ESA KIVIKOSKI
KALLIOON
HAKATTU NIMI
Omistus kaikille heille
Jotka haluavat ymmärtää tunteitani
Miten ne ottavat ihmisen valtaansa
Miten järki katoaa ja palaa
Miten ikuiseksi luultu onni katoaa hetkeksi
Ja palaa pian takaisin uusissa vaatteissa
Kaikille heille
Omistan tämän kirjan
- Esa Kivikoski -
Arvoisa vieraani
Nyt avasit oven ajatuksieni huoneeseen
Anteeksi etten ole siivonnut, kaikki on sekaisin.
Mutta ehkä on parempi että tulit yllättäen, etten ehtinyt pestä seiniä, pudistaa mattoja tai pyyhkiä pölyjä enkä tuulettaa.
Toivon että kuitenkin löydät minut vielä tämän kaiken keskeltä.
Olen näitä nyt lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin lukiessani miettinyt että enhän minä mikään varsinainen runoilija ole koskaan ollutkaan. Tekstin synnyn syy on ehkä liian usein ollut pettymys, katkeruus ja jopa viha. Muutamia onnenhetkiäkin toki olen kokenut.
Kiitos kuitenkin sinulle joka otit tämän vihkosen käteesi. Toivon että täältä löytyisi sinullekin jotain.....
Kirjan nimi kertoo uskollisuudesta ja rakkaudesta, se kertoo siitä miten me ihmiset toimimme tai miten meitä kohtaan toimitaan, toinen piirtää viivan veteen ja ehkä katsoo kauanko se viipyy ja lähtee pois, mutta vaikka haluaisikin palata takaisin ei mitään enää ole, mutta toinen hakkaa rakkaansa nimen kallioon ja palaa takaisin sormeilemaan noita rakkaita kirjaimia.
Esa Kivikoski 16.11.2003
Haluan olla vierelläsi vielä silloinkin
Kun kukka
Jonka hiuksiisi laitoin
On kuihtunut
Sinun hiustesi mereen
Upotan sormeni
Huulesi odottavat
Aikaa on niin vähän rakkaani
Niin vähän meille
Usein emme tee mitään siksi
Koska ajattelemme
Että kukaan ei välitä siitä
Mitä tekisimme
Anna minulle vielä hetki aikaa
Ajatella ja tutkia sisintäni
Olisiko minusta siihen että päästäisin sinut
Ja jaksaisin odottaa kunnes palaat
En luota itseeni
Miksi palaisit enää maahan
Jos olet löytänyt tien tähtiin
Rantaan ajautuu sinilevää
Luonto tekee kuolemaa
Vaan vielä joku purjehtii
Valkoisin purjein
Ja me odotamme elämältä paljon
Sen verran mitä sydämeeni mahtuu
Vain sen verran tunsin ikävää
Kun en voinut tulla luoksesi.
Näin unessa sinut
Kun saavuit
Niin miljoonat tähdet tanssivat hiuksissasi
Ja mustarastas lauloi yössä
Kutsua rakkauteen.
Suurin rikos miehen ja naisen välillä
Uskottomuus
Ensin sitä ei usko
Vaikka olisi sitä pelännyt
Tapahtuu räjähdys
Ja mikäli kuori kestää paineen
Tuo ihminen muuttuu silmissä
Ikään kuin vajaaksi limsapulloksi
Jonne joku on sylkenyt.
Nykyaikana on enempi sääntö kuin poikkeus
Että vaikka ihot koskettavat toisiaan
On sieluilla valovuosien välimatka.
Kuin suuri kotka lentäisi taivaalla kohti aurinkoa
Sinun katseesi
Ripsesi kuin siivet
Silmäsi kuin aurinko.
Käänsin selkäni tulevaisuuteen
Jäin seisomaan
Katselin menneitä hetkiä kuin filmiltä
Iloja ja suruja
Hahmoni etääntyi minusta.
Pimeä tammikuu itkee jäisiä kyyneleitä
Etsiessään tietä sydämeeni.
En halua särkeä kenenkään unelmia
En halua tuottaa tuskaa
Paras kun kuljen yksin
Vaikka tiedän
Että jossain kuljet sinä
Yksinäinen tyttö
Jota en koskaan tule tapaamaan.
Yksinäni mietin
Että minulla olisi sinut
Joka nojaisit olkapäähäni
Jolle olisin jotain muuta
Kuin vain tyhjää ilmaa
Ja jolle voisin kaiken kertoa
Siivota sieluni sopukat
Tuulettaa kokonaan
Ilman että jättäisit minua yksin miettimään
Että mikä taas meni vikaan.
Minun oli suunnaton ikävä ystävääni koko päivän
Iltani itkin tätä unta josta en herää
Ja minun oli mentävä sinne minne ikäväni ajoi
Ilmestyttävä luoksesi kuin haaveiden maasta
Josta sanoit minun tulevan
Minä "Lintu" jonka kesytit
Ehkä olenkin lintu
Jonka suudelma vapauttaisi taiasta
Että saisin vapaana lennähtää taivaalle
Kaartaisin korkealla taivaalla muutaman kierroksen hyvästiksi
Ehkä silloin vilkuttaisit vielä minulle
Ja antaisin tuulen kantaa itseni kauas pois.
On kuin eläisi samaa päivää uudelleen ja uudelleen
Löytämättä tietä huomiseen.
Samaa syksyä
Päivien putoillessa kuin kuolleet lehdet.
En taidakaan rakastaa sinua enää
Sillä toivon että petyt jälkeeni
Jokaisen kanssa yhä katkerammin.
Kolme vuotta
Kaiken kauniin keskellä yhtä helvettiä
Kun pelkäsin eronhetkeä
Joka kuitenkin tuli.
Sinun tuoksusi minussa
Viipyy vielä hetken
Sitten se häipyy
Sinun ihana tuoksusi.
Uusi elämäni alkaa vasta silloin
Kun sinun muistosi
On ikuisesti kuollut sydämestäni.
Muistot ovat vain kivi
Elettyjen hetkiemme haudalla.
Vesipisarat iholtasi
Noruvat napaasi
Sipaisen ne kielelläni
Värähdät
Varmaan olet unohtanut jo sen
Ja monet muut hetkemme
Uskon silti ettet kuitenkaan minua.
Mökki ja ilta
Soliseva puro josta saunaan vesi
Vajasta puut
Hetken odotus
Saunan jälkeen juomat ulkoterassilla
Iltaiset äänet
Illan odotusta myöhempään
Kävelyä lehdossa
Hymysi joka kertoi
Hymyni jolla vastasin rakastavani sinua
Siinä se oli
Yksi kauneimpia muistojani.
Sota jossa ei tunneta rauhaa
Riehuu sisälläni
Sielun sodassa sotivat tunteet
Tappaen toisiaan
Mutta onni on voitto aina
Vaikka olisi taistellut tuskan riveissä.
Rakkaus on kuin kevät ihmisen rinnassa
Harvinaisuudessaan aina yhtä kaunista.
Uskotko
Että maailmassa ei ole kiellettyjä tunteita
On vain tunteita jotka yleisesti hyväksytään
Ja tunteita jotka tuomitaan.
Se mikä minussa kuoli
Oli niin suurta
Että tunsin olevani talo
Jonka viimeinenkin asukas oli jättänyt rapistumaan
Lahoamaan ja sortumaan.
Ihmeellinen aika runojen syntyyn
Yleensä ne syntyvät yöllä
Ja katoavat aamulla tähtien kanssa.
Loppuuko koskaan kaipaus
Läpi helvetin ja vihan olen yrittänyt unohtaa
Mutta muistosi elää vieläkin
Ei
Ei lopu kaipaus.
Lähetin haaveeni sinne
Minne ne pakenevat etsimään toisiaan
Unissani löysin sinut sieltä
Vieläkin hymyilit minulle kesäisenä iltana
Jälleen otin sinut syliini
Ja suutelin huuliasi
Hiuksiasi.
Yö minne menit?
Aamu sammutti tähdet
Eikä unelmillani ole kotia.
Liian aikaista kevättä
Mennä istumaan luontoon
Kirjoittamaan runoja sinulle jota yhä rakastan
Sinulle
Joka vielä lähdettyäsikin
Kuiskit korvaani helliä sanoja.
Vaikka olisi taito kirjoittaa kauniita sanoja
Mutta sydän olisi tunteeton
Olisi sama
Kuin kirjoittasi runonsa kiitävään tuuleen.
Eromme hetken jälkeisenä päivänä
Kuljin joelle metsän siimekseen
Muistelin sinua ja itkin
Kirjoitin kirjeen joka ei muuttanut mitään
Koska sinä tunsit minut
Olin vain kauniita sanoja
Rakkautta ilman tekoja.
Minulle on sanottu
Että älä tuhoa herkkyyttäsi
Mutta minusta tuntuu
Että herkkyyteni tuhoaa minut.
Ihmisen tuskaan vastaa vain sen oma
Vihlova kaiku.
Yksinäisyydessä itketty kyynel
On unelmista syntynyt
Tai juossut kaipauksen
Muistojen lähteeltä.
Missä on enemmän kauneutta
Ja herkkyyttä kuin siinä
Kun ilta suutelee yötä
Joka antaa hellyytensä aamulle
Kun on lämmin iho toista vasten
Kahden ihmisen tunteet lopullisesti
Ikuisesti sulautettu niin
Ettei niitä erota toisistaan.
Rakkaus ei kuole
Vain turhat sanat
Menettävät merkityksensä.
Kuolema on aina yhtä surullinen
Hautasi sitten rakkaansa
Tai tunteensa jotain ihmistä kohtaan
Epätoivo
Kun on pakko hyväksyä kuoleman lopullisuus.
Tule
Tule vielä kun on aikaa
Vaikka emme hetkessä kuitenkaan
Voi elää loppuelämäämme.
Meiltä odotettiin yhteistä tulevaisuutta
Ja kaiken kalleimmankin olisin antanut
Jos olisimme saaneet jakaa tulevaisuutemme
Ehkä elämä kuitenkin
Oli suunnitellut kohdallemme
Jotain vieläkin kauniimpaa.
Unelmat joihin pakenin totuutta
Särkyivät
Unista joihin pakenin totuutta
Heräsin
Viini loppui
Totuus seisoi edessäni
Sanoen
Minua et voi paeta
Mutta minuun voit paeta.
Ei yksinäisyys anna minulle kättä johon tarttua
Ei kuuntele
Vaan vastaa omilla ajatuksillani
Säästäen pettymyksiltä kuitenkin hänet
Jota en tunne
Ja heidät jotka tuntevat minut.
Täysikuu katoaa päivä päivältä
Syntyäkseen uudelleen
Täysikuu
Kuin intohimon liekki.
Tunsin äkkiä olevani surullinen
Vaikka yleensä olenkin masentunut
Oli tuo tunne niin voimakas
Että kiinnitin siihen huomioni
Olin huoneessani yksin
Ja inhosin itseäni
Minä itsekäs ihminen
Miten yleensä voin kuvitellakaan rakastavani ketään
Jos vihaan itseänikin
Itseäni
Jota ystäväni ovat väittäneet minun eniten rakastavan.
Tuolta taivaalta
Tuhansien tähtien takaa
Sain voimaa
Anna kätesi rakas
Kuljetaan yhdessä tämä tie
Ota kiinni hetkestä
Ja anna sen viedä meidät rinnakkain
Läpi elämän.
Tiukasti sinua vasten rakkaani
Kun kätemme ovat toistemme ympärillä
Näin on hyvä olla.
Heilutit minulle portailta
Eron tuska vihlaisi
Lähetin sinulle lentosuukon auton ikkunasta
Pääsihän se perille?.
Kun en ylety sinuun
Hyväilen sinua katseellani
Ja kun en enää näe sinua
Lähetän luoksesi lämpimän ajatuksen
Toivoen että tunnet sen
Muistat minut.
Kahden kanssasi
Teidän mökillä
Juhlien suurta hetkeä
Kun olimme antaneet toisillemme
Vuoden nuoruudestamme
Niin teimme muistoja
Juttelimme
Nauroimme
Rakastelimme.
Sinä nukuit
Sinun hiuksesi lepäsivät runsaina rinnallani
Silmäsi kuin tähdet
Päivällä sammuneet
Kuin olisin iltaa odottanut
Odotin tähtien syttyvän
Mutta niin kuin päivällä on aikansa
Soin sinun nukkuvan.
Kun nukuit
Katselin sinua kauan
Näin rakkaan ihmisen
En koskaan pysty laskemaan
Kasvojesi pisamien
Tai hiustesi lukumäärää
Tiedän vain
Että jokainen niistä
On minulle suunnattoman rakas.
820 000 000 sydämenlyönninkään jälkeen
En ollut yhtään viisastunut
Koska en ollut rasittanut yhtään aivojani
Ainoastaan sydän tunsi
Ajatteli
Eli ja rakasti.
Piirrä sormellasi viiva veteen
Ja katso kauanko se viipyy
Tai hakkaa rakkaasi nimi kallioon
Näin suuri ero on ihmisillä
Toiset unohtavat niin pian
Mutta toiset
He tunnustelevat noita rakkaita kirjaimia
Ja muistelevat.
Ihmisellä on aina oltava toivoa
Siitä että joku kuitenkin rakastaa
Vaikka se tuntuisikin joskus mahdottomalta
Ainoa lääke kun ystävä jättää
On usko ja toivo rakkauteen.
Kultaa ovat hiuksesi
Kultaa myöskin sydämesi
Mutta minun ajatukseni
Eivät koskaan ole niiden arvoiset
Katselin sinua pitkään
Et huomannut
Etkä voinut tietää mitä ajattelin
Mutta minä rakastin sinua
Suurinta tuskaa tuotti ajatus
Että rakkaus ei ole ikuista
Mutta minä kuitenkin uskon siihen
Sinä ehkä olet viisaampi.
Lähelläsi on niin hyvä olla
Kun tunnen vartalosi omaani vasten
Ja sielusi koskettaa sieluani
Hellästi hipaisten
En halua koskaan päästää aikaa kulumaan
Tuosta eteenpäin.
Lämmitä minua rakas
Sytytä minut liekkiin
Pidä lujasti kiinni
Älä anna minun mennä
Sillä tiedän että tieni on väärä
Olen ollut sinun kanssasi
Mutta silti sinua ilman
En ole uskaltanut antaa itseäni
Anna sinä minulle
Ensin edes vähän itsestäsi
Vaikka se olisi vaikeaa
Sillä sinä olet minua vahvempi.
Onhan väärin tehdä velkaa
Jos etukäteen tietää
Ettei pysty maksamaan takaisin
Joskus tuntuu
Että tunteetkin pitää maksaa takaisin
Ja usein teemmekin niin
Mutta olen havainnut yhden tunteen
Jonka maksaminen olisi tärkeintä
Mutta niin vaikeaa
Kun saa rakkautta
Jota ei anneta velaksi
Eikä vaadita takaisin.
Parempi on rakkaus ilman sanoja
Kuin sanat ilman rakkautta.
Nyt vasta tiedän
Miten arvokkaita ovat onnenhetket
Ne pienimmätkin
Joiden hetkinä aina ennen
Halusin aina enemmän ja suurempaa
Vaikka kuljinkin jo kohti tuskaa.
Miten voi yksi ihminen
Olla niin korvaamaton
Että kun menettää hänet
Ei huomaa muita
Jotka tulisivat lohduttamaan.
Siellä missä sinä olet
Siellä on osa minua
Sillä siellä
Ovat kaikki ajatukseni.
