onko lapsen oma äiti se paras? Minusta ei varsinkaan eronneen miehen uudet suhteet. Vaikkakin he täällä kovaan ääneen arvostelevat ja vihaavat niitä miehen lapsia, niin se kertoo minusta katkeruudesta ja pelosta ja epätoivosta. Ex vaimo lapsineen on suuri uhka nykyiselle.
Minusta ex vaimojen ei kannata itseensä sitä ottaa, sillä jokainen tietää itse paremmin kuin ihminen joka ei ole exää koskaan nähnytkään. Miksi se oikeuttaisi moiseen halveksuntaan?
Mutta kaikista kurjinta on se, että lapset joutuvat elämään tuollaisessa ympäristössä. Kuka on heidän puolellaan? Eroperheiden lapsista tulee suoranaisia selviytyjiä kun pienestä pitäen elelevät suurten riitojen keskellä.
Kuin moni aikuinen siihen pystyisi?
Minusta onnekkaita ovat ne lapset, joka saavat elää omien vanhempien kanssa, ja jos se ei onnistu, sellaisten aikuisten kanssa, jotka osaavat käyttäytyä, tuli vastaan vaikka mitä.
Joka tapauksessa joillekin nykyisille on liikaa ymmärtää miehen menneisyys, jos hänellä ei ole ollut suhteita ennestään tai omaa perhettä.
Käytin minä muotoa, ettei taas joku saa hernettä nenäänsä ja repee.
Minusta ex vaimojen ei kannata itseensä sitä ottaa, sillä jokainen tietää itse paremmin kuin ihminen joka ei ole exää koskaan nähnytkään. Miksi se oikeuttaisi moiseen halveksuntaan?
Mutta kaikista kurjinta on se, että lapset joutuvat elämään tuollaisessa ympäristössä. Kuka on heidän puolellaan? Eroperheiden lapsista tulee suoranaisia selviytyjiä kun pienestä pitäen elelevät suurten riitojen keskellä.
Kuin moni aikuinen siihen pystyisi?
Minusta onnekkaita ovat ne lapset, joka saavat elää omien vanhempien kanssa, ja jos se ei onnistu, sellaisten aikuisten kanssa, jotka osaavat käyttäytyä, tuli vastaan vaikka mitä.
Joka tapauksessa joillekin nykyisille on liikaa ymmärtää miehen menneisyys, jos hänellä ei ole ollut suhteita ennestään tai omaa perhettä.
Käytin minä muotoa, ettei taas joku saa hernettä nenäänsä ja repee.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Harvoin nyky suomalaisen näppiksistä lähtee noin epä itsekästä ja arvokasta textiä;)
kiva kun sun kaltasia vielä on! ei tunnu elämä enää yhtä synkältä.
voi ihmisen yksinkertaisuutta !
Voin sanoa etten koe mieheni lapsia enkä ex-puolisoa minkään valtakunnan uhkana.
Tiedän että mieheni rakastaa minua ja hän rakastaa lapsiaan. Se rakkaus mitä hän tuntee lapsiaan kohtaan eroaa täysin siitä mitä hän tuntee minua kohtaan, me emme siis ns. kilpaile mistään.
Ex-puolisoa en koe uhaksi koska hän on ex, entinen, kuuluu historiaan.
En myöskään ole haukkunut mieheni lapsia, koska siihen ei ole syytä. Aluksi oli tottakai tilanteita jossa lapset mittailivat minua, mutta so what, he ovat kuitenkin lapsia, minä olen aikuinen.
Noita vihaan mieheni lapsia on kirjoitettu samalla tavalla provoina kuin nää miehen-lapset-tulee-aina-äidin-luota-likaisissa-vaatteissa. Pitää kyetä erottamaan mitkä kirjoitukset ovat totta ja mitkä täyttä sontaa.
Toisaalta se on vaikeaa täällä, kun kirjoittajien ei tarvitse edes rekisteröityä.
