Tulin katsoneeksi naapureita, joiden elämän alamäki on näkynyt pikkuhiljaa jo kotvan. Vanhempi pariskunta, olisko ikää reilusti yli 70 v., kutenkin sinnittelevät kerrostalokaksiossaan vuokralla. Vaimo liikkuu todella huonosti ja vaikuttaa dementoituneelta, mies liikkuu paremmin,mutta on hirveän äkäinen aina. Päivää he eivät sano, eivätkä vastaa, jos heitä tervehtii. Varsinkin viikonlopuisin miehen löytää jo alkuillasta konttaamasta rapusta humalan vuoksi.
Molemmat ovat hirveän laihoja ja heidän vaatteensa vuosi vuodelta huonokuntoisempia. He tonkivat talomme roskiksia innokkaasti. Tiedän kyllä, että roskiksia tonkivat monet huvikseen, mutta pariskunnan tapauksessa näyttää siltä, että kyseessä on tosi tarve. Tässäkö on tulevaisuus meillä pieni- ja keskituloisila eläkeläisillä - kai sitten niin. Eläkkeeni nyt riitää hyvin elämiseen, mutta tätä tahtia se kutistuu kuin pyy maailmanlopun edellä. Maailmanloppu eli rahattomuus ei ole kovinkaan monen vuoden päässä. Luultavasti tämänkin pariskunnan elämä oli aikaisemmin kohtuullisen mukavaa. Muistan heidät reippaina ja ulkoilevina, hyvinpukeutuneina ja aina menossa. Alkoholi ei silloin ollut näin näkyvästi kuvassa mukana. Nyt on toisin.
Molemmat ovat hirveän laihoja ja heidän vaatteensa vuosi vuodelta huonokuntoisempia. He tonkivat talomme roskiksia innokkaasti. Tiedän kyllä, että roskiksia tonkivat monet huvikseen, mutta pariskunnan tapauksessa näyttää siltä, että kyseessä on tosi tarve. Tässäkö on tulevaisuus meillä pieni- ja keskituloisila eläkeläisillä - kai sitten niin. Eläkkeeni nyt riitää hyvin elämiseen, mutta tätä tahtia se kutistuu kuin pyy maailmanlopun edellä. Maailmanloppu eli rahattomuus ei ole kovinkaan monen vuoden päässä. Luultavasti tämänkin pariskunnan elämä oli aikaisemmin kohtuullisen mukavaa. Muistan heidät reippaina ja ulkoilevina, hyvinpukeutuneina ja aina menossa. Alkoholi ei silloin ollut näin näkyvästi kuvassa mukana. Nyt on toisin.
Vastaukset 32
Vanhimmat
varmaan ruveta vähentelemään alkoholin käyttöä.
Jokaisen paikkakunnan kotisairaanhoito on velvolline käymään tarkistamassa tilanne,selviytyykö arjesta !
Moni vielä jättää tarpeettoman ja hylätyn esineen hieman sivuun, josko joku tarvitsee. Ihmiset hylkää joskus aivan ehjää ja hyvää tavaraa, hyllyjä, leluja, lehtiä jopa lamppuja ja kodin pienkoneita, joissa ei ole mitään vikaa ja moni kätevä ihminen vielä muokkaa ja tuunaa niistä ihan uudenlaisen. - Ruokaa nyt ei tarvitse roskiksesta tonkia: on leipäjonoja ja monia muita keskuksia, mistä monet köyhät käy täydentämässä muonavarastoaan. - Sitten on vielä sellaisiakin ihmisiä, jotka vaan huvikseen tonkivat kaikkia jätekasoja. Ihan vaan omaa uteliaisuuttaan. Oletko varma, ettei kirppikseltä löytämäsi tavara, joko vaate, lelu tai muu vempain, ole juuri roskiksesta noukittu?
että käytän kirppareita ostospaikkanani? Olen aikoinani myynyt ihan tarpeeksi omia kamojani kirppareilla ja en todellakaan enää mene sinne ostelemaan vaatteita niin kauan kuin on varaa ostaa kaupasta. Muuten kirppareilla on mukavaa kierrellä. Toistaiseksi en myöskään ole yrittänyt löytää päällepantavaa roskiksesta. Kassikaupalla olen lahjoittanut vaatteita ja muuta tekstiiliä eri paikkoihin ja edelleen on tavaraa.
