Ne oli jännittäviä aikoja, elettiin herran vuotta 2003. Olimme vastavalmistuneita, 25 vuoden ikäinen pariskunta. Takana oli opiskeluvuodet vuokra- ja ASO-asunnoissa, kourassa ekonomin ja proviisorin paperit maakuntakaupunkien yliopistoista.
Työn perässä tänne pk-seudulle sitten muutettiin. Asuntojen hintoja oli kauhisteltu jo opiskeluaikana 2000-luvun taitteesta. Kalliilta ne tuntuivat, niin kalliilta.
Muuttokuormat roudasimme tilapäiseen vuokraläävään Huopalahdessa. Ratkaisu tiedettiin jo tuolloin väliaikaiseksi, halusimme etsiä asuntoa rauhassa ja "seurata asuntojen hintakehitystä". No, muutaman kuukauden sitä kesti, ja Hesarin asuntoliite oli selattu hiirenkorville.
Oma rivarikotimme löytyi keskikesällä. Jännitti ja arvelutti niin kovasti, että kaupantekotilaisuuden jälkeen annnoin melkein ylen. Saatana, velkaa oli nyt sitten päällä lähes 900 tuhatta mummonmarkkaa, kuten lapsekkaasti asiaa tuolloin taivastelin.
Oma koti oli onnellinen ratkaisu! Tuon kauppakirjan allekirjoituksella voin faktana todeta vaurastuneemme keskimääräisen palkansaajan bruttovuosiansion verran. Asuntoa vaihdettiin isompaan vuodenvaihteessa 2009, kun perheasuntojen hintataso vaikutti notkahtaneen meille edulliseen suuntaan. Kuuden vuoden lainanlyhennykset, kertyneet säästöt ja reipas myyntivoitto vanhasta toi meidät tilanteeseen, jossa ensiasunnon lainamäärällä olimmekin jo uudessa, isossa perheasunnossa. 4 huonetta ja keittiö uudessa kerrostalossa hyvällä alueella.
Kyllähän se tälläista maalaispoikaa ja -tyttöä tosiaan alkuvaiheessa jännitti tämä kaikki, mutta ei jännitä enää. Taas on vuosi lyhennetty lainaa, pottia on jäljellä 135 tuhatta euroa, eli noin 13 kuukauden bruttopalkan verran nykyansiotasollamme.
Vajaat kymmen vuotta, nelikymppisenä, velkaa ei enää ole, vanhempien perinnöt tulossa ja ansiot arviolta 1,5- 2-kertaistuneet nykyisestä. Tyttömmekin on silloin jo kouluiässä, täytyy alkaa hänellekin katsella sitten omaa asuntoa.
Katkeroituneet mielet eivät tällaisia kertomuksia voi toki sulattaa, ymmärrän kyllä. Mutta kuulisin muilta vertaisiltamme samanlaisia kokemuksia.
Työn perässä tänne pk-seudulle sitten muutettiin. Asuntojen hintoja oli kauhisteltu jo opiskeluaikana 2000-luvun taitteesta. Kalliilta ne tuntuivat, niin kalliilta.
Muuttokuormat roudasimme tilapäiseen vuokraläävään Huopalahdessa. Ratkaisu tiedettiin jo tuolloin väliaikaiseksi, halusimme etsiä asuntoa rauhassa ja "seurata asuntojen hintakehitystä". No, muutaman kuukauden sitä kesti, ja Hesarin asuntoliite oli selattu hiirenkorville.
Oma rivarikotimme löytyi keskikesällä. Jännitti ja arvelutti niin kovasti, että kaupantekotilaisuuden jälkeen annnoin melkein ylen. Saatana, velkaa oli nyt sitten päällä lähes 900 tuhatta mummonmarkkaa, kuten lapsekkaasti asiaa tuolloin taivastelin.
Oma koti oli onnellinen ratkaisu! Tuon kauppakirjan allekirjoituksella voin faktana todeta vaurastuneemme keskimääräisen palkansaajan bruttovuosiansion verran. Asuntoa vaihdettiin isompaan vuodenvaihteessa 2009, kun perheasuntojen hintataso vaikutti notkahtaneen meille edulliseen suuntaan. Kuuden vuoden lainanlyhennykset, kertyneet säästöt ja reipas myyntivoitto vanhasta toi meidät tilanteeseen, jossa ensiasunnon lainamäärällä olimmekin jo uudessa, isossa perheasunnossa. 4 huonetta ja keittiö uudessa kerrostalossa hyvällä alueella.