" Ex-puolisoa en koe uhaksi koska hän on ex, entinen, kuuluu historiaan." Lause kertoo nykyisen pelosta ja exä uhasta itselleen. Pitää todistella itselleen että exä on historiaa!!! Mutta kun se ei ole, ei niin kauan exä ole historiaa sille miehellekkään, kun lapset ovat pieniä. Tavalla tai toisella, he ovat yhteydessä toisiinsa.
Mutta kun sinä pelkäät, sinun on niin sanottava itsellesi, että sisimmpäsi rauhoittuu.
Aikuiset ei toimi noin, vaan kannustavat ja edesauttavat ero lapsia ja tukevat heitä. He eivät hyljeksi miehen lapsia ja tee heidän oloaan tukalaksi isän luona, vaan pitävät heitä yhdenvertaisina muiden mahdollisten lasten lisäksi. Nämä lapset tarvitsevat enemmän tukea elämään, sillä heiltä on perhe pohja pois. Lapset kärsii vanhempien välirikosta, miksi tuottaa heille lisä kärsimystä hyljeksimällä ja arvostelemalla heitä?
Miksi sinusta lasten äidin pitäisi kuulua historiaan? Lapsille hän on tärkeä, ja jos heidän äitiään loukataan, se on loukkaus lapsia kohtaan.
Ei sinun ole pakko pitää heidän äidistään, eikä olla hänen kanssaan tekemisissä, lapsille se on oikeus.
Eikä sulla ole oikeutta puhua tai mustamaalata heidän äitiään, jos muuta et keksi, ole sitten vaikka hiljaa, ja niele pahat sanat, niitä ei lasten tarvi kuulla.
He ovat haavoittuvia, ja välittäminen antaa heille paljon enemmän kuin kuvittelettekaan.
Aikuisten vallassa on lasten henkinen kasvu ja antamisen eväät.
Sinä näköjään tulkitset tekstejäni oman mielesi mukaan.
Kannattaisiko jo jättää tuo kaiken alleen jättävä katkeruus ja tulkita toisen sanoja siten kun ne on kirjoitettu.
Meillä ei lapset kärsi. Onneksi nuorinkin on 12-v, ja asiat voidaan hoitaa jo lasten kanssa.
Lapset kärsivät silloin kun isä ja äiti oli vielä yhdessä ja riidat olivat jos ei päivittäisiä niin viikottaisia.
Meillä ei taas riidellä, vaan asioista puhutaan.
Se on fakta että miehen ex on miehelle EX, entinen, kuuluu historiaan. Miksi tuntisin uhaksi ihmisen josta mies on halunnut eroon, jota ei voi silmissään sietää. Ei hän ole uhka, hän ei itseasiassa ole minulle mitään. Hän on vain ihminen josta lapset puhuvat isälleen, ei muuta.
Minä en myöskään koskaan hauku mieheni ex:ää,. enhän häntä edes tunne, en siis alistu tekemään sitä mitä hän tekee, haukkuu minua ja lastani (vaikka ei meitä tunne).
Joten ihan turha jeesustella tällä asialla. Täällä eletään sellaista arkea että harva nainen kestäisi.
Turha on myöskään pistää sädekehää ex-puolisoiden päähän. He syyllistyvät ylelisesti miehensä uuden puolison haukkumiseen ja pyrkivät hankaloittamaan ex-miehensä elämää niin paljon kuin mahdollista, käyttäen lapsiaan lyömävasaroina.
Se on kumma että näiden ex:n pitää nostaa itse itseään jalustalle. No kai se on pakko niin toimia kun kukaan muu ei sitä tee.
Tahallisesti ymmärretään toisten kirjoituksia väärin että voi vittuilla lisää.
Vaikka onhan se varmaan kamalaa kun mies jättää eikä kukaan muu huoli....
heikoilla jäillä, kun pitää itseään noin kehua.
