Luin tuossa joskus ilmaiseksi saamani Kaks Plus -lehden ja siinä oli ihan mielenkiintoinen artikkeli laulamisesta ja siitä, kuinka se on katoavaa kansanperinnettä. Kodeissa ei enää lauleta ja varsinkin spontaani laulaminen on kadonnut. Jotkut ei kehtaa, toiset ei muka osaa, joku nyt vain ei viitsi.
Yllätyin vähän tästä, koska itse olen laulanut lapselleni aina, jo raskausaikana. Luulin, että se on ihan luonnollinen tapa ja kaikki tekee niin. Varsinaisia laululeikkejä en itse lapsena kotona leikkinyt (niitä leikittiin tarhassa kyllä), mutta usein automatkat meillä laulettiin (mattia ja teppoa yleensä :).
Poikani on nyt 2-vuotias ja on aina pitänyt musiikista (kuten varmasti jokainen lapsi). Jo jonkin aikaa hän on osannut laulaa ja saattaa leikin tohinnassa aloittaa laulun, esiintyä tai sitten laulamme yhdessä. Laulamme kuitenkin päivittäin, jos ei muuten niin ainakin unilaulun. Laulen myös ns. spontaanisti ja saatan sanoittaa vanhan laulun uusilla sanoilla ja käyttää laulussa paljon poikani nimeä esim. Hämä hämä häkki voisi olla Mikko Mikko poika, ei kiipeä langalle mutta syö vaikkapa puuroa. Näitä lauluja poika pyytää usein lisää.
Myös ystäväni laulaa paljon tyttärelleen (2v) ja tyttö osaa paljon lauluja. Heillä se on osa leikkiä ja usein laulelemme yhdessä. Ei ihan sävelen mukaan mene, mutta ketäpä se haittaa? Ystäväni laulaa myös muiden äitiystäviensä kanssa ja laulaa ja tanssii paljon muutenkin, ei tosiaan taiteen sääntöjen mukaan vaan ihan omalla riemulla.
Sukulaislapset käyvät aika paljon vauvamuskareissa yms. mutta eivät juuri kotona laula. Nämä taaperot eivät kyllä kotonaan sitten itsekään laula, pitävät toki musiikista yhtä paljon kuin muutkin.
Onko tämä nyt muka katoavaa kansanperinnettä?
Yllätyin vähän tästä, koska itse olen laulanut lapselleni aina, jo raskausaikana. Luulin, että se on ihan luonnollinen tapa ja kaikki tekee niin. Varsinaisia laululeikkejä en itse lapsena kotona leikkinyt (niitä leikittiin tarhassa kyllä), mutta usein automatkat meillä laulettiin (mattia ja teppoa yleensä :).
Poikani on nyt 2-vuotias ja on aina pitänyt musiikista (kuten varmasti jokainen lapsi). Jo jonkin aikaa hän on osannut laulaa ja saattaa leikin tohinnassa aloittaa laulun, esiintyä tai sitten laulamme yhdessä. Laulamme kuitenkin päivittäin, jos ei muuten niin ainakin unilaulun. Laulen myös ns. spontaanisti ja saatan sanoittaa vanhan laulun uusilla sanoilla ja käyttää laulussa paljon poikani nimeä esim. Hämä hämä häkki voisi olla Mikko Mikko poika, ei kiipeä langalle mutta syö vaikkapa puuroa. Näitä lauluja poika pyytää usein lisää.
Myös ystäväni laulaa paljon tyttärelleen (2v) ja tyttö osaa paljon lauluja. Heillä se on osa leikkiä ja usein laulelemme yhdessä. Ei ihan sävelen mukaan mene, mutta ketäpä se haittaa? Ystäväni laulaa myös muiden äitiystäviensä kanssa ja laulaa ja tanssii paljon muutenkin, ei tosiaan taiteen sääntöjen mukaan vaan ihan omalla riemulla.
