... olen nauttinut talvesta. On kivaa kun on "kunnolla" pakkasta ja on tyyntä. Iltaisin kun oon käynyt lenkkeilemässä on tähtiä taivaalla. Kun on lämpimästi vaatetta päällä elikkä ei siis kylmä niin kyllä on ihana olla lenkilllä ulkona. On niin kaunistakin; puiden oksilla siellä täällä on lunta ja taivaalla tähtiä. Kiva kun niitä tähtikuvioitakin tunnistaisi vielä mutta en niitä oo viittinyt opetella eikä ne nuorempana kiinnostaneetkaan.
JÄnnä juttu; niin kesäihmisenä kuin itteäni oon pitänytkin niin oon nauttinut tästä talvesta.
JÄnnä juttu; niin kesäihmisenä kuin itteäni oon pitänytkin niin oon nauttinut tästä talvesta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ihan sama juttu täällä. Kevät-kesä -ihmisestä on yht'äkkiä tullut myös talvi-ihminen. Se on tuo upea luonto, mikä sen tekee.
Iltaisin, kun teen lenkin koiran kanssa, en malttaisi tulla sisälle ollenkaan. Iltavalaistuksessa on ihan satumaisen kaunista. Ja koirakin diggaa. Se juoksee aivan innoissaan, ei enää mitään kivireki meininkiä. No, rekihän kulkeekin paremmin lumessa, näinhän se on...
Uskaltautuisikohan sitä laskettelemaan niin monen vuoden tauon jäkeen?
...aha sulla sama juttu?! Menen toiselle lenkille vielä tänä iltana nauttimaan pakkasesta :) , kyllä tulee raikas olo kun on ollut pakkasella ulkona..jospa se säilöisi mua toi kylmä ilma ja vaikuttaisikin nuorentavasti (hyvää pilaa tuo koska pilailu on aina paikallaan kun omasta itsestäni on kysymys).
Joo saman havainnon mä oon tehnyt että iltavalaistuksessa on satumaisen kaunista.
Aha sä mietit laskettelun aloittamista uudelleen? No huh, ootpas rohkea. Mä en aio. En voi aloittaa enää uudelleen koska en oo koskaan lasketellut. En oo uskaltanut. Ihailen kyllä niitä taitureita jotka laskettelevat hyvin. Voihan sitä niinkin ajatella ja asennoitua että pitäisi tehdä asioita joita ei oo koskaan ennen tehnyt, siis vielä kun oon 42 vuotta; apua jonkinlainen ikäkriisi pukkaa päälle, seikka joka sekin mua ihmetyttää, no 39 vuotiaana mulla oli 40 v tulevasta iästä kriisi joka tuli ja meni. Yllättävää, että taas iski tuo ikäkriisi ihmiselle jolle ikä ei sinänsä merkitse mitään muuta kuin kaksi numeroa. Ikähän ei todellakaan kerro ihmisestä itsestään mitään, että millainen persoona on ja muuta kaikkee. 42 vuoden ikä on ihan ok mutta ajatus 43 vuoden iästä EI se enää oo kiva! Koska sitten on ikä 50 taas yhtä vuotta lähempänä. No kyllä tää tästä taas menee. Luultavasti huominen kampaajalla käyntini saa ajatukseni muualle.
hieman rohkeutta vaatii uskaltautua piiiiitkän tauon jälkeen rinteille kompuroimaan. Vanhin poika kyllä lupautui jo opettajaksi. Hitsi kun voisi harjoitella ensin jossain pimeässä muiden katseiden ulottumattomissa, sanoo täydellisyyden tavoittelija.
Tässä on nyt vähän samanlainen fiilis kuin 7-vuotiaana aloittaessani ekan luokan. En halunnut mennä kouluun, koska en osannut lukea...
Hei, ikäkriisit voivat olla tilaisuuksia toteuttaa unelmiaan, sanotaan tuolla toisaalla. Rohkeasti vaan availemaan uusia ovia...
unelmiasi toteuttamaan, mars!
Vai viidenkympin villitykset lähenee?
Kadonneen nuoruuden metsästäminen.
Uhoaminen ja halu näyttää, että kyllä mä vielä pystyn vaikka mihin.
Iskeekö paniikki, että jotain on jäänyt kokematta?
Puuduttaako arkipäivä, or what?
Johtuuko se hormoneista vai mistä, kun miehet (eihän me naiset) menevät sekaisin?
Kiitos, kiitos! Onnea varmasti sinne rinteeseen tarvitsen. Menestys ei varmaan päätä huimaa, pääasia lienee, että selviän hengissä...
niin arvaa nauttiiko talvi-ihminen :))) Tää on ihan kuin ennen vanhaan, kun mä olin pikku-valo! Vai olinko pikku-putki... Koiralla alkaa tosin olla ongelmia kun pitää kahlata pohjattoman kinoksen läpi ennen kuin pääsee potalle, mutta hyvää se sille tekee :))
Eiku lisää lunta!
Sä oot talvi-ihminen? Heh, hauska toi pikku-valo ilmaisu :) .
Aristeleeko koira tassujaan näin kylmällä?
Joo oon tosiaan tykännyt talvesta kun se nyt on talvi kerrankin täälläkin eikä jotain loskaa!
Tulispa sitten kunnon kevät ja kesä kun niiden aika on :)
Kyllä minäkin talvesta pidän, mutta paremmin siitä kevättalvesta ja auringonpaisteesta ja kirkkaista valkeista hangista.
Eilen oli -33C, kun pyöräilin töihin. 20 min pyörämatkaan kului 50 min, kun pyörä oli niin älyttömän kankea. Jo olin väsynyt, kun pääsin perille. Loppumatkasta tuntui, etten enää millään jaksaisi polkaista poljinta alas. Sydän jyysti varmaan kahtasataa ja olin yltäpäältä hiessä, mutta keuhkot kylmän kuivina. Ei sellainen enää kivaa ole, vaan muutoinkaan ei töihin pääse. Ja heti töihin päästyä pitää olla 100 lasissa kaikkien kiireiden kanssa, vaikka koko kroppa huutaa vielä, että huoh. Tällaisina päivinä huvittaisi olla joku pääkaupunkiseutulainen ja kulkea töihin vain bussilla. Parilla työkaverilla oli hajonnut auto matkan varrelle, eikä sellainenkaan varmaan kivaa ole.
Kyllä olin onnellinen, kun palatessa oli enää -25C. Kotimatka oli jo eri lokoisaa. Silloin saattoi katsella niitä kauniita lumisia puitakin. Kyllä minä ne silloin huomasin ja niitä kiitollisena ja helpottuneella mielellä myös ihailin.