En tiedä onko tämä oikea palsta mutta kokeillaan. Olen niin väsynyt tähän koko tilnteeseen että en oikein edes jaksa selittää miten tämä tilanne on tähän mennyt.. No kumminkin.
Olen raskaana ja lapsen isä (entinen poikaystäväni joka jätti raskauden takia) ilmoitti että ei halua olla tekemisissä meidän kanssamme. Minulle on oikeastaan samantekevää koska mies kohtelee minua henkisesti huonosti (haukkuu, alentaa jne.) ja pelkään toki että lapsikin joutuisi siitä kärsimään. Neuvolaan olen jo ehtinyt ilmoittaa isästä (tosin en kertonut nimea). Lapsen isä on ilmoittanut että ei elatusmaksuja maksa.
Miten tämä isyysasia käytännössä menee? En oikein tiedä edes miten kysymykset kysyisin koska en tiedä näistä asioita mitään.
Olen raskaana ja lapsen isä (entinen poikaystäväni joka jätti raskauden takia) ilmoitti että ei halua olla tekemisissä meidän kanssamme. Minulle on oikeastaan samantekevää koska mies kohtelee minua henkisesti huonosti (haukkuu, alentaa jne.) ja pelkään toki että lapsikin joutuisi siitä kärsimään. Neuvolaan olen jo ehtinyt ilmoittaa isästä (tosin en kertonut nimea). Lapsen isä on ilmoittanut että ei elatusmaksuja maksa.
Miten tämä isyysasia käytännössä menee? En oikein tiedä edes miten kysymykset kysyisin koska en tiedä näistä asioita mitään.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Eli toisin kysyttynä mikä on lopputulos jos sanon että tiedän kuka lapsen isä on mutta hän ei halua olla missään tekemisissä meidän kanssamme? Meneekö semmonen läpi?
Exäni sanoi että valehtelisin että olen tavannut jonkun baarista mutta sitä en jaksa alkaa tekemään.. Tahtoisin tämän käyvän mahdollisimman helposti..
HUOM! Asiattomat kommentit voi sit jättää pois.
hei
lapsella on oikeus sekä isään että äitiin, synnytyksen jälkeen mikäli et ole entisesi kanssa naimisissa tulee kutsu lastenvalvojalle isyys asian tiimoilta. siellä kysellään tietenkin kuka on isä :) jos haluat että isän tiedot näkyvät lasten tiedoissa ilmoitat kuka isä on, siihen et tarvitse isän lupaa. isä voi yrittää kieltää isyyden jolloin oikeus voi vaatia että tehdään isyystesti. jos et isää ilmoita saat elatustuen kelalta. elatustuen saa kelalta myös siinä tapauksessa että isiä ei voi/halua maksaa elatustukea, kela perii saatavansa sitten isältä suoraan näin sinä kuitenkin saat tuen säännöllisesti. jos et ole naimisissa sinusta tulee automaattisesti yksinhuoltaja, jos isä haluaa yhteishuoltajuuden se myös hoidetaan silloin siellä lastenvalvojalla. toivottavasti tästä on jotain apua sinulle.
yhteishuoltajuutta aleta jakelemaan sen mukaan, että haluaako isä sen! Jos ette edes asu yhdessä ja suhde mutenkin kariutunut, niin ei sitä yhteishuoltajuutta olla ekana edes suosittelemassa ja siihen ei kannata edes suostua.
Tuo auttoi hieman :) Emme ole naimisissa emmekä ole missään vaiheessa asuneet yhdessä. Tiedätkö yhtään kuinka kauan synnytyksen jälkeen yleensä menee että kutsu tulee? Mitä jos en ilmoita kuka isä on niin aiheuttaakohan se yleensä ongelmia? Tarkoitan että kun kumminkin tiedän kuka isä on mutta en halua ilmoittaa hänen nimeään. En kumminkaan ala valehtelemaan koska neuvolassa jo ehdin kumminkin sanoa että että lapsella on isä (Hän jätti minut ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen)
Kuten jo sanoin, asiattoamt kommentit voi jättää pois mutta kun nyt näit näin hirveästi vaivaa voisinhan yrittää vastata vaikka sillä ja sinun mielipiteellä ei ole minkäännäköistä merkitystä.
