Olen 61 -vuotias nainen,eronnut jo lähes 20 vuotta sitten. Olen jäämässä tulevana syksynä eläkkeelle.
On jotensakin hämmentävä olo ... Takana joulu ja vuodenvaihde. Suurimman ajan olen viettänyt yksin.
Ajatus, että tulevat vuoteni ovat tämänkaltaisia, pelottaa... En tiedä, mitä tällä elämälläni oikein tekisin. Ajatus, että kuolisi pois, houkuttaa ...
On jotensakin hämmentävä olo ... Takana joulu ja vuodenvaihde. Suurimman ajan olen viettänyt yksin.
Ajatus, että tulevat vuoteni ovat tämänkaltaisia, pelottaa... En tiedä, mitä tällä elämälläni oikein tekisin. Ajatus, että kuolisi pois, houkuttaa ...
Vastaukset 15
Vanhimmat
sentään kuolemaa pie ajatella, tulee se kuolema sitten joskus ihan varmasti...
Eikö Sinulla ole yhtään ihmistä jolle jutella ajatuksistasi, jonka kanssa lähteä lenkille, tai matkustaa jonnekin..täälläkin on varmaan yksinäisiä ihmisiä jotka oisi esim. harraste seuraa tai ihan kumppania/kaveria vailla..
ystävä hyvä. Uskon, että tuollaiset tunnot menevät aikanaan ohi. Ne varmasti yllättävät jokaisen meistä aika ajoin, mutta niitä ei kannata jäädä pitkäksi aikaa potemaan. Etsi jotakin harrastusta tai toimintaa, vaikka miten keinotekoiselta tuntuvaa. Nämä nyt ovat tallaisia latteita neuvoja, mutta ne ovat auttaneet monia. Itse yritin jäädä eläkkeelle pariin otteeseen, mutta en kestänyt niitä tyhjyyden tuntoja, mitä yllättävästi koin omassa arjessani työelämän jälkeen. Näin siitäkin huolimatta, että minulla on elämän-kumppani, kaksi poikaa, hyvä ihmissuhdeverkosto ja paljon aktiviteetteja kodin ulkopuolella. Minusta yksinäisyys ei ole tunne vaan tila, johon kuka tahansa tunteva ihminen voi tipahtaa kesken aktiivisen elämän. Jostakin luin hiljattain, että yksinäisyyteen auttaa vain yksinäisyys. Minusta se on viisaasti sanottu.
Mutta yksinäisyyttä kannattaa "nauttia" sopivina annoksina, ei liikaa. Voimia sinulle, muista, että kaikki mikä ei tapa, vahvistaa (lattea toteamus sekin, mutta monen todeksi elämä).
Kiitos sanoistasi! Laitteilta ne eivät tuntuneet yhtään ...
Kun olet aidosti kiinnostunut toisista, saat ystäviä. Yksinäisiä ihmisiä on enemmän kuin koskaan Suomen historiassa, mutta missää ei ole sanottu, että pitää olla yksin. Hanki ystäviä, olkaa toistenne luona vuoron perään.
Helppoa sanoa todella, en ole muuta tehnytkään kun yrittänyt olla ystävällinen, avulias ym, ei mitään hyötyä, jotkut käyttävät hyödykseen.. ei todellakaan ole vanhemman helppoa löytää TOSI ystävää, pelkkiä tyhjän puhujia löytyy kyllä.
Toisille tunkee ystäviä yli äyräiden ja toiset ketturoivat ystävien puutteessa.
Hankippa kirja:
Carnegie: Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikustusvaltaa
Tämä, mikä minulla on, on 10. painos ja painettu Juvalla 2003, joten ei aivan uusi, mutta ei asiat miksikään muutu.
Suomenkielinen kirja. Vaikka et tavoittelisikaan mitään vaikutustvaltaa etkä menestystä, siinä on hyvin puhuttelevia esimerkkejä jokaiselle ihmiselle, miten suhtautua toisiin. Se pistää tarkkailemaan itseään, ja opettaa näkemään, mitä korjaamista on omissa asenteissa.