Tietenkään kun ei sitä kukaan muukaan tee.
miehesi entistä puolisoa uhkana, koska luulet hänen kuuluvan historiaan. Entä ellei kuuluisi? Ja entä muistot? Nehän helposti jopa kultautuvat. Iso osa miehistä katuu avioeroaan. Lisäksi miehen on pakostakin pidettävä yhteyttä entiseen vaimoonsa elatusmaksujen ja lasten tapaamisten osalta. Vastuuntuntoinen isä ottaa vastuuta ja kantaa moniin lasten kasvatusta ja hyvinvointia koskeviin asioihin. Isä ja äiti pysyvät huoltajina ja työtovereina, vaikka heidän tiensä eroaisivatkin. Kaikille on parasta, jos yhteydenpito tapahtuu sovussa ja ystävyydessä.
Minusta eronneen miehen kanssa naimisiin menneen pitäisi hyväksyä se tosiasia, että aikaisempi puoliso on iso osa miehen elämää ja tämän lasten äiti. Hän on osaltaan tehnyt miehestä sen, mitä hän nyt on. Lasten ja oman itsen takia pitäisi pyrkiä normalisoimaan suhteet tähän ihmiseen. Muuten ei häneltä saa ajatuksissaan koskaan rauhaa. Pois häntä ei saa pyyhityksi millään.
Naispuolinen työpaikkakiusaajani vihasi entistä miestään yli 20 vuotta.
Minulla ei ole mitään tekemistä hänen yksityiselämän kanssa, mutta voin vain kuvitella miten paljon lapset, miehen uusi vaimo ja ex-mies kärsivät kyseisen naisen käytöksestä.
Hän oli työpaikallakin aivan sietämätön. Omat lapset oireilivat tosi pahasti, mutta silti se nainen oli inhottava ja epäoikeudenmukainen. Ei koskaan ymmärtänyt itse aiheuttaneensa eroa omalla käytöksellään. Minusta se mies yritti parhaan kykynsä mukaan sietää sitä naista.
Se nainen vihasi entistä miestään eikä mikään saanut häntä muuttamaan asennettaan. Teki itsestään marttyyrin ja kiukutteli koko ajan kaikesta. Työpaikalla oli sietämätön.
Nuo katkerat nyksät potee huonoa itsetuntoa.
kaikin keinoin erossa exästä ja lapsista, ja näin ollen sortuu tuohonn omistamis haluun johon kuuluu exän ja lasten mollaaminen. Se vahvistaa itsetuntoa kun todistelee itselleen että on parempi ja vahvempi kuin se entinen. Näinhän ei muut ajattele. Omistamishalu on juuri toisen ihmisen ottaminen hallintaan ja ohjaileminen niinkuin haluaa, olisko se narsismiakin osittain.
Pelko siitä, että menettää saavuttaman edun, siitä pitää taistella kaikin keinoin, välittämättä ketä eniten sattuu. Näin minä sen käsitän, ja uskon vaistooni.
Mutta en tosiaan ymmärrä sitä, miksi koetaan lasten ja isä suhde niin vaarallisena, että sekin täytyy yrittää tuhota? Ja tuskin monikaan exä haluaa enää miestä takasin jos kerran on lähtenyt, sitä on turha pelätä. Kyllä minua ainakin loukkaisi syvästi jos mies alkaisi kinuta takaisin, en todellakaan huolisi vaikka kuinka rakastaisin häntä.
Aistin moneista viesteistä näiden nykyisten suhteiden ylimielisyyden. Minä minä minä olen sitä ja tätä, mutta exä ei yhtään mitään.
Vaikka yhteiselämää on miehen kanssa ollut vaikka 15 vuotta, on monta lasta, oma koti ym ym... niin sitli uusien suhteiden silmissä exät ei ole yhtään mitään? Se on katkeruutta ja kateellisuutta.
montako ex-miestä tunnet niin hyvin että voit sanoa "Iso osa mieheistä katuu avioeroa"?
Minä tunnen muutamia, oma ex-mies, nykyinen mieheni ja pari muuta ja heistä yksikään ei kadu eroaan, päinvastoin, ovat tyytyväisiä nykyiseen olotilaansa.
Kahdella uudet suhteet ja perhe, osa vielä sinkkuja.
Muistoja ei kukaan ole viemässäkään, eikä menneisyyttä, (sellaisethan on meillä uusilla puolisoilla myös) kukaan ei sitä halua, eikä niin voi tehdä.
