tekstin pätkä

Olen asunut Helsingissä useita vuosia ja oppinut paikallisen tavan liikkua. Ei keskustelua, naurua tai muiden huomioimista. Jatkat matkaasi sinne, minne olet menossa.

Askeleeni hakeutuvat Aleksanterin kadulla sijaitsevan Stockmannin jouluikkunan luokse. Tuijotan ikkunasta heijastuvia hahmoja.

Tänä vuonna ikkunassa on tonttuja, jotka joulumuorin avustuksella leipovat piparkakkuja korvatunturin väelle. Tonttumuorin voi kuulla kertovan, mitä tonttujen tulisi tehdä seuraavaksi.

On alkanut sataa lunta. Hiutaleet leijailevat hitaasti taivaalta ja sulavat nopeasti lämpimällä poskella. Vieressäni iältään noin viiden vuoden ikäinen tyttö nykii äitinsä talvitakin helmaa.

- Äiti, mennään jo. Tämä on aivan tyhmää, tyttö sanoo lujalla äänellä.

Hänen äitinsä kääntyy ja vilkaisee miestään nopeasti. Tämä nyökkää ymmärtämisen merkiksi ja he jatkavat matkaansa. Puhtaaseen juuri sataneeseen lumeen jää kolmet jäljet; isot, keskikokoiset ja viimeisenä pienet, lapsen kengän jättämät.

Lumisade yltyy ja ryöppyää pistävästi taivaan täydeltä. Jouluostoksilla olevat ihmiset kulkevat nopeasti ohitseni suurten muovikassien kanssa. Vedän kaulaliinani tiukemmin kasvojen ympärille ja jatkan määrätietoisesti matkaani.
3299
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Hei,

Tuo oli mielestäni paras pätkä, jota olen lukenut näiltä sivuilta. Jotenkin konkreettinen ja selkeä, ilman amatöörimäistä huonoa tekstillä kikkailua. Ja se miten elävästi kuvasit tytön ja vanhempien välisen kommunikaation ja jäljet lumessa.

Tosin helsinkiläisenä en ihan ymmärtänyt tuota alkua, miten se liittyy tarinaan? Eihän helsinkiläiset ole sen epäsosiaalisempia kuin muutkaan, täällä on vain paljon ihmisiä ja suurin osa on tuntemattomia toisilleen. Eli tuollainen irrallinen väite töksähtää, eri asia on sitten jos kirjoitat sitä auki. Esim. että olen muuttanut isoon kaupunkiin muualta enkä tunne ketään, joten tunnen oloni yksinäiseksi ja tuntuu ettei saa kontaktia muihin ihmisiin tms, eli omana subjektiivisena kokemuskena, ei objektiivisena (virheellisenä) totuutena.

Äänestä

Hei,
tekstisi kolahti. mielestäni hyvin kirjoitettu ja jos olisi kirja, lukisin mielelläni enemmänkin. Yhdyn edellisen kirjoittajan kommenttiin lauseesta, joka vaikutti olevan hieman irtonainen, mutta muuten oikein kiva teksti kokonaisuudessaan. :)

Äänestä

Helsingissä asuvat sanoo Aleksilla ja siis Aleksanterinkatu. Eli alku vaikutti vähän "valehtelulta" jos olisi asunut Helsingissä useita vuosia niin ei sanoisi noin, mutta poikkeus olisi jos muistelee vuosien takaista, tämä tuli mieleen. Silloinhan vähän muisti voi pätkiä.
Itse en kyllä saanut tästä mitään irti. Aika kliseistä kaiken kaikkiaan. Mutta sinänsä voi olla hyvän tekstin alku jos kliseistä päästän. Raakkaisin pois kaiken muun paitsi viimeisen lauseen."Vedän kaulaliinani tiukemmin kasvojen ympärille ja jatkan määrätietoisesti matkaani"
Helsinkiläis-teemaan ottaisin kantaa, että toi ei pidä paikkaansa, kyllä Helsingissä on keskustelua, naurua ja muiden huomioimista. Kohtelias kaupunkilainen ei tietysti kovin tuijota kun naiseksi pukeutunut mies tulee vastaan, mutta huomaa kyllä, äänekäs nauru taas voi olla vikatikki monesti. Siis jos ei tahdo saada turpaan. Kaikenlaisia hiippareita ja haahuilijoita norkoilee, ei yhtään määrätietoista touhua jos tarkemmin katselee.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


anni k kirjoitti:

Olen asunut Helsingissä useita vuosia ja oppinut paikallisen tavan liikkua. Ei keskustelua, naurua tai muiden huomioimista. Jatkat matkaasi sinne, minne olet menossa.

Askeleeni hakeutuvat Aleksanterin kadulla sijaitsevan Stockmannin jouluikkunan luokse. Tuijotan ikkunasta heijastuvia hahmoja.

Tänä vuonna ikkunassa on tonttuja, jotka joulumuorin avustuksella leipovat piparkakkuja korvatunturin väelle. Tonttumuorin voi kuulla kertovan, mitä tonttujen tulisi tehdä seuraavaksi.

On alkanut sataa lunta. Hiutaleet leijailevat hitaasti taivaalta ja sulavat nopeasti lämpimällä poskella. Vieressäni iältään noin viiden vuoden ikäinen tyttö nykii äitinsä talvitakin helmaa.

- Äiti, mennään jo. Tämä on aivan tyhmää, tyttö sanoo lujalla äänellä.

Hänen äitinsä kääntyy ja vilkaisee miestään nopeasti. Tämä nyökkää ymmärtämisen merkiksi ja he jatkavat matkaansa. Puhtaaseen juuri sataneeseen lumeen jää kolmet jäljet; isot, keskikokoiset ja viimeisenä pienet, lapsen kengän jättämät.

Lumisade yltyy ja ryöppyää pistävästi taivaan täydeltä. Jouluostoksilla olevat ihmiset kulkevat nopeasti ohitseni suurten muovikassien kanssa. Vedän kaulaliinani tiukemmin kasvojen ympärille ja jatkan määrätietoisesti matkaani.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu