksi menemään töihin, älä vilkaisekaan koulutupapereihin.
Muista olla ajoissa lääkärinlausuntoja hakemassa, ennen kuin aina yhden paperin voima loppuu.
Käsittelyajat on aina kolmee kk ja sillai, että pidä huoli etteivät saa katkosta rahantuloon...
Siinä koetellaan tavallaan sinun kanttiasi, oletko vakavissasi.
Onnea.
on varmaan tiedossa:( Ei mulla tulekaan uudelleenkoulutus kysymykseen, koska työni on ollut fyysisesti kevyintä laatua mikä mahdollista. Ja silti en pysty töihin enää. Eikä myöskään työkokeilu tule kysymykseen. Aiemmin siitä oli vähän puhetta, mutta eilinen lääkäri sanoi, että siitä ei tule kyllä mitään.
Kyllä tässä on pakko vakavissaan olla kun ei ole vaihtoehtoja. Työkyvyn menetys on rankka paikka vaikka siihen on osannut vuosien mittaan valmistautua. Viihdyin työssäni erinomaisen hyvin. Ihanat työkaverit ja esimies. Joustoa oli paljon näiden sairauksieni takia, em. seikkojen takia pystyin viimeiset työssäolovuoteni sinnittelemään. Mutta kun seinä tuli vastaan niin tuli. Ensimmäinen sairauslomavuosi meni sekalaisissa merkeissä. Aina kun oli ns. parempi päivä, kuvittelin että ihmeparantumisia on tapahtunut. Sitten tein pikku testejä joilla kokeilin työ-/toimintakykyäni. Oikein kunnon mahalasku tuli aina, meni liikuntakykykin moneksi päiväksi näiden testien jälkeen. Nyt on uskottava itsekin, että työelämä on taakse jäänyttä.
Näiden sairauksien kanssa todella väsyy, sitten pitäisi jaksaa taistella toimeentulostaan..
Ja kun todella on niin paljon terveitä nuoria ihmisiä vailla työtä ja meitä raihnaisia vaan yritetään pitää väkisin talon kirjoissa. Ja jos vähänkin mahdollista niin uudelleenkoulutusta tyrkytellään tosi huonokuntoisille ja iäkkäille ihmisille. Olen monta sellaista tavannut.
Kiitän kannustuksesta teitä!
vaikeinta hyväksyä itse, ettei pysty enää.
Ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka kaatuu "saappaat jalassa".
Muistan itsekin kyykkineeni kasvimaalla siemeniä kylvämässä, vaikka toinen jalka oli lastoitettu tönkkösuoraan.
Kiipeilleeni rakennustelineille ym. yhtä tyhmää.
Sitä on vaikea hyväksyä, että pitäisi pyytää joku toinen tekemään asiat puolestaan, kun motto on aina ollut ettei paljon apuja tartte.
Mutta muista.Hae aina seuraava lääkärintodistus ennen kuin entinen loppuu.Ainakin kuukautta aiemmin.
Kela vai mikä eläkelaitos se nyt oli, käsittelee pitkällä ajalla ne lausunnot ja voit muuten joutua olemaan ilman rahaa useamman kuukauden.
Vaikka kuinka tuntuis tyhmältä kysellä, kysele silti aina, että mikä on seuraava askel, joka sinun pitää ottaa.
Ne eivät selvitä sulle asioita jollet osaa kysyä.
En muista kaikkia käänteitä, mutta yllätyksiä ON luvassa jollet pidä nyt tarkkaa huolta kaikesta.
Minulla todettiin 47-vuotisena tämä nykyinen sairauteni.
Parannuskeinoa ei ole. Lääkityksellä sen voi pitää oireettomana.
Ensivaiheen lääkitys aiheutti kuumeilua ja satunnaista kipuilua nivelissä.
Puolisen vuotta meni meni rytmillä: Pari, kolme päivää töissä, saman verran kotona kuumeillessa.
Työskentelin päivittäistavarakaupan osa-aikaisena kassana.
Tässä vaiheessa KELAn virkailija ehdotti eläkehakemuksen täyttämistä. Olin ällikällä.
Hakemuksen käsittely kesti noin 4-kuukautta ja sain myönteisen eläkepäätöksen.
Sairauteeni ei ole teoriassakaan parannuskeinoa. Netistä löytämäni max. elinikäennuste on12-vuotta.
Heti alkujakson jälkeen lääkitykseni muutettiin. Mitään sivuvaikutuksia ei ole ollut.
Ainoa oire on ylämäessä hengästyminen.
Näin on mennyt, ilman toiminnallisia rajoituksia, 10-vuotta.
Saa nähdä loppuuko aika vai saanko lainaa?
Olen ihmetellyt eläkepäätösten saamisen vaikeutta!
Olikohan saamani kuolemantuomio vauhdittajana?
Hyviä vuosia nämä viimeiset 9,5 ovat olleet.