Myös avioparit voivat oppia todella ratkaisevan paljon merkittäviä asioita kirjasta. Jos jollakulla on parisuhdeongelmia, hankkikaa kirja, ja lukekaa sitä, pitäkää työkaluna, niin että alleviivaatte ja merkitsette huomionkynällä ja kertaatte toinen toisensa jälkeen alleviivattuja kohtia. Varmasti hyödytte opiskelustanne itsenne kanssa.
Sieltä omista asenteista se vaan lähtee, saako ystäviä vai ei.
Sama tilanne itsellä jo neljä vuotta mennyt. Jouluna ei kukaan muistanut. Alan jo tottua tähän. helppo neuvoa toisten jotka ei ymmärrä, ei ole helppoa löytää kavereita, ihmiset on niin teennäisiä, ajavat vain omia etujaan. Otin pienen koiran ja se auttaa paljon, siitä on seuraa ja on aina lähdettävä pikkulenkille. On tunne että tämä olento tarvii sinua!. se tulee syliin usein ja nukkuu lämmittäen jalkojani. Ei suostu omaan petiin. Tämä on kai kohtalo tässä elämässä olla jostain syystä yksin, se pistää miettimään...jospa seuraavassa elämässä olisi paremmin.. lähde meiän kanssa lenkille! kaikkea hyvää sinulle!
Olisipa uskomatonta, että niin liki asumme, että yhteiselle lenkiölöe voisimme lähteä. Asun muuten uudellamaalla. Liikkuminen tekisi varmaan hyvää - voisin lähteä uimahallille ... vesi hoittaa ja hellii, kun ei ole toisen ihmisen ihokosketusta...
Eivät ihmiset ole sen enemäpää teennäisiä kuin sinä itsekkään.
Muista, että ihminen on olento, joka on kiinnostunut itsestään. Eräs amerikkalainen puhelinyhtiö teki tutkimuksen 500 puhelusta, kuinka monta kertaa niissä sanottiin "minä" "minä" "minä" .... toistui 3900 kertaa.
Ihmiset ovat kiinnostuneita itsestään. Ja jos jokainen kertoo vain itsestään, eivät ihmiset siitä ole kovin kiinnostuneita, mutta kun heistä ollaan kiinnostuneita, se sytyttää heidät....
Jokainen tuntee varmaan uuvuttavia ihmisiä, kun heidät tapaa, se on loputonta heidän omien asioiden selittelyä, niin ettei suunvuoroakaan saa, kuka sellaista kovin kauaa jaksaa? Sellaisia ihmisiä aletaan kiertää ja välttämään.
Vuorovaikutteinen keskustelukin on aikamoista taidetta.
AnaineN heti keksit itsellesi kivaa tekemistä, uimisen, oivalsit sen syvällisen merkityksen ja kerroit muillekin! Toinen hyvä hoitaja on ainakin itselleni ollut luonto, erityisesti metsä, se eheyttää. Joku kertoi koirasta, ihmisen uskollisimmasta ystävästä. Kirjalijoista Eeva Kilpi on paljon käsitellyt yksinäisyyttä mm kirjassaan "Naisen päiväkirja".
Minulla on pari ystävää, yksineläjiä molemmat, jotka niinikään joutuivat kriisiin eläkkeelle siirtyessään.
Molemmat hakivat ammattiapua ja saivat kevyen mielialalääkityksen. Ei siinäkään mitään pahaa ole.
Omiin mielialoihini on riittänyt omegat, siis kalaöljykapselit. Niiden katsotaan myös parantavan lievää masennusta, milloin siitä on kyse.
Myös kahdelle erakolle tsemppiä. Vaikutatte ihmisiltä, jotka eivät tyydy pintapuolisuuteen ja jotka näkevät ihmisistä "läpi". Pinnallisten ihmisten kanssa vasta yksinäinen onkin enkä ainakaan itse tahdo olla ihmissuhteissani epärehellinen, käyttäytyä falskisti. Minusta "erakko 1 1" puhui viisaita sanoessaan, ettei tässä iässä tahdo löytää TOSI ystävää. Johtuneeko sitten siitä, että on rehellisempi, tarkka-näköisempi ja toisaalta sen verran omillaan pärjäävä, ettei tyydy kehen tahansa.