Luitko aiheen eli jutun? Kerroin naapureista, en itsestäni. Tuli vain mieleen,että tuo tonkiminen voi olla tulevaisuutta joskus, toivottavasti ei koskaan. Oli miten oli, on ihmisarvoa alentavaa, että vanha ihminen joutuu eläkepäivillään hakemaan toimeentuloaan muiden roskista. Mielestäni se ei ole sivistysvaltiossa elämistä, jossakin muussa kyllä. Eikä avustusärjestöjen pakettien varassa eläminen ole myöskään kovin ylentävää, kun on jo eläkeellä. Tietysti ne ovat tyhjää paremmat, mutta eläkkeen pitäisi riittää elämiseen ilman roskiksia ja muiden jätteitä.
Henkilökohtaisesti en pidä roskisten tonkimista kivana puuhana, niin kauan kuin muutakin tekemistä on. Kukin tavallaan. Eivät nämäkään naapurit ennen ole roskiksia kaivelleet, olivat ns. fiinimpää väkeä ulkoisesti. Kyllä kai viinaan rahaa menee, mutta kenenkään juomisiin on paha puuttua. Jotenkin vaan näyttää siltä, että pelkästään viinasta ei ole kyse vaan elintason hurjasta laskusta muuten, ehkä on hintavia lääkkeitä tms. Kuka tietää. Luulen kuitenkin, että näillä vanhoilla ikäluokilla ja niiden eläkkeillä on aika ankeaa tulla toimeen,jollei ole ollut johtajatasoa tai sikarikas jo alkujaan.
heidän henk.kohtainen ystävä vai ovatko mietteesi vain ikkunalasin takaa?
Mist'ä tiedät heidän todellisen varakkuuden..tilin saldon esim?
Olihan telkkarissa yhessä ohjelmassa kaksi niiii in kamalan kurjaa mummoa, - metsääkään ei ollut kuin 100 hehtaaria :( - takkuulla oisivat penkomassa roskiksella, jos asuisivat kirkonkylässä..
Joo, kattelin kans. Eiks toinen mummeli nukkunut jonkun oliks se karjakeittiössä rojujen välissä? Niillä oli jotain oliko se vanhaa Suomen karjaa?
Nyt näin pätkän jossain televisio-ohjelmassa, että ne lehmät haettiin teurastamolle ja menikö joku elukka johonkin paikkaan pitoon, mutta mummeleilta ne elikot lähti viranomaisvoimin. Poliisit siinä oli karja-auton kanss niitä elikoita hakemassa.
Niin, siinä ohelmassa ennenkuin elikoita haettiin, toinen mummeli valitti köyhyyttään, että kun he eivät saa mitään tukea. Toimittaja kysy, että kun on metsää, miksi ette myy. En muista millä sanoilla se vastas, mutta muistiin vaan jäi, että sitä säästettiin.
vaikkei ollut omia perillisä..joku sukulainen siellä oli jo perinnön vorvalla, eli ojelmassa sanottiin tilan jatkajaksi..
Huvittava juttu kaikkiaan, etenkin se tuen anelu..mutta sehän on kottiin päin minkä saa yhteiskunnalta ilmasin, - jääpi sukkuun :))
Otsikko sopii myös minuun.
Vastoin taloyhtiön sääntöjä ilmestyy roskakatokseen ajoittain minulle käyttökelpoista tavaraa.
Usein muuton yhteydessä poistettavien huonekalujen osia.
Olen sieltä vapauttanut itselleni mm. pronssiheloitettuja, virheettömiä kaapin ovia, kaapistojen laminaattilevyjä, höylättyä soiroa ja muuta, lähinnä rakennusmateriaaleja.