Mieheni jäi kotiin samoja aikoja työttöämäksi ja siitä työttömyyseläkkeelle.
Yhteistä aikaa harrastaa ja matkustella, niin kauan kuin jaksaa.
Toivon sinulle mahdollisimman "kivutonta" ja nopeaa käsittelyä!
Toi osa-aika eairauseläke on syvältä. Onhan niitä tieten sellaisiakin sairauksia, että ei vaikkapa jaksa tehdä kuin muutaman tunnin päivässä jne. Mutta se siinä tapauksessa sairastellaan sitten loppupäivä. Ja kun sairaudet nyt yleensä menee silleen, että on parempia ja huonompia aikoja. Ei sellaista palkkaduunia olekkaan, että voi käydä töissä "silloin kun siltä tuntuu".
Itellä ei oo mitään eläkejuttuja mielessäkään, jos nyt ei joku satu hulluneläkettä myöntämään. Mutta tota rumbaa moni tuttu jauhaa. Eikä valmista tule millään. Muutamilla mennyt sinällään hyvin, alan vaihto. Siinä vaan se vika, että sitten on yleensä loppuikänsä työtön. Oikeestaan ainoot, joilla toi osa-aika juttu toimii, on net, jotka voi tehdä hommia freelancereina. Ite asiassa niillä menee paremmin osa-aikaeläkeläisinä kuin terveen papereilla. Vakituista tuloa aina tiedossa, vaikkei hommia ole, tai niihin ei pysty.
Osa-aika jutut on nättejä kyllä paperilla. Kaikista karmein on tavallinen osa-aika eläke. Huuhaat heiluu välillä töissä ihan ajankulukseen, ei motivaatiota, ei osaamista, eikä kiinnosta pätkääkään. Sitten joku pätkäläinen joutuu niskalimassa tekeen senkin hommat. Mutta kas, kaks työllistettyä tilastoissa.
Sulla voi tulla aika vielä ajanoloon toosi pitkäksi. Kokopäivätoimisesti.
Tästä mä jaksan aina jauhaa, mutta likipitäen kukatahansa pystyy tekemään kaikenlaista. Se vaan, että sellaiseen vähemmän tuottavaan duuniin ei keneltäkään liikene mistään palkkarahoja. Olkoon nyt sitten yhteiskuntarakenne tai mikä, mutta mun mielestä on idioottimaista, kun maassa on pian enenpi eläkeläisiä ja työttömiä, kuin ihmisiä, jotka sitten tekee töitä niskalimassa. eI siitä millään matematiikalla järkevää yhtälöä saa.
Ajattele posetiivisesti, voit ehkä eläkeläislippuja joskus tulevaisuudessa..
=DW=
Mullehan ei pitkä aika tulis eläkkeelläkään, samalla lailla minä täällä kotona huuhailen kun nyt tällä kuntoutustuella ollessani. Ihmiset aina kysyy että eikö sulla oo pitkä aika. No, ei ole kertaakaan 2,5 vuoteen vielä ollu. Silloin kun on tarpeeks kippee niin ei jaksa kun just lukkee, jos sitäkään. Silloin kun on parempi päivä (tai kokonaista päivää ei ikinä, mutta sanotaan parempi parituntinen) niin teen kotiaskareita kuntoni mukaan, ettei miehelle jää kaikki työpäivän jälkeen. Ulkoilen aina kunnon salliessa.
=DW= sanoit että mielestäsi likipitäen kuka tahansa pystyy tekemään kaikenlaista. Hulluko se nyt rupee tekemään (varsinkin sairaana) jos kukaan ei maksa palkkaa. Ainoa mitä todella pystyisin tekemään, ois puhuminen. Kun on tuo hansfreekin keksitty (aina kun ei käsi nouse pitämään puhelinta korvalla). Olenkin sanonut, että taidan perustaa maksullisen seksilinjan. Yöllä kun kivut valvottaa niin vois rahan edestä puhelimeen läähättää:):)
On sulla 52-v ollu tosi kurja tilanne kun tuommoinen paha diagnoosi lyötiin eteen. Siinä on selviämistä. Mutta onneksi sait edes eläkkeen heti ja lötyi vielä hyvä lääkitys. Toivotan sulle kovasti paljon ja pitkään sitä "laina-aikaa", oikein hyvää sellaista.
Kiva, että keskustelua on syntynyt näinkin kuivasta aiheesta kuin eläke.
Hyvvee loppiaista kaikille!
Sain nopeasti päätöksen.
Tammikuussa laitettiin viimeiset täydennys paperit lääkärin kanssa, myöntävä päätös tuli maaliskuussa.
Siis pari kuukautta, se oli tosi nopeaa.