Itse olen yhden hallituksessa ja yritämme ottaa uudet jäsenet mukaan toimintaan. Mutta pikkuisen aktiivisuutta pitää olla itselläkin. Tyttäreni kanssa tänään juttelimme siitä, miten eri tavalla ihmiset arvostavat asioita. Meille ovat kanssaihmiset olleet aina tärkeitä ja moni lapsiemme koulutoveri on voinut tulla meille, kun kotona on vaikeaa. Nyt nämä nuoret ihmiset jo työelämässä ollessaan pistäytyvät minun- äitikarhun- luona silloin tällöin. Taloudellisesti ajatellen olen elänyt melko tyhmästi, en esim. alkanut säästää omistusasuntoa koskaan, vaan asuin vuokralla. Monen mielestä siis toisarvoinen kansalainen. Eläköityminen antaa paljon vapautta, älä pelkää. Jos on avoin, voi tulla kolhuja. Voi myös tutustua todella mielenkiintoisiin ihmisiin. Meillä kaikilla on velvollisuus vetää mukaan meitä arempia kanssaihmisiä. Toivon Sinulle uskallusta yrittää.
Mieleeni jäi joltain näistä keskustelupalstoilta yksinäisyyskeskustelu, jossa henkilö valitti, miten hänellä on yksinäistä, ettei kukaan huomioi häntä eikä tule katsomaan.
Keskustelun jatkuessa pidempään kävi ilmi, että hän itse asiassa ei halunnutkaan kontakteja ulkomaailmaan, häiritsemään omaa rauhaansa, mutta sitten kateus iski kun toisilla taas oli ystäviä. Hän sanoi, ettei hän käy missään, ei kenenkään luona, eikä hän kutsu ketään myöskään käymään. Jos joku yllättäen tulee, hän ei välttämättä edes ovea avaa.
Ja sitten toisaalta valitti yksinäisyyttään
Arvosta asioita ja ihmisiä, ei me kaikki höpötetä pintapuolisia asioita tai olla pinnallisia -6-kymppisiä. Kun itsekin menet mukaan johonkin sinua itseäsi kiinnostavaan harrastukseen tai piiriin, niin huomaamattasi alat saada tuttavia ja ystäviä. - Harvalla meistä on kymmenittäin sydänystäviä yksikin on hyvä. Osallistu paikkakuntasi eläkeläistoimintaan tai jos olet kiinnostunut seurakunnan senioritoiminnasta, niin tällaisiin on helppo mennä mukaan. Ja on niitä muitakin paikkoja: kansalaisopiston/työväenopiston seniorien opintopiirit, avoin yliopisto. Ja kyllä kai sinulla on joku työaikainen työtoveri tai mukava sukulainen, joiden kanssa on mieluista joskus vaihtaa kuulumisia. Mutta jos olet masentunut, niin hae apua terveyskeskuksesta ja olosi voi kohentua pikkuhiljaa. Nythän mennään valoisampaan aikaan, joten luonnostakin on hyvä nauttia ja hakea elämän eliksiiriä: elämäniloa (sitähän me kaikki tarvitsemme ikään katsomatta).
Toivooko ihminen aina sitä mitä ei ole saatavilla.
Itselleni on yksinäisyys arvokasta ylellisyyttä. En ole saanut nauttia siitä paljonkaan elämäni aikana.
Olen yksin viihtyvää sorttia, yksin tehdyt viikon parin matkani jonnekin kauas ovat nautittavia.
Koskaan en ole kokenut sellaista ylellisyyttä että haluaisin seuraa, nuoruuteni jälkeen, silloin harvoin kun voin olla yksin.
Vaikka eläkkeellä olenkin niin aina on jotain huolehdittavaa ja muistettavaa.
Mutta käy joskus mielessä, jospa yksinäisyys ei tunnu niin pahalta kun se on vapaaehtoista.
miksi houkuttaa ?????
juu ,, yksin on paha olla, mutta mistä löytyy ystävät jotka voi täyttää tyhjän aukon sielussasi ???
Samaa itse kyselen,, yksin on paha olla, mutta kun kukaan ei kaipaa, vai onko niin että minä en ketään kaipaa ????
Oikeestaan hymmm,,, --- minua pitäis jonkun kaivata ------- mutta ku ei niin ei ......
mikä ratkaisuksi ???? kertokaa te ........