Olemme exäni kanssa tunteneet toisemme leikkikoulusta asti. Aloimme jo yläasteella seurustelemaan ja yhteisiä vuosia ehti kertyä aika paljon. En ole sinua kauhean paljoa nuorempi jos olet syntynyt -78. Vuosien varrella ehdimme paljon keskustella tulevaisuudesta, naimisiinmenosta ja perheestä. Emme muuttaneet heti yhteen peruskoulun jälkeen koska menimme molemmat eri paikkakunnille opiskelemaan (reilu 100km välissä, vietimme viikonloput ja lomat yhdessä) Toisenasteen opintojen jälkeen minä jatkoin opiskeluja ja nykyinen exäni aloitti työt. Kun minun opintoni loppuisivat, oli tarkoitus että alan hakemaan töitä ja että muuttaisimme yhteen ja siitä sitten pikkuhiljaa olisi alkanut pesänrakennus.
Ja nyt asia joka tulee varmaan ihan hirveänä shockina sinulle: EXÄNI ITSE EHDOTTI ETTÄ LOPETTAISIN PILLERIT!!!!!! Tuon enempää en jaksa vaivautua sinulle kertomaan koska sillä ei ole merkitystä eikä se sinulle kuulukkaan.
Se että lapselta jää isän puolen suku tuntematta EI ole minun vikani. Lapsi on suunniteltu ja tehty ihan yhdessä. Jos mies päättää olla kusipää niin siinähän sitten on.. Voisit myös sinäkin hieman katsoa peiliin ennenkö alat muita tuomitsemaan!
josta nyt viestissäsi kirjoitat mahtuu 15 tusinaan ja kaikki sopis viedä saunan taakse lopettavaksi jos ei s'''tana ole kotona opetettu paremmaks ihmiseks. Mikä idea on että saa omaa kusikeppiä heilutella niinkuin haluaa mutta vastuun kantaa muut ihmiset ja muut on toki syyllisiäkin niihin omiin juttuihin. Just joo ketä kiinnostaa mitä tuollainen mies ajattelee, ketä kiinnostaa kenen kanssa tuollainen lapsia haluaa jos niitä edes koskaan haluaa. Ketä kiinnostaa ketä tuollainen mies mahdollisesti pitää hyvänä ja sopivana äitinä lapsilleen. Katsos kun tuollainen mies on yksinkertaisesti kasa paskaa, joka ei lapsia ansaitse, ei tänään eikä huomenna.
Ja tämä äiti ei tule olemaan yksin, onhan hänellä lapsensa. Toisin kuin tuolla itserakkaalla miehellä ei tule ikinä olemaan ketään kun tunnevammaisuudessaan ei pysty ketään lähelleen päästämään.
oli osoitettu kyllästyneelle miehelle vuosimallia 78.
Kysyitkö mieheltä haluaako lapsia? Mieshän joutuu elatusmaksuja maksamaan halusipa tai ei. Tai jos äijä on varaton niin ne maksaa veronmaksajat. Isyystestit voi tehdä ja miehesi on sen jälkeen maksuvelvollinen 18 vuotta ja jos lapsi vaatii opiskelurahat niiin 21 vuotiaaksi suunnilleen. '
Kyni kakaralla se tyhmä äijä. Ei se mahda mitään vaikka haukkuisi koiratkin. Idiootti äijä maksaa paneskeluistaan 18 vuotta ja kukaan ei mahda mitään.
..lukisit tuon sinun kirjoittamasi viestin yläpuolella olevan viestin jossa lukee isoilla kirjaimilla että mies itse ehdotti pillerien pois jättämisen..
Edelliseen lisättävää. Lapsesta susta ja isästä otetaan dna testi, ja tutkitaan isyys. Meillä otettiin kun muksu oli 4 kk. Sitten elatustuki peritään isältä, mikäli hänellä on tuloja. Jokainen äiti siis päättää rupeeko rumbaan vai ei. Vaikka lapsen isä olisi kusipää kannattaa silti ottaa yhteys isovanhempiin, koska lapsella on oikeus isänpuoleisiin sukulaisiin.
Sait siksi vähän vinoilevia viestejä, koska et selittänyt tarkemmin, että takana oli pitkä suhde.
Sai sinusta 1. viestistä niin heppoisen kuvan : "tiedän isän nimen" kohdasta.
Lisäyksesi jälkeen sinua varmaan ymmärretään ja tuetaan viesteissä, kuten kuuluukin. Tsemppiä :-)
Jos miehen vanhemmat haluavat olla yhteyksissä, niin sehän on hyvä asia, kysy heiltä.