Tavarat mahtuvat hyvin 20m2:n autoalliini.
Pelastetuista tarvikkeista olen tehnyt yhden hyllykön, räätälöinyt joutonurkkaan 2-tasoisen hyllystön sekä täydentänyt yhtä lisätasolla.
Olisin kiitollinen jos joku talomme asukkaista vaivautuisi huolehtimaan yhtä tunnollisesti menemisiämme.
Luulisin huolimattoman, köyhän pukeutumiseni ansiosta kuuluvani tarkkailuryhmään?
Menneiden vuosien juopottelu näkyy kasvoissa joten sekin puoltanee tarkkikselle pääsyä?
Vaimon valmennus täytynee aloittaa!
Olen täysin varma entisten kirjoitustesi perusteella, että et ole puutetta oikeasti joutunut kokemaan samoin kuin näen sitä päivittäin omilla kulmillani - ja kuulen. Vastoin luuloasi kerron, että en tarkkaile ketään, nyt vaan sattuu olemaan niin, että kirjoitan ikkunan ääressä ja kun väkisinkin joskus katson ulos, näen päivittäin tämän saman pariskunnan roskiksessa tonkimassa. Siksi. Kun olen heidän naapurinsa ollut vuosikymmenet, eron elämisessä ja muussa olossa huomaa.
Pariskunnilla menee paremmin yleensä, yksin asuvat mummelit ovat heikoimmilla tai miksei myös ukkelit ja juuri nämä vanhemmat ikäluokat. Joo, avustuspaketteja voi hakea, mutta moni on siinä kunnossa, että ei jaksa hakea, kun koivet eivät kanna tai muuten jonottelu ei enää onnistu. Kuinka vaan, me katsomme omaa tulevaisuuttamme näissä. Ainakin jotkut meistä, myönsimme tai kielsimme tai pistimme vitsiksi. Ja voihan olla onni matkassa, että kuolee pian. Tietysti erikseen ovat todella suurituloiset eläkeläiset, jotka ovast palkaktulojen lisäksi voineet turvata eläkepäiviään omaisuutta keräämällä ja/tai sijoittamalla. Mutta minulla on se käsitys, että varsinkin naisissa tulee olemaan ja on paljon pienituloisia eläkeläisiä nyt ja jatkossa.
Olen usein huomannut, että kohtuullisen tulotason aktiiviaikoinana omaavat miehet eivät tajua, miten
suuresti palkkaerot miesten ja naisten välillä Suomessa vaikuttavat ja miten pienillä ansioilla naiset joutuvat tulemaan toimeen elintaso-Suomessa. Vaikka otettaisiin mukaan suuret ikäluokat, joissa varsinkin naisten ja miesten palkkaerot ovat huikeat. Pariskuntien tulot ovat eläkkeelläkin hyvät ja aiheutuvat näissä tavallisten ihmisten luokissa juuri siitä,että nimenomaan miehen eläke on hyvä.
Mutta nyt on mentävä muihin puuhiin. Talvista päivää sinne ja tänne!
Tuossa kirjoituksessasi.
60-luvun lopun palkkaerot olivat hurjat.
Vaimoni oli kokoaikaisena C (paras)-luokan myyjän vakanssilla marketin konttorissa.
Minun opiskelun jälkeinen aloituspalkkani oli 5-kertainen.
Omissa vanhemmissani näin kitumisen kurjuuden heidän ikääntyessään.
Toiveeni onkin että salilla poksahtaa vaikkapa verisuoni perusteellisesti päässäni.
Toivottavasti silloinon vielä kohtuullisesti rautaa tangossa ettei lesken tarvitse hävetä.
= voi myös lukea niin että kuolen hyväkuntoisena.
Puutteenkokemiskiintiöni täyttyi lapsena ja nuorena.
Siltä osin tilastot ovat kunnossa ilman lisäponnisteluja.
Vaikka ei ole mistään puutetta niin otan talteen roskiksesta löytämäni tavaran jos sille on käyttöä.