Mutta exä on menneisyyttä, vain lapset siitä jäänteenä.
Lapsien takia ex-mies pitää yhteyttä exään, ei minkään muun takia.
Vaikka täällä toista väitetään.
Se on totta ,että lasten takia exä kuuluu pitkään ex-miehensä elämään,
mutta siihen on turha romantisoida mitään muuta.
Täällä meuhkaavien exien teksteistä saa sen kuvan ,
että he eivät ole hyväksyneet tapahtuneita asioita ja polkevat paikoillaan omassa vihassaan ja katkeruudessaan. Itselleen ja muille yritetään kiivaasti väittää että exä katuu ja haluaa exänsä takaisin, tätä hoetaan kuin mantraa ja uskotaan siihen ainakin jo itse.
Säälittävää ja turhaa elämän tuhlaamista.
Vinkiksi annan teille vihaiset ex-vaimot, unohtakaa se ex-miehenne jo, hän on onnellinen toisaalla.
Unohtakaa menneisyys ja hankkikaa elämäänne on suuri ja uusi rakkaus, niin helpottaa kummasti:-)
Miten aikaisempi puoliso on iso osa miehen elämää?
Voisitko perustella?
Kaikki vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ihmisen minäkuvan ja persoonallisuuden kehitykseen
ja suurin vaikutus on lapsuuden suhteilla ja kokemuksilla ja mieluiten hyvillä kokemuksilla (äiti-isä -suhde).
Niihin pohjautuu ihmisen identiteetin, persoonallisuuden ja tempperamentin kehittyminen, ei ex-puolisoon.
Uusien rakkauksien ja menneen elämän exen tulisi kyetä suhtautumaan toisiinsa asiallisesti ja aikuismaisesti.
Ei se exä saa pyyhittyä uutta puolisota pois,
hankaloittaa voi monella tapaa toisten perhe-elämää, ja se on väärin.
Tämä sotatanner nykyinen-entinen on täällä loppumaton tie.
Minulle riittä se että tiedän kuinka meillä asiat on, ja ne on näin:
Minun, minun-exäni ja hänen nykyisen avovaimon ja lasten välit hyvät ja kunnossa.
Minun ja nykyisen mieheni ja lasten välit lämpöiset ja onnelliset ja elämme suurta rakkautta.
Välit nykyisen mieheni exän ja minun kanssa asiallisen viileät, ehkä kylmätkin, mutta pakolliset hommat hoituu.
Välit nykyisen mieheni ja hänen exänsä kanssa samanlaiset heillä, mieheni hoitaa ne asiat jotka lasten takia pakko, muuhun temppuiluun ei exällä varaa enään.
teillä exillä on vahva kokemus, nimittäin tästä Omistamishalusta, toisen ihmisen ohjailemisesta ja hallinnasta. Tosin siinä käytetään lapsia välikappaleena.
Kylläpä exien täytyy oikein kuorossa toisiaan kehua,
no tyhjät tynnyrit kolisevat eniten!
Jos on entinen on entinen, ei siinä vuodet pelasta.....
Mihinkähän perustat väitteesi että moni mies katuu eroaan ???
Elätkö vain sellaisessa olettamuksessa, ja sitä faktana täällä kirjoitat.
Kyllä eroon on aina syynsä, ja sen minkä taakseen jättää, sen jättää.
Jos muistot on sitä että ex ei muuta kun nalkutti, kävi käsiksi ja pihtasi niin mitenköhän sellaiset
muistot kultautuu ?
Elarit maksettaan tilille, jos muutoksia tulee ne voidaan tehdä lastenvalvojan kanssa ilman että tarvitsee ex:ää nähdäkkään. Tapaamiset toimii sopimuksen mukaan, ei niistä tarvitse neuvotella.
En todella tiedä mitä ajattelet kirjoittaessasi että ex on ISO OSA miehen elämää. Kun ei ole, lapset vain on.
Tuo kaikki todistaa ettei sinulla ole uusperhettä, sinä taidat olla pelkkä ex joka todistelee itselleen että hän kuuluu vielä ex-miehen sydämeen ja on osa tämän elämää.