Olin kuin tyhjä akku
Jonka juna toi luoksesi
Ja sinä latasit minut täyteen elämää.
En voi luvata sinulle tähteä taivaalta
Ainoastaan kaiken rakkauteni.
Kiitos hetkistä
Jotka saivat minut värisemään
Kiitos suudelmista ja hyväilyistä
Kiitos
Että sain tuntea olevani joku
Joka en ole
Mutta joka tahtoisin olla.
Rakkauden kosketus rinnassani
Hyväilee tunteet esiin
Ne haluan sinulle näyttää
Kun on ilta
Hiljaisuus
Ja me kaksi.
Lepäämme hiljaa vierekkäin
Tunnen kuinka nukahdat
Kevyt suukko otsalle
Nuku vain rakkaani
Rakkautemme on sanaton.
Kun ajattelen sinua
Minut valtaa halu kertoa sinulle
Miten paljon merkitset minulle
Mutta kun tilaisuus tulee
En löydä sanaa jolla aloittaisin
Ja kun hetki on mennyt
Soimaan itseäni
Enkö vieläkään uskalla
Antaa sinulle avaimia siihen selliin
Jossa sieluni on
Vaan pelkään että hukkaat ne
Tai kun näet sen sellin asukin niin juokset pois
Ja kuitenkin paras olisi
Jos kaiken uhallakin
Antaisin sinun yrittää
Ehkä sen sellin asukilla
On sinun hukkunut avaimesi.
Sanot että kaipaat minua hirveästi
Enkö minä sitten enää ole olemassa
Niinkö minua kaipaat kuin kesä talvea
Jotka eivät koskaan voi syleillä toisiaan.
Koko ihmisikäkään
Ei riittäisi tutkimaan maapallon joka kolkkaa
Avaruutta ei kannata edes ajatella
Sinustakin löytyy aina uutta
Anna minun kulkea sielusi sopukoissa.
Kun tulit
En edes huomannut
Kun lähdit
Heräsin
Kauniista unestako?
Kuljin yksin niityllä
Askeleet olivat raskaat
Miten kevyet ne olivatkaan silloin
Kun kannoin sinua selässäni ladolle
Jonne veistimme nimikirjaimemme
Ja suuren sydämen
Nyt sormeilin niitä yksin ja itkin
Ei hymyäsi
Ei kättä johon tarttua kuin silloin ennen
Kun juoksimme takaisin.
Olet niin kaunis
Sinulla on ihana ääni ja lempeät ajatukset
Ja jos luet tätä et tunnista itseäsi
Koska uskot siihen mitä ihmiset sanovat
Ajattelemattomat ja kateelliset ihmiset
Jotka arvostelemalla kauniita ajatuksiasi
Yrittävät lannistaa sinut
Usko kun sinulle sanotaan hellä sana
Päästä valloilleen kauniit ajatuksesi
Sinä olet tyttö
Jolla on sydäntä rakastaa.
Olet niin kaukana
Olet haaveideni maassa
Ja minulla ei ole siipiä
Joilla lentäisin sinne
Kurkotan
Mutta olen täällä
En ylety käteesi
Jotta voisin tarttua siihen
Ja saada sinut vierelleni.
Kunpa olisin pienellä lammella
Enkä suurella merellä
Kestääkö purteni tässä aallokossa
Kunpa olisin pienellä lammella.
Pian tulee loppu
Olen jo alkanut syömään häntääni.
Kunpa tuska unohtaisi minut
Se vie sisälläni suuren tilan
Tuo pieni huone jossa iloni kanssa asun
Alkaa olla rauhaton
Sama kolkko koputus päivin öin
Sama ahdistava kehotus
Joko muutatte pian
Lapseni kasvavat ja tarvitsevat huoneen
Joko muutatte
Ehkä jo huomenna he murtavat oven
Ja ajavat teidät pois.
Kymmenen kyyneltä
Joista yksikään ei ole ilon kyynel
Kahdeksan niistä menneiden muistolle
Ja kaksi tulevaisuuden pelolle.
Kohtalo kuljettaa meitä hetkestä toiseen
On yhtä elämä ja rakkaus
Nyt elämme
Huomenna voimme olla poissa
Nyt hehkuu rakkaus
Entä huomenna
Pitele hellästi kohtalo
Etten säry
Anna minun elää ja tuntea rakkaus.
Älä epäile toisen rakkautta
Tuskaa se tuottaa hänelle ja lannistaa
Ota se hetki jolloin hän sinulle hymyilee
Eläkää se yhdessä
Hymyile takaisin
Sen sijaan että tuijotat takaisin tyhjin silmin
Ja pelkäät hetkeä jolloin hän lähtee
Hymyillen toiselle joka vastaa
Antaen hänelle sen hellyyden joka kuuluisi sinulle
Tiedän tämän kaiken kokemuksesta.
Mitä sen on väliä jos puista putoaa lehdet
Tai linnut lähtevät kauas pois
Sillä ne palaavat
Mutta jos sinä lähdet
Et ehkä koskaan palaa.
Vuorenhuipulta katson kaukaisuuteen
Tuulen kosketus kasvoillani
Kuin rakkaani hiusten hipaisu
Silloin saapui ikävä ja huusin
Tuuli kun taivallat
Vie nämä sanat hänelle
Kuiskaa korvaansa hellästi
Minä rakastan sinua.
Muistatko hellät hetkemme
Ne ovat jättäneet meidät
Mutta jääneet kiertämään ajattomuuteen
Koskaan palaamatta
Mutta myöskään koskaan häviämättä
Vain muistot palaavat
Repien sieluni pieniksi palasiksi
Murtaen sen padon joka estää kyyneleet
Laulaen levyltä sitä laulua
Jota kanssasi kuuntelin
Välkkyen taivaalta tähtinä
Joita kanssasi katselin.
Haluan aina muistaa sen päivän
Jolloin olin kanssasi järvellä
Sinä halusit soutaa
Ja minä katselin lokkia
Jonka siivet aurinko hopeoi
Ja poutapilvet sinitaivasta vasten
Näyttivät niin pehmeiltä
Että olisin halunnut sukeltaa niihin yhdessä sinun kanssasi
Koska vain sinä saat minut
Jos vain haluat ja otat
Nyt tuuli hyväili vaaleita hiuksiasi
Ja minun omat käteni etsivät vedestä lumpeenkukkaa
Yhtä valkoista ja kaunista kuin tämä hetki.
Rakkaus
Jossain siellä se on sisällämme
Ja rukoilee vapauteen.
Siitä tiedän että elän
Kun vieläkin korvissani kuulen
Sinun sydämenlyöntiesi äänet.
Talvi
Sinä annoit minulle toivon ja uskon joka lämmitti pakkasella
Kevät
Silloin tapasimme
Kun luonto hiljaa heräsi yhdessä sydäntemme kanssa
Kesä
On ihanaa rakastaa
Antaa moottorin käydä
Me kuljemme vapaina
Näemme kauniit rannat
Tuhannet unelmat ovat todeksi vaihtuneet
Syksy
Et ole vielä tullut
Odotan mitä sinä minulle tuot.
Mies lähti ostamaan rakkautta kädessään kilo kultaa
Hän saapui torille mainostaen omaisuuttaan
Pian hänen ympärillään oli niin paljon halukkaita tarjolla
Ettei hän osannut valita heistä yhtäkään
Kun hän empi niin naiset alkoivat tapella keskenään
Mies ei pitänyt näkemästään vaan lähti sivummalle
Eräällä puistonpenkillä istui yksinäinen nainen
Mies koetti taskuaan mutta siellä ei ollut enää kultaa
Vain valkoista tuhkaa
Mies päätti kuitenkin mennä naisen luo
Hetken keskusteltuaan he huomasivat kuuluvansa yhteen
He nousivat ja lähtivät yhdessä pois.
Se lintu joka elämää kiitti nukkui nyt maassa
Sen rinnasta vuoti verta
Polvistuin sen viereen ja kosketin sitä hiljaa
Se oli vielä lämmin
Laskin aseeni ja itkin
Enkä ymmärtänyt itseäni.
En minä ole enkeli
Usko vain
Eihän minulla ole siipiä
Eikä puhdasta mieltä
Vain pää tulvillaan itsekkäitä ajatuksia
Joita en aina itsekään ymmärrä
Vai mitä mieltä olette ajatuksesta omistaa toinen ihminen
Onko se rakkautta
Eiköhän se ole itsekkyyttä
Menetyksenpelkoa ja huonoa itsetuntoa
Koska joskus haluaisi olla maailman ainoa mies
Ilman kilpailijoita
Kuitenkaan minusta ei olisi sulttaaniksi
Sillä olen liian ylpeä siihen
Liian ylpeä pettämään sitä yhtä
Kenet omistaisin.
Taistele rakkauden puolesta
Älä vastaan
Taistele hyvin teoin
Älä tyhjillä sanoilla
Kylmin huulin.
Vaikka näen vihan leiskuvan silmistäsi
En voi unohtaa sinua enkä lähteä pois
Toivon vain että antaisit minulle takaisin
Oman sydämeni
Sen pienet palaset
Ehkä niistä voisin vielä koota
Edes pienen muiston.
Aurinko luo valonsa koivun valkealle rungolle
Jonka huurteista hopeoidut oksat
Eivät sure kadottamiaan lehtiä.
Tältäkö tuntuu linnusta jota on ammuttu siipeen
Toinen lennähtää menojaan eikä palaa
Toinen jää räpiköimään epätoivoisesti
Etsien suojaa metsämiehen katseelta.
Valvon ja ajattelen sinua
Olen niin yksin
Sieluni puusta se tunne repii lehdet kuin syysmyrsky
Mutta miksi
Muistan kun oli kevät
Kun rakkauteni lehdet olivat hiirenkorvalla
Sisälläni oli rauha
Itken kaipuusta
Kaipaan poutapilviä taivaalle
Niitä pilviä joihin halusin sukeltaa kanssasi.
Kyyneleet tulevat usein pareittain
Ja niin pian olemme yksin niiden kanssa.
Miehen ja naisen välinen ystävyys
On sana johon vedoten
Tuntuu saavan vapaasti tehdä huorin.
Sinussa elää toivoni
Annatko liekin palaa
Vai puhallatko sen sammuksiin ja jätät savuamaan
Eihän vielä ole aika mennä nukkumaan.
Kunnioitan sinun ruumistasi
Jota ahnaat kädet eivät ole tahrineet
Jumaloin kauneuttasi
Ajatustesi puron kimallusta
Sen iloista solinaa.
Turtunut sydän
Lukuisia arpia kantava
Sykkii sinulle joka annoit toivon elää
Niin monta kertaa tuo sydän
On nuollut haavojaan hävitessään taistelun
Jossa se on tietämättään viiltänyt haavoja omaan lihaansa
Vaikka miekka on alun perin pitänyt jättää syrjään
Niin sinä ystäväni kuuntelit tuota hiljaista puhetta
Jota itkevä sydän sopersi
Kuulitkohan joka sanan
Haarniska unohtui nurkkaan
Ja nyt sitä on liian myöhäistä sovittaa
Onnesta paisuneen sydämen ylle.
Taas istun suremassa
Tätä on ollut
On nyt
Ja tulee aina olemaan
On vaikea hypätä kehästä
Kun koko ajan tulee turpaan
Tuomari varmaan nukkuu kun ei keskeytä
Ja minulla on liian kova pää
Jotta menettäisin tajuni.
Päivä on kulunut iltaan
Kohtalon enkeli raportoi
Oletko aivan varma että oli oikein mitä sanoit tai teit
Valheet pilkka ja väkivalta
Niitä ehkä annoit tai sait
Kalenteri kertoo miten päiväsi käytit
Mennyt päivä odottaa edessäpäin
Mutta et ymmärrä kun se saapuu
Tuoden kohdallesi teot jotka teit
Ja sanat jotka sanoit
Ja sinun on otettava ne vastaan
Jokainen päivä jona olet rakastanut
Saapuu palkkana takaisin
Jokainen päivä jona tuotit tuskaa
Odottaa rangaisten edessäpäin
Siis anna rakkautta aina.
Elämäni tunteiden keskiarvo
Lähempänä tuskaa kuin iloa
Rakastan surullisia ihmisiä
Heidän seuraansa etsin
Etten katkeroituisi nähdessäni ilon.
Meidän sielumme ovat toisiinsa sulautuneet
Niin vaikeaa on silloin pitää ihot kaukana toisistaan
Mutta miksi pitäisi?
Antaudut rakkaani
Kunpa voisimme näin irtautua ajattomuuteen
Jättää kuoremme hellään syleilyyn.
Vaikka paljon jäisi sanomattakin
Kaksi ymmärtäväistä sydäntä kuiskaa ne sanat toisilleen.
Illat kylmenevät
Taivaalle syttyvät tähdet
Purevassa viimassa haluaisin käpertyä lämpimään
Nyt ymmärrän niitä kenen rakkain on kuollut
Mikä kaipuu multaan maan poveen
Elämä liian raskasta elettäväksi
Elämä liian rikasta kuoltavaksi.
Kaipaanko enää sinua tämän murheen keskelle
Olet voittanut
Se oli helppoa
Ei enää intohimoa
Vain kosketus jolla ei ole lupa tuntea.
Sinä elät
Nautit elämästä
Sinulle toivon kaikkea hyvää
Minä jään pelkäämään päivää
Jolloin tuskani kasvaa niin suureksi
Etten enää pelkää kuolemaa
Että miltä tuntuu kuolla
Ja mikä on se paljon pelätty
Kuoleman salaisuus.
Pakoonko minun pitäisi sinua juosta
Heittää harteiltani kauniit muistot
Jotta varmasti jaksaisin kauas
Mutta jos kuitenkin käännyt katsomaan taaksesi
Ihmettelet missä olen
Näet kauniit muistot ja otat ne mukaasi
Lähdet perääni
Mutta kun jätin muistot
Enkä enää muista sinua enkä odota
Oi saisitko minut kiinni?
Koska katseesi kutsui minua kun lähdin pois
Tunsin tuskaa koska en tiennyt kumpi näki oikein
Silmäni vai sydämeni.
Sen arvoisena säilyt mielessäni
Kuin kaunein muistoni sinusta
Kaikki
Kaikki muut voin unohtaa.
Peililläkin on kääntöpuolensa
Onneksi
Sillä voisi joskus tulla liian raskaaksi
Tuijottaa omiin rumiin kasvoihinsa.
Miten haluaisinkaan
Kaataa kaikki hellät tunteet
Unelmat ja haaveet jonkun niskaan
Niin kuin pakkaslumi sataa taivaalta.
Taidan tosiaankin olla hullu
Eikö maailmaani mahdu muuta kuin sinun muistosi?
No oletko onnellinen siellä toisen sylissä
Älä vain sano että olet.
Veit sydämeni mukanasi
Pidäthän siitä huolta
Ja kun et enää halua sitä pitää
Laitathan sen varovasti laatikkoon
Pehmustat
Ja kirjoitat päälle
Särkyvää.
Sinä kerrot jotain asiaa
Kuuntelen kyllä
Mutta samalla katseeni hyväilee kasvojasi
Kysyt mitä katselen
Höpönassu.
Niin toivotonta on päätäsi kääntää
Ei rakkautta eikä ymmärrystä
Vaikka joka tavalla olen virheeni koettanut korjata
Kun pyysin anteeksi
Sanoit että saat
Mutta sydämestäni olet kuollut.