Miksi en ottaisi? En tarkoituksella kaivele, mutta joskus löytyy päällimmäisistä.
Harvoin löytyy, mutta äskettäin joku oli heittänyt menemään kauniita vanhoja peltipurkkeja.
Niissä oli kauniit kuviot, olisin ostanut samanlaisia kirppikseltä tai mistä hyvänsä olisinkaan löytänyt.
Sitten löysin aivan ehjän pyykkikorin, sen vein mökille kun siellä entinen oli huono.
Aikoinaan napuri heitti kerran katseltuja VHS videokasetteja roskiin, minä otin talteen ja katselin mikäli miellyttivät, sitten annoin pois, aina löytyi ottja.
Viina vie rahat, niillä rahoilla eläisi mukavammin.
Eipä omavalmiste paljoa maksa.
Rankki rehumelassista, maltillinen käymisen odotus, kahdesti putkien läpi ja nauttimaan.
Salmiakin makuahan siinä on mutta eipä haittaa enää toista ryyppyä.
Kotiviini marjoista on klassikko.
Olutuute helppo valmistaa.
Ei juopottelu ketään konkurssiin vie!
Juopottelu vie kunnon konkurssiin.
Kenet nopeammin, kenet hitaammin.
Hengissä täältä ei lähde kukaan.
lienee tässä tapauksessa itse aiheutettu. Jos pariskunnalla on lapsia, niin heidän olisi syytä toimia ja hankkia vanhemmilleen virkaholhooja. Ei se sosialiviranomaisille ilmoittaminen ole kielletty naapureiltakaan, etenkin, jos rouva on dementoitunut ja sairas. Virkaholhooja huolehtii siitä, että raha riittää paremmin kuukauden mittaan, eikä kaikki mene pelkästään viinaan.
Hän eli köyhänä koko elämänsä ei ollut sähköä ulkovessa huone ja siinä hella, naapurit antoivat vaatteita ja toivat joskus ruokaa. Mies kuoli yli 80 vuotiaana ei ollut sukulaisia perintö meni valtiolle joka oli 8 miljoonaa euroa rahaa plus pari taloa muualla.
Moni vanhus tulee vanhana suorastaan kitupiikiksi muille ja oman elämänsäkin suhteen. Ei osta vaatteita, ei terveellistä ruokaa ja elää suorastaan kurjasti. Moni vieläpä erakoituu aivan omiin oloihinsa ja katkaisee välit kaikkiin ulkopuolisiin, naapureihin, tuttaviin, ystäviin ja sukulaisiinsakin. Ja pariskunta voi joko yhdessä elää näin tai sitten vielä dominoivampi puoliso hallitsee ja vallitsee tilannetta oman näkemyksensä mukaan. Monella vanhalla ihmisellä on myös tällaisia oireita, joten kyllä sosiaalitoimiston vanhustenhuollon olisi hyvä olla yhteydessä tuollaisella tavalla elävään pariskuntaan, ainakin jos ovat iäkkäitäkin. Alkoholi vie kyllä käyttäjänsä aika nopeasti elämässään alaspäin, kun terveys huononee. Tänä iltana oli muuten 'SILMINNÄKIJÄ'-ohjelmassa alkoholin aiheuttamasta dementiasta nuorillakin paljon juovilla ihmisillä ja ohjelmassa todella korostettiin myös vanhemman ikäluokkien juomatapojen muuttumisesta. Niin vanhenevien naisten kuin miesten juominen on valitettavasti vaan lisääntynyt ja eittämättä johtaa alkoholin haittavaikutuksiin vanhusväestön terveydessä.
Muuan tuttava, köyhä, ainainen valitus, kun on niin pienet tulot. Topparoikassa työskenteli ja siitä valitti ikuisesti. Pieni mökki. Vaimo oli ja kasvattipoika. Omaa lasta ei.
Vaimon kuoltua myi mökkinsä ja muutti kaupunkiin. Ainainen ruikutus päällä, kun on pieni eläke ja asuminen vie kaiken. Kun suolaakin tipahti pöydälle, senkin kaali tarkkaan takaisin suolakippoon, kun eläke oli niin pieni, ja on niin köyhä, pitää säästää kaikessa.
