ohjelmaa, kuin eilen illalla ajankohtainen kakkonen näyttti "Pitkät jäähyväist". MIES hoiti sairaan vaimonsa hautaan yli viisitoista vuotta. Vieläkin tunnen kuin joku paha olisi itselle tapahtunut. Koskettavaa ja kaunista. Lopulta miehen jäätyä yksin ja puolivuotta vaimon poismenon jälkeen, kuinka suru oli kaikkialla, mies oli todella kasvoistaan pelkkää kaipuuta ja surua, monikohan meistä pystyisi samaan. En minä ainakaan ennen, nyt kolmevuotta "kasvaneena" luulisin jo olevan valmis mihin vaan. Toivottavasti ohjelma uusitaan, olemme niin hemmetin itsekeskeisiä..
Koskettavampaa...
kukakoon*
17296
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Katsoin myös tuon kys ohjelman, ja pitkä oli ristintie...
usein ajattelen, tai olen ajatellut ettei yksikään mies ala hoitamaan vaimojaan loppuun saakka, mutta näköjään heitäkin on - ainakin yksi.
olit mielessäni koko ohjelman.!!
ei ole samaa sairautta, Altzhaimer on kamalampi tai se vie nopeammin kuin Parkinson, he voivat elää vanhoiksikin niin että ns. järki ja jonkunlainen toimintakyky säilyy..
näitä kertomuksia on, en nyt sano, että maamme täynnä, mutta itsekin tiedän monia. Siellä vain on yleensä maan hiljaisia, jotka eivät osaa, eivätkä halua pitää mekkalaa itsestään.
Ei miehen sydän ole kovempi kuin naisen. Täällä vain kun lueskelee, kuinka vaimo on sitä ja tätä, ja vieraisiin pitäisi saada lupa.
Kuin ihmisyydellä olisi palautusoikeus, jos kaikki ei mene suunnitelmien mukaan.
Olen kylläkin sitämieltä, ettei koskaan liikaa tuoda julki näitä asioita. Ainakin hetkeksi tulee pysähdys, myös minulle.
tarkoittanut, ettei saa puhua, päinvastoin.Täällä kun lukee, tuntuu, että elämän pitää olla ruusuilla tanssimista, muuhun ei muka riitetä. Kukkokin munii, jos on tarvis ja halu.
Sitä tarkoitin, että on monen monta samanveroista tapausta, ei tämä nyt nähty ole mikään ainut ja poikkeus. Mutta hyvä, että ohjelma on tehty.
Jos edes joku ymmärtää, että tuollaistakin on Rakas Elämä.
Niin moni hoitaa sairasta lastaan, niin monen moni, mies ja nainen puolisoaan, niin moni muu on oman vanhempansa hoitaja.
He tekevät tärkeää työtään hiljaa ja uuraasti. He eivät ole mediaseksikkäitä, joista lehdet voisivat repiä meneviä lööppejä.
Moni tekee työtään omien voimavarojensa ääripisteessä.
Kunpa ihmiset näkisivät paremmin ympärilleen, oman pienen maailmansakin aitojen taa. Ehkä saisivat enemmän aihetta olla tyytyväisiä omaan elämäänsä.
olin kai ajattelematon, - kai niitä vaimoaan rakastavia miehiä on enemmänkin..sorry, ei ollut tarkoitus yleistää.
mitään anteeksipyydettävää. :) Satun vain tietämään/tuntemaan nimenomaan monta miestä, jotka todellla rakastavasti hoitavat puolisojaan.
Vielä käyvät syöttämäsä, kun tulee aika joutua hoitolaitokseen.
Vaikka, noin periaatteessa, olenkin sitä mieltä, että laitosten hoito ei saisi olla omaisten varassa. No, tämä nyt ei oikein kuulunut asiaan.
mielestäni tämä ohjelma EI ole mediahakuista "viihdettä" vaan toteamus mitä elämä raadollisena voi olla. Olen varmaan saanut elää kuitenkin varsin suojellun elämän. Vieläkin olen sitämieltä että lisää tarvitaan tämänkaltaisia ohjelmia.
täsmälleen samaa mieltä. Taidan kirjoittaa vaikeasti, kun ei tunnu menevän perille. :/
Tarkoitin, että hyvä että näistäkin asioista puhutaan ääneen. Mediahan muuten hehkuttaa vain nuoria ja terveitä.
Voit katsoa ohjelman tästä osoitteesta:
http://areena.yle.fi/video/661568
tälläisiä ohjelmia.
Tämä ohjelma todella kosketti katsojaa....
Täällä meidän perukoilla on myös mies joka hoiti vaimonsa samallalailla kotona hautaan asti ja tosi pitkän ajan, vuosia.
He oli niin ihana pari ulkoillessakin, mies puhui koko ajan vaimolleen ympärillä olevia asioita.
Kultanuppu oli miehen käyttämä nimi vaimolleen.
Hoito oli aitoa välittämistä toisesta.
Nyt mies kulkee yksin lenkillä päivittäin, on kovin miettiliäs, aatoksissa.
Ohjelmaa katsoessa mietin miehen jaksamista, hänen voimanlähdettään.
Kuinka ja miten hän jaksaa elää niin iloisena vaimonsa sairauden rinnalla.
Ei kiukuttelua, näytti siltä, että arkipäivän huumori kantoi molempia.
Miten ymmärtäväisesti ilman katkeruutta hän suhtautui myös lastensa etääntymiseen.
Lapsissa hän tavallaan menetti yhden tärkeän lenkin verkostoista, jotka auttoivat häntä arjessa.
Ohjelma paljasti aidosti, mikä se on se jokin, joka saa omaishoitajan jaksamaan vuodesta toiseen,
vuorokauden ympäri.
Se on Rakkaus.
Ps. jos suomen kaikki omaishoitajat luopuisivat tärkeästä työstään,
miten huonosti kävisikään suomen terveydenhoitosysteemille.
Niin arvokasta työtä he tekevät, ei koskaan liikaa kiitosta.
miksi heidän lapset etääntyivät, miusta se oli tosi kummallista, mieshän sanoi että hän jopa tuntee elävänsä umpiossa tai jotain sinnepäin..
Tietysti lapsien perheillä on oma elämä ja se täytyykin olla etusijalla, mutta jos on useampi lapsi niin eikö he olisi voineet vuorotellen pitää yhteyttä..tai vaikka joskus tuurata..jäi jotenkin paha mieli isän puolesta
:(
:( täälläkin isän puolesta,
eiköhän meistä seuraava sukupolvi halua nähdä sairautta ja elää edes äitinsä tai isänsä rinnalla sairauden aikana, surullista
Halutaan elämä nähdä vai hyvinvoivien, terveiden, menetyvien ihmisten maailmana.
Kuiteskin sairaus kuuluu osana ihmisen elämään, koskaan ei tiedä kuka ja miten sairastuu ja tarvitsee läheistensä tukea ja apua, oli sitten nuori tai vanha.
kans samaa miält.Mum miälest oli surullist ku lapset oli etääntyneet.En huomannu, asuivatko
he jossain eri kaupungis, mut jos olisin ollut heidän lapsi, olis omatunto kolkuttanu....ja kovin.
Mikähän sihe oli syynä.Kolme heil vissii oli, ku miäs puhui keskimmäisest tyttärest ?
Koskettava ohjelma oli,alust loppuun.