Sinun ratkaisusi oli oikea
Tunnen välillä onnea puolestasi
Kun valitsit eri tien
Ja heti perään olen surullinen
Oliko kaikki kaunis syntynyt vain kuollakseen
Et ehkä uskonut että yritin kaikkeni.
Olen onnellinen pimeässä sen mustassa sylissä
Yksin
Ilman pelkoa joutua katsomaan ketään silmiin
Loukata ja tulla loukatuksi
Mustissa vaatteissa
Mutta vaikka luulin olevani yksin
En voi paeta kuolemaa
Mutta kuolemaa voi katsoa silmiin
Kasvoista kasvoihin
Koska sen kallossa on vain tyhjät kuopat.
Sanat
Kirotut sanat
Niillä saa niin paljon pahaa aikaan.
Kun unelmat haihtuvat
Se koskee joka kerralla yhtä lujaa
Ja kuitenkin ne syntyvät aina uudelleen
Yhtä kauniina ja herkkinä
Kuin saippuakuplat jotka särkyvät kosketuksesta.
Sataa vain koko ajan
Sinä olet siellä yksin ajatuksinesi ja suruinesi
Ehkä joskus lausuen pari sanaa kissallesi
Joka ei moiti sinua
Sataa yhä
Minä olen täällä ajatuksineni ja murheineni
Kunpa aamulla herätessä
Olisi edes kissa sängyllä.
Ei yksin tarvitse olla
Menepä joku ilta kävelylle kun tähdet tuikkivat
Siellä sinulla on ystäviä enemmän kuin jaksat laskea
Kerro niille huolesi sillä ne eivät juorua
Mutta vaikka ne eivät voi lausuakaan lohdutuksen sanoja
Ne antavat silti kaikkensa loistaessaan sinulle
Enempää kuin tehdä kaikkensa
Ei voi paraskaan ystävä.
On kesä ja aurinko paistaa
Kuljet kanssani metsän laitaa
Käsi kädessä rakkaus rinnassa
Kevätauringon rusketus pinnassa
Kohti metsälammen rantaa
Sen rauha meille suojansa antaa
Vähän sanoja paljon tunteita
Sekä kaikenkertovia katseita
Näin paras on olla yhdessä
Kun istut siinä mun sylissä.
Korkeana kohoaa vuori
Sen huiput häipyvät usvaan
Mutta sen korkeimman huipun laelle
Minä asetan tavoitteeni.
Pyyhin kyynelen silmistäsi
Katson niihin syvälle
Älä itke et ole yksin
Meitä on kaksi joilla on kauniit unelmat
Vain me voimme ne toteuttaa
Hyppää reppuselkään
Mennään ongelle.
Pyysin kaikkea anteeksi
Sinä annoit
Painoin pääni jalkojesi juureen
Itkin ja kysyin etkö välitä
Sanoit ettet tarpeeksi
Kirjoitin kauneimmat runoni
Avasin kirjeessä koko sydämeni
Et vastannut kirjeeseeni
Mitä vielä
Nyt olen päättänyt ostaa sinulle kukkia.
En muuta niin kadu
Kuin lupauksia joita en pysty pitämään.
En ole helppo ihminen
Salailen ajatuksia asioita ja tekoja
Joita pelkään toisten arvostelevan
En enää luota kehenkään
Olen pettynyt ihmisiin
Kuitenkin loputtomasti etsin…
Ihmistä.
Etsin itseäni ja tarkoitustani
Katsohan tuota koiraa
Joka ajaa takaa häntäänsä
Onkohan minunkin työni yhtä turhaa?
Vihata saa
Mutta ilman väkivaltaa.
Mikä on sen tunteen salaisuus
Joka estää rakastumasta enää kehenkään
Sen jälkeen kun on menettänyt hänet
Joka on vienyt mukanaan särkyneen sydämen.
Olenko rakastunut suruuni
Välillä tunnen kuin onnea.
Minua odottaa aina joku asia jota pelkään
Jos minulla ei ole sitä olen levoton niin kauan
Että huomaan jälleen hankkineeni huomisen pelon
Sekö on itse tarkoitus?
Miten haluaisinkaan kulkea iltaisen tähtitaivaan alla
Nimittääkseni sinulle tähden rakkauden muistoksi
Suudella sinetiksi
Kun viileä ilta tuoksuu syksylle
Tuntuu kirpeälle nenänpäässä muistuttaen talven saapuvan
Askel askeleelta
Pehmein vakain askelin.
En ole ainoa ihminen
Jolle todellisuus on taakka joka painaa.
Miksi aina etsiessään löytää kaikkea muuta
Mutta ei sitä mitä etsii
Vai haluaako etsiä tietämättään juuri sitä
Mitä ei halua löytää.
Jotkut tuhoavat teoillaan
Jotkut sanoillaan
Jotkut ajatuksillaan
Toiset käyttävät niistä yhtä
Toiset tilanteen mukaan useampaa kerrallaan.
Luulen antavani hyviä neuvoja
Olisipa minusta siihen
Että itsekin niitä seuraisin.
Alan jo kyllästyä tähän itsesäälissä rypemiseen
Mutta onhan ihmisellä oikeus purkaa itseänsä
Miksi olen niin sokea
Että kun minulla on se mitä etsin
En näe sitä
Tai en anna sille arvoa.
Elämä kulkee hitaasti
Kuva kerrallaan ohi silmieni
Kuolen hitaasti oman elämäni tuskaan
Huoneeni nurkkaan
Ei enää rakkaani kosketa
Ei hymyile ei rakasta.
Kaipaus on sitä
Kun katselee koko päivän ikkunasta
Ja odottaa
Eikä kukaan tule
Kenkämme kastuivat
Syyssade oli ruohon kastellut
Oli eletty kesä tosiaan mikä kesä niin kaunis ja ihmeellinen
Sinusta ja tuoksustasi tulin humalaan
Vaikka olin vannonut etten koskaan enää rakastu
Sillä rakkaus ainakin minulla
On tuskaa ja menetyksenpelkoa
Siinä on siten surua
Mutta silti se on jotain niin kaunista.
En mitenkään halua herättää sydäntäsi unestaan
Sillä vähitellen alan luopua
Ehkä tulen järkiini
Minun on luovutettava sinun parhaaksesi
Sillä tulevaisuuteni on rakennettu juoksevaan hiekkaan.
Tänään sen tunsin
Syvän rauhan ja halun rakastaa
Kunhan vain on voimaa aina ajatella näin
Antaa jokaiselle rakkautta
Ja uskoa sekä luottaa ihmisiin
Olla rehellinen ja iloita totuudesta
Niin jokainen päivä osaltaan vahvistaa
Ettei sorru siltä tieltä jonka on parhaaksi katsonut
Lähimmäiselle ja itselleen
Minulla on syytä pitää tämä tie
Sillä minulla on osaltani tarkoitus parantaa maailmaa
Mutta myös hyväksyä se paha johon en voi vaikuttaa
Minua myös rakastetaan
Ja hyvät ystävät hyväksyvät huonot puoleni
Kun sen ymmärsin sain rauhan ja voimaa.
Turha meidän on mitata sydämen hyvyyttä tai pahuutta
Sillä Jumalan silmissä me olemme kaikki samanarvoisia.
Olet kuin salainen puutarha
Ylitsepääsemättömän muurin ympäröimä
Muurissa on portti jonka taakse kukaan ei näe
Mutta minulla on sinne avain
Joskus käyn siellä ja minut ympäröi kauniit puut
Salaisten puistojen polkuja
Kuljen kirkkaan lammen rannalle
Kauneus hyväilee silmiäni
Aurinkoiselta taivaalta alkaa sataa
Tunnen nousevani korkeuksiin
Kävelemään pitkin sateenkaarta
Jonka päästä löytyy aina uusi aarre
Tunteiden yhteys
Ja kasvan osaksi puutarhaasi
Milloin linnuksi sen taivaalle
Tai leijonaksi kun sinä olet kauris
Ja juomme yhdessä rinnakkain samasta lammesta
Ja nukahdamme sitten toistemme syliin
Kunpa jaksaisin elää rakkaudessa
Rehellisesti antaen
Ja kiitollisena vastaanottaen
Aina.
Ei, älä lyö enää.
En tiennyt että rakkaus ja vihakin tarvitsevat toisiaan
Ilman toista emme tunne kumpaakaan.
Päivä päivältä tunnen muuttuvani
Se on hidasta mutta huomaan sen tapahtuvan
Silti jotenkin outoa etten tiedä
Tapahtuuko muutos hyvään vai pahaan suuntaan
Voimaa minulta puuttuu vielä
Mutta jotenkin tunnen
Että olen saanut sitä lisää.
Vähitellen silmäni avautuvat näkemään
Että on ollut turha verrata sinua ja rakkauttasi
Aikaisempiin kokemuksiini
Mutta liian usein silti vielä toimin vanhojen vaistojen mukaan
Eikö kaiken parasta olisi että eläisin hetki kerrallaan
Noiden yhteisten hetkien kauneuden ja herkkyyden
Ilman että koko ajan masennun
Kun en löydä keinoa seisauttaa aikaa
Jotta olisin varma ettei kukaan koskaan
Saisi sinulta osakseen tuota samaa hellää katsetta
Kun olet painanut poskesi rinnalleni
Ja radiosta soi Mozartin tuttu sävelmä
Niin kuin eilen kun halasit minua
Ja painoit poskelleni monta hellää suudelmaa.
Ehkä vielä joskus kilpailijani hellittävät
Nuo jotka eivät tajua jättää rauhaan
Ihmistä jota rakastan
Vaan kyttäävät mahdollisuutta
Toivovat minun ja rakkaani eroa
Jotta saisivat minun paikkani
Voi miten heitä vihaankaan
Noita kieroja ihmisiä
He antavat itsestään valheellisen kuvan
Vain siksi
Että minä joka joudun taistelemaan paikastani
Joutuisin arkisten listalle
Ja he olisivat unelmia paremmasta
Paskat.
Haluaisin eroon todellisuudesta
Jonnekin missä on hyvä olla
Jonnekin missä ei ole menneisyyttä eikä tulevaisuutta
Ei henkistä eikä fyysistä väkivaltaa
Ja missä jokainen ihminen olisi samanarvoinen.
Tässä hetkessä on se kaikki kaunis
Jota elämältä olen odottanut
Kun lepäät lämpimänä ja kauniina vierelläni
Kun tuoksusi huumaa minut
Kuljen siinä hetkessä läpi paratiisin
Puistojen ja rantojen.
Runoni siis syntyvät siitä tunteesta
Joka minulla on
Kun kirjoitan täydestä sydämestäni
Ja huudan yksinäisyyteni tuskan täydestä pimeydestä.
Se tuoksuu keväälle
Hihnan päässä kahlittuna
Silti elämäniloisena ja vilkkaana
Joka hetken aistien ja nauttien
Katsoen vastaantulijaa suloisesti
Uteliaasti
Ja taisipa häntäkin heilahtaa.
Minä itse olen hylännyt kaiken hyväntahtoisuuden
Jota olen saanut osakseni
Omalla käytökselläni
Ei minua kannata auttaa
Sillä minun voittoni on aina tuhokseni ollut
Toisten hyväntahtoisuuden nujertaminen.
Menisin hirteen
Mutta en uskalla.
Selitä minulle rakkaus
Sano miten näet sen
Sillä minä olen sokea.
Kun kätesi pakeni omaani luulin sen olevan lopun alkua
Mutta aika näytti ettei se ollut sitä
Vaan todistus siitä
Että niin minulla kuin sinullakin
On omat huonot aikamme
Mutta voitamme ne ymmärtämällä toisiamme
Rakkauden ensihuuma on luotu vain tuodakseen ihmiset yhteen
Sen aikana suhteen on saatava uutta sisältöä
Sillä sitten kun voimakkain huuma haihtuu nähdään totuus
Sillä huumassa olemme sokeita toistemme puutteille
Huomasin että katselit minua uusin silmin
Pelkäsin sinun löytävän minusta jotain niin pahaa
Että suhteemme ei voisi jatkua
Mutta olit jo oppinut hyväksymään ja rakastamaan minua puutteineni
Se oli suuri lahja sinulta
Sillä löysin itsekin polun rakkauteen.
Hänessä on niin paljon hyvää
Rakastan häntä ja hänen nauruaan
Olen niin onnellinen kun hän on kanssani
Jokainen viettämämme aamu ilta ja yö
On minulle korvaamaton
Rakastun joka päivä uudelleen ja uudelleen häneen
Rakkaani
Kunpa tietäisit miten paljon toivon
Että minulla ei olisi menneisyyttä
Sen tuskia
Vaan luottaisin tulevaisuuteen enkä pelkäisi
Kaiken menneen toistavan itseään.
En enää tiedä missä meni pieleen
Tiedän vain että jos teimme virheen
Niin teimme sen yhdessä.
Elämä on mielettömän kovaa ihmiselle
Joka elää suudelmista ja hellyydestä
Eikä löydä muuta tarkoitusta elämälle
Elämä on tosi kovaa ihmiselle
Joka haluaa omistaa toisen
Sekä sille joka häntä rakastaa
Elämä on kovaa ihmiselle joka ei perustele tunteitaan
Koska hän pelkää ettei häntä ymmärretä
Elämä oli kovaa ihmiselle
Jonka haudalla ei ole kiveä eikä kukkia
Joita kyynelet kastelisivat.
Olen ajan vanki
Kun synnyin niin heti silloin se tarttui minuun lujalla otteella
Pieniin ranteisiini se pujotti raudat
Ja sitoi toisen pään omaansa
Nyt se riepottaa minua eteenpäin
Koko ajan uusiin tapahtumiin
Se on kuin isäntä joka kiskoo koiraansa
Kun se on pysähtynyt nuuskimaan
Se ei anna jäädä sinne minne itse tahtoisin
Ja minä olisin saanut jäädä sinun luoksesi
Silloin kun vielä rakastimme toisiamme.
Mitä tehdä kun on kaikkeen pettynyt
Seisoin haudallani hetken
Ja sitten istuin hautakiveni päälle
Kuunnellakseni kommentteja ohikulkijoilta
Koska elämäni aikana en koskaan uskonut siihen
Mitä ihmiset suoraan sanoivat
Kuuntelin
Mutta siihen en kuollut.
Mä tiedän että pian mä nukun
Ja aamulla herään todellisuuteen.
Kaiken kauniin minkä voin, mä sulle antaa tahdon
Koska yksin sua vain rakastan
Autoit löytämään ne tunteet jotka hetken luulin
Elämästäin pois jo kadonneen
Rakkain
Hetkestä jolloin kohtasimme ensi kerran
Tahdon kauniin muiston säilyttää
Vaikka katoaisi kaikki muu se muisto säilyy
Sitä ei voi aika himmentää
Rakkain
Illalla kun kävelemme katso taivaan tähtiin
Ne lupaukset kaikki todistaa
Ja kun yksin jäämme kerran silloin katse tähtiin
Toisistamme meille muistuttaa
Rakkain.
(Sanoitukseni Lennon & McCartneyn kappaleeseen GIRL)
En minä vienyt neitsyyttäsi
Vasta sitten kun näin sinut toisen seurassa
Tiesin ettet sinäkään ollut täydellinen ja pyhä
Minulle olisit ollut sitä
Loppuun asti.
Rakas auta minua
Murra moraalini kahleet
Sillä kärsin
Mutta en voi tunteilleni mitään
Olen menettänyt uskoni naisiin ilman tahtoani
Ethän hylkää minua siksi
Että vanhojen kokemusteni kirous lepää ylläni
Ja ohjaa ajatuksiani
Hiljaisuus
Epävarmuuttako?