Olen sinua vuoden vanhempi. :))
Ja onneks olkoon. Olet sitten kohta vuoden nauttinut eläkeläisen päivistä. Sitäpaitsi, vuosi sitten sinä olit samanikäinen kuin minä nyt:)
En minä nyt hirveästi uskalla uskoa myönteiseen päätökseen ainakaan eka yrityksellä, mutta sattuuhan sitä joskus ihmeitä. Niin paljon vaan kuulee noita ihmisten pitkä- pitkäaikaisia taisteluita ko. asioiden kanssa. Valitusta, uutta anomusta, odotusta, pettymystä - rahattomuutta:( Kaikkeen olen valmistautunut, tietenkin myös kielteiseen päätökseen. Tokihan voi tulla päätös, joka ei ole täysin kielteinen mutta ei myöskään myönteinen. Esim. eläkevakuutuslaitos voi jatkaa kuntoutustukea määräajaksi vaikka onkin anottu "toistaiseksi" eli pysyvää eläkettä. Just eilen tapasin ihmisen jolle oli anottu pysyvää eläkettä ja saikin kuntoutustuelle jatkoa 2 vuotta. Sen jälkeenhän ikää on enemmän ja valitettavasti usein sairaudet pahentuneet, joten eläkepäätöksen saamine helpompaa. Nyt on itselläni ollut puolen vuoden välein tämä hakemusrumba lääkärikierroksineen. Se rassaa. Just saa entisen päätöksen niin ei kerkee paljon huokaista, kun pitää uusia hakemuksia miettiä. Yks stressi ois vähemmän kun itsekullekin tulis se pysyvä joutenololupa.
Aurinkoista pakkaspäivää v-a:lle ja muille keskustelukumppaneille.
Pitäis vaihtaa nimimerkkiä tänään, tuo armas aviomies kun lämmitti meidän uunin;)
Olin silloin, ensin 13kk sairaslomalla, eipä kukaan kertonut minulle että vuoden päivien täyttyesä olen jälleen "työtön työnhakija" eli menin noin 2kk jälkeen kelaan hakemaan RAHAA,, jo,o et sä mitään saa jos et oo työvoimatoimiston asiakas. Minä, joka olen sairaslomalla ja saman työnantajan palveluksessa nyt ollut 22v. Olin siis äkkiä työpaikan omaava, sairaslomalla oleva työtön työnhakija?? Voi maailma, tunsin jopa häpeää, koko ikäni töitä tehneenä, näin se vaan menee. Laitoimme eläkepaperit ja kielteinen vastaus tuli noin viikossa, seurasi valitus ja papereita oli varmaan kaksikymmentä arkkia, hylätään ja tämä vastaus tuli parissa päivässä, ihme kun ehtivät lukemaan eepokset, voit jälleen valittaa ja niinpä teimme, lääkärini kanssa, Lähetimme uuden rtg.n- cd-nauhan menemään ja kas kummaa viikossa tulikin päätös ja vakuutusyhtiuö ilmoitti vetäneensä hylkäävän päätöksen pois ja eläke tuli taantuvasti sen neljä kk.
Hupaisinta tässä kuitenkin oli että ehdin saada ansiosidonnaista päivärahaa kolmelta päivältä ja liittoon olin kuulunut sen 35v. Ensimäisestä eläkkeestä otetaan se raha pois ja oikeinhan se on, mutta kun he rahan otti piti minun lähes vuoden jälkeen kirjoittaa lappunen liitolle jossa "annan luvan ottaa" eläkkeestä sen maksaman rahan... Jee ja he oli ottaneeet sen jo vuotta aiemmin?? Soitin sinne ja näin ne lakipykälät menee.. Loppu hyvin kaikki hyvin. Onnellista odotusta. Enkä minä ainakaan oo tuntenut itseäni Toisarvoiseksi vaikka eläkettä nautinkin kera suurten korotusten ja eläkeläislippujen.
jo osatyökyvyttömyyseläkkeellä selkäni vuoksi. No ei se enää kestänyt sitä raskasta työtä jota tein. Jäin työterv.lääkärin suosituksella sairaslomalle ja olin lähes vuoden sillä. Olihan se aika raskasta sekin, kun ei tiennyt, mikä on lopputulos, pääseekö kokonaan työkyvyttömyyseläkkeelle vai joutuuko vielä kärvistelemään sairaslomilla.. Aika kului ja tuli hakemusten jättöaika. Vein itse paperit työeläkelaitokselle, kun asun lähes samalla paikkakunnalla. Asia selvisi n. parissa viikossa, ja sain myöntävän vastauksen, eli pian alkaa täysi työkyvyttömyyseläke. Olen pian 59 vuotias, joten ei ne enää tämmöstä ihmistä ala uudelleenkouluttamaan ja pian olisin päässyt, 60-vuotiaana, vanhuuseläkkeellekin.
Joskus on tuuriakin näissä asioissa ja sattui hyvät lääkärit asialle myös.
Toivon alkuperäisen viestin lähettäjälle kaikkea hyvää ja onnea eläkeasioiden järjestelyssä.