Kyllähän se tälläista maalaispoikaa ja -tyttöä tosiaan alkuvaiheessa jännitti tämä kaikki, mutta ei jännitä enää. Taas on vuosi lyhennetty lainaa, pottia on jäljellä 135 tuhatta euroa, eli noin 13 kuukauden bruttopalkan verran nykyansiotasollamme.
Vajaat kymmen vuotta, nelikymppisenä, velkaa ei enää ole, vanhempien perinnöt tulossa ja ansiot arviolta 1,5- 2-kertaistuneet nykyisestä. Tyttömmekin on silloin jo kouluiässä, täytyy alkaa hänellekin katsella sitten omaa asuntoa.
Katkeroituneet mielet eivät tällaisia kertomuksia voi toki sulattaa, ymmärrän kyllä. Mutta kuulisin muilta vertaisiltamme samanlaisia kokemuksia.
Vastaukset 13
Vanhimmat
peittele sitä että tosiaan annoin ylen kun ensiasunto ostettiin. vuosi oli 1999 ja harmitti vain kun ei aikaisemmin saatu aikaiseksi ostoa; meinaan tiesin, että asuntojen hinnat oli jo noussut aika paljon lama-romahduksesta -93. Isäni sanoi: takaan lainanne , sillä tiedän ettei asunnon arvo varmasti laske! Mistä helvetistä se sen tiesi? ehkei edes tiennyt , mutta oli hyvä kun rohkaisi sillä asuntojen hinta nousi 700Kmarkasta (n. 120K€) myyntihetken 2009 toukokuuhun 185k€:hen. kyseessä oli 4h+k+s vantaalla. no, myönnetään, että keittiöremppa imaisi 15000€ rahaa kuitenkin. (mutta sen ansiosta meni nopiaan kaupaksikin) Laskin nettovoitoksi 50K€ , ja välittäjälle meni pikkuisen alle 4k€ joten viivan alle puhdasta 46k€. OStin 2006 tisen asunnon kun olin eri paikkakunnalla töissä. siihen laitoin käteistä 20k€ , jotka sain asuntoa "arvottamalla" pankista. lisälainaa kakkosasuntoon jäi 22tuhatta , josta vieläkin on 17tuhatta , sillä lyhennys on vain 100€/kk. Eli tämän "arvottamisen aikaan, nostin samalla lainaa , jotta sain maksettua auton osamaksut pois kokonaan, n. 17tuhatta. Lopputulema oli, että kun tosiaan toukokuussa myytiin , "käteen" jäi vaivaiset 55tuhatta euroa, sillä lyhennetyt eurot olin tavallaan jo käyttänyt. Sain huokaistua hetkeksi kesällä , sillä "velaton mies on huoleton mies" väliaikaiseksi päätetty vuokrakämppä oli ihan kiva, parempi kuin entinen, mutta vuokra 1200€/kk on niin suolainen että siihen ei kantti kestänyt. Nettotulot minä+vaimo yhteensä n. 4400€/kk. Löytyi OKT kehä3 ulkopuolelta sopivan hintainen(koko aika asuntosivuja selattu vuokralla ollessa, käytiin varmaan yhteensä yli 30 asuntoa katsomassa) sitten loppukesästä. Siinä oli avioero tapaus ja halusivat myydä nopeasti. hp 135m2 okt:ssa kehyskunnnassa oli 275k€ , josta jätettiin härski tarjous 240k€. myyjä teki vastatarjouksen 250k€ , teimme uuden 245, johon tarttuivat. Lainaa pankista olisimme saaneet tuloillamme kuulemma 320k€ asti. No, koska tiedän, että tilillä makaavasta 50 tuhannesta menisi osa huonekaluihin, keittiön koneisiin etc. päätimme että otetaan maksimilaina, ts. omaa rahaa jouduimme laittamaan vain 17500 asuntoon, 9800€ varainsiirtoveroon , ja sitten jäi vielä rahaa sisustamiseen ja 2-auton hankintaan, lopputulema on että nyt on vanhasta asunnosta enää muutama tonni jäljellä , mutta lainaa on 230tuhatta (ja 17000 sijoituskämpästä) , lyhennykset on mitoitettu niin että 20v laina. Olisin halunnut nostaa lyhennys-osuutta , mutta vaimo haluaa matkustella etc. niin elämiseen on varattu rahaa. Pankin vakuutusyhtiön takaus maksoi muistaakseni n. 4000€ , mutta ei tarvinnut sotkea ketään ulkopuolisia tähän.