Sukulaislapset käyvät aika paljon vauvamuskareissa yms. mutta eivät juuri kotona laula. Nämä taaperot eivät kyllä kotonaan sitten itsekään laula, pitävät toki musiikista yhtä paljon kuin muutkin.
Onko tämä nyt muka katoavaa kansanperinnettä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
en tiedä miksi meidän poika rupeaa AINA itkemään, kun minä laulan. siis IHAN JOKA KERTA. olen hänelle laulellut vauvasta asti, ainakin unilauluja yrittänyt laulaa. mutta hänen mielestään en sitten ilmeisesti osaa?
omasta mielestäni minä osaan kyllä laulaa, olen kuorossakin ollut ja muutenkin musikaalinen. mielestäni sävelkorvani on "kohdillaan", joten riitasoinnuistakaan ei pitäisi olla kyse. josko sitten "lauluilmeeni" on niin surkea? tiedä häntä, minun laulujani hän ei ainakaan sulata :))) ihan sama mikä laulu olisi kyseessä, mikä tahansa iloinenkin rallatus saa pienen itkun partaalle. itsekin pyytää lopettamaan. "äiti, älä laula" pitäiskö tässä itsekin tosiaan itkeä vaiko nauraa?
musiikkia kyllä kuunnellaan ja poika tykkää itsekin laulella. olen vain huomannut sen, että sävelkorvaa pojalla ei ole juurikaan verrattuna hänen saman ikäiseensä serkkutyttöön, joka mielestäni laulelee ihan oikeilla sävelillä. isäänsä kait tullut meidän poika tuossa asiassa.
pojalla ikää 2v8kk.
meillä lauletaan myös paljon :) ruokailtaessa( muuten ei oikeen suostu syömään) Ja unilauluja ennen nukkumaan menoa! poika 1.v.
Kyllä vain meillä lauletaan, vaikka kaksivuotias kieltää lähes joka kerta! Laulan surkeasti nuotin vierestä, mutta ajattelin, että vauvalle laulan niin kauan, kunnes hänkin oppii kieltämään..;)
meillä kuunnellaan paljon lastenmusiikkia ja lauletaan ja tanssitaan paljon, ruotisksi ja suomeksi. tyttö on 19 kk ja osaa jo monen laulun melodia ja muutama sana sieltä ja täältä. Kun hän leikkii hän usein laulaa samalla, kun istutaan potalla lauletaan, kaupassa lauletaan. jopa jotku kirjan teksti on parempi laulaa kuin lukea. monesti pidetään ihan lauluhetkiä kun tehdään laulujen liikkeet samalla kun laulan. ihanampaa hetkeä en tiedä, luku- ja lauluhetki.
tosin niin kauan kun olin raskaana en laulanut, en ollenkaan, sillon kuuntelin mielummin musiikkia, ihan oma lempimusiikkia ja lastenlauluja.
Kyllä lauletaan ja 2v on tsekin alkanut tapailla kuulemiaan lauluja. Ei sitä aina itse edes silleen aattele kun lurittelee menmään pitkinpäivää.
Ollaan koko perhe aika kovaäänistä sakkia ja myös lauletaan tosi paljon, tulee ihan luonnostaan.
Esikoiseni on kuullut kyllä laulua siittämispäivästä lähtien, hehe. Noh sieltäpä se sitten rinssi syntyi ja joka päivä kuunnellut laulua ja musiikkia. No yhtenä aamuna kun syötin puuroa pienelle ja lauloin rihannan-unfaithfullia niin rinssin naama väänty sellaseen irveeseen ja sen jälkeen alko alahuuli väpäättää, sitten päälle parkua. Olin ihan huulipyöreenä ja ihmettelin että mikäs mun rinssille nyt tuli, koitin varovaisesti laulaa jotain menevämpää niin se kävi kyllä, oli yhtä hymyä. Poika ilmeisesti reagoi eri sävellajeihin. Heh, kai liikuttu niin kovin ;oD
Nyt poika 3v ja laulelee monia lauluja ihan oikein sanoin alusta loppuun ja alkaa sävelkorvaakin olla jo.