Luin vauvalehdestä artikkelin perheestä, joka oli ottanut sijoitukseen vastasyntyneen vauvan, jonka oma äiti oli antanut adoptoitavaksi. Perhe huolehti vauvasta käytännössä kahden kuukauden pituisen harkinta-ajan, jonka jälkeen vauva meni pysyvään kotiin. Osaako joku sanoa, onko tällaiseksi perheeksi pääsy vaikeaa? Luin, että kotimaisia adoptioita on vuodessa vain noin 30-40.
Asumme Pirkanmaalla, että ehkä täältä voisi tällaisia vauvoja löytyäkin. Entä perheemme tilanne: Meillä on kaksi leikki-ikäistä vilkasta, temperamenttista lasta ja kolmas tulossa. Olin ajatellut, että voisimme ryhtyä sijaisperheeksi, kun äitiyslomani loppuu pienimmästä. Siinä olisi sopiva rako jäädä kotiin joksikin aikaa. Olen itse hoito/kasvastusalalta ja pienen vauvan hoitokokemusta siis löytyy. Perheemme on vakavarainen ja asumme isossa omakotitalossa luonnon keskellä. Onko lastemme lukumäärä/ikä ongelma sijoitusta ajatellen? Millaisia mallikansalaisia sijoitusvanhempien pitää muuten olla??
Asumme Pirkanmaalla, että ehkä täältä voisi tällaisia vauvoja löytyäkin. Entä perheemme tilanne: Meillä on kaksi leikki-ikäistä vilkasta, temperamenttista lasta ja kolmas tulossa. Olin ajatellut, että voisimme ryhtyä sijaisperheeksi, kun äitiyslomani loppuu pienimmästä. Siinä olisi sopiva rako jäädä kotiin joksikin aikaa. Olen itse hoito/kasvastusalalta ja pienen vauvan hoitokokemusta siis löytyy. Perheemme on vakavarainen ja asumme isossa omakotitalossa luonnon keskellä. Onko lastemme lukumäärä/ikä ongelma sijoitusta ajatellen? Millaisia mallikansalaisia sijoitusvanhempien pitää muuten olla??
Vastaukset 1
Vanhimmat
Omia lapsia toki saa olla ja itse asiassa useimmilla sijaisvanhemmilla onkin:) Jos haluaisitte pitkäaikaiseen sijoitukseen lapsen (joka siis mahdollisesti olisi teillä aikuisuuteensa asti), voisitte ottaa vain yhden, koska perhehoitajalla saa olla neljä pientä lasta yhtä aikaa ja tähän siis lasketaan biologiset mukaan. Kriisiperheenäkin toki voitte toimia (eli perheenä, jonne lapsia tuotaisiin hyvinkin pikaisesti mahdollisesti jopa keskellä yötä, kunnes pysyvä sijoituspaikka löytyy tai tilanne kotona laukeaa), mutta se voi kyllä olla todella raskasta perheelliselle... Myös omille lapsille voi olla vaikeaa, että "vieraita" lapsia tulee ja menee. Aina kun lapset tottuvat uteen tulokkaaseen, onkin jo siirto eteenpäin jne...
Jos taas ryhtyminen sijaisperheeksi kiinnostaa pidemmälläkin tähtäimellä (voitte valita haluatteko lapsia lyhytaikaiseen vai pitkäaikaiseen sijoitukseen), kannattaa kääntyä Luotsin puoleen siellä Pirkanmaalla. Sijaisvanhemmille järjestetään Pride-koulutusta, jonka aikana voi punnita valmiuksiaan ryhtyä toimintaan. Ehkä vielä äitiysloman päättyessä ei ole paras mahdollinen aika, sillä sijoitetut tulevat välillä todella rankoistakin oloista ja vaativat PALJON aikaa ja hellyyttä. Silloin omat lapsesi voivat jäädä turhan paljon sivuun.
Me itse olemme myös Pirkanmaalta ja ryhtymässä mahdollisesti sijaisperheeksi. Asiaa on kypsytelty useampi vuosi. Omat lapset (2 kpl) ovat alle kouluikäisiä ja nyt aika tuntuisi kypsältä. Sijaisperheeksi rythminen edellyttää usein toisen vanhemman kotiin jäämistä ainakin joksikin aikaa, lapsen iästä riippuen 1-3 vuodeksi ainakin. Kotonaolo mahdollistaa vastaamisen lapsen tarpeisiin parhaalla mahdollisella tavalla ja toisaalta palvelee myös perhehoitajaa; harva jaksaa painaa ensin päivän töissä ja jatkaa sitten ikään kuin täyden työvuoron kotona.
Jos asia kiinnostaa, kannattaa tsekata www.sijaisvanhemmaksi.fi sivut ja muutenkin netistä löytyy paljon tietoa. Onnea pohdintaan:):)