Hotakaisen ihmisten osat

Juuri luin, no pöllömpikin toteaa että hyvä kirja se on. Vähän silppua mutta hyvä., terävää havainnointia erilaisten ihmisten arjesta ja mukavaa kieltä. Useita aiheitakin elävästä elämästämme. Mennen tullen päihittää dekkari ja poliisikirjat.

Sitä jäin ihmettelemään että miksei Hotakainen ollut sisällyttänyt yhtäkään onnellisempaa tai edes keskivertoista ihmistä kirjaansa. Kuvatuilla noin tusinalla hahmolla oli aika ankeaa elämää, vastoinkäymisiä ja murhetta. Miksi piti hirtttää somistaja Supinenkin. Kun nyt oli tällaista läpileikkausta ihmistyypeistä niin olisi suonut mukaan otettavan jonkun paremmin onnistujankin. Löytyyhän heitäkin sentään keskuudestamme. Ihan jo vaikka senkin takia että olisi entisestään korostunut huono osaisten ja onnisten kovat kohtalot.

Olisi se mahtavaa jos tämä Hotakainen joskus valoisempina hetkinään innostuisi kirjoittamaan veijariromanin, siinä olisi varmasti lukijalla naurussa pidättelemistä on se senverran osaava ja kälmi mies.