Astuin alkuillasta kapakkaan
Se oli miltei tyhjä
Puolisen tusinaa ihmistä istui jokainen omassa pöydässään yksin
Vain kalja edessään
Mitä he miettivät en tiedä
Mutta ilta muutti kuluessaan kaiken
He pitivät hauskaa
Minä en
En tuntenut kuuluvani heihin
On väärin sulkea surut
Sillä ne palaavat
Mutta täällä ei saa surra ja purkaa sisintään
Jotta sitten huojentuneena voisi iloita
Olin tullut tänään väärään seuraan.
Kaksi tuntia vielä
Vanha vuosi loppuu ja lupausten hetki saapuu
Suurin lupaus minkä toisillemme voimme antaa
On se että jaksamme edelleen ymmärtää ja tukea toisiamme
Olen käyttänyt elämääni väärin
Ja tuhlaten hyvin usein
Mutta elämääni on piristänyt yhteiset hetkemme
Kiidämme koko ajan hetkestä toiseen
Ja monista hetkistä tarttuu muistiimme palasia
Liittäkäämme palasemme yhteen
Ja toivokaamme että ne sopivat hyvin keskenään.
Miten kauan kestää tämä kylmyys
Yksinäisyys
Takerrun jokaiseen mahdollisuuteen
Liian lujaako?
Elämän tuskako on minun nautintoni?
Tahdon sinulle kertoa
Miten paljon rakastan
Öisen taivaan tähtien kimallusta
Mutta sinun tahdon tietävän
Että vieläkin paljon enemmän
Rakastan hiustesi aamuista tuoksua
Ja suudelmaa joka päivän aloittaa
Ja katsetta joka kertoen rakastaa
Ei voi saada mitään kauniimpaa
Se hetki antaa voimaa
Kannustaa
Tahdon sinulle kertoa
Miten paljon rakastan
Auringon säteiden leikkiä veden pinnalla
Mutta sinun tahdon tietävän
Että vieläkin paljon enemmän
Rakastan ikävää jota tunnet ilman minua
Ja tunnetta joka saapuu kun sinut nään
Ja hetkeä kun saan sut nauramaan
Ei voi saada mitään kauniimpaa
Se hetki antaa voimaa
Kannustaa.
Surulliset ajatukset ja tunteet
Ovat lähempänä sydäntäni kuin iloiset
Sillä minä olen oppinut nauttimaan surullisista ajatuksista.
Ylistys rakkaudelle
Joka kestää uskollisena yli epätoivon ja itsensä etsimisen
Ylistys ihmiselle joka ymmärtää ja tukee
Eikä etsi omaansa
Vaikka huomaa toisen heikkoudet ja silti jatkaa
Ylistys rakkaalleni
Joka on kaunein tyttö maan päällä.
Elämä tuntuu olevan kuin juna
Joka lähtee asemalta hitaasti ja raskaasti
Siksi kai lapsuus ja nuoruus tuntuvat pitkiltä
Verrattuna siihen miten pian aika kuluu vanhempana
Vuosi pari joka lapselle on miltei koko elämä
On vanhemmalle vain ajatus
Silmänräpäys
Vauhti kiihtyy
Ja sinun asemanvälin kestävä matkasi alkaa olla lopussa
Asema näkyy on jarrutettava
Kuolemanpelkoako?
Antaa hiljaisuuden kuiskia ne kauneimmat sanat
Joita ei ymmärrä kuin sydän
Ja joita ihmisen suu ei pysty koskaan lausumaan
Ei käsi kirjoittamaan.
Annoit minulle sormuksen
Kyynel vieri poskellasi kun sanoit
Ethän koskaan unohda minua etkä anna tätä pois
Lähdin enkä tajunnut kun annoin toiselle sormuksesi
Että sinun muistoasi en voi unohtaa.
Sinä siellä kaukana olet lämmin tunne rinnassa
Kuin raskas taakka olisi pudonnut hartioilta
Kun muistin sinut ja päätin kirjoittaa
Kiitos että olet olemassa.
Tuskaa
Onko enää suurempaa tuskaa ollut kellään koskaan
En tiedä
Ehkä kukaan ei ole koskaan kertonut
Tai en ole kuunnellut.
Kyynelten verhon takaa katson maailmaa
Minä isäni ja äitini suurin erehdys
Sormieni välistä on valunut kaikki kuin hiekka
Käteen jäämättä mitään.
Se on joka kerta vaikeampaa
Antaa itsensä kokonaan
Yhtä vaikeaa
Kuin saada toisen ajatukset
Toisen maailma
Rakastaa ja heittää kaikki pois
Tai jäädä kaiken alle yksin.
Rakkauden neliapila
Uskollisuus
Kauneus
Fyysinen ja psyykkinen läheisyys
Mutta miksi minä löydän aina kolmiapiloita?
Ajatuksen lukijoiksi meistä ei ole
Kuitenkin on unettomia öitä
Kun miettii mitä pitäisi sanoa
Tehdä ja käyttäytyä
Kun on seurassa hän kenen hyväksyntää kaipaa
Väärä ele tai lause voi hajottaa kaiken
Ele ja lause jolla vain yritit miellyttää
Etkä ollut oma itsesi.
Haluan unohtaa todellisen maailman
Siemaista lasin tai pari viiniä
Sukeltaa omaan maailmaani
Jossa pystyn elämään tunteissani
Itkemäänkin
Uskaltamaan olemaan oma itseni.
Anna minun istua viereesi
Jutellaan
Vaikka oikeastaan minulle riittää
Kun saan katsella tähtien tuiketta hiuksissasi
Silmissäsi
Ja huomaankin haluavani suudella sinua
Suulle
Poskelle
Kaulalle
Olla lähelläsi.
Pieni sydän itki
Sen elämä oli vasta alussa
Mutta nyt jo alkaa elämän kivinen tie
Viina ja uskottomuus turmelivat vanhempien suhteen
Joka olisi ollut niin tärkeä.
Ehkä tunnet ajatukseni
Ja tiedät että elän erilailla tätä maailmaa
Kuin haavemaailmaani
Jonka tunnen kauniiksi tutuksi ja turvalliseksi
Sellaiseksi millaiseksi maailma ei voi tulla
Siksi tulen surulliseksi siitä kun välillä havahdun
Ja hetkisenkin näen todellista elämää.
Tule salama ja tapa minut
Olen yksin
En jaksa ajatella asioita enempää.
Pajunkissoja on jo
Nyt on pääsiäinen
Vielä vuosi sitten taitoin niitä sinulle
Emmekä tienneet
Että se oli viimeinen kerta.
Monet taiteilijat
Viettävät boheemia elämää
Varmaan tiedätkin että tässä elämässä
Tässä kovassa elämässä
Ainakaan minä en ole omassa elementissäni
Koska ajatusmaailmani vaatisi
Tämän maailman olevan se ihana paikka
Mikä syntyy unelmissani
Sitten syntyvät paineet
Turvattomuuden ja voimattomuuden tunteet siitä
Että en voi maailmaa muuttaa
Ainoastaan yrittää kirjoittaa
Ja purkaa maailmani paperille.
Niin, minulla on likaiset vaatteet ja parransänki
Sekainen huone ja tiskit pesemättä
Ei markkaakaan taskussa
Työttömänä
Sakot maksamatta ja linnaan astumassa
Olenko valmistanut sijaa sokealle
Pyyteettömälle rakkaudelle?
Menneiden mahdollisuuksien suremiseen kuluu vain aikaa
Jolloin voisi suunnitella tulevaisuutta.
Pelkään että sekoitan kaksi tunnetta
Intohimon ja rakkauden
Jos tämä on intohimoa
Niin kuka sitten opettaa minua rakastamaan?
Rakkauden puhtaat ilonkyyneleet
Halaus kesäiltana koivun luona
Jospa vielä kerran…ilman tuskaa.
Minun sydämeni itki
Ja minun suuni halusi pyytää anteeksi
Mutta minä kovetin sydämeni
Ja minun suuni lausui loukkauksia
Ei kasvoista kuvastunut tuska
Mitä tunsin syvällä sielussani
Kun ymmärrykseni palasi
Itkin
Minun käteni hellyyttä tarjoten
Hamusivat hiuksiasi
Mutta sinä vedit itsesi pois
En enää pyytänyt anteeksi
Olin jo turtunut pahoihin tekoihini
Miksi suotta luvata mitään johon et usko
Ja johon en enää itsekään uskonut
Mieleeni kuvastui meri
Joka ei täyty joista jotka siihen virtaavat
Kuitenkin niiden on virrattava
Silloin pyysin anteeksi
Sillä me molemmat tarvitsimme toisiamme.
Elämän ilot
Voi joskus löytää sen suruista.
Jos menneet ajat lämmittävät mieltäsi
Siirrä ne tunteet nykyhetkeen
Optimisti
Jos et rakasta kuolemaa
On pakko hyväksyä se
Että jossain elämäsi vaiheessa onnellisimmat hetkesi ovat ohi.
Laivani uppoaa
Ylimmältä kannelta katson horisonttiin
Tehden kunniaa.
Miltähän tuntuisi olla lintu
Joka vain levittää siipensä
Ja antaa tuulen viedä
Tietäen silti suuntansa
Ja vapautensa.
Innolla avasin kirjeen jossa oli kuvasi
Katsoin ja järkytyin
Rakkain kirjeystäväni
Tunnen että olet liian kaunis
Osatakseni enää kirjoittaa sinulle.
Rakkauden edessä olen voimaton
Se tekee minulle mitä tahtoo
Kunnes opin tuntemaan sen.
Eräänä päivänä kun olit lähtenyt
Ajattelin että onkohan tämä kaikki kaunis syntynyt vain kuollakseen
En tiedä olevani ansainnut kaikkea sitä jota koen
Aina kun katselen omaa jumalatartani
Jonka silmät sädehtivät kilpaa auringon kanssa
Ja jonka lähellä olen lähempänä paratiisia
Kuin uskon koskaan pääseväni
Miten minun käy sillä hetkellä kun häntä ei ole
Kun olen nojannut liikaa toiseen ihmiseen
Jolla ei ole velvollisuuksia minua kohtaan
Olen yksin itseni kanssa
Mutta en tule toimeen niin koska en ole oppinut siihen
Ja jos en koskaan opi
Olen tuomittu tuhoon.
Se mitä et kertonut
Näkyi silmistäsi.
Poika kysyi mikä on rakkauden ja kosketuksen välinen ero
Tyttö vastasi
Se on sydämen ja sydämen välinen ero
Mutta pojat haluavat aina luotolla.
Lumihiutaleiden putoillessa ajattelin sinua
Nyt olit jotain muuta kuin haavekuva
Nyt voin sanoa: Ystävä.
Mutta kun intohimo syttyy
Sitä on vaikea sammuttaa
Ja intohimon kautta
Kulkee usein tie rakkauteen.
Menneistä tapahtumista voimme oppia ottamaan vankemman jalansijan
Jokaiselle askeleelle jonka juuri nyt otamme
Kiivetessämme vaikeaa rinnettä elämän huipulle.
Ja ihminen joka ajattelee vain aivoilla
Voi jättää ajattelemisen sydämelle
Jolle kuuluu kaikki ajatteleminen rakkaudesta.
Mikä onkaan vaarallisempaa kuin elää jokaisen neuvon mukaan
Koska jokaisella ihmisellä on samasta asiasta niin paljon mielipiteitä
Että ratkaisu jää kuitenkin lopulta sinulle
On vain ajateltava sydämellä
Teki sitten oikein tai väärin
Ei tuomari tuomitse
Sydän tuomitsee.
Mies jumaloi neitseellisyyttä
Hän lähtee astelemaan puhtaaseen koskemattomaan lumeen
Hänen ainoa pelkonsa ja voimanlähteensä
On löytää jälkiä koskemattomasta hangesta
Miestä väsyttää ja hän pelkää tuupertuvansa hankeen
Mutta hän uskoo löytävänsä jälkiä ja saa siksi uutta voimaa
Hänelle on tärkeää että hanki on koskematon hänen takanaankin
Hänen omia jälkiään lukuun ottamatta
Hän lähti matkaan koska oli rauhaton
Mies jatkaa kulkuaan ja löytää jäljet
Omansa
Hän ei ymmärrä kulkeneensa ympyrää
Mies tuupertuu hankeen ja katsoo taivaalle
Miljoonat tähdet tuikkivat taivaalla
Tähdet tosiaan niissä ei ole kukaan käynyt
Kuu on kuitenkin eri asia koska sinnekin on astuttu
Mutta Venus esimerkiksi
Siinä on unelmieni tähti
Mies saa uutta voimaa
Hän ei ajattelekaan matkaa Venukseen
Mutta ajatus planeetan neitseellisyydestä
Antaa hänelle uutta voimaa
Mies nousee
Kuun valossa hän huomaa
Että jäljet olivatkin hänen omansa
Mutta hän ei enää välitä jatkaa etsimistä
Hän on tajunnut jo tarpeeksi ja kääntyy kotimatkalle
Kiitellen kuunvaloa ja ymmärtäen
Että vaikka hän ei arvostanut kuuta puhtaana
Se silti luo valonsa hänelle ja ohjaa kotiin
Kotona mies istuu sängylle
Jossa hänen vaimonsa nukkuu
Enää hän ei ole julma
Ei koskaan enää epäile vaimoaan
Jota on joskus kovallakin kädellä pyytänyt tunnustamaan
Ei
Hän silittää tämän hiuksia
Ja suutelee kevyesti otsalle
Oli miten oli
Jokainen jälki jääköön uuden lumen alle.
Kun kukka jäätyy
sen terälehdet eivät kestä kosketusta
Lämpö ja aika sen sulattaa kuitenkin
Hetken aikaa on tunteemme ja suhteemme luonnollisesti
yhtä herkkä.
Edellisestä runostani neljätoista vuotta kulunut
Mikään ei ole muuttunut
En ole oppinut mitään
Sama kaava toistuu
Samaa runokirjaa ollut koko elämäni.
Tämä ei ehkä ole loppukirjoitus
Vaikka siltä tuntuu
Mutta jos on
Niin tahdon kiittää teitä seurasta
Ei tule rakkaus etsiessä
Ei mene pakoon sinua
Rakkaus
Elämän suurin salaisuus
Ei tule ystävyys etsiessä
Et pääse pakoon sitä juostessasi
Ystävyys
Elämämme ainoa tie rakkauteen
Et pois juostessasi
Et korvia sulkiessasi
Pääse pakoon
Se vain vahvistaa niitä tunteita
Se tulee sinun uniisi
Se tulee mielessäsi
Kun kuljet metsässä
Ja kuulet kuinka linnut laulaa
Rakkaasi äänellä kun kevät tulee
Ja unohdit talvella niiden laulun.
KALLIOON
HAKATTU NIMI
Omistus kaikille heille
Jotka haluavat ymmärtää tunteitani
Miten ne ottavat ihmisen valtaansa
Miten järki katoaa ja palaa
Miten ikuiseksi luultu onni katoaa hetkeksi
Ja palaa pian takaisin uusissa vaatteissa
Kaikille heille
Omistan tämän kirjan
- Esa Kivikoski -
Arvoisa vieraani
Nyt avasit oven ajatuksieni huoneeseen
Anteeksi etten ole siivonnut, kaikki on sekaisin.