Naapuristani kotoisin oleva rouva asui samassa kaupungissa, kantoi hänelle ruokaa vuosikaudet, kävi siivoamassa ja hoitamassa ilman korvausta, kun mieshän (saman syntymäkylän miehiä) oli niin köyhä, ettei siltä edes vointu pyytääkkään korvausta.
Sitten mies joutui sairaalaan, ja sossu hommasi sille kotisairaanhoidon, kotiavustajan ja täydellisen kotona-asumisen avun. Mutta ukkeli karkasi sairaalasta, ei raaskinnu olla siellä kun se maksaa ja hän on köyhä.
Kotipalveluihmiset passitti ovelta takaisin eikä päästänyt sisään, nehän maksaa.
Kun setäni kuoli, oli hänellä hirvittävät käteisvarat pankissa. Siis satoja tuhansia (markka-aikana) ja arvokas asunto-osake keskellä ydinkaupunkia.
Hän oli testamentannut kaiken omaisuutensa Helluntaiseurakunnalle, joka ei viitsinyt laittaa rikkaa ristiin vanhuksen edes hautausjärjestelyissä. Paikallinen Helluntaiseurakunta olisi ne voinut aivan hyvin testamenin saajana hoitaa, ja testamentti oli heidän tiedossaan. Oli se minunkin tiedossa, mutta ei tuon naapurista olevan rouvan tiedossa joka ruokki ja hoiti miestä vuosikaudet miehensä kanssa.
Niille jäi melkoinen katkeruus, että kun he ovat vuosia ruokkineet setäänsä ja hoitaneet, mitään ei korvaukseksi tullut. Ihmettelen minäkin, miksei paikallinen Helluntaiseurakunta huolehdi varsinkaan testamentin antajan hyvinvoinnista? Ei vähäisintäkään huolenpitoa ollut.
Että tällasta se köyhyys on
Vaikka tiedettäisiinkin, ei kenenkään kotiin niin vain mennä. Usein otetaan yhteyksiä jälkikasvuun jotka viileästi toteavat huolehtivansa , jos vanhemmat heille ilmoittavat avun tarpeesta. Närkästyvätkin vielä.
Käyvät jokusen kerran vuodessa, siinä kaikki. Miten he tietävät asioiden todellisuuden?
Näillä mennään, ja odotellaan jos apu kelpaisi.
semmoinen pikku juttu..että testamentin sisältö julkaistaan vasta kuoltua..:)
Testamentin sisältö on tiedossa jo silloin, kun testamentin saaja saa paperin käteensä. Tässäkin tapauksessa testamentin kakkoskappale oli Helluntaiseurakunnan kassakaapissa, joten tiedossa oli kirjaimellisesti. No yllensähän kait testamentin saajat eivät välttämättä edes tiedä, että heidät on asetettu testamentin saajiksi, mutta tässä tapauksessa paperi oli ollut jo kauan seurakunnan kassakaapissa ja testamentti vielä oikeudessa vahvistettu.
Oli tämä mies eläessäänkin niin paljon rahaa seurakuntaansa kantanut, että jotan kristillisyyttä olisi osoittanut, jos jonkinmoista olisi annettu.
Siis jonkinmoista kotiapua olisi anneetu. Mutta käytännössä tiedän, ettei Helluntaiseurakunta ainakaan tällä paikkakunnalla anna pienintäkään apua.
Kyllä kunnan sosiaali-ihmiset, seurakunnan diakoniatyöntekijät voi käydä kutsumattakin ihan vaan katsomassa, miten jaksetaan. Tiedän monia tapauksia, joissa tällainen ihan muuten vaan käynti on tuonut useita palveluasiakkaita.