Tunnet näemmä KAIKKI uusperheiden äidit kun syydät tuollaisia "totuuksia".
Mitä sä mistään tiedäe, kun olet vain tuollainen yksinäinen raukka.
" vain lapset siitä jäänteenä." Kuvastaa kuinka katkera olet, kun et kykene hyväksymään miehen lapsia kuin jäänteinä.
Tiedän yhden eronneen parikunnan, jotka ovat uusissa suhteissa mutta eropuolisot ovat ystäviä keskenään ja hyvä sellaisia. Heillä ei ole mitään katkeraa toisia kohtaan eikä heidän uudet suhteet mustamaalaa, eikä vaikeuta lasten ja isän tapaamisia. Itse en siihen pystyisi että huolisin exäni ystäväksi, sen verran mulla on ylpeyttä ja arvostan itseäni.
..unohtakaa se ex-miehenne jo, hän on onnellinen toisaalla." Noh, onneakin on monenlaista, joskus se on vaan miehellekin parempi kun on joku jakamassa elämisen kulut ja kunhan vain joku on. Mies ei kestä yksinoloa samalla lailla kuin nainen.
ja siinä se on miehen osuus lapsista, kun ei lapsiakaan tarvitse nähdä.
Täällä ei haukuta lapsia, miksi sä hoet tota samaa niin kuin jotain mantraa.
Sä taidat haluta että me haukkusimme lapsia, jotta saisit taas syyn jeesustella.
Voithan itse aloittaa taas ketjun jossa kirjoitetaan kuin vihataan miehen lapsia ja kuinka ne
tulee paskasissa vaatteissa äidin luota. Nämä kaikki kirjoitukset on katkerien ex:n aikaan saannoksia ja niiden perusteena on saada syy haukkua uusperheitä.
Me emme pyri omistamaan miestämme, kyse on rakkaussuhteesta, siihen ei mitkään ext kuulu.
Niin kovalta kun se tuntuukin teidän entiset miehenne rakastavat nyt toista naista.
Sun on myös ihan turha kuvitella että me ollaan teille millän tavalla kateellisia.
Meillä on jotain ihanaa, kahden aikuisen ihmisen intohimoinen rakkaus, ei siinä kuule ex:t tule mieleen kun meillä rakastetaan !
on hyvä että sä löydät aina jutun pointin.... no jos tarpeeksi kaivaa niin paskaa löytää.
Mahtaa olla rankkaa tuollainen paskankaivajan elämä.
oikeesti, lopeta jo tollanen valheessa eläminen.
Sä varmaan kuvittelet että ex:ssä tulisi kiljuen takaisin jos vaan pyytäisit, sillä olethan näköjään sitä mieltä ettei mies voi rakastua ja todella halua elää uuden vaimonsa kanssa.
Sitten sä täällä jeesustelet miten nyxät haukkuu exä, ja itse et tee mitään muuta kun haukut uusperheellisiä. varsinaista touhua.
mun puolesta saat meuhkata ihan niin paljon kun lähtee, mä en jaksa tullaisen tyhjäpään kanssa vääntää yhtään.
iroitetaan yhteydestä, niin saadaan se näyttämään toooooosi rumalta :-D
Minä ainakin fiksuna ihmisenä ymmärsin tuon kirjoituksen pointin.
Sinähän sen tiedät, kun miehes oli sun kanssa siksi että ,
oli joku jonka kanssa jakaa laskut ja nyt olet ikuisesti siitä katkera,
kun löysikin rakkauden toisen naisen sylistä.
*ylpeyttä ja arvostan itseäni* toisin sanon olet yrittänyt iskeä exääsi ja saanut pakit..Hah!
Kylläpä keksit omaperäisen vastauksen,
Katkera, hmmmmm, ihan vieras sana tällä palstalla.
Pinnistele seuraavaan vastineeseen enemmän, niin
luullaan suakin fiksuksi ihmiseksi.