Mutta ehkä on parempi että tulit yllättäen, etten ehtinyt pestä seiniä, pudistaa mattoja tai pyyhkiä pölyjä enkä tuulettaa.
Toivon että kuitenkin löydät minut vielä tämän kaiken keskeltä.
Olen näitä nyt lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin lukiessani miettinyt että enhän minä mikään varsinainen runoilija ole koskaan ollutkaan. Tekstin synnyn syy on ehkä liian usein ollut pettymys, katkeruus ja jopa viha. Muutamia onnenhetkiäkin toki olen kokenut.
Kiitos kuitenkin sinulle joka otit tämän vihkosen käteesi. Toivon että täältä löytyisi sinullekin jotain.....
Kirjan nimi kertoo uskollisuudesta ja rakkaudesta, se kertoo siitä miten me ihmiset toimimme tai miten meitä kohtaan toimitaan, toinen piirtää viivan veteen ja ehkä katsoo kauanko se viipyy ja lähtee pois, mutta vaikka haluaisikin palata takaisin ei mitään enää ole, mutta toinen hakkaa rakkaansa nimen kallioon ja palaa takaisin sormeilemaan noita rakkaita kirjaimia.
Esa Kivikoski 16.11.2003
Haluan olla vierelläsi vielä silloinkin
Kun kukka
Jonka hiuksiisi laitoin
On kuihtunut
Sinun hiustesi mereen
Upotan sormeni
Huulesi odottavat
Aikaa on niin vähän rakkaani
Niin vähän meille
Usein emme tee mitään siksi
Koska ajattelemme
Että kukaan ei välitä siitä
Mitä tekisimme
Anna minulle vielä hetki aikaa
Ajatella ja tutkia sisintäni
Olisiko minusta siihen että päästäisin sinut
Ja jaksaisin odottaa kunnes palaat
En luota itseeni
Miksi palaisit enää maahan
Jos olet löytänyt tien tähtiin
Rantaan ajautuu sinilevää
Luonto tekee kuolemaa
Vaan vielä joku purjehtii
Valkoisin purjein
Ja me odotamme elämältä paljon
Sen verran mitä sydämeeni mahtuu
Vain sen verran tunsin ikävää
Kun en voinut tulla luoksesi.
Näin unessa sinut
Kun saavuit
Niin miljoonat tähdet tanssivat hiuksissasi
Ja mustarastas lauloi yössä
Kutsua rakkauteen.
Suurin rikos miehen ja naisen välillä
Uskottomuus
Ensin sitä ei usko
Vaikka olisi sitä pelännyt
Tapahtuu räjähdys
Ja mikäli kuori kestää paineen
Tuo ihminen muuttuu silmissä
Ikään kuin vajaaksi limsapulloksi
Jonne joku on sylkenyt.
Nykyaikana on enempi sääntö kuin poikkeus
Että vaikka ihot koskettavat toisiaan
On sieluilla valovuosien välimatka.
Kuin suuri kotka lentäisi taivaalla kohti aurinkoa
Sinun katseesi
Ripsesi kuin siivet
Silmäsi kuin aurinko.
Käänsin selkäni tulevaisuuteen
Jäin seisomaan
Katselin menneitä hetkiä kuin filmiltä
Iloja ja suruja
Hahmoni etääntyi minusta.
Pimeä tammikuu itkee jäisiä kyyneleitä
Etsiessään tietä sydämeeni.
En halua särkeä kenenkään unelmia
En halua tuottaa tuskaa
Paras kun kuljen yksin
Vaikka tiedän
Että jossain kuljet sinä
Yksinäinen tyttö
Jota en koskaan tule tapaamaan.
Yksinäni mietin
Että minulla olisi sinut
Joka nojaisit olkapäähäni
Jolle olisin jotain muuta
Kuin vain tyhjää ilmaa
Ja jolle voisin kaiken kertoa
Siivota sieluni sopukat
Tuulettaa kokonaan
Ilman että jättäisit minua yksin miettimään
Että mikä taas meni vikaan.
Minun oli suunnaton ikävä ystävääni koko päivän
Iltani itkin tätä unta josta en herää
Ja minun oli mentävä sinne minne ikäväni ajoi
Ilmestyttävä luoksesi kuin haaveiden maasta
Josta sanoit minun tulevan
Minä "Lintu" jonka kesytit
Ehkä olenkin lintu
Jonka suudelma vapauttaisi taiasta
Että saisin vapaana lennähtää taivaalle
Kaartaisin korkealla taivaalla muutaman kierroksen hyvästiksi
Ehkä silloin vilkuttaisit vielä minulle
Ja antaisin tuulen kantaa itseni kauas pois.
On kuin eläisi samaa päivää uudelleen ja uudelleen
Löytämättä tietä huomiseen.
Samaa syksyä
Päivien putoillessa kuin kuolleet lehdet.
En taidakaan rakastaa sinua enää
Sillä toivon että petyt jälkeeni
Jokaisen kanssa yhä katkerammin.
Kolme vuotta
Kaiken kauniin keskellä yhtä helvettiä
Kun pelkäsin eronhetkeä
Joka kuitenkin tuli.
Sinun tuoksusi minussa
Viipyy vielä hetken
Sitten se häipyy
Sinun ihana tuoksusi.
Uusi elämäni alkaa vasta silloin
Kun sinun muistosi
On ikuisesti kuollut sydämestäni.
Muistot ovat vain kivi
Elettyjen hetkiemme haudalla.
Vesipisarat iholtasi
Noruvat napaasi
Sipaisen ne kielelläni
Värähdät
Varmaan olet unohtanut jo sen
Ja monet muut hetkemme
Uskon silti ettet kuitenkaan minua.
Mökki ja ilta
Soliseva puro josta saunaan vesi
Vajasta puut
Hetken odotus
Saunan jälkeen juomat ulkoterassilla
Iltaiset äänet
Illan odotusta myöhempään
Kävelyä lehdossa
Hymysi joka kertoi
Hymyni jolla vastasin rakastavani sinua
Siinä se oli
Yksi kauneimpia muistojani.
Sota jossa ei tunneta rauhaa
Riehuu sisälläni
Sielun sodassa sotivat tunteet
Tappaen toisiaan
Mutta onni on voitto aina
Vaikka olisi taistellut tuskan riveissä.
Rakkaus on kuin kevät ihmisen rinnassa
Harvinaisuudessaan aina yhtä kaunista.
Uskotko
Että maailmassa ei ole kiellettyjä tunteita
On vain tunteita jotka yleisesti hyväksytään
Ja tunteita jotka tuomitaan.
Se mikä minussa kuoli
Oli niin suurta
Että tunsin olevani talo
Jonka viimeinenkin asukas oli jättänyt rapistumaan
Lahoamaan ja sortumaan.
Ihmeellinen aika runojen syntyyn
Yleensä ne syntyvät yöllä
Ja katoavat aamulla tähtien kanssa.
Loppuuko koskaan kaipaus
Läpi helvetin ja vihan olen yrittänyt unohtaa
Mutta muistosi elää vieläkin
Ei
Ei lopu kaipaus.
Lähetin haaveeni sinne
Minne ne pakenevat etsimään toisiaan
Unissani löysin sinut sieltä
Vieläkin hymyilit minulle kesäisenä iltana
Jälleen otin sinut syliini
Ja suutelin huuliasi
Hiuksiasi.
Yö minne menit?
Aamu sammutti tähdet
Eikä unelmillani ole kotia.
Liian aikaista kevättä
Mennä istumaan luontoon
Kirjoittamaan runoja sinulle jota yhä rakastan
Sinulle
Joka vielä lähdettyäsikin
Kuiskit korvaani helliä sanoja.
Vaikka olisi taito kirjoittaa kauniita sanoja
Mutta sydän olisi tunteeton
Olisi sama
Kuin kirjoittasi runonsa kiitävään tuuleen.
Eromme hetken jälkeisenä päivänä
Kuljin joelle metsän siimekseen
Muistelin sinua ja itkin
Kirjoitin kirjeen joka ei muuttanut mitään
Koska sinä tunsit minut
Olin vain kauniita sanoja
Rakkautta ilman tekoja.
Minulle on sanottu
Että älä tuhoa herkkyyttäsi
Mutta minusta tuntuu
Että herkkyyteni tuhoaa minut.
Ihmisen tuskaan vastaa vain sen oma
Vihlova kaiku.
Yksinäisyydessä itketty kyynel
On unelmista syntynyt
Tai juossut kaipauksen
Muistojen lähteeltä.
Missä on enemmän kauneutta
Ja herkkyyttä kuin siinä
Kun ilta suutelee yötä
Joka antaa hellyytensä aamulle
Kun on lämmin iho toista vasten
Kahden ihmisen tunteet lopullisesti
Ikuisesti sulautettu niin
Ettei niitä erota toisistaan.
Rakkaus ei kuole
Vain turhat sanat
Menettävät merkityksensä.
Kuolema on aina yhtä surullinen
Hautasi sitten rakkaansa
Tai tunteensa jotain ihmistä kohtaan
Epätoivo
Kun on pakko hyväksyä kuoleman lopullisuus.
Tule
Tule vielä kun on aikaa
Vaikka emme hetkessä kuitenkaan
Voi elää loppuelämäämme.
Meiltä odotettiin yhteistä tulevaisuutta
Ja kaiken kalleimmankin olisin antanut
Jos olisimme saaneet jakaa tulevaisuutemme
Ehkä elämä kuitenkin
Oli suunnitellut kohdallemme
Jotain vieläkin kauniimpaa.
Unelmat joihin pakenin totuutta
Särkyivät
Unista joihin pakenin totuutta
Heräsin
Viini loppui
Totuus seisoi edessäni
Sanoen
Minua et voi paeta
Mutta minuun voit paeta.
Ei yksinäisyys anna minulle kättä johon tarttua
Ei kuuntele
Vaan vastaa omilla ajatuksillani
Säästäen pettymyksiltä kuitenkin hänet
Jota en tunne
Ja heidät jotka tuntevat minut.
Täysikuu katoaa päivä päivältä
Syntyäkseen uudelleen
Täysikuu
Kuin intohimon liekki.
Tunsin äkkiä olevani surullinen
Vaikka yleensä olenkin masentunut
Oli tuo tunne niin voimakas
Että kiinnitin siihen huomioni
Olin huoneessani yksin
Ja inhosin itseäni
Minä itsekäs ihminen
Miten yleensä voin kuvitellakaan rakastavani ketään
Jos vihaan itseänikin
Itseäni
Jota ystäväni ovat väittäneet minun eniten rakastavan.
Tuolta taivaalta
Tuhansien tähtien takaa
Sain voimaa
Anna kätesi rakas
Kuljetaan yhdessä tämä tie
Ota kiinni hetkestä
Ja anna sen viedä meidät rinnakkain
Läpi elämän.
Tiukasti sinua vasten rakkaani
Kun kätemme ovat toistemme ympärillä
Näin on hyvä olla.
Heilutit minulle portailta
Eron tuska vihlaisi
Lähetin sinulle lentosuukon auton ikkunasta
Pääsihän se perille?.
Kun en ylety sinuun
Hyväilen sinua katseellani
Ja kun en enää näe sinua
Lähetän luoksesi lämpimän ajatuksen
Toivoen että tunnet sen
Muistat minut.
Kahden kanssasi
Teidän mökillä
Juhlien suurta hetkeä
Kun olimme antaneet toisillemme
Vuoden nuoruudestamme
Niin teimme muistoja
Juttelimme
Nauroimme
Rakastelimme.
Sinä nukuit
Sinun hiuksesi lepäsivät runsaina rinnallani
Silmäsi kuin tähdet
Päivällä sammuneet
Kuin olisin iltaa odottanut
Odotin tähtien syttyvän
Mutta niin kuin päivällä on aikansa
Soin sinun nukkuvan.
Kun nukuit
Katselin sinua kauan
Näin rakkaan ihmisen
En koskaan pysty laskemaan
Kasvojesi pisamien
Tai hiustesi lukumäärää
Tiedän vain
Että jokainen niistä
On minulle suunnattoman rakas.
820 000 000 sydämenlyönninkään jälkeen
En ollut yhtään viisastunut
Koska en ollut rasittanut yhtään aivojani
Ainoastaan sydän tunsi
Ajatteli
Eli ja rakasti.
Piirrä sormellasi viiva veteen
Ja katso kauanko se viipyy
Tai hakkaa rakkaasi nimi kallioon
Näin suuri ero on ihmisillä
Toiset unohtavat niin pian
Mutta toiset
He tunnustelevat noita rakkaita kirjaimia
Ja muistelevat.
Ihmisellä on aina oltava toivoa
Siitä että joku kuitenkin rakastaa
Vaikka se tuntuisikin joskus mahdottomalta
Ainoa lääke kun ystävä jättää
On usko ja toivo rakkauteen.
Kultaa ovat hiuksesi
Kultaa myöskin sydämesi
Mutta minun ajatukseni
Eivät koskaan ole niiden arvoiset
Katselin sinua pitkään
Et huomannut
Etkä voinut tietää mitä ajattelin
Mutta minä rakastin sinua
Suurinta tuskaa tuotti ajatus
Että rakkaus ei ole ikuista
Mutta minä kuitenkin uskon siihen
Sinä ehkä olet viisaampi.
Lähelläsi on niin hyvä olla
Kun tunnen vartalosi omaani vasten
Ja sielusi koskettaa sieluani
Hellästi hipaisten
En halua koskaan päästää aikaa kulumaan
Tuosta eteenpäin.
Lämmitä minua rakas
Sytytä minut liekkiin
Pidä lujasti kiinni
Älä anna minun mennä
Sillä tiedän että tieni on väärä
Olen ollut sinun kanssasi
Mutta silti sinua ilman
En ole uskaltanut antaa itseäni
Anna sinä minulle
Ensin edes vähän itsestäsi
Vaikka se olisi vaikeaa
Sillä sinä olet minua vahvempi.
Onhan väärin tehdä velkaa
Jos etukäteen tietää
Ettei pysty maksamaan takaisin
Joskus tuntuu
Että tunteetkin pitää maksaa takaisin
Ja usein teemmekin niin
Mutta olen havainnut yhden tunteen
Jonka maksaminen olisi tärkeintä
Mutta niin vaikeaa
Kun saa rakkautta
Jota ei anneta velaksi
Eikä vaadita takaisin.
Parempi on rakkaus ilman sanoja
Kuin sanat ilman rakkautta.
Nyt vasta tiedän
Miten arvokkaita ovat onnenhetket
Ne pienimmätkin
Joiden hetkinä aina ennen
Halusin aina enemmän ja suurempaa
Vaikka kuljinkin jo kohti tuskaa.
Miten voi yksi ihminen
Olla niin korvaamaton
Että kun menettää hänet
Ei huomaa muita
Jotka tulisivat lohduttamaan.
Siellä missä sinä olet
Siellä on osa minua
Sillä siellä
Ovat kaikki ajatukseni.
Olin kuin tyhjä akku
Jonka juna toi luoksesi
Ja sinä latasit minut täyteen elämää.
En voi luvata sinulle tähteä taivaalta
Ainoastaan kaiken rakkauteni.
Kiitos hetkistä
Jotka saivat minut värisemään
Kiitos suudelmista ja hyväilyistä
Kiitos
Että sain tuntea olevani joku
Joka en ole
Mutta joka tahtoisin olla.
Rakkauden kosketus rinnassani
Hyväilee tunteet esiin
Ne haluan sinulle näyttää
Kun on ilta
Hiljaisuus
Ja me kaksi.
