Meillä on ongelma.
Itseasiassa monta ongelmaa.
Ensinnäkin koirani on sekarotuinen (karhukoira,pystykorva, belgian paimenkoira) ja noin 1 vuosi ja 4kk ikäinen narttu (sanan kaikissa merkityksissä). Koiran tausta on hämärä joten ikäkään ei ole ihan tarkasti tiedossa. Koira tuli meille noin 9kk iässä ja olemme koiralle 5 (ja viimeinen, vaikka henki menisi) koti.
Ei siis ole mikääm yllätys että meillä on muutamia ongelmia, joihin nyt haluaisin teiltä apua ja mielipiteitä.
1. Koira vetää.
Täjän on kokeiltu vaikka mitä keinoja. Nyt on käytössä vedonestovaljaat, mitkä tuntuvat toimivan suht hyvin. Eli nykyään ei olkapää lähde sijoiltaan lenkillä eikä ojentajalihakset venähdä (näinkin on aiemmin käynyt). Vetäminen on siis muutenkin lientynyt, eli ei ole enää suurin ongelmamme.
2. Koira rähjää remmissä
Rähjää siis ihan kaikelle. Toisille koirille, ihmisille, polkupyörille, mopoille, linnuille jne. Rähjääminen on aivan hirveää, mutta voin kyllä elää huutavan koiran kanssa. Lähinnä vaan hävettää
Sitten isompiin ongelmiin:
3. Koira hyökkii vastaantulijoiden päälle lenkillä
Koira huutaa täyttä kurkkua ja yrittää hyökätä kohteen päälle. Naispuolisena ihmisenä joudun joskus todella ahtaalle yrittäessäni pitää koiraa paikallaan. Koira kuitenkin painaa noin 20kg. Uskon että jos koira pääsisi lähelle kohdetta se purisi. ainakin se näyttää siltä. Vihaan lenkille lähtemistä tämän takia.
4. Kun koira ei pääse kohteen kimppuun se puree minua
Kun estä koiraa niin se yrittää purra minua. Usein se on onnistunutkin. Reiteni ja pohkeeni ovat täynnä mustelmia. Verta se ei ole vielä saanut vuodatettua. Asiaa pahentaa vielä se että olen alkanut pelätä koiraani lenkillä ja tiedän koiran vaistoavan sen.
Olen päätellyt että koira pyrkii pomoksi. Tai sitten ei. Sisällä ja "yölenkeillä" (teen pidempiä lenkkejä öisin jotta koira saisi tarpeeksi liikuntaa, eikä olisi vastaantulijoita) koira tottelee minua kuin unelma.
Olen yrittänyt näyttää sille että olen pomo. Huomiota ja nameja ei heru tyhjästä, itse menen aina ovista ensin, koira saa syödä vasta kun annan luvan jne.... Mitä teen väärin tai jätän tekemättä?
Koirasta en luovu vaikka arki olisikin kuinka helvettiä. Koira on saanut jo kärsiä tarpeeksi kiertäessään kodista kotiin.
Itseasiassa monta ongelmaa.
Ensinnäkin koirani on sekarotuinen (karhukoira,pystykorva, belgian paimenkoira) ja noin 1 vuosi ja 4kk ikäinen narttu (sanan kaikissa merkityksissä). Koiran tausta on hämärä joten ikäkään ei ole ihan tarkasti tiedossa. Koira tuli meille noin 9kk iässä ja olemme koiralle 5 (ja viimeinen, vaikka henki menisi) koti.
Ei siis ole mikääm yllätys että meillä on muutamia ongelmia, joihin nyt haluaisin teiltä apua ja mielipiteitä.
1. Koira vetää.
Täjän on kokeiltu vaikka mitä keinoja. Nyt on käytössä vedonestovaljaat, mitkä tuntuvat toimivan suht hyvin. Eli nykyään ei olkapää lähde sijoiltaan lenkillä eikä ojentajalihakset venähdä (näinkin on aiemmin käynyt). Vetäminen on siis muutenkin lientynyt, eli ei ole enää suurin ongelmamme.
2. Koira rähjää remmissä
Rähjää siis ihan kaikelle. Toisille koirille, ihmisille, polkupyörille, mopoille, linnuille jne. Rähjääminen on aivan hirveää, mutta voin kyllä elää huutavan koiran kanssa. Lähinnä vaan hävettää
Sitten isompiin ongelmiin:
3. Koira hyökkii vastaantulijoiden päälle lenkillä
Koira huutaa täyttä kurkkua ja yrittää hyökätä kohteen päälle. Naispuolisena ihmisenä joudun joskus todella ahtaalle yrittäessäni pitää koiraa paikallaan. Koira kuitenkin painaa noin 20kg. Uskon että jos koira pääsisi lähelle kohdetta se purisi. ainakin se näyttää siltä. Vihaan lenkille lähtemistä tämän takia.