Sano lastenvalvojalle, että et tiedä, kuka lapsen isä on. Usko pois, että vähemmällä pääset, kun ei ole tuollaista ukkoa riesana - ja riesa hänestä tulee, jos hän virallisissa papereissa on lapsen isä. Pärjäät ihan hienosti vauvan kanssa ilman isäänsäkin ja asioilla on muutenkin tapana järjestyä. Jos lapsi sitten aikuisena haluaa löytää isänsä, on sinulla antaa nimi.
Ongelmana on että neuvolan papereissa jo lukee että lapsella on isä (ei tosin nimeä kertonut) En pysty valehtelemaan koska tuurillani se tulee kumminkin ilmi että olen sanotut että lapsella on isä ja siitähän sitten kyselyjä tulisikin. Minunkin mielestäni olisi paljon helpompaa sanoa että en tiedä kuka isä on muttakun se ei oikein onnistu.
Mitäköhän lastenvalvoja tuumaa jos sanoo että lapsen isä ei halua että hänen nimeään kerrotaan ja että hän ei halua olla missään tekemisissä meidän kanssamme????
Kun teillä on tuota yhteistä historiaa jo lapsuudesta lähtien yms. ja tulevan lapsen isovanhemmatkin tunnet hyvinkin, niin ans kattoo rauhassa. Isä osoittaa rajuja paniikin oireita kun ilmoittaa ettei halua olla missään tekemissä sinun lapsen kanssa. Tunnet tietysti olevasi henkisesti alakynnessä nyt kun mies kohtelee epäkunnioittavasti. Neuvolassa isän asenne ei ole uutta, panikoijia riittää mutta kokemuksen mukaan asenne yleensä muuttuu myöhemmin kun lapsi on maailmassa ja isyyden tunnustaminen on ajankohtainen. Jos ei muutu niin olet sitten tyytyväinen yksinhuoltaja kaikilla mausteilla. Tsemppiä odotukseen.
Sano vaan sille lastenvalvojalle, että et tiedä lapsen isää. Jos lastenvalvoja alkaa asiaa selvittämään ja saa sen neuvolasta selville, on se hänen tehtävänsä huolehtia, että lapsen isä tulee esille. Ei sinun kannata tällä hetkellä uhrata ajatustakaan tuollaiselle miehelle. Nyt oikeasti pidät peukkuja, että tuollainen hulttio ei enää koskaan tunge sinun elämääsi - on nimittäin suuri riski, että hän vielä joskus haluaakin tutustua lapseen - sitten, kun ei enää tarvi kakkavaippoja vaihtaa eikä öitä valvoa ja lapsesta on jo oikeasti seuraa. Miehet yleensä tuppaa olemaan sellaisia, että kiinnostuvat lapsistaan vasta sitten, kun näiden kanssa on jo suhteellisen helppoa olla ja yöt saa nukkua.
Jos minä saisin valita uudestaan, olisi eronnut miehestäni raskauden alussa ja synnyttänyt aviottoman lapsen. Niin monilta suruilta olisimme välttyneet - sekä minä että tytär. Sinä teet tietysti omat ratkaisusi.
Viime kesänä raskaustesti näytti vahvaa plussaa. Suhteeni lapsen isään päättyi samana päivänä, hän kun ei missään nimessä halua lapsia. "En halua, en halua, en halua!" Ilmeisesti hän oli olettanut, että ehkäisy kuuluu kokonaan minulle, minun olisi pitänyt varmistaa hänenkin puolestaan ettei raskaus pääse alkamaan. Omasta puolestani lapsi oli ja on edelleen hyvin tervetullut. Laskettuun aikaan on alle kolme kuukautta.
