Erityislapsi tarvitsee tukea

kuntapäättäjillekin, niin hyvä. On käsittämätöntä, että Suomessa halutaan lapsi mieluummin huostaanottaa kuin kuntouttaa. Eräiden psykiatrian erikoislääkäreiden taholta etenkin neurologiset ongelmat nähdään huonon kasvatuksen tuloksena, mitä ne eivät ole, ja ilmeisesti sillä perustellen kuntoutus syrjäytetään ja virheellisesti luullaan sijoituksen olevan kuntoutuksen korvike.

Artikkelissa puhutaan adhd-lapsista, mutta ilmeisesti suurimpana ryhmänä hoidollisissa huostaanotoissa ovat kuitenkin Aspergerin oireyhtymän lapset. Kun Suomessakin on jo näyttöä neurologisen kuntoutuksen tehokkuudesta, niin miksi ihmeessä sitä ei yleisesti käytetä?

Kannustuksena kaikille erityislasten vanhemmille tai heille, jotka epäilevät lapsellaan esim. AS-oireyhtymää, haluan sanoa, että hakeutukaa yksityisen puolen tutkimuksiin. Jos kriteerit eivät täyty, niin ainakin se mahdollisuus on pois suljettu, eikä tarvitse myöhemmin harmitella, että oikea apu jäi saamatta. Jos lapsi saa diagnoosin, hänet yleensä ohjataan yksityiseltä julkisen puolen kuntoutukseen, joka auttaa ainakin AS-lapsia merkittävästi.

Jos asutte eteläisen Suomen alueella, niin täältä on vaikea, miltei mahdoton monessa sairaanhoitopiirissä päästä diagnoosi-tutkimuksiin, koska käsittämätön käytäntö on ohjata lapsi psykiatrian puolelle ja etenkin pääkaupunkiseudulla on vallan kahvassa sellainen psykiatrian koulukunta, joka pitkälle mitätöi neurologisten oireyhtymien olemassa olon ja merkityksen. Psykiatrinen diagnoosi AS-lapselle on väärä ja johtaa väärään lääkitykseen ja lasta vahingoittavaan hoitoon usein myös huostaanottoineen. Kun muualla maailmassa esim. psykoosi-diagnoosi on hylätty pieniltä lapsilta, niin täällä sitä jaetaan hyvinkin huolettomasti. Muualla on myös heitetty jo romukoppaan ns. kaltoinkohdellun lapsen oirekuva, mutta ei meillä. AS-lapsen epäonneksi se sattuu pitkälle muisttamaan aika tyypillistä AS-oireistoa, millä monet psykiatrit perustelevat psykiatrisen hoidon välttämättömyyttä. Tehkää kaikkenne, että pelastatte lapsen psykiatrisesta hoidosta, tuntui miten mahdottomalle tahansa. Väärä psykiatrinen hoito on professori Lennart von Wendtin sanoja lainatakseni "tie, jolta ei ole paluuta". Ja oikealla kuntoutuksella on taas aivan päinvastainen vaikutus lapsen elämään.

Yllä mainitussa artikkelissa erään vanhemman haastattelussa korostetaan jämäkkyyttä adhd-lapsen kasvatuksessa. Tietyt rajathan joka lapsi tarvitsee, mutta ainakaan AS-lapselle ei tavanomainen rajojen asettaminen onnistu, eikä ole aina hyväksikään, vaikka tietyt turvalliset rajat hänkin totta kai tarvitsee. Vanhemmat oppivat erikoisen ja ihanan lapsensa kasvattajiksi usein kantapään kautta, vaikka valtavan uuvuttavaa se onkin. Mutta on hyvä pitää mielessä, että vanhemmalla on oikeus olla ihan vain tavallinen vanhempi, ei tarvitse olla sen lisäksi enää terapeutti, vaikka nyky yhteiskunta sitä monesti vanhemmilta näyttää odottavankin.

Olisi hyvä, jos vanhemmat voivat omistautua varsinkin alaluokilla lapsen opettamiseen, jos suinkin mahdollista. Kuntien säästöt ovat johtaneet siihen, että monella paikkakunnalla on sopivaa erityisopetusta mahdoton saada älykkäälle ja oppimiskykyiselle erityislapselle. Väärässä kohtaa säästäminen tulee vielä kostautumaan tälle maalle tulevina vuosikymmeninä, mutta sitä eivät päättäjät näytä ottavan ollenkaan huomioon. Poliitikot voivat vanhempien ihmettelyyn vastata esim, että "kyllä meillä on kaupungissa autismi-luokka" ja kun tilannetta siellä selvitetään käy ilmi, että kyse on lähinnä puhumattomien autistien opetuksesta, mikä on AS-lapselle tule tietysti kyseeseen ollenkaan.

