Eräässä toisessa keskustelussa tuli pariin kertaan ilmi se miten jotkut pitävät ujoutta suloisena piirteenä ja ovat hullaantuneet ujoista tytöistä. Onko näin? Missä te ujojen ystävät olette? Miksi saan treffi-ilmoituksista lukea vain siitä, miten kaivataan ulospäinsuuntautuneita, itsevarmoja ja "tiedän-täysin-mitä-elämältäni-haluan"-tyyppisiä naisia? Tai jos ei tuota ole mainittu, niin eipä ole mainittu ujoutta tai epävarmuuttakaan. Useimmiten nämä jälkimmäiset piirteet ovat niillä out-listoilla ja enemmistön mielestä negatiivisia asioita.
Uskon, että varsinkin tässä nykymeiningissä ne rohkeimmat yksilöt pärjäävät ja ovat halutuimpia, mutta luulisi jossain olevan myös heitä, jotka ovat valmiita tutustumaan varautuneempiin naisiin. Eikö siinä ole vähän haasteellisuuttakin? Okei, muitakin haasteita riittää ja keksitte tuhat syytä miksei ujo kelpaa, mutta pointti on se, että missä ja millaisia olette TE, jotka pidätte ujommistakin? Miten voidaan tutustua, lähestyä, missä liikutte, mitä teette? Oletteko itse sitten kovin ulospäinsuuntautuneita vai itsekin ujoja?
Vähän kerron omasta ihanteestani tähän loppuun. Eli enemmän pidän ujoista ja hiljaisista kuin rohkeista ja äänekkäistä, vaikkei ujous ihan tärkein piirre ihmisessä ole. Se on silti sellainen, joka sytyttää varmemmin.
Olen joskus hyvinkin ujo, melkein aina jonkun verran. Asteikolla voisin sanoa:
ujo ---x------ rohkea
Uskon, että varsinkin tässä nykymeiningissä ne rohkeimmat yksilöt pärjäävät ja ovat halutuimpia, mutta luulisi jossain olevan myös heitä, jotka ovat valmiita tutustumaan varautuneempiin naisiin. Eikö siinä ole vähän haasteellisuuttakin? Okei, muitakin haasteita riittää ja keksitte tuhat syytä miksei ujo kelpaa, mutta pointti on se, että missä ja millaisia olette TE, jotka pidätte ujommistakin? Miten voidaan tutustua, lähestyä, missä liikutte, mitä teette? Oletteko itse sitten kovin ulospäinsuuntautuneita vai itsekin ujoja?
Vähän kerron omasta ihanteestani tähän loppuun. Eli enemmän pidän ujoista ja hiljaisista kuin rohkeista ja äänekkäistä, vaikkei ujous ihan tärkein piirre ihmisessä ole. Se on silti sellainen, joka sytyttää varmemmin.
Olen joskus hyvinkin ujo, melkein aina jonkun verran. Asteikolla voisin sanoa:
ujo ---x------ rohkea
Vastaukset 8
Vanhimmat
ja uudessa porukassa hiljainen, ehkä vähän ujokin. Itsekin pidän hiljaisia ihmisiä mielenkiintoisina. Naisrintamalla olen saanut siipeeni, en ehkä oikein usko tapaavani mukavaa naista;(. Muuten en ole erakoitunut..ja lähestyäkin saa
Itse ainakin koen ujot ihmiset mielenkiintoisina ja tutustumisen arvoisina persoonina. En ole itse kärsinyt pahemmanlaatuisesta ujoudesta, mutta olen itsekin enemmän introvertti ja näin ollen luulisin ymmärtäväni ujoja. Heissä kiehtoo nimenomaan se, ettei saa heti selville kaikkea. Minä tutustuisin mieluummin ujonpuoleisiin kuin avoimesti papattaviin naisiin. Ongelmana voi usein vain olla se, miten tehdä aloitteita jos molemmat on ujoja tai epävarmoja. Tai jos toinen on hiljaisemmanpuoleinen, niin se saatetaan tulkita niin, ettei hän ole kiinnostunut.
Kyllä meitä ujoja/ ujoista pitäviä täällä on! :) Vaan miten saatais ne kohtaamaan, siinäpä se. Itse olen ainakin yöelämässä todennut, että sieltä en etsimääni löydä. Tosin ei mulla siellä mikään haku ole päällä enkä kovin usein nykyään käy baareissa. Toiveikkaana mennään eteenpäin, jaksan ainakin vielä uskoa, että kyllä sielunkumppanit joskus kohtaavat :) Tsemppiä kaikille ujoille!
ajattelin niin että itse olen aika itsevarma ja ulospäinsuuntautunut. Tyttöystäväni taas rauhallisempi ja tasaisempi ja huomattavasti alkuaikoina ujompi. Minusta se tasapainottaa kovasti suhdetta pidemmän päälle.
ihan suloista. Jos sitä ei sotke arkuuteen. Se ei ole suloista.
tarkoittamasi arkuus, tai miten se poikkeaa ujoudesta?
kun vähän ottaa aikansa että saa ittestään näytettyä mitä on. Arkuus on ettei uskalla eikä kehtaa ikinä, se kynnys ei ylity milloin uskaltautuu olemaan itsensä.
Mielestäni on ihan eriasia puhua rohkeista ja itseään esille tuovista ihmisistä. Usein ne, jotka ovat kovaäänisimpiä, eivät ole oikeasti rohkeimpia. Hiljainenkin voi olla rohkea :)
Tässä taitaa olla ongelmana yleisesti se, että missä voisi tavata naisia jos itse ei halua käydä baareissa "iskureissuilla"... ja jos itse ei huutele ympäriinsä olevansa sinkku ja pitävänsä naisista... selvinpäin olisi niin mukava tutustua uusiin ihmisiin, mutta tämä tapahtuu yleensä vain töissä tai jossain harrastuksessa. Harvemmin suomalaiset menevät ventovieraille muuten juttelemaan. Ja mitä viehättävämpi nainen, sitä vähemmän vain tuntuu tulevan järkevää juttua. :D
Elikkä nyt pitäisi keksiä tapoja tutustua uusiin ihmisiin, olivatpa he ujoja tai rohkeita :)
Olen samaa mieltä kneissi, ei hiljaisuus tai ujous automaattisesti tarkoita ettei rohkeutta löydy. Minuakin monet pitävät tietyissä tilanteissa kovinkin hiljaisena ja ensivaikutelma saattaa olla juuri se, että olen kovin arka. Väittäisin kuitenkin, että sellaista tosi elämän rohkeutta esim. lähimmäisten tai tuiki tuntemattomien auttamisessa ja monessa muussa arkisessa tilanteessa ujoiltakin löytyy hyvin paljon. Liian usein leimataan heti aluksi "siksi hiljaiseksi tyypiksi" tutustumatta sen kummemmin. Kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan, ujoja, rohkeita, hiljaisia ja suupaltteja. Sosiaalisuus vaan on turhan yliarvostettua. Miksi suun pitäisi käydä joka tilanteessa, jos se on vastoin omaa luonnetta? Itse olen usein sellainen hiljainen tarkkailija väenpaljoudessa, joka kyllä saa suunsa auki kun haluaa :)
Juu harvemmin tulee ihan ventovieraille juteltua, että moi olis kiva tutustua. Monesti on kyllä käynyt mielessä se kun on jonkun mielenkiintoisen oloisen ihmisen nähnyt, että miksi ei vain menisi juttelemaan niitä näitä. Ehkä pelkää liiaksi nolatuksi tulemista jos toista ei kiinnosta ollenkaan.