Lepäämme hiljaa vierekkäin
Tunnen kuinka nukahdat
Kevyt suukko otsalle
Nuku vain rakkaani
Rakkautemme on sanaton.
Kun ajattelen sinua
Minut valtaa halu kertoa sinulle
Miten paljon merkitset minulle
Mutta kun tilaisuus tulee
En löydä sanaa jolla aloittaisin
Ja kun hetki on mennyt
Soimaan itseäni
Enkö vieläkään uskalla
Antaa sinulle avaimia siihen selliin
Jossa sieluni on
Vaan pelkään että hukkaat ne
Tai kun näet sen sellin asukin niin juokset pois
Ja kuitenkin paras olisi
Jos kaiken uhallakin
Antaisin sinun yrittää
Ehkä sen sellin asukilla
On sinun hukkunut avaimesi.
Sanot että kaipaat minua hirveästi
Enkö minä sitten enää ole olemassa
Niinkö minua kaipaat kuin kesä talvea
Jotka eivät koskaan voi syleillä toisiaan.
Koko ihmisikäkään
Ei riittäisi tutkimaan maapallon joka kolkkaa
Avaruutta ei kannata edes ajatella
Sinustakin löytyy aina uutta
Anna minun kulkea sielusi sopukoissa.
Kun tulit
En edes huomannut
Kun lähdit
Heräsin
Kauniista unestako?
Kuljin yksin niityllä
Askeleet olivat raskaat
Miten kevyet ne olivatkaan silloin
Kun kannoin sinua selässäni ladolle
Jonne veistimme nimikirjaimemme
Ja suuren sydämen
Nyt sormeilin niitä yksin ja itkin
Ei hymyäsi
Ei kättä johon tarttua kuin silloin ennen
Kun juoksimme takaisin.
Olet niin kaunis
Sinulla on ihana ääni ja lempeät ajatukset
Ja jos luet tätä et tunnista itseäsi
Koska uskot siihen mitä ihmiset sanovat
Ajattelemattomat ja kateelliset ihmiset
Jotka arvostelemalla kauniita ajatuksiasi
Yrittävät lannistaa sinut
Usko kun sinulle sanotaan hellä sana
Päästä valloilleen kauniit ajatuksesi
Sinä olet tyttö
Jolla on sydäntä rakastaa.
Olet niin kaukana
Olet haaveideni maassa
Ja minulla ei ole siipiä
Joilla lentäisin sinne
Kurkotan
Mutta olen täällä
En ylety käteesi
Jotta voisin tarttua siihen
Ja saada sinut vierelleni.
Kunpa olisin pienellä lammella
Enkä suurella merellä
Kestääkö purteni tässä aallokossa
Kunpa olisin pienellä lammella.
Pian tulee loppu
Olen jo alkanut syömään häntääni.
Kunpa tuska unohtaisi minut
Se vie sisälläni suuren tilan
Tuo pieni huone jossa iloni kanssa asun
Alkaa olla rauhaton
Sama kolkko koputus päivin öin
Sama ahdistava kehotus
Joko muutatte pian
Lapseni kasvavat ja tarvitsevat huoneen
Joko muutatte
Ehkä jo huomenna he murtavat oven
Ja ajavat teidät pois.
Kymmenen kyyneltä
Joista yksikään ei ole ilon kyynel
Kahdeksan niistä menneiden muistolle
Ja kaksi tulevaisuuden pelolle.
Kohtalo kuljettaa meitä hetkestä toiseen
On yhtä elämä ja rakkaus
Nyt elämme
Huomenna voimme olla poissa
Nyt hehkuu rakkaus
Entä huomenna
Pitele hellästi kohtalo
Etten säry
Anna minun elää ja tuntea rakkaus.
Älä epäile toisen rakkautta
Tuskaa se tuottaa hänelle ja lannistaa
Ota se hetki jolloin hän sinulle hymyilee
Eläkää se yhdessä
Hymyile takaisin
Sen sijaan että tuijotat takaisin tyhjin silmin
Ja pelkäät hetkeä jolloin hän lähtee
Hymyillen toiselle joka vastaa
Antaen hänelle sen hellyyden joka kuuluisi sinulle
Tiedän tämän kaiken kokemuksesta.
Mitä sen on väliä jos puista putoaa lehdet
Tai linnut lähtevät kauas pois
Sillä ne palaavat
Mutta jos sinä lähdet
Et ehkä koskaan palaa.
Vuorenhuipulta katson kaukaisuuteen
Tuulen kosketus kasvoillani
Kuin rakkaani hiusten hipaisu
Silloin saapui ikävä ja huusin
Tuuli kun taivallat
Vie nämä sanat hänelle
Kuiskaa korvaansa hellästi
Minä rakastan sinua.
Muistatko hellät hetkemme
Ne ovat jättäneet meidät
Mutta jääneet kiertämään ajattomuuteen
Koskaan palaamatta
Mutta myöskään koskaan häviämättä
Vain muistot palaavat
Repien sieluni pieniksi palasiksi
Murtaen sen padon joka estää kyyneleet
Laulaen levyltä sitä laulua
Jota kanssasi kuuntelin
Välkkyen taivaalta tähtinä
Joita kanssasi katselin.
Haluan aina muistaa sen päivän
Jolloin olin kanssasi järvellä
Sinä halusit soutaa
Ja minä katselin lokkia
Jonka siivet aurinko hopeoi
Ja poutapilvet sinitaivasta vasten
Näyttivät niin pehmeiltä
Että olisin halunnut sukeltaa niihin yhdessä sinun kanssasi
Koska vain sinä saat minut
Jos vain haluat ja otat
Nyt tuuli hyväili vaaleita hiuksiasi
Ja minun omat käteni etsivät vedestä lumpeenkukkaa
Yhtä valkoista ja kaunista kuin tämä hetki.
Rakkaus
Jossain siellä se on sisällämme
Ja rukoilee vapauteen.
Siitä tiedän että elän
Kun vieläkin korvissani kuulen
Sinun sydämenlyöntiesi äänet.
Talvi
Sinä annoit minulle toivon ja uskon joka lämmitti pakkasella
Kevät
Silloin tapasimme
Kun luonto hiljaa heräsi yhdessä sydäntemme kanssa
Kesä
On ihanaa rakastaa
Antaa moottorin käydä
Me kuljemme vapaina
Näemme kauniit rannat
Tuhannet unelmat ovat todeksi vaihtuneet
Syksy
Et ole vielä tullut
Odotan mitä sinä minulle tuot.
Mies lähti ostamaan rakkautta kädessään kilo kultaa
Hän saapui torille mainostaen omaisuuttaan
Pian hänen ympärillään oli niin paljon halukkaita tarjolla
Ettei hän osannut valita heistä yhtäkään
Kun hän empi niin naiset alkoivat tapella keskenään
Mies ei pitänyt näkemästään vaan lähti sivummalle
Eräällä puistonpenkillä istui yksinäinen nainen
Mies koetti taskuaan mutta siellä ei ollut enää kultaa
Vain valkoista tuhkaa
Mies päätti kuitenkin mennä naisen luo
Hetken keskusteltuaan he huomasivat kuuluvansa yhteen
He nousivat ja lähtivät yhdessä pois.
Se lintu joka elämää kiitti nukkui nyt maassa
Sen rinnasta vuoti verta
Polvistuin sen viereen ja kosketin sitä hiljaa
Se oli vielä lämmin
Laskin aseeni ja itkin
Enkä ymmärtänyt itseäni.
En minä ole enkeli
Usko vain
Eihän minulla ole siipiä
Eikä puhdasta mieltä
Vain pää tulvillaan itsekkäitä ajatuksia
Joita en aina itsekään ymmärrä
Vai mitä mieltä olette ajatuksesta omistaa toinen ihminen
Onko se rakkautta
Eiköhän se ole itsekkyyttä
Menetyksenpelkoa ja huonoa itsetuntoa
Koska joskus haluaisi olla maailman ainoa mies
Ilman kilpailijoita
Kuitenkaan minusta ei olisi sulttaaniksi
Sillä olen liian ylpeä siihen
Liian ylpeä pettämään sitä yhtä
Kenet omistaisin.
Taistele rakkauden puolesta
Älä vastaan
Taistele hyvin teoin
Älä tyhjillä sanoilla
Kylmin huulin.
Vaikka näen vihan leiskuvan silmistäsi
En voi unohtaa sinua enkä lähteä pois
Toivon vain että antaisit minulle takaisin
Oman sydämeni
Sen pienet palaset
Ehkä niistä voisin vielä koota
Edes pienen muiston.
Aurinko luo valonsa koivun valkealle rungolle
Jonka huurteista hopeoidut oksat
Eivät sure kadottamiaan lehtiä.
Tältäkö tuntuu linnusta jota on ammuttu siipeen
Toinen lennähtää menojaan eikä palaa
Toinen jää räpiköimään epätoivoisesti
Etsien suojaa metsämiehen katseelta.
Valvon ja ajattelen sinua
Olen niin yksin
Sieluni puusta se tunne repii lehdet kuin syysmyrsky
Mutta miksi
Muistan kun oli kevät
Kun rakkauteni lehdet olivat hiirenkorvalla
Sisälläni oli rauha
Itken kaipuusta
Kaipaan poutapilviä taivaalle
Niitä pilviä joihin halusin sukeltaa kanssasi.
Kyyneleet tulevat usein pareittain
Ja niin pian olemme yksin niiden kanssa.
Miehen ja naisen välinen ystävyys
On sana johon vedoten
Tuntuu saavan vapaasti tehdä huorin.
Sinussa elää toivoni
Annatko liekin palaa
Vai puhallatko sen sammuksiin ja jätät savuamaan
Eihän vielä ole aika mennä nukkumaan.
Kunnioitan sinun ruumistasi
Jota ahnaat kädet eivät ole tahrineet
Jumaloin kauneuttasi
Ajatustesi puron kimallusta
Sen iloista solinaa.
Turtunut sydän
Lukuisia arpia kantava
Sykkii sinulle joka annoit toivon elää
Niin monta kertaa tuo sydän
On nuollut haavojaan hävitessään taistelun
Jossa se on tietämättään viiltänyt haavoja omaan lihaansa
Vaikka miekka on alun perin pitänyt jättää syrjään
Niin sinä ystäväni kuuntelit tuota hiljaista puhetta
Jota itkevä sydän sopersi
Kuulitkohan joka sanan
Haarniska unohtui nurkkaan
Ja nyt sitä on liian myöhäistä sovittaa
Onnesta paisuneen sydämen ylle.
Taas istun suremassa
Tätä on ollut
On nyt
Ja tulee aina olemaan
On vaikea hypätä kehästä
Kun koko ajan tulee turpaan
Tuomari varmaan nukkuu kun ei keskeytä
Ja minulla on liian kova pää
Jotta menettäisin tajuni.
Päivä on kulunut iltaan
Kohtalon enkeli raportoi
Oletko aivan varma että oli oikein mitä sanoit tai teit
Valheet pilkka ja väkivalta
Niitä ehkä annoit tai sait
Kalenteri kertoo miten päiväsi käytit
Mennyt päivä odottaa edessäpäin
Mutta et ymmärrä kun se saapuu
Tuoden kohdallesi teot jotka teit
Ja sanat jotka sanoit
Ja sinun on otettava ne vastaan
Jokainen päivä jona olet rakastanut
Saapuu palkkana takaisin
Jokainen päivä jona tuotit tuskaa
Odottaa rangaisten edessäpäin
Siis anna rakkautta aina.
Elämäni tunteiden keskiarvo
Lähempänä tuskaa kuin iloa
Rakastan surullisia ihmisiä
Heidän seuraansa etsin
Etten katkeroituisi nähdessäni ilon.
Meidän sielumme ovat toisiinsa sulautuneet
Niin vaikeaa on silloin pitää ihot kaukana toisistaan
Mutta miksi pitäisi?
Antaudut rakkaani
Kunpa voisimme näin irtautua ajattomuuteen
Jättää kuoremme hellään syleilyyn.
Vaikka paljon jäisi sanomattakin
Kaksi ymmärtäväistä sydäntä kuiskaa ne sanat toisilleen.
Illat kylmenevät
Taivaalle syttyvät tähdet
Purevassa viimassa haluaisin käpertyä lämpimään
Nyt ymmärrän niitä kenen rakkain on kuollut
Mikä kaipuu multaan maan poveen
Elämä liian raskasta elettäväksi
Elämä liian rikasta kuoltavaksi.
Kaipaanko enää sinua tämän murheen keskelle
Olet voittanut
Se oli helppoa
Ei enää intohimoa
Vain kosketus jolla ei ole lupa tuntea.
Sinä elät
Nautit elämästä
Sinulle toivon kaikkea hyvää
Minä jään pelkäämään päivää
Jolloin tuskani kasvaa niin suureksi
Etten enää pelkää kuolemaa
Että miltä tuntuu kuolla
Ja mikä on se paljon pelätty
Kuoleman salaisuus.
Pakoonko minun pitäisi sinua juosta
Heittää harteiltani kauniit muistot
Jotta varmasti jaksaisin kauas
Mutta jos kuitenkin käännyt katsomaan taaksesi
Ihmettelet missä olen
Näet kauniit muistot ja otat ne mukaasi
Lähdet perääni
Mutta kun jätin muistot
Enkä enää muista sinua enkä odota
Oi saisitko minut kiinni?
Koska katseesi kutsui minua kun lähdin pois
Tunsin tuskaa koska en tiennyt kumpi näki oikein
Silmäni vai sydämeni.
Sen arvoisena säilyt mielessäni
Kuin kaunein muistoni sinusta
Kaikki
Kaikki muut voin unohtaa.
Peililläkin on kääntöpuolensa
Onneksi
Sillä voisi joskus tulla liian raskaaksi
Tuijottaa omiin rumiin kasvoihinsa.
Miten haluaisinkaan
Kaataa kaikki hellät tunteet
Unelmat ja haaveet jonkun niskaan
Niin kuin pakkaslumi sataa taivaalta.
Taidan tosiaankin olla hullu
Eikö maailmaani mahdu muuta kuin sinun muistosi?
No oletko onnellinen siellä toisen sylissä
Älä vain sano että olet.
Veit sydämeni mukanasi
Pidäthän siitä huolta
Ja kun et enää halua sitä pitää
Laitathan sen varovasti laatikkoon
Pehmustat
Ja kirjoitat päälle
Särkyvää.
Sinä kerrot jotain asiaa
Kuuntelen kyllä
Mutta samalla katseeni hyväilee kasvojasi
Kysyt mitä katselen
Höpönassu.
Niin toivotonta on päätäsi kääntää
Ei rakkautta eikä ymmärrystä
Vaikka joka tavalla olen virheeni koettanut korjata
Kun pyysin anteeksi
Sanoit että saat
Mutta sydämestäni olet kuollut.
Sinun ratkaisusi oli oikea
Tunnen välillä onnea puolestasi
Kun valitsit eri tien
Ja heti perään olen surullinen
Oliko kaikki kaunis syntynyt vain kuollakseen
Et ehkä uskonut että yritin kaikkeni.
Olen onnellinen pimeässä sen mustassa sylissä
Yksin
Ilman pelkoa joutua katsomaan ketään silmiin
Loukata ja tulla loukatuksi
Mustissa vaatteissa
Mutta vaikka luulin olevani yksin
En voi paeta kuolemaa
Mutta kuolemaa voi katsoa silmiin
Kasvoista kasvoihin
Koska sen kallossa on vain tyhjät kuopat.