En väitäkkään etteikö miehelläni olisi menneisyyttä johon kuuluu hänen ex-puolisonsa, mutta nyt hänellä on nykyisyys johon kuulun minä, ja toivon mukaan myös samanlainen tulevaisuus.
Meneisyys on minullakin ja siihen kuuluu lapseni isä, mutta ei hänkään kuulu enää elämääni, hän on pala historiaani mutta vain sitä, ei pala nykyisyyttä eikä pala tulevaisuutta.
En tiedä mihin pohjaat väitteesi siitä että iso osa miehistä katuu eroaan. Moni onkin sitä sinulta kysynyt mutten ole nähnyt vastausta, en usko sinun pystyvän sellaista antaa.
Minä tunnen monta eronnut miestä, siis Monta, eikä kukaan ole eroaan katunut eikä entistään takaisin halunnut.
Mieheni kantaa kyllä vastuunsa lastensa isänä, mutta tämä side on vain isän ja lasten välillä, ex ei siihen kuulu millään tavalla.
On suorastaan kornia väittää että ex-puoliso olisi iso osa miehen elämää, lapset kyllä ovat mutta on suorastaan naurettavaa että joku luulee olevansa iso osa ex-miehensä elämää.
Minäkin olen ex, mutta minä olen ex:lle vain se ihminen jonka kanssa puhelimitse tai mailitse sovitaan lapsen asiota, nyt kun lapsi on isompi niin mailinvaihtokin on minimissään. Sama tilanne on miehelläni. Häne ei edes soita ex:lleen vaan kaikki hoidetaan mailitse. Miten tälläinen ihminen sitten olisi iso osa elämää.....?
Ja kyllä, meillä ex:t pyyhitään kokonaan pois heti kun kaikki klapset ovat 18. He ovat sen jälkeen etävanhempaansa yhteydessä itsenäisesti.
mutta kyllä se siitä...
Onko niin ettet omalta pahalta ololtasi pysty tulkitsemaan muiden sanoja oikein.
Jos näin on, sinun kanssasi on turha aiheesta jatkaa.
sä raukka muuta sanoa... kirjoitat joutavia ja kun joku ampuu sun kirjoitukset alas haukut katkeraksi tai kateelliseksi.
Ilmeisesti älykkyytesi ei muuhun riitä.
on erikoinen tulkinta yhdestä viestistä! Missä kohtaa tuo sanoi, että se miehen ex on lastensa osalta historiaa? Mutta onhan se ex miehelle historiaa kun ei nykyinen kumppani enää ole...
"Eikä sulla ole oikeutta puhua tai mustamaalata heidän äitiään, jos muuta et keksi, ole sitten vaikka hiljaa, ja niele pahat sanat, niitä ei lasten tarvi kuulla."
????????? Eihän hän mustanmaalannutkaan sitä exää mitenkään? Onkohan sulla nyt oma katkeruus tms. vähän liian pinnassa kun näet piruja siellä missä niitä ei ulkopuolisen silmiin ole yhtään?
välillä tehdä töitäkin, joten muutaman tunnin viive vastaamisessa minulle suotakoon.
Tässä muutamia avioeron katumista koskevia linkkejä:
http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto.shtml/arkistot/kotimaa/2005/04/360078
http://www.paivirasanen.fi/fin/ajankohtaista/arkisto/ajankohtainen/?id=24&selNews=206&type=4
http://www.hs.fi/tulosta/NYT2005021115rxn
Olisikin outoa, jos kukaan ei katuisi eroaan. Avioitumistaankin moni katuu. Eron katumista on ehkä vaikeampi myöntää.
Aivan oikein.Minulle ainakin on itsestään selvää tuo,mutta toivon myös että se uusi vaimo ei saa minkään sortin kohtausta siitä,että miehellä on kuitenkin yhteisiä lapsia sen exän kanssa ja niiden asioiden tiimoilta pidettävä jonkinlaista yhteyttäkin välillä.
Minun mieheni pitää yhteyttä exäänsä viikottain ja luultavasti kohta vieläkin tiiviimmin kun lapsi alkaa ehtiä murrosiän kriiseihin ja mielestäni se on ok.Minä pidän exääni yhteyttä tarvittaessa ja luulenpa että mieheni nykyinen ei sitä aina ymmärrä,mutta lasten takia se on välillä tarpeellista.