Mies vetosi mm. siihen, että meillä ilkeillä naisilla on oikeus järjestää heidät pulaan. Ja sitten vielä pakotetaan kusetetut miesrassukat maksamaan 18 vuotta elatusmaksuja! Hyi, me itsekkäät vastuuttomat naiset! Välillä parisuhteen päättymisen syyksi ja isyydestä kieltäytymiseen hän tyrkytti päihdeongelmaansa, halusi kuulemma ajatella vain lapsen parasta pysyttelemällä pois. Kysyipä vielä minulta, miten voin olla niin itsekäs että hankin lapsen narkkarin kanssa. Mitään vastuuta hänellä ei ole edes itsestään, sekin vastuu kumoutuu muiden niskoille. Hän kuin on mikä on... Syvään analyysiin joutuivat myös muut tekemiseni. Ja huolimatta siitä, että olen aikaansaanut ja kasvattanut maailmaan täysin fiksun, kunnollisen, kohteliaan ja koulussa loistavasti pärjäävän pian 10-vuotiaan pojan, hän kyseenalaisti kaikki taitoni ja kykyni kasvattajana ja äitinä. "Mun mielestä sulla on alkoholi ongelma," hän totesi soitellessaan päissään kuin ankka. Uusi nainenkin löytyi kuvioihin alle viikossa raskausuutisen jälkeen. Tosin hän kiisti jyrkästi, että suhde olisi ollut olemassa sinä päivänä kun punaiset viivat tikkuun ilmestyivät. Niinpä niin...:-P
Asennoiduin yksinäiseen odotukseeni, ja koitin jatkaa elämääni normaalisti eteenpäin, vaikka sydän oli riekaleina. Suhteen loppuminen ei ollut mitenkään helppo juttu, ja hänen uusi suhteensa oli kuin suolaa haavaiselle iholle. Yhteydenottoja oli harvakseltaan, vaikka toisinaan hän yltyi kaipailemaan minua ja hyvin sujunutta seksielämäämme. Marraskuun alkupuolella hän ilahdutti minua öisellä puhelinsoitolla, jossa kertoi uuden tyttöystävänsä odottavan lasta myös. Jostain sairaasta syystä hän oletti, että minä ymmärtäisin häntä! Samaan syssyyn vaihtui hänen puhelinnumeronsa salaiseksi, eikä koko otuksesta kuulunut sanaakaan kahteen kuukauteen. Viime torstaina hän soitti ilmoittaakseen, että haluaa dna-testit KAIKISTA lapsistaan. Ja että onko mahani kenties kasvanut kuinka isoksi, voitaisiko mahdollisesti tavata? Liekö seksiseura ollut tarpeen... Niin, ja isyyttään hän oli suunnitellut siihen malliin, että josko vaikka sitten kun poika on viisi vuotias, hän alkaisi olla isä. Koska eihän ihminen edes muista mitään elämästään ensimmäisiltä vuosiltaan, mitäs sitä silloin turhaan tapailemaan. Pettämätön logiikka. Pitäisikö tuolle miehiselle neroudelle nyt itkeä vaiko hervottomasti nauraa? Raukkaparka.
Huhtikuun alussa menen synnyttämään lapseni ihan itsekseni, ja kannan hänen hoidostaan ja kasvatuksestaan täyden vastuun. Minä olen valinnut roolini hänen äitinään. Isän roolia en voi kantaakseni ottaa, vaikka kuinka haluaisin. Se rooli kuuluu miehelle, joka on sen aivan itse valinnut. Vastuu sen roolin kantamisesta on kokonaan hänen, niin vittumaiselta kun asia hänestä tuntuukin.
Ko. henkilön narsistisuus ja puheiden, ajatusten ja tekojen sairas ristiriita on minulle jo täysin valjennut. Epäilemättä hän on kyvytön asettumaan toisen ihmisen asemaan ja kantamaan vastuutaan (tai ainakin mieluusti haluaa olla kyvytön). Narsisti on lumoava, erilainen, ihmeellinen ja valovoimainen ihminen. Hän on myös läpeensä itsekäs, kakaramainen ja tunnevammainen hyväksikäyttäjä. Sammalla kun tunnen häntä kohtaan halveksuntaa ja ajoittain jopa vihaa, kaipaan häntä joka ikinen päivä niin että sielu kirkuu. Kakkamainen juttu.
.. että jaoit tarinasi :)
Sain itseasiassa tietää syyn tänään miksi lapsen isä haluaa pois kuvioista. HÄNELLÄ ON TOINEN!! Puheista päätellen on ollut jo pitkän aikaa koska ovat ehtineet kihloihinkin. Ja kuulemma useampi nainen ollut vuosien varrella. En sitten tiedä mikä on totta ja mikä ei.