Niinpä lapselle tarjotaankin paikka laaja-alaisen erityisopetuksen pienryhmässä, jonne eri puolilta Helsinkiä ohjataan kaikki lapset, joille yleensä erityisopetus paikkaa on suositeltu. Osa heistä tulee huonoista kodeista ja omaa todellisia käytöshäiriöitä, mm. hyvinkin voimakasta aggressiivisuutta, joukossa voi olla myös ylivilkkaita adhd-lapsia, jotka omalla levottomuudellaan sotkevat tahtomattaan rauhallisten erityisoppilaiden pienryhmässä olon merkityksen. Oman lapseni luokassa ei koko talvena varsinainen opetus juuri onnistunut opettajan mukaan ollenkaan häiriköinnin takia. Siksi on uskomatonta kuulla tv-uutisissa väitteitä, miten meillä on tarjolla maailman huippuluokkaa olevaa erityisopetusta. Kai sitä olisi tarjolla, jos opettamiseen olisi käytännössä mahdollisuuksia. Säästöt ovat anteeksiantamattomia lasten kohdalla, koska moni erityisoppilas kuitenkin oikean kuntoutuksen turvin siirtyy myöhempinä vuosina tavallisiin luokkiin, koska heidän oppimiskyvyssään ei ole puutteita. Tutkimukset koulupudokkaista tehdään ilmeisesti HOJKS-suunnitelmien perusteella ja kaiken näkemäni perusteella uskallankin arvella, että pudokasluvut ovat huomattavasti suurempia, mitä julkisuudessa on annettu ymmärtää.

Mukava nuorimies tekee tärkeää ja antoisaa työtä! Lisää tuollaisia tyyppejä kaikkiin puistoihin ja kouluihin. Lapsilla on oikeus taaplata tyylillään ja aikuisen hyväksyntä estää kiusaamisen.

viime vuosina...

"Vanhemmat kertovat, että heidän poikansa ei ota kontaktia ihmisiin. Poikaan ovat yrittäneet tutustua niin lääkäri kuin psykologikin. Pieni mies on juuri saapunut erityislasten kurssille. Vanhempien katsellessa toisaalle poika kiipeää yllättäen ohjaajansa reppuselkään. Vanhemmat ovat ällikällä lyötyjä. He katsovat kummissaan poikaansa leikittävää nuorta miestä. Kuka tuo on?

Hän on Miikka Mäkelä.

Hetki on kirkkaana muistona Mäkelän mielessä. Voittaessaan sulkeutuneen pojan luottamuksen hän tavoitti palasen siitä, mikä hänelle on elämässä tärkeintä.

- Yhteiskunta näkee lapsuuden välivaiheena, jonka jälkeen ihminen siirtyy tuottavaa työtä tekeväksi yhteiskunnan jäseneksi. En ajattele niin. Näen lapsuuden rikkautena, johon sisältyy oivaltavaa elämän tutkimista. Lapsen mieli on asia, jota pitäisi arvostaa paljon enemmän. En usko, että lapsia voidaan koskaan ottaa tarpeeksi huomioon nyky-yhteiskunnassa.

Miikka Mäkelä aloitti työt erityislasten kursseilla vuonna 2005. Hän on tutustunut vuosien varrella lapsiin, joilla on sydänsairauksia, syöpää, epilepsiaa tai tarkkaavaisuushäiriöitä kuten ADHD:ta.

- Ensimmäinen kurssi oli hengityssairaiden lasten parissa. Heti sen jälkeen tiesin, että tämä on minun juttuni, Mäkelä sanoo.

Kursseja pidetään kesäisin, ja Mäkelältä kuluu niiden parissa keskimäärin 5-8 viikkoa. Hän panostaa kursseihin kaiken osaamisensa.

- Tätä työtä voi tehdä monella tavalla. Minä laitan peliin 110 prosenttia. Täytyy myöntää, että aika usein olen ollut kurssien jälkeen aivan kuitti.

Lastenohjaajat puhuvat lasten kanssa avoimesti ihan kaikesta - myös lapsen sairaudesta. On tärkeää, että lapsen diagnoosi nostetaan esiin positiivisessa valossa.

- Tunnistan itsessäni ADHD-piirteitä, ja myös sanon sen lapsille. Kerron heille, että minäkin olen toisinaan hieman yliaktiivinen. Joskus diagnoosi voi olla lapselle mörkö, josta ei ole kotonakaan juuri puhuttu, Mäkelä sanoo.

Luulisi, että alle kolmekymppinen liikunnanopettaja voisi tienata leipänsä helpommallakin. Mikä vetää juuri erityislasten pariin?

- Saan mahdollisuuden antaa hieman valoa sellaisten perheiden elämään, joilla voi olla rankkojakin kokemuksia takana. Kun joskus kurssin jälkeen ajan autolla kotiin ja muistelen tapaamiani lapsia ja perheitä, olen oikeasti onnellinen. Tunnen tehneeni jotain tärkeätä, sellaista jolla on merkitystä.

Mäkelä aikoo jatkaa valitsemallaan tiellä. Teatterikorkeakoulussa tanssin opettajaksi hioutuva mies näkee itsensä tulevaisuudessa lasten ja nuorten parissa.

- Opiskellessa tulee usein mieleen, että pääsisipä jo lasten luo. Heidän kanssaan ei tarvitse puhua väkisin hienoja. Saa heittäytyä vaikka viisivuotiaan maailmaan.

"Miikka on paras"

Kirkkonummelainen Rantimon perhe meinasi kirjaimellisesti tipahtaa sohvalta, kun Talent-kisa alkoi. Kilpailijoiden joukossa olikin yllättäen tuttu kasvo.

- Huusimme Kalle-pojallemme, että tule äkkiä katsomaan, Miikka on telkkarissa, Pia ja Pepe Rantimo muistelevat.

Kalle, 10, liimaantui tv:n

ääreen kuin naulittuna. Miikan esitys vei heti eläväisen pojan mukanaan. Vanhempien ajatukset lensivät kesään 2008, jolloin Miikka toimi ohjaajana ADHD-lasten leirillä.