Meillä kummallakaan ei ole mitään tarvetta tunkeutua exiemme rakkaussuhteisiin,mutta meillä on huoltajuussuhde lastemme kautta heihin ja sen me haluaisimme näiden nyxienkin ymmärtävän.
Oletko ajatellut miltä tämä tuntuu lapsista.Seurustelin aikoinaan erään eronneen,katkeran miehen kanssa.Hän tosiaankaan ei välittänyt pitää yhteyttä exäänsä.Jos exä sattui kadulla tulemaan vastaan,mies vaihtoi toiselle puolelle tietä,ei ollut näkevinään.Jos oli jotain asiaa vaikka lasten vaatteista,lapset kulkivat sanansaattajina "äiti käski kysyä,voitko osallistua sen ja sen maksuun""sano äidilles jne...Onko tässäkään mitään mieltä.Eikö ne exätkin voi edes olla kuin hyvänpäivän tutut keskenään.Lapsillakin olisi mukavampaa,jos omat vanhemmat olisi sen verran väleissä.
Muuten tämä samainen mies ei tajunnut esim. tilannetta kun exäni tuli hakemaan jotain lapsistamme ja lapset pyysivät exää huoneeseensa katsomaan jotain juttua.Tämän miesystäväni mielestä oli aivan pöyristyttävää että exäni kävi katsomassa huoneessa lasten pyynnöstä.Minulla ei todellakaan ole niin rajoittuneet välit exääni,että pahoittaisin lasteni mielen sillä,että tekisin tuollaisessa tilanteessa kärpäsestä härkäsen ja kieltäisin exää astumasta minun kynnykseni yli.
kuten monta kertaa on kirjoitettu suhteet ex:ään tai puolison ex:ään voi toimia asiallisesti vain jos molemmat ihmiset osaa suhtautua asioihin kypsästi.
Jos vastapuoli on siihen kykenemätön on sopu silloin mahdotonta.
Meillä lapset on kyllä nähneet ja ennenkaikkea kuulleen millainen äiti on, ja mitä paskaa puhuu, joten kun ovat jo isoja niin he suoraan sanoen kantelevat äitinsä käytöksestä isälleen eivätkä todella ihmettele viileitä välejä.
tietää itse että on lapselleen se paras. Lapselle äiti on aina paras, ja se on tärkeintä.
Emme toki arvoisat exät kadehdi ja kiellä äitiyttänne vaikka miehenne ei luonanne enää viihdy. Onko se vain niin vaikea ihmisten hyväksyä ne tosi asiat miksi on erottu ja jatkaa elämää katkeroitumatta. Lapset tarvitsevat sekä isän että äidin. Parisuhteessa erotaan mutta lapsia ei saa tällaisella " kumpi on parempi uus ämmä vai vanhempi -dilemma": lla sotkea. Se ei tosiaankaan johda mihinkään.
En halua halkoa hiuksia mutta äiti ei todellakkaan aina ole paras, ei AINA.
On narkkariäitejä, on alkkisäitejä, on väkivaltaisia äitejä, on mielenterveysongelmaisia äitejä jne jne jne
Suurin osa äideistä kyllä varmasti on hyviä äitejä lapsilleen, mutta poikkeuksia ikävä kyllä on.
arvostelevat aivan normaaleja tavallaisia äitejä, jotka ei ole narkkareita, ei alkoholisteja ja pitävät lapsistaan hyvää huolta. Heikään ei ole heidän mielestä hyviä äitejä. Kyllä siinä silloin tulee mieleen uusikon katkeruus tai joku muu pelko mieleen.
Kyllä jokaisessa ihmisessä on vaikaa ja jos ei ole se keksitään.