Nyt päätin yrittää läpäistä lastenvalvojalla tarinalla että en tunne isää. Jos alkavat epäillä ja tulee ilmi että olen sanonut että lapsella on isä niin sanon vain että niin luulinkin tietäväni ennenkö LA muuttui. En välitä vaikka joutuisin sanomaan että petin häntä ja antamaan itsestäni pahan kuvan.
on pakko kirjoittaa minunkin, sen verran kuulostaa, aloittaja, sun tapaus omaltani että voisikohan musta olla jopa apua jos suuni avaisin? :)
Eli, olin suhteessa miehen kanssa. Vakavammalla pohjalla oltiin jo ja puhuttiin että sitten kun mies saa opinnot päätökseen (itselläni on jo vakituinen työ) niin sitten halutaan perheenlisäystä. Ehkäisynä meillä oli laastari, joka on siitä hyvä että se näkyy toisellekin milloin se on kiinni... Ja sitä siis käytin niin kuin pitääkin, mutta meidän kohdalla se sitten petti ja yllätysraskaus pääsi alkamaan.
Mies meni aivan tolaltaan kuultuaan uutisesta ja ilmoitti lopulta ettei halua minua eikä lasta, tahtoi minun tekevän abortin ja kun en sitä tehnyt niin käski pysyä kaukana...
No, tosiaan, minä päätin pitää lapsen, joka siis nyt on jo syntynyt. Minä olen ollut koko ajan rehellinen neuvolassa jne. että lapsella on isä ja että tiedän kuka se on. Sossustakin tuli sitten tietysti kutsu isyysasian tiimoilta, sinne menin yksin ja kerroin reilusti tilanteen mutta sanoin että en halua isyyttä tunnustettavan. Allekirjoitin paperin ja elarit tulee Kelalta - en pode huonoa omaatuntoa koska olen itsekin veronmaksaja ja tehnyt rehellistä työtä opiskeluajoista lähtien. Lisäksi käytin tunnollisesti ehkäisyä. Minä en vaan halua sotkea vastentahtoista isää elämäämme, eri asia on jos mies haluaisi olla osa lapsen elämää niin saisi toki olla. Mutta kun asia ei ole minusta kiinni...
Niin, ei siis neuvolassa tms. tarvitse valehdella, ei elaria ym. evätä siksi että tietää lapsen isän mutta ei sitä kerro tai vaikka isyyttä ei testillä vahvisteta.
Ja loppuun vielä, onnea matkaan aloittajalle vauvan kanssa, oma pikkuinen on ihana, hieno asia. Miehet tulee, miehet menee, mutta oma lapsi pysyy - ja kun se on sylissä, voin kertoa että tulee se tunne ettei yksikään mies IKINÄ voisi mennä tämän pikkuisen edelle... =) Ainakin mulla. Tsemppiä!!
Kyllähän tuo auttoi ja kiitos neuvoista :) Itse haluaisin olla mahdollisimman rehellinen ja mietin hirveästi sitä että mitä lastenvalvoja tuumaisi siitä että en halua isyyttä tunnustettavan. Pelkään että siitä tulee jokin ongelma.
Eikö sinulle sitten sanottu mitään?
No hyvä jos oli apua :) Joo ei tosiaan sanottu mitään, kerrottiin mitä isyyden tunnustamisesta voi olla hyötyä (mm. perimisoikeus) mutta sieltä sanottiin että loppujen lopuksi asia on minun päätettävissäni. Yhtään ei tullut sellainen tunne että olisi painostettu isyysasiaa selvittämään.
Minä olen ajatellut niin, että koska asian VOI selvittää myöhemminkin, niin nyt mennään näin ja jos joskus olen varma (tai lapsi vartuttuaan sitä toivoo) niin sitten mietitään isyyden selvittämistä - mies on mahdollista mitä ilmeisimmin sittenkin saada oikeuden kautta asiaa selvittämään jos ei muuten suostu.
Tosiaan vielä kun toistan tässä itseäni, kerro vaan reilusti tilanteesi! Minä halusin että neuvola ym. tietävät että olen vastuuni kantanut huolehtimalla ehkäisystä ja sikäli että olen ollut tutun, oman kumppanin kanssa.
Minua ei harmita että mies ei joudu "maksamaan teoistaan", en kaipaa hänen rahojaan jos on kerta oma lapsi niin vastenmielinen...
Mutta edelleen, onnea matkaan, ja jos jotain tulee mieleen mistä haluat puhua / kysyä niin tee se toki, koitan vastailla täällä parhaani mukaan =)