Sanat
Kirotut sanat
Niillä saa niin paljon pahaa aikaan.
Kun unelmat haihtuvat
Se koskee joka kerralla yhtä lujaa
Ja kuitenkin ne syntyvät aina uudelleen
Yhtä kauniina ja herkkinä
Kuin saippuakuplat jotka särkyvät kosketuksesta.
Sataa vain koko ajan
Sinä olet siellä yksin ajatuksinesi ja suruinesi
Ehkä joskus lausuen pari sanaa kissallesi
Joka ei moiti sinua
Sataa yhä
Minä olen täällä ajatuksineni ja murheineni
Kunpa aamulla herätessä
Olisi edes kissa sängyllä.
Ei yksin tarvitse olla
Menepä joku ilta kävelylle kun tähdet tuikkivat
Siellä sinulla on ystäviä enemmän kuin jaksat laskea
Kerro niille huolesi sillä ne eivät juorua
Mutta vaikka ne eivät voi lausuakaan lohdutuksen sanoja
Ne antavat silti kaikkensa loistaessaan sinulle
Enempää kuin tehdä kaikkensa
Ei voi paraskaan ystävä.
On kesä ja aurinko paistaa
Kuljet kanssani metsän laitaa
Käsi kädessä rakkaus rinnassa
Kevätauringon rusketus pinnassa
Kohti metsälammen rantaa
Sen rauha meille suojansa antaa
Vähän sanoja paljon tunteita
Sekä kaikenkertovia katseita
Näin paras on olla yhdessä
Kun istut siinä mun sylissä.
Korkeana kohoaa vuori
Sen huiput häipyvät usvaan
Mutta sen korkeimman huipun laelle
Minä asetan tavoitteeni.
Pyyhin kyynelen silmistäsi
Katson niihin syvälle
Älä itke et ole yksin
Meitä on kaksi joilla on kauniit unelmat
Vain me voimme ne toteuttaa
Hyppää reppuselkään
Mennään ongelle.
Pyysin kaikkea anteeksi
Sinä annoit
Painoin pääni jalkojesi juureen
Itkin ja kysyin etkö välitä
Sanoit ettet tarpeeksi
Kirjoitin kauneimmat runoni
Avasin kirjeessä koko sydämeni
Et vastannut kirjeeseeni
Mitä vielä
Nyt olen päättänyt ostaa sinulle kukkia.
En muuta niin kadu
Kuin lupauksia joita en pysty pitämään.
En ole helppo ihminen
Salailen ajatuksia asioita ja tekoja
Joita pelkään toisten arvostelevan
En enää luota kehenkään
Olen pettynyt ihmisiin
Kuitenkin loputtomasti etsin…
Ihmistä.
Etsin itseäni ja tarkoitustani
Katsohan tuota koiraa
Joka ajaa takaa häntäänsä
Onkohan minunkin työni yhtä turhaa?
Vihata saa
Mutta ilman väkivaltaa.
Mikä on sen tunteen salaisuus
Joka estää rakastumasta enää kehenkään
Sen jälkeen kun on menettänyt hänet
Joka on vienyt mukanaan särkyneen sydämen.
Olenko rakastunut suruuni
Välillä tunnen kuin onnea.
Minua odottaa aina joku asia jota pelkään
Jos minulla ei ole sitä olen levoton niin kauan
Että huomaan jälleen hankkineeni huomisen pelon
Sekö on itse tarkoitus?
Miten haluaisinkaan kulkea iltaisen tähtitaivaan alla
Nimittääkseni sinulle tähden rakkauden muistoksi
Suudella sinetiksi
Kun viileä ilta tuoksuu syksylle
Tuntuu kirpeälle nenänpäässä muistuttaen talven saapuvan
Askel askeleelta
Pehmein vakain askelin.
En ole ainoa ihminen
Jolle todellisuus on taakka joka painaa.
Miksi aina etsiessään löytää kaikkea muuta
Mutta ei sitä mitä etsii
Vai haluaako etsiä tietämättään juuri sitä
Mitä ei halua löytää.
Jotkut tuhoavat teoillaan
Jotkut sanoillaan
Jotkut ajatuksillaan
Toiset käyttävät niistä yhtä
Toiset tilanteen mukaan useampaa kerrallaan.
Luulen antavani hyviä neuvoja
Olisipa minusta siihen
Että itsekin niitä seuraisin.
Alan jo kyllästyä tähän itsesäälissä rypemiseen
Mutta onhan ihmisellä oikeus purkaa itseänsä
Miksi olen niin sokea
Että kun minulla on se mitä etsin
En näe sitä
Tai en anna sille arvoa.
Elämä kulkee hitaasti
Kuva kerrallaan ohi silmieni
Kuolen hitaasti oman elämäni tuskaan
Huoneeni nurkkaan
Ei enää rakkaani kosketa
Ei hymyile ei rakasta.
Kaipaus on sitä
Kun katselee koko päivän ikkunasta
Ja odottaa
Eikä kukaan tule
Kenkämme kastuivat
Syyssade oli ruohon kastellut
Oli eletty kesä tosiaan mikä kesä niin kaunis ja ihmeellinen
Sinusta ja tuoksustasi tulin humalaan
Vaikka olin vannonut etten koskaan enää rakastu
Sillä rakkaus ainakin minulla
On tuskaa ja menetyksenpelkoa
Siinä on siten surua
Mutta silti se on jotain niin kaunista.
En mitenkään halua herättää sydäntäsi unestaan
Sillä vähitellen alan luopua
Ehkä tulen järkiini
Minun on luovutettava sinun parhaaksesi
Sillä tulevaisuuteni on rakennettu juoksevaan hiekkaan.
Tänään sen tunsin
Syvän rauhan ja halun rakastaa
Kunhan vain on voimaa aina ajatella näin
Antaa jokaiselle rakkautta
Ja uskoa sekä luottaa ihmisiin
Olla rehellinen ja iloita totuudesta
Niin jokainen päivä osaltaan vahvistaa
Ettei sorru siltä tieltä jonka on parhaaksi katsonut
Lähimmäiselle ja itselleen
Minulla on syytä pitää tämä tie
Sillä minulla on osaltani tarkoitus parantaa maailmaa
Mutta myös hyväksyä se paha johon en voi vaikuttaa
Minua myös rakastetaan
Ja hyvät ystävät hyväksyvät huonot puoleni
Kun sen ymmärsin sain rauhan ja voimaa.
Turha meidän on mitata sydämen hyvyyttä tai pahuutta
Sillä Jumalan silmissä me olemme kaikki samanarvoisia.
Olet kuin salainen puutarha
Ylitsepääsemättömän muurin ympäröimä
Muurissa on portti jonka taakse kukaan ei näe
Mutta minulla on sinne avain
Joskus käyn siellä ja minut ympäröi kauniit puut
Salaisten puistojen polkuja
Kuljen kirkkaan lammen rannalle
Kauneus hyväilee silmiäni
Aurinkoiselta taivaalta alkaa sataa
Tunnen nousevani korkeuksiin
Kävelemään pitkin sateenkaarta
Jonka päästä löytyy aina uusi aarre
Tunteiden yhteys
Ja kasvan osaksi puutarhaasi
Milloin linnuksi sen taivaalle
Tai leijonaksi kun sinä olet kauris
Ja juomme yhdessä rinnakkain samasta lammesta
Ja nukahdamme sitten toistemme syliin
Kunpa jaksaisin elää rakkaudessa
Rehellisesti antaen
Ja kiitollisena vastaanottaen
Aina.
Ei, älä lyö enää.
En tiennyt että rakkaus ja vihakin tarvitsevat toisiaan
Ilman toista emme tunne kumpaakaan.
Päivä päivältä tunnen muuttuvani
Se on hidasta mutta huomaan sen tapahtuvan
Silti jotenkin outoa etten tiedä
Tapahtuuko muutos hyvään vai pahaan suuntaan
Voimaa minulta puuttuu vielä
Mutta jotenkin tunnen
Että olen saanut sitä lisää.
Vähitellen silmäni avautuvat näkemään
Että on ollut turha verrata sinua ja rakkauttasi
Aikaisempiin kokemuksiini
Mutta liian usein silti vielä toimin vanhojen vaistojen mukaan
Eikö kaiken parasta olisi että eläisin hetki kerrallaan
Noiden yhteisten hetkien kauneuden ja herkkyyden
Ilman että koko ajan masennun
Kun en löydä keinoa seisauttaa aikaa
Jotta olisin varma ettei kukaan koskaan
Saisi sinulta osakseen tuota samaa hellää katsetta
Kun olet painanut poskesi rinnalleni
Ja radiosta soi Mozartin tuttu sävelmä
Niin kuin eilen kun halasit minua
Ja painoit poskelleni monta hellää suudelmaa.
Ehkä vielä joskus kilpailijani hellittävät
Nuo jotka eivät tajua jättää rauhaan
Ihmistä jota rakastan
Vaan kyttäävät mahdollisuutta
Toivovat minun ja rakkaani eroa
Jotta saisivat minun paikkani
Voi miten heitä vihaankaan
Noita kieroja ihmisiä
He antavat itsestään valheellisen kuvan
Vain siksi
Että minä joka joudun taistelemaan paikastani
Joutuisin arkisten listalle
Ja he olisivat unelmia paremmasta
Paskat.
Haluaisin eroon todellisuudesta
Jonnekin missä on hyvä olla
Jonnekin missä ei ole menneisyyttä eikä tulevaisuutta
Ei henkistä eikä fyysistä väkivaltaa
Ja missä jokainen ihminen olisi samanarvoinen.
Tässä hetkessä on se kaikki kaunis
Jota elämältä olen odottanut
Kun lepäät lämpimänä ja kauniina vierelläni
Kun tuoksusi huumaa minut
Kuljen siinä hetkessä läpi paratiisin
Puistojen ja rantojen.
Runoni siis syntyvät siitä tunteesta
Joka minulla on
Kun kirjoitan täydestä sydämestäni
Ja huudan yksinäisyyteni tuskan täydestä pimeydestä.
Se tuoksuu keväälle
Hihnan päässä kahlittuna
Silti elämäniloisena ja vilkkaana
Joka hetken aistien ja nauttien
Katsoen vastaantulijaa suloisesti
Uteliaasti
Ja taisipa häntäkin heilahtaa.
Minä itse olen hylännyt kaiken hyväntahtoisuuden
Jota olen saanut osakseni
Omalla käytökselläni
Ei minua kannata auttaa
Sillä minun voittoni on aina tuhokseni ollut
Toisten hyväntahtoisuuden nujertaminen.
Menisin hirteen
Mutta en uskalla.
Selitä minulle rakkaus
Sano miten näet sen
Sillä minä olen sokea.
Kun kätesi pakeni omaani luulin sen olevan lopun alkua
Mutta aika näytti ettei se ollut sitä
Vaan todistus siitä
Että niin minulla kuin sinullakin
On omat huonot aikamme
Mutta voitamme ne ymmärtämällä toisiamme
Rakkauden ensihuuma on luotu vain tuodakseen ihmiset yhteen
Sen aikana suhteen on saatava uutta sisältöä
Sillä sitten kun voimakkain huuma haihtuu nähdään totuus
Sillä huumassa olemme sokeita toistemme puutteille
Huomasin että katselit minua uusin silmin
Pelkäsin sinun löytävän minusta jotain niin pahaa
Että suhteemme ei voisi jatkua
Mutta olit jo oppinut hyväksymään ja rakastamaan minua puutteineni
Se oli suuri lahja sinulta
Sillä löysin itsekin polun rakkauteen.
Hänessä on niin paljon hyvää
Rakastan häntä ja hänen nauruaan
Olen niin onnellinen kun hän on kanssani
Jokainen viettämämme aamu ilta ja yö
On minulle korvaamaton
Rakastun joka päivä uudelleen ja uudelleen häneen
Rakkaani
Kunpa tietäisit miten paljon toivon
Että minulla ei olisi menneisyyttä
Sen tuskia
Vaan luottaisin tulevaisuuteen enkä pelkäisi
Kaiken menneen toistavan itseään.
En enää tiedä missä meni pieleen
Tiedän vain että jos teimme virheen
Niin teimme sen yhdessä.
Elämä on mielettömän kovaa ihmiselle
Joka elää suudelmista ja hellyydestä
Eikä löydä muuta tarkoitusta elämälle
Elämä on tosi kovaa ihmiselle
Joka haluaa omistaa toisen
Sekä sille joka häntä rakastaa
Elämä on kovaa ihmiselle joka ei perustele tunteitaan
Koska hän pelkää ettei häntä ymmärretä
Elämä oli kovaa ihmiselle
Jonka haudalla ei ole kiveä eikä kukkia
Joita kyynelet kastelisivat.
Olen ajan vanki
Kun synnyin niin heti silloin se tarttui minuun lujalla otteella
Pieniin ranteisiini se pujotti raudat
Ja sitoi toisen pään omaansa
Nyt se riepottaa minua eteenpäin
Koko ajan uusiin tapahtumiin
Se on kuin isäntä joka kiskoo koiraansa
Kun se on pysähtynyt nuuskimaan
Se ei anna jäädä sinne minne itse tahtoisin
Ja minä olisin saanut jäädä sinun luoksesi
Silloin kun vielä rakastimme toisiamme.
Mitä tehdä kun on kaikkeen pettynyt
Seisoin haudallani hetken
Ja sitten istuin hautakiveni päälle
Kuunnellakseni kommentteja ohikulkijoilta
Koska elämäni aikana en koskaan uskonut siihen
Mitä ihmiset suoraan sanoivat
Kuuntelin
Mutta siihen en kuollut.
Mä tiedän että pian mä nukun
Ja aamulla herään todellisuuteen.
Kaiken kauniin minkä voin, mä sulle antaa tahdon
Koska yksin sua vain rakastan
Autoit löytämään ne tunteet jotka hetken luulin
Elämästäin pois jo kadonneen
Rakkain
Hetkestä jolloin kohtasimme ensi kerran
Tahdon kauniin muiston säilyttää
Vaikka katoaisi kaikki muu se muisto säilyy
Sitä ei voi aika himmentää
Rakkain
Illalla kun kävelemme katso taivaan tähtiin
Ne lupaukset kaikki todistaa
Ja kun yksin jäämme kerran silloin katse tähtiin
Toisistamme meille muistuttaa
Rakkain.
(Sanoitukseni Lennon & McCartneyn kappaleeseen GIRL)
En minä vienyt neitsyyttäsi
Vasta sitten kun näin sinut toisen seurassa
Tiesin ettet sinäkään ollut täydellinen ja pyhä
Minulle olisit ollut sitä
Loppuun asti.
Rakas auta minua
Murra moraalini kahleet
Sillä kärsin
Mutta en voi tunteilleni mitään
Olen menettänyt uskoni naisiin ilman tahtoani
Ethän hylkää minua siksi
Että vanhojen kokemusteni kirous lepää ylläni
Ja ohjaa ajatuksiani
Hiljaisuus
Epävarmuuttako?
Astuin alkuillasta kapakkaan
Se oli miltei tyhjä
Puolisen tusinaa ihmistä istui jokainen omassa pöydässään yksin
Vain kalja edessään
Mitä he miettivät en tiedä
Mutta ilta muutti kuluessaan kaiken
He pitivät hauskaa
Minä en
En tuntenut kuuluvani heihin
On väärin sulkea surut
Sillä ne palaavat
Mutta täällä ei saa surra ja purkaa sisintään
Jotta sitten huojentuneena voisi iloita
Olin tullut tänään väärään seuraan.