Summa summarum: elämä hymyilee, kiitos isäni joka auttoi alkuun. (silloin ei ollut tuollaisia vakuutusyhtiöitä jotka maksua vastaan takaavat esim 15%) MIKÄLI kuitenkin jostain syystä molemmat jäisimme työttömiksi tms. menetämme asuntokaupassa , mikäli oikein laskin, 9800 varainsiirtoveron, 17500 käteistä , 4000 pankin vakuttus-takaukseen, eli n. 30tuhatta , jotka hankimme vuosina 1999-2009 vain ja ainoastaan niin, ettemme asunut vuokralla.
Oli aika pitkä tarina, mutta tosi.
tässä tuhnuille laskutoimitusta: vaikka tosiaan kaikki menisi alta, niin menetys on vain 30 tonnia, jotka on ansaittu omistamalla osakkeita yhtiöstä jossa asui.
pelkistetysti:
senytvaanontyhmäämaksaavuokraa
Proviisorilla ainakin pitäisi töitä riittää tulevaisuudessakin. Me ollaan insinööri kouluavustaja pari ja Espoossa. Luonnollisesti etsimme kolmiota, mutta 20 vuoden laina jo tiputtaisi elintasoamme nykyisestä niin kovasti, että sinnittelemme vielä tässä vuokrakaksiossa joka on yksityiseltä puolelta. En usko asuntojen hintojen nousevan tästä enää. Täysin elvytyspohjaista arvonnousua. Eli jos hyvä löytyy ja ei tarvitse lainaa kovinkaan paljoa niin ostetaan. Korot tulevat nousemaan voimakkaasti seuraavan kaden vuoden aikaan jolloin asuntojen hinnat tippuvat. toinen vaihtoehto on "uusi taantuma", jolloin sama tulos. Mikään muu asia ei toimi asuntojen hinnan nousun puolesta, kuin olematon tarjonta. Se ei riitä enää.
600 euroa kuussa asumiseen.
Juuri noita samoja asioista itsekin arvuuttelimme jo vuonna 2003.
Taloussykli ja/tai asuntojen hintatason muutokset, niiden vaikutus tarvittavaan lainarahan määrään on max. +- 20% muutaman vuoden aikajänteillä. Jos nykyisellä hinta- ja korkotasolla ostaminen ei ole mahdollista, valitettavasti on aika vaikea keksiä miten tilanne siitä oleellisesti muuttuisi jos tulot pysyy ennallaan.
Ajat on toiset ota selvää, perinnöistä nykyään ei kuule paljoo kostu maksumieheksi joutuu.toiseksi ostit osakkeen miksi, et omista lattiaa,seiniä,kattoa, mitä siis omistat näkyvää katos kun osakeke huoneistoissa ei niitä omista.Totuus omistat sisä ilman jotka ovat lattian ,seinien,katon välissä siinä on omistus sulla.Aika kallista vai mitä elämä on.Melkoinen potti sulla on maalta kaupunkiin ilman ostoon.
Ilmaa kun tuli ostettua ei tasan käy lahjat.
Jos oikein filosofiseksi heittäytyy, ei täällä maailmassa muutenkaan kukaan mitään omista. Ihminen on vain onneton sielu tomumajassa, ja kun henki pakenee ruumiista ei täältä mitään mukaansa saa.
Sama juttu esim. pörssiosakkeiden kanssa, hulluhan sen täytyy olla joka sellaisia ostelee, eihän ne anna omistusoikeitta esimerkiksi tiiliin yhtiön pääkonttorin seinässä.
Tai kulta, ihan huuhaata myös se. Kulta on käytännössä vain kiiltävää, keltaista, suhteellisen pehmeää, erittäin helposti muokattavaa, ja hyvin sähköä johtavaa metallia, on vaikeaa kuvitella sillä olevan mitään arvoa!