4. Kun koira ei pääse kohteen kimppuun se puree minua
Kun estä koiraa niin se yrittää purra minua. Usein se on onnistunutkin. Reiteni ja pohkeeni ovat täynnä mustelmia. Verta se ei ole vielä saanut vuodatettua. Asiaa pahentaa vielä se että olen alkanut pelätä koiraani lenkillä ja tiedän koiran vaistoavan sen.
Olen päätellyt että koira pyrkii pomoksi. Tai sitten ei. Sisällä ja "yölenkeillä" (teen pidempiä lenkkejä öisin jotta koira saisi tarpeeksi liikuntaa, eikä olisi vastaantulijoita) koira tottelee minua kuin unelma.
Olen yrittänyt näyttää sille että olen pomo. Huomiota ja nameja ei heru tyhjästä, itse menen aina ovista ensin, koira saa syödä vasta kun annan luvan jne.... Mitä teen väärin tai jätän tekemättä?
Koirasta en luovu vaikka arki olisikin kuinka helvettiä. Koira on saanut jo kärsiä tarpeeksi kiertäessään kodista kotiin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
koirasi vaikuttaisi pelkopurijalta/hyökkäilijältä. Viittaan tuohon kun sanot että yölenkeillä kun on rauhallisempaa koira on kuin unelma. Se ehkä silloin aistii myös sinun olevan rennompi kun et niin ounastele mahdollisia rähinöitä.
Tietysti pomoksi pyrkiminen voi seurata pelkoa - koira koettaa jollain tapaa hallita tilanteen eikä ilmeisesti toistaiseksi uskalla vakuuttua että pystyt johtajaksi. Sen käsitys vaarasta on selvästi vääristynyt, mitä lie ressu joutunut kokemaan?
Koiran turvallisuudentunteen lisääminen on avain eteenpäin. Se tietenkin tarkoittaa sinun ehdotonta johtajuutta kaikissa tilanteissa. Vain siten koirasi voi rentoutua. Tällainen ylivirittynyt koira varsinkin lukee sinun negatiivisia tunteita, pelon sitä kohtaan ja että et pidä lenkeistä koiran käytöksen takia. Kuten tuossa itsekin sanot.
Kuinka voisit rauhoittaa omaa oloasi? Kuonokoppa lenkillä estäisi koiraa puremasta (vaikkakaan ei hyökkäilyä) ja se tieto puolestaan auttaisi sinua kenties rentoutumaan hieman? Ehdottomasti tiedän ettei kuonokoppa ole ratkaisu itse ongelmaan joka on saatava haltuun muilla keinoin, mutta voisi ehkä toimia lyhytaikaisena hätäapuna alkuun.
Toiseksi koiran positiivisia, turvallisia kokemuksia olisi korostettava. Mitkä ovat sen lempileikit, lelut...mikä tahansa missä se on parhaimmillaan, rennoimmillaan. Kuitenkin niin ettei mikään tule ihan ilmaiseksi, kuten jo toimitkin.
Esim. energian purkamista piilottamisleikeillä tms. voisit kokeilla jos sellainen sujuu. Vanha totuushan on, ettei koiraa, varsinkaan nuorta, voi väsyttää normaalilla lenkittämisellä vaan aivoja rasittamalla. Ja varmaan tiedätkin että kaikki repimis- ja takaa-ajoleikit sekä kepinheittelyt ovat pahasta tässä tapauksessa, lisäten puolustautumista ja hyökkäilyä.
Pulmanne todella on monitahoinen ja vaativa, tässä nyt alkuun ajatuksia. Koiralla on sikäli onnellinen asema nyt, kun vaikutat sinnikkäältä :)
...mutta apua varmasti tarvitset.
Ongelma vaikuttaisi siltä, että koira tuntee olonsa turvattomaksi, se olettaa olevansa itse vastuussa omasta puolustuksestaan, koska se on kodin vaihtaja eikä sinuun vielä leimaantunut se ei koe tarpeekseen puolustaa sinua. Se ei siis koe itseään laumansa puolustajaksi vaan itsensä puolustajaksi (tähän viittaa se, että puree myös sinua stressi tilanteessa), kodivaihtajana se ei ole laumautunut kuten normaalisti koira laumautuu tiettyyn porukkaan.