Suomessa on myös ihan oikeaa köyhyyttä. Tunnen ihmisen, joka monipuolisesta osaamisestaan (mm. useita vieraita kieliä) huolimatta ei saa kunnon työtä. Toimeentulonsa hän saa ohjelmapalveluyritykseltä, joka pitää häntä jatkuvasti reservissä. Hälytys voi tulla milloin tahansa minkämittaiseen työjaksoon tahansa, ja jos hän ei ole valmis lähtemään, yritys palkkaa keikkaan toisen. Palkan hän saa niiltä tunneilta, jotka on töissä, ja luonnollisesti joutuu turvautumaan toimeentulotukeen, kun työttömyyskorvaus katkeilee työjaksojen vuoksi. Matkakorvauksia tai päivärahoja hän ei saa, kun työsopimuksessa toiminta-alueena on koko maakunta.
Ja luonnollisesti näitä pienipalkkaisia kannustetaan sosiaalietuuksia heikentämällä!
Vakinaisten työsuhteiden jälkeen oli elämä enemmän tai vähemmän varalla oloa.
Lyhimmillään sain 4:n tunnin varoajalla hälytyksen 170km:n päähän.
Työtä klo 14:sta iltaan klo 22:een.Seuraavana aamuna työpaikalle ennen klo 6:tta ja pois klo 22:n jälkeen.
Kerran kahden päivän hälytys 400km:n päähän.
Palkka myös vain tehdyiltä tunneilta ilman mitään loma- tms. -rahoja!
Työttömyysjaksot päivärahoilla tai sovitelluilla sellaisilla.
Sovittelu on p:eestä koska kehnoimmillaan 4:n päivän työrupeama esti loppukuukauden soviteltujen saannin.
Kerran täytyi päivärahalaskuri nollata.
Onneksi vaimo istui noina vuosina osa-aikaisesti marketin kassalla joten toimeentulotukeen ei tarvinnut turvautua.
Nykyiseen eläkkeeseni noilla vuosilla oli katastrofaalinen vaikutus!
Mutta hyvin menee kun ei vertaa eikä valita!
Kertomassani tapauksessa työntekijän palkka on 8 euroa ja joitakin senttejä päälle per tunti. Niillä ansioilla ei paljon eläkettä kerry.
Eihän tommoseen ole mitään pakkovelvoitetta ryhtyä. Jos pääset illalla töistä klo 22 niin johan kotimatkaan menee, jos kotiin tulee, niin 2 tuntia hyvällä lykyllä eli kotona olis klo 24. Ja takaisin olisi lähdettävä klo 4. Ei sellaista lakia olekkaan, että tähän voitaisiin velvoittaa.
Kotimatkaa oli 170km.
Olisin tietysti voinut kieltäytyä mutta kutsut olisivat harventuneet!
En tehnyt töitä lain velvoittamana vaan puutteen kannustamana!
Toki voi, yrittää mennä on sitten ihan eri asia avataanko ovi. Kovin tiedät kuinka tehdään, tiedätkö sattumat?
Mistä kaupungista puhut, kylissä toki pidetään parempaa huolta?
Kun alkoholiongelmaa on, saat olla varma ettei ovi aukea...ei kenellekään, koska he eivät ole pyytäneet apua.
Tässä tilanteessa vaimosta ei olemihinkään, ja juopotteleva mies hoitaa mitan hoitaa.
Kerro miten sinä toimisit? Hyvin tietämätön todellisuutta vastaan on kirjoituksesi.
Mistä teitä tietäviä tänne sikiää, jotka ette tee ko. työtä?
mihin matkalla joutuu. Tulee sitä otettua, mutta ei koskaan seuraavana päivänä ja tuntuu siltä että pitäisi lopettaa kokonaan, mutta kun jossain asiassa onnistuu niin ottaa kuin palkkion itselleen.
Niinkuin naapurin isäntä (Suomessa) sanoin on paljon tekemättömiä työtä istui kiikkutuolissa ja kysyi, on tullut monta miljoonaa kasaan. Muut ihmettelivät, että mistä hän rahaa tekee. Arvasin heti miten ja kuinka, ne olivat niitä markkaaikoja (Nokia)
lisä, onko tullut monta mil..