Uusperheen kasvattina kärsin äitini alituiseen vaihtuvista miehistä. Yksi oli todella törkeä ja antoi vitsaa. Ja samoin oli sukulaisetkin kun äitini tilasi veljensä antamaan selkään kun en suostunut heti maksamaan ruokarahaa ala ikäisenä kotio kun ressukka äitini ei muuten selviytynyt isoista asunto lainoistaan. Koulussa naurettiin halvoista rytkyistä ja niitäkään ei olisi saanut itse ostaa kun olisi pitänyt antaa ne ruokarahoina vanhemmille. Epäsosiaalisten vanhempien lasten odotetaan elättävävän vanhempansa. Mitä köyhempiä ressukoita sitä enemmän kakaroita! Ne jotka jatkaa samaa sukupolvesta toiseen systeemiä niin tekevät kakaroita yhä nuorempina ja niille kakaroille ei ole mitään annettavaa kunhan vaan vanhemmilla rahallisesti hyvin pyyhkii.
Että hankkisit apua ongelmiisi. Jatkuva katkeruus entistä miestäsi ja tämän uutta naisystävää kohtaan on merkki sairaalloisen huonosta itse- ja omanarvontunnosta. Se taas entisestään ruokkii harhaisuuttasi: Kuvittelet esimerkiksi, että ex-puolisosi ja hänen naisystävä haukkuvat sinua yhdessä.
Olet kierteessä, joka vahingoittaa sinua ja ennen kaikkea lapsiasi. Seuraukset voivat olla peruuttamattomia. Hae apua, sillä henkinen romahdus on kaltaisellasi hyvin lähellä, vaikka et itse sitä ymmärrä tai uskalla myöntää.
HAE APUA! Kuvitellaan että exät on hulluja ja mielenvikaisia. Katkeruudesta se puhuu tuommoinen luulo.
kertoo paljon ihmisestä joka nickittää itseään nimillä paras äiti tai rouva ihana...
Äidit ja isät tuntevat lapsensa hyvin. Kuten myös kuka tahansa ihminen, joka viettää paljon aikaa lapsen kanssa kuten esim. lähiäitipuoli, joka on lapsen kanssa tekemisissä useammin kuin lapsen omat vanhemmat. Opettaja sen sijaan on erittäin hyvä, jollei "parempikin", arvostelemaan lapsen koulunkäyntiä.
Mutta tässä on kaksi seikkaa, joita et ole huomioinut laisinkaan: 1) Kaikesta huolimatta lapset tulevat kohtaamaan arvosteluja muiltakin ihmisiltä kuin vanhemmilta. Aina löytyy niitä äitejä ja isejä, jotka sanoo että ei meidän Nikopetteri kiusaa ja ei meidän Nikopetteriä saa arvostella. Mutta silti sitä tapahtuu, koska kukaan ihminen, edes äiti, ei voi hallita koko yhteiskuntaa ja sananvapautta. 2) Mitä selailin, niin käsityksesi vaimoista on hyvin mustavalkoinen ja selvästi suljet muut ulkopuolelle ja ajattelet vain omaa suhtautumistasi exäsi vaimoon. Mutta niin exissä kuin nyxissä löytyy niin erisorttisia ihmisiä. Jotkut jopa ovat näistä kumpaankin, jonkun ex ja jonkun kumppani. Jotkut arvostelevat puolisonsa lapsia positiivisesti ja huomaavat hänessä hienoja asioita. Jotkut huomauttavat puolueettomampina asioista, joita vanhempi ei ehkä ole osannut nähdäkkään. Jotkut taas arvostelun sijaan suoranaisesti mollaavat. Esimerkiksi itselleni koko kirjoituksesi vaikuttaa niin absurdilta, koska niin meillä kuin miehen nuoruusvuosien exällä on asiat hyvin eikä mitään känää keskenään - elämä on liian lyhyt sellaiseen ja känäily on sitäpaitsi täysin turhaa. Ja kappas vaan, niin minäkin sinun mielipidettäsi arvostelin vaikka en ole äitisi tai ole edes IRL koskaan varmaan nähnytkään - mutta minkäs sinä sille voit ;) ---> Ehkei kannattaisi vetää hernettä nokkaan ja repiä pelihousuja aivan älyttömistä, vaikutusvaltasi ulkopuolella olevista asioista.