Koiraa tuntematta on tietenkin vaikea sanoa, onko kyse siitäkään vai mahdollisesti jostain muusta. Hae jotain kautta joku ihminen joka tietää jotain koirista ja tapaa hänet koirasi kanssa. Pääset jakamaan ajatuksiasi ja tunnelmiasi, toinen ainakin ulkopuolisena on hyvä arvioimaan mikä on ongelma nimeltään ja mahdollisesti myös joitain keinoja sen purkamiseen. Näitä ihmisiähän löydät paikallisista harrasteyhdistyksistä, ei muuta kuin rohkeasti yhteyttä menemällä paikalle koulutuksiin tai soittamalla jollekulle ja sopimalla tällit kahdenkesken.
Koiraa näkemättä nyt voi kuitenkin antaa sen ohjeen, minkä edellinenkin on antanut. Rakenna jonkinlainen suhde koiraasi, jotta se alkaa luottamaan sinuun. Ensin se luottamus luodaan kotona ja siitä vasta laajennetaan pikkuhiljaa ulkomaailmaan. Lenkit on koiralle tällä hetkellä yhtä stressiä, joten vältä niitä. Kuluta koiran energia muulla tavoin.
Eli tiedätkö millä keinoin koirakuiskaaja Cesar Millan opastaa koiraa pitämään? Jos et, niin varmasti valaistut marssimalla lähimpään Anttilaan tai Prismaan (niissä olen ainakin nähnyt myytävänä) ja osta koirakuiskaajan dvd-paketti.
Itsellä tuon miehen opit ovat avanneet silmäni koirien kanssa toimimiseen. Ehkä kaikki ei aukene heti, mutta muutaman tunnin katselun jälkeen luulen, että tajuat mistä puhun. Liikunta (=energian purku kävellen johtajan tiukassa turvallisessa talutuksessa), kuri (laumanjohtaja määrää koiran kaiken olemiseen) ja rakkaus. Siinä avaimet kaikkeen saadaksesi tyynen ja alistuvan koiran.
Kiitos vinkeistä.
Piilottamisleikkejä ollaan kovasti harrastettu ja niillä ollaan saatu kuriin paikkojen tuhoaminen sillä aikaa kun itse olen poissa. (Tosin ehdimme menettää osan lattiaa ja tapettiä sekä paaaaaaljon kenkiä)
Kuonokoppaa olen itsekkin mietinyt ja nimenomaan rauhoittamaan itseäni. Tänään sain jonkinlaisia tuloksia pitkään kokeillusta "häiritsemis-taktiikasta" (koira saa namin kun vastaantulija lähestyy) ja mieli onkin nyt paljon positiivisempi kun uusia mustelmia ei tänään syntynyt :)
Cesar Milanin koirakuiskaaja kirjan kävin ostamassa ja heti huomenna syvennyn siihen. DVD-boxikin voisi olla erittäin hyvä vaihtoehto niin näkisi ohjeet käytännössä.
Lämmin kiitos teille kannustuksesta ja lisää vinkkejä otetaan vastaan enemmän kuin mielellään
kannaisi lukea kirjana. Monille on näyttänyt tulevan Millanin metodeista vääriä käsityksiä, kun on vain katsottu nuo jaksot. Eli kirjastosta lainaamaan Cesar Millan: Koirakuiskaaja. Kirjassa menetelmä selitetään siten, ettei sitä voi olla ymmärtämättä.
lukenut tätä, kun vastasin edelliseen. Hyvä homma, että ostit kirjan. DVD:sta sitten näkee, miten homma toimii käytännössä.
on noin paha, niin en usko että kirjan voimalla pääsette eteenpäin tai dvdn. Apua te tarvitsette ja äkkiä,pomona oleminen ei tarkoita vain ovesta ensin menemistä ja luvan antamista. Ensinnäkin olen todella ylpeä sinusta ja siitä että tuollaisia omistajia vielä löytyy!!!! jotka haluavat tehdä töitä vaikka kaikki ei ole hyvin. Menkää tänne www.koirakoulukiti.palvelee.fi
hän on tosi taitava ja koulutus perustuu koiran laumakäyttäytymiseen ja laumanjohtajuuteen, ei nameihin eikä lahjontaan tai siedätykseen. Voin melkein vannoa, että kuukauden päästä ensimmäisestä käynnistä voit nauttia koirasi kanssa lenkkeilystä päivän valossa. Syön hattuni jos näin ei tapahdu.
ja DVD hätäapuna. Mistäs tiedämme, missä aloittaja asuu. Joka paikassa ei pääse heti koulutukseen. Suomi on laaaaja maa.
ajoin yhteensä 600km kyseisen henkilön luokse ja päivääkään en ole katunut. Ongelmat loppui kuin seinään ja hinta oli todella pieni verrattuna siihen että koiran ongelmien loppumisen lisäksi sain sosiaalisen elämäni takaisin (koira oppi olemaan yksin) ja parisuhteen siidatkin hellittivät kun koira oppi käyttäytymään.