Setelirahasta nyt puhumattakaan. En ymmärrä mitä arvoa paperinpaloilla on, ja vieläpä aina sitä enemmän mitä suurempi numero siihen on kirjoitettu.
Mutta kiitos kuitenkin kommenteista. Omakotitaloa emme tällä haavaa tarvitse. Niitä on tulossa 4 kpl perinnöksi, yritetään pärjätä niillä. Isomummon talletukset riittää laskelmieni mukaan perintöverojen maksuun, ja taitaa jäädä vähän ylikin.
näinhä se menee: osakkeessa omistat paperin ja sisäilman. vuokralla et edes sitä!
noin meilläkin mennyt. Asumme edelleen rivarissa. Älkää ostako tyttärellene asuntoa. sijoitusasuntoja kylläkin. Emme aijo pojallemma ostaa asuntoa koska hänen on itse opittava tulemaan toimeen ja ääritilanteissa kyllä autamme. Teet karhunpalveluksen lapsellesi ostamalla hänelle asunnon.
Älkää koskaan maksako ilmasta siis osakehuoneistot jos asutte niissä ei omista seiniä,lattiaa,kattoa, vain sisä ilman. Huonoa asumista.
meillä yhteenlasketut nettotulot 4400-4800e kuukaudessa. Ostettiin 2003 talo vantaalta täydellä lainarahalla.
Nyt lainaa jäljellä 160 000e, lyhennys tällä hetkellä 700e/kk muut asumiskulut n 200e.
Heh, useampi duunikaveri asuu ahtaasti Helsingissä vuokralla, samalla hinnalla ja muutama maksaa jopa enemmän.
Huvittavinta on se että duunikavereilla menee sama aika matkustaa töihin ... eli n. 25-30min, kun mun tulla joko junalla tai omalla autolla samassa ajassa. Jatkuvasti saan kuulla että asun jossain "hevonvitunkorvessa", siitäkin huolimatta että liikkumiseen menee sama aika. Jep jep. Niin, kaikki on tietty suhteellista.
Toisaalta, toiset on luotu kaupunkieläjiksi, ja toiset tykkää tilasta ympärillään...
Ite ainakin olen niin hemmetin tyytyväinen tähän meidän ratkaisuun, itseäni ei kiinosta yhtään asua pienessä luukussa ja maksaa tolkutonta vuokraa jollekulle. Mut onneks täällä suomessa voi vapaasti valita sen vaihtoehdon joka itselleen sopii parhaiten.
nuoruus mieleen, nimittäin meillä oli lähestulkoon identtinen tarina, tosin jo vuonna 1995 kun ostettiin Länsi-Helsingistä oma kerrostalokolmio reilulla 420.000mk (70k€). Kyllä sekin sillon tuntu kalliilta kun mikä! Mutta ei kyllä ole kaduttanut! Enkä oikeastaan ikinä ajatellut sitä rahana, tärkeintä oli oma asunto, fiilis rakentaa elämää oli ihan erilainen kun aikaisemmin vuokralla. No nykyisin asutaan uudehkossa ok-talossa kehyskunnassa, arvo mitä lie lähellä 300k€, lainaa jäljellä 15 vuoden jälkeen niin vähän että oltaisiin voitu maksaa se poiskin jo vuosia sitten. Eikä koskaan ole tiukkaa ollut todellakaan, olisi varmaan tuplasuurta lainaakin voinut hyvin hoitaa.
Tärkeintä on vaan hankkia se oma asunto mahdollisimman nuorena, ei enää tässä keski-iässä kyllä viittisi ekaa lainaa ottaa. En tiedä miltä mahtaisi tuntua jos tähän asti olisi vuokralla asunut ja mitään ei olisi kasassa. Kyllä tuo asunto on aika paljon taloudellista turvaa tuonut, tietysti osuttiin aika hyvään saumaan noin arvonnousun ja korkotason suhteen. Kun olisi sillon aikoinaan tiennyt niin kyllä olisin paljon kalliimman heti ostanut, mutta kun tuntuivat niin kalliilta sillon, ei hirvinnyt ;)
Ostettu 1983, myyty 1989, ostettu 1993, myyty 2009. Vuoden 1989 jälkeen ei ole tullut tehtyä töitä päivääkään. Se ajoitus, se ajoitus.