Kaksi tuntia vielä
Vanha vuosi loppuu ja lupausten hetki saapuu
Suurin lupaus minkä toisillemme voimme antaa
On se että jaksamme edelleen ymmärtää ja tukea toisiamme
Olen käyttänyt elämääni väärin
Ja tuhlaten hyvin usein
Mutta elämääni on piristänyt yhteiset hetkemme
Kiidämme koko ajan hetkestä toiseen
Ja monista hetkistä tarttuu muistiimme palasia
Liittäkäämme palasemme yhteen
Ja toivokaamme että ne sopivat hyvin keskenään.
Miten kauan kestää tämä kylmyys
Yksinäisyys
Takerrun jokaiseen mahdollisuuteen
Liian lujaako?
Elämän tuskako on minun nautintoni?
Tahdon sinulle kertoa
Miten paljon rakastan
Öisen taivaan tähtien kimallusta
Mutta sinun tahdon tietävän
Että vieläkin paljon enemmän
Rakastan hiustesi aamuista tuoksua
Ja suudelmaa joka päivän aloittaa
Ja katsetta joka kertoen rakastaa
Ei voi saada mitään kauniimpaa
Se hetki antaa voimaa
Kannustaa
Tahdon sinulle kertoa
Miten paljon rakastan
Auringon säteiden leikkiä veden pinnalla
Mutta sinun tahdon tietävän
Että vieläkin paljon enemmän
Rakastan ikävää jota tunnet ilman minua
Ja tunnetta joka saapuu kun sinut nään
Ja hetkeä kun saan sut nauramaan
Ei voi saada mitään kauniimpaa
Se hetki antaa voimaa
Kannustaa.
Surulliset ajatukset ja tunteet
Ovat lähempänä sydäntäni kuin iloiset
Sillä minä olen oppinut nauttimaan surullisista ajatuksista.
Ylistys rakkaudelle
Joka kestää uskollisena yli epätoivon ja itsensä etsimisen
Ylistys ihmiselle joka ymmärtää ja tukee
Eikä etsi omaansa
Vaikka huomaa toisen heikkoudet ja silti jatkaa
Ylistys rakkaalleni
Joka on kaunein tyttö maan päällä.
Elämä tuntuu olevan kuin juna
Joka lähtee asemalta hitaasti ja raskaasti
Siksi kai lapsuus ja nuoruus tuntuvat pitkiltä
Verrattuna siihen miten pian aika kuluu vanhempana
Vuosi pari joka lapselle on miltei koko elämä
On vanhemmalle vain ajatus
Silmänräpäys
Vauhti kiihtyy
Ja sinun asemanvälin kestävä matkasi alkaa olla lopussa
Asema näkyy on jarrutettava
Kuolemanpelkoako?
Antaa hiljaisuuden kuiskia ne kauneimmat sanat
Joita ei ymmärrä kuin sydän
Ja joita ihmisen suu ei pysty koskaan lausumaan
Ei käsi kirjoittamaan.
Annoit minulle sormuksen
Kyynel vieri poskellasi kun sanoit
Ethän koskaan unohda minua etkä anna tätä pois
Lähdin enkä tajunnut kun annoin toiselle sormuksesi
Että sinun muistoasi en voi unohtaa.
Sinä siellä kaukana olet lämmin tunne rinnassa
Kuin raskas taakka olisi pudonnut hartioilta
Kun muistin sinut ja päätin kirjoittaa
Kiitos että olet olemassa.
Tuskaa
Onko enää suurempaa tuskaa ollut kellään koskaan
En tiedä
Ehkä kukaan ei ole koskaan kertonut
Tai en ole kuunnellut.
Kyynelten verhon takaa katson maailmaa
Minä isäni ja äitini suurin erehdys
Sormieni välistä on valunut kaikki kuin hiekka
Käteen jäämättä mitään.
Se on joka kerta vaikeampaa
Antaa itsensä kokonaan
Yhtä vaikeaa
Kuin saada toisen ajatukset
Toisen maailma
Rakastaa ja heittää kaikki pois
Tai jäädä kaiken alle yksin.
Rakkauden neliapila
Uskollisuus
Kauneus
Fyysinen ja psyykkinen läheisyys
Mutta miksi minä löydän aina kolmiapiloita?
Ajatuksen lukijoiksi meistä ei ole
Kuitenkin on unettomia öitä
Kun miettii mitä pitäisi sanoa
Tehdä ja käyttäytyä
Kun on seurassa hän kenen hyväksyntää kaipaa
Väärä ele tai lause voi hajottaa kaiken
Ele ja lause jolla vain yritit miellyttää
Etkä ollut oma itsesi.
Haluan unohtaa todellisen maailman
Siemaista lasin tai pari viiniä
Sukeltaa omaan maailmaani
Jossa pystyn elämään tunteissani
Itkemäänkin
Uskaltamaan olemaan oma itseni.
Anna minun istua viereesi
Jutellaan
Vaikka oikeastaan minulle riittää
Kun saan katsella tähtien tuiketta hiuksissasi
Silmissäsi
Ja huomaankin haluavani suudella sinua
Suulle
Poskelle
Kaulalle
Olla lähelläsi.
Pieni sydän itki
Sen elämä oli vasta alussa
Mutta nyt jo alkaa elämän kivinen tie
Viina ja uskottomuus turmelivat vanhempien suhteen
Joka olisi ollut niin tärkeä.
Ehkä tunnet ajatukseni
Ja tiedät että elän erilailla tätä maailmaa
Kuin haavemaailmaani
Jonka tunnen kauniiksi tutuksi ja turvalliseksi
Sellaiseksi millaiseksi maailma ei voi tulla
Siksi tulen surulliseksi siitä kun välillä havahdun
Ja hetkisenkin näen todellista elämää.
Tule salama ja tapa minut
Olen yksin
En jaksa ajatella asioita enempää.
Pajunkissoja on jo
Nyt on pääsiäinen
Vielä vuosi sitten taitoin niitä sinulle
Emmekä tienneet
Että se oli viimeinen kerta.
Monet taiteilijat
Viettävät boheemia elämää
Varmaan tiedätkin että tässä elämässä
Tässä kovassa elämässä
Ainakaan minä en ole omassa elementissäni
Koska ajatusmaailmani vaatisi
Tämän maailman olevan se ihana paikka
Mikä syntyy unelmissani
Sitten syntyvät paineet
Turvattomuuden ja voimattomuuden tunteet siitä
Että en voi maailmaa muuttaa
Ainoastaan yrittää kirjoittaa
Ja purkaa maailmani paperille.
Niin, minulla on likaiset vaatteet ja parransänki
Sekainen huone ja tiskit pesemättä
Ei markkaakaan taskussa
Työttömänä
Sakot maksamatta ja linnaan astumassa
Olenko valmistanut sijaa sokealle
Pyyteettömälle rakkaudelle?
Menneiden mahdollisuuksien suremiseen kuluu vain aikaa
Jolloin voisi suunnitella tulevaisuutta.
Pelkään että sekoitan kaksi tunnetta
Intohimon ja rakkauden
Jos tämä on intohimoa
Niin kuka sitten opettaa minua rakastamaan?
Rakkauden puhtaat ilonkyyneleet
Halaus kesäiltana koivun luona
Jospa vielä kerran…ilman tuskaa.
Minun sydämeni itki
Ja minun suuni halusi pyytää anteeksi
Mutta minä kovetin sydämeni
Ja minun suuni lausui loukkauksia
Ei kasvoista kuvastunut tuska
Mitä tunsin syvällä sielussani
Kun ymmärrykseni palasi
Itkin
Minun käteni hellyyttä tarjoten
Hamusivat hiuksiasi
Mutta sinä vedit itsesi pois
En enää pyytänyt anteeksi
Olin jo turtunut pahoihin tekoihini
Miksi suotta luvata mitään johon et usko
Ja johon en enää itsekään uskonut
Mieleeni kuvastui meri
Joka ei täyty joista jotka siihen virtaavat
Kuitenkin niiden on virrattava
Silloin pyysin anteeksi
Sillä me molemmat tarvitsimme toisiamme.
Elämän ilot
Voi joskus löytää sen suruista.
Jos menneet ajat lämmittävät mieltäsi
Siirrä ne tunteet nykyhetkeen
Optimisti
Jos et rakasta kuolemaa
On pakko hyväksyä se
Että jossain elämäsi vaiheessa onnellisimmat hetkesi ovat ohi.
Laivani uppoaa
Ylimmältä kannelta katson horisonttiin
Tehden kunniaa.
Miltähän tuntuisi olla lintu
Joka vain levittää siipensä
Ja antaa tuulen viedä
Tietäen silti suuntansa
Ja vapautensa.
Innolla avasin kirjeen jossa oli kuvasi
Katsoin ja järkytyin
Rakkain kirjeystäväni
Tunnen että olet liian kaunis
Osatakseni enää kirjoittaa sinulle.
Rakkauden edessä olen voimaton
Se tekee minulle mitä tahtoo
Kunnes opin tuntemaan sen.
Eräänä päivänä kun olit lähtenyt
Ajattelin että onkohan tämä kaikki kaunis syntynyt vain kuollakseen
En tiedä olevani ansainnut kaikkea sitä jota koen
Aina kun katselen omaa jumalatartani
Jonka silmät sädehtivät kilpaa auringon kanssa
Ja jonka lähellä olen lähempänä paratiisia
Kuin uskon koskaan pääseväni
Miten minun käy sillä hetkellä kun häntä ei ole
Kun olen nojannut liikaa toiseen ihmiseen
Jolla ei ole velvollisuuksia minua kohtaan
Olen yksin itseni kanssa
Mutta en tule toimeen niin koska en ole oppinut siihen
Ja jos en koskaan opi
Olen tuomittu tuhoon.
Se mitä et kertonut
Näkyi silmistäsi.
Poika kysyi mikä on rakkauden ja kosketuksen välinen ero
Tyttö vastasi
Se on sydämen ja sydämen välinen ero
Mutta pojat haluavat aina luotolla.
Lumihiutaleiden putoillessa ajattelin sinua
Nyt olit jotain muuta kuin haavekuva
Nyt voin sanoa: Ystävä.
Mutta kun intohimo syttyy
Sitä on vaikea sammuttaa
Ja intohimon kautta
Kulkee usein tie rakkauteen.
Menneistä tapahtumista voimme oppia ottamaan vankemman jalansijan
Jokaiselle askeleelle jonka juuri nyt otamme
Kiivetessämme vaikeaa rinnettä elämän huipulle.
Ja ihminen joka ajattelee vain aivoilla
Voi jättää ajattelemisen sydämelle
Jolle kuuluu kaikki ajatteleminen rakkaudesta.
Mikä onkaan vaarallisempaa kuin elää jokaisen neuvon mukaan
Koska jokaisella ihmisellä on samasta asiasta niin paljon mielipiteitä
Että ratkaisu jää kuitenkin lopulta sinulle
On vain ajateltava sydämellä
Teki sitten oikein tai väärin
Ei tuomari tuomitse
Sydän tuomitsee.
Mies jumaloi neitseellisyyttä
Hän lähtee astelemaan puhtaaseen koskemattomaan lumeen
Hänen ainoa pelkonsa ja voimanlähteensä
On löytää jälkiä koskemattomasta hangesta
Miestä väsyttää ja hän pelkää tuupertuvansa hankeen
Mutta hän uskoo löytävänsä jälkiä ja saa siksi uutta voimaa
Hänelle on tärkeää että hanki on koskematon hänen takanaankin
Hänen omia jälkiään lukuun ottamatta
Hän lähti matkaan koska oli rauhaton
Mies jatkaa kulkuaan ja löytää jäljet
Omansa
Hän ei ymmärrä kulkeneensa ympyrää
Mies tuupertuu hankeen ja katsoo taivaalle
Miljoonat tähdet tuikkivat taivaalla
Tähdet tosiaan niissä ei ole kukaan käynyt
Kuu on kuitenkin eri asia koska sinnekin on astuttu
Mutta Venus esimerkiksi
Siinä on unelmieni tähti
Mies saa uutta voimaa
Hän ei ajattelekaan matkaa Venukseen
Mutta ajatus planeetan neitseellisyydestä
Antaa hänelle uutta voimaa
Mies nousee
Kuun valossa hän huomaa
Että jäljet olivatkin hänen omansa
Mutta hän ei enää välitä jatkaa etsimistä
Hän on tajunnut jo tarpeeksi ja kääntyy kotimatkalle
Kiitellen kuunvaloa ja ymmärtäen
Että vaikka hän ei arvostanut kuuta puhtaana
Se silti luo valonsa hänelle ja ohjaa kotiin
Kotona mies istuu sängylle
Jossa hänen vaimonsa nukkuu
Enää hän ei ole julma
Ei koskaan enää epäile vaimoaan
Jota on joskus kovallakin kädellä pyytänyt tunnustamaan
Ei
Hän silittää tämän hiuksia
Ja suutelee kevyesti otsalle
Oli miten oli
Jokainen jälki jääköön uuden lumen alle.
Kun kukka jäätyy
sen terälehdet eivät kestä kosketusta
Lämpö ja aika sen sulattaa kuitenkin
Hetken aikaa on tunteemme ja suhteemme luonnollisesti
yhtä herkkä.
Edellisestä runostani neljätoista vuotta kulunut
Mikään ei ole muuttunut
En ole oppinut mitään
Sama kaava toistuu
Samaa runokirjaa ollut koko elämäni.
Tämä ei ehkä ole loppukirjoitus
Vaikka siltä tuntuu
Mutta jos on
Niin tahdon kiittää teitä seurasta
Ei tule rakkaus etsiessä
Ei mene pakoon sinua
Rakkaus
Elämän suurin salaisuus
Ei tule ystävyys etsiessä
Et pääse pakoon sitä juostessasi
Ystävyys
Elämämme ainoa tie rakkauteen
Et pois juostessasi
Et korvia sulkiessasi
Pääse pakoon
Se vain vahvistaa niitä tunteita
Se tulee sinun uniisi
Se tulee mielessäsi
Kun kuljet metsässä
Ja kuulet kuinka linnut laulaa
Rakkaasi äänellä kun kevät tulee
Ja unohdit talvella niiden laulun.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kiitos tyylikkäistä ja kysymyksiä herättävistä runoista!
Majava on ainoa kriitikko, jonka minä tunnustan tällä palstalla.
Majava puhuu kuin puujumala, harvoin mutta terävästi!
Eläköön Lonely!
Majava eläköön!
(Majava, jos kajoat teksteihini, varokin hölmöilemästä. Status quo on vaivoin saavutettu.
Tänään juhlimme samaa runoa, huomenna...?)
Olen lukenut koko tuotantosi tältä istumalta. Olsiko muutaman saanut lähettää ystävälle/rakkaalle? Nämä ovat hyviä ja mielellään tämän ostaisi kansissa, kauniiden kuvien höystämänä. Itse käytin Rivieran kuvaa, jossa on vanha purjealus sinisen ja pilven kuvioimissa meren väreissä. Ai kuinka hyvin se toimi runossa:
" Koko ihmisikäkään
Ei riittäisi tutkimaan maapallon joka kolkkaa
Avaruutta ei kannata edes ajatella
Sinustakin löytyy aina uutta
Anna minun kulkea sielusi sopukoissa".
KIITOS!! Olet tuonut iloa päivään.
Mukava huomata että pidetään. Sopiihan noita lähetellä eteenpäinkin. Pitäisi vaan